Olen ollut työttämänä nyt vähän aikaa, ja työkkäri lähettelee joka viikko jotain v*tun kirjeitä että tuonne ja tuonne pitäis mennä. EN JAKSA. Kirjeet lentää saman tien roskiin! Makaan sohvalla kipujeni kanssa, itken, ahdistaa niin USKOMATTOMAN paljon.
Työhakemukset on vetämässä muutamaan paikkaan, ja jos sieltä ei myöntävää vastausta kuulu en tiedä mitä teen. Ja painostusta on joka ikisestä suunnasta (perhe painostaa ja ystävät kehuskelevat "mulle tarjottiin taas töitä!", en jaksa enää. Henkinen kipu on muuttunut jo fyysiseksi kivuksi kun selkää särkee ja oksettaa. On niin paha olla.
Ja olen vasta 19.
Työhakemukset on vetämässä muutamaan paikkaan, ja jos sieltä ei myöntävää vastausta kuulu en tiedä mitä teen. Ja painostusta on joka ikisestä suunnasta (perhe painostaa ja ystävät kehuskelevat "mulle tarjottiin taas töitä!", en jaksa enää. Henkinen kipu on muuttunut jo fyysiseksi kivuksi kun selkää särkee ja oksettaa. On niin paha olla.
Ja olen vasta 19.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitäpä jos menisit kertomaan tuon saman jutun terveyskeskuslääkärille. Siis jos saisit raahatuksi itsesi sinne. Ihan tavallinenkin lääkäri osaa arvata suunnilleen kuinka paha tilanne sinulla on. Ei sitä tilannetta tarvitse pelätä. Sen jälkeen voi tulla jopa semmoinen helpottava tunne että jotain on tehty.
olen käynyt kysymässä terveyskeskuksesta millä lailla täällä hoidetaan hulluja, mutta vapaata ois monien viikkojen päästä ja tällä hetkellä pää tuntuu niin räjähtävän että en kestä. Että aikaa odotellessa.
"millä lailla täällä hoidetaan hulluja
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
..on tuo, niin kyllä on tottavie raskasta elää.
Ensimmäiseksi tarvitsee oman asennemuutoksen?
- minulla on fyysisiä vaivoja
- en saa levättyä
- minun ei tarvitse kuunnella muiden asennevammaisten puheita
- minun on pakko hakea apua
- menen vaikka sairaalaan, että tilanne rauhoittuu.
- nykyään suomalaisten yleisin vaiva, niille jotka yrittävät kulkea asennevammaisten "talutusnuorassa"?
- ensin on hoidettava asenne/ terveys kuntoon. Sen jälkeen katsotaan mihin pystyy?
- Suomessa ei kukaan ole kuollut vielä nälkään.
- asennevammaan on moni kuollut, koska ei uskalla hakea apua, kun pelkää muiden ihmisten asenteita?
jne. jne. jne.
http://www.kriisikeskussjk.fi/
Niin, minulla on myös asennevamma. Miten en voi olla tuntematta itseäni hulluksi, tällaisessa hyvinvointivaltiossa? Muualla maailmassa nähdään nälkää, ei ole kattoa pään päällä... Ja minä valitan kun on niin "paha olo". Saan työttömyysturvatukea, katto on pään päällä ja kaapissa ruokaa. Mitä hel*ettiä mä valitan??!!
- asennevammaan on moni kuollut, koska ei uskalla hakea apua, kun pelkää muiden ihmisten asenteita?
se on vaan niin pirun vaikeeta puhua.
"hullu" niin olet pahin vihollisesi. Ja paha vihollinen kaikille niille joilla on vaikeuksia. Älä mollaa ettet tule mollatuksi.. Kyllä ne ammattilaiset kuule sunkin asias laittaa mallilleen kuhan menet hakemaan avun ja pahimpiin tilanteisiin on olemassa ensiapukin ja kriisikeskuksia joissa voi keskustella jotta rauhoittuu siihen asti edes jotenkin kunnes se aika on kunnon lekurille. Ole avoin ja aktiivinen niin sen nopeammin toivut :)