Eli missä tiedekunnassa on viisaimmat ja älykkäimmät opiskelijat?
G: Missä fiksuimmat? :)
geyda_
232625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
sanoisin että mat-luon, vaikka itse opiskelenkin humanistisessa :D
Mun ainelaitoksella mun tiedekunnassa mun yliopistossa. Perustelut: Mun laitoksen proffat sanoo että meidän laitoksen opiskelijat on erinomaisia hyvä. Tiedekunnankin dekaani kehuu meidän tiedekunnan olevan yliopiston paras. Yliopiston reksi sanoi meidän yliopiston olevan Suomen paras.
pitävä perustelu.
Voi jösses, miten joku jaksaa aina kysellä tälläkin palstalla näin a) typeriä b) tarpeettomia kysymyksiä. Ja galluppi vielä! Mitä v**un väliä sillä on!
Meillä. Sinun väitteesi pitää paikkansa vain, jos opiskelet meillä. Kysy keltä tahansa, niin vastaus on aina sama: "Meillä".
Ja HY:n tietojenkäsittelytieteen laitoksella.
Näissä tiedekunnissa opiskelee suurin osa tulevaisuuden ultra-hi-tech-yritysjohtajista ja 2000-luvun suunnannäyttäjistä.
1900-luku on päättynyt.
Jos pitää 1900-luvun suurimpina tiennäyttäjinä vaikkapa Gandhia, Einsteiniä ja Hitleriä niin yksi luki lakia, toinen fysiikkaa ja kolmas toimi hampparina ennen poliitikonuraansa... Mutta kaippa tulevaisuudessa asiat ovat toisin ja tiennäyttäjät valitaan Boring Subject III -kurssin päättöarvosanojen perusteella.
Tehdäänpä vähän listaa 1900-luvun älyllisistä suunnannäyttäjistä:
-Albert Einstein: opinnot (ainakin) matematiikkaa ja fysiikkaa, myös mm. filosofian tuntemusta => fysiikan mullistaja
-Ludwig Wittgenstein: konetekniikka, matematiikka, filosofia => filosofia
-Mahatma Gandhi: lakitiede => väkivallattomuuden ihanne
-Sigmund Freud: lääketiede => psykologia
-Kurt Gödel: matematiikka, fysiikka, filosofia => matematiikka
-Jean Piaget: biologia, filosofia => psykologia
-Alan Turing: luonnontieteet, matematiikka, filosofia => "tietojenkäsittelytieteen isä"
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, monien makujen mukaan, mutta ainakin nämä kyseiset herrat olivat varmasti 1900-luvun älyllisiä suunnannäyttäjiä. En ole tässä yhteydessä kiinnostunut muunlaisista suunnannäyttäjistä (esim. poliittiset auktoriteetit, joiden älyllisistä lahjoista voi joskus olla montaa mieltä).
Listalla on lähinnä matemaattis-luonnontieteellisen tradition edustajia: tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että tunnen sen paremmin kuin humanistis-kirjallisen tradition.
Mitä tästä lyhyestä, osittain mielivaltaisesta listastani voi päätellä? Ainakin sen, että MONIALAISUUS on ominaista neroille. Toisaalta näkisin seuraussuhteen olevan niin päin, että jos on esim. tieteellisesti lahjakas, niin ymmärtää monialaisuuden arvon ja osaa hyötyä siitä. Eikä niin, että monialaisuus itsessään tekisi neroksi.
Filosofiaa suosittelen kaikille älyllisen kulttuurin ihannoijille. Samalla voisin toki suositella kaikkia erityistieteitäkin sekä kirjallisuutta ym. korkeakulttuuria. Älyn kehittäminen on monialaista.
... 1900-luku on päättynyt.
"Mutta kaippa tulevaisuudessa asiat ovat toisin ja tiennäyttäjät valitaan Boring Subject III -kurssin päättöarvosanojen perusteella."
Aika huono ja väheksyvä asenne.
Kauppakorkealaisia tuntevana täytyy sanoa, että jos maailman pelastaminen jää niiden teiniasteelle jääneiden kikattelijoiden harteille niin huonosti käy.
No luettelepas tiedekunnat joissa ei ole teiniasteisia kikattelijoita.
Kyseisiä kikattelijoita löytyy ihan varmasti jokaisesta tiedekunnasta, sitä en suinkaan kiistä. Näin empiiristen tutkimusten pohjalta voi todeta että kauppiksesta niitä löytyy vaan ylivoimaisesti suurin prosenttiosuus...
Tunnen opiskelijoita lähestulkoon jokaisesta tieekunnasta(poislukien eläinlääkis) ja kaikissa majailee kyllä erinomaisen fiksuja tyyppejä.
Kahvipöytäkeskusteluja seuratessani olen tehnyt kuitenkin sen havainnon, että kaikista laaja-alaisin sivistys näyttää löytyvän luonnontieteitä opiskelevien puolelta. Humanisteja ei näytä oikein tiede kiinnostavan, mutta luonnontieteilijöitä kiinnostaa kyllä humanismi.
Hmm...
Kirjoituksesi perusteella teet seuraavanlaisen jaon:
humanistit ovat tekemisissä (ilmeisesti) humanismin kanssa, luonnontieteilijät puolestaan tieteen kanssa.
Humanismista voi todellakin olla kiinnostunut, olkoon sitten humanistisen tai luonnontieteen opiskelija. Ja toisaalta humanistit - siis nuo humanistisissa tiedekunnissa etupäässä maajaansa pitävät otukset - tekevät kyllä tiedettä aivan siinä missä luonnontietelijätkin. Humanismi on maailmankuva, ei yliopistollinen oppiaine. Lisähuomiona vielä se, että itse asiassa aika moni meistä "humanisteista" onkin itse asiassa oikesti "antihumanisteja" tai ainakin humanismiin ja sen tiettyyn perintöön hyvinkin kriittisesti suhtautuvia.
"Kahvipöytäkeskusteluja seuratessani olen tehnyt kuitenkin sen havainnon, että kaikista laaja-alaisin sivistys näyttää löytyvän luonnontieteitä opiskelevien puolelta. Humanisteja ei näytä oikein tiede kiinnostavan, mutta luonnontieteilijöitä kiinnostaa kyllä humanismi."
"Humanisteilla" ilmeisesti tarkoitat humanististen tieteiden opiskelijoita. Eivätkö humanistiset tieteet ole mielestäsi tieteitä?
Ja täytyy muistaa humanistisen tieteen ja ajatteluperinteen nimeltä humanismi ero, vaikka näillä onkin vankka yhteys. Luonnontieteilijä voi hyvinkin olla humanisti (ihmisarvoa, ihmisyyttä korostava), vaikka ei olisikaan kiinnostunut antropologiasta, kielitieteistä ja historiasta.
Itse en oikein uskalla yleistää. Opiskelen kyllä kolmessa tiedekunnassa, ja tunnen samaten vähän joka alan porukkaa, mutta yleistäminen on sangen vaikeaa yliopistossa. Sivuainevalinnat kun ovat monilla aivan omaperäisiä.
Oma alani ei ole varsinaisesti oikein minkään tiedekunnan ala, vaan siinä yhdistyvät matemaattis-luonnontieteellinen ja humanistis-kirjallinen perinne: filosofia. Eri yliopistoissa se sijoittuu mm. humanistiseen, valtiotieteelliseen, yhteiskuntatieteelliseen ja informaatiotieteelliseen tiedekuntaan sekä Joensuussa se kytkeytyy oikeustieteeseen.
Nykypäivänä filosofian kenttä on itse asiassa jakautunut (melko jyrkästikin) kahtia: analyyttiseen perinteeseen (logiikka, formaalisuus, yhteys luonnontieteisiin) ja mannermaiseen perinteeseen (runollisuus, yhteys kirjallisuuteen ja ihmistieteisiin). Filosofia on hyvä esimerkki kahden perinteen jaosta.
Itselleni on syntynyt mielikuva, että luonnontieteiden piirissä ei tunneta humanistis-kirjallista perinnettä kovin hyvin. Useimmat esimerkiksi lukevat kaunokirjallisuutta, mutta eivät tunnu olevan kiinnostuneita perinteiden syvällisemmästä hahmottamisesta. Sama pätee toisinpäin ihmistieteilijöihin, joilla tuntuu olevan monella allergia luonnontieteille. Molemmissa tapauksissa kyse on surkuteltavasta asiasta.
Snow'n mukaisesti on kyse kahdesta kulttuurista, jotka ovat menettäneet keskusteluyhteytensä. Humanistis-kirjallista kulttuuria näyttää leimaavan kulttuuripessimismi ja perinteiden korostaminen, kun taas matemaattis-luonnontieteellisessä (tai luonnontieteellis-teknisessä) kehyksessä esiintyy edistysusko, ja perinteitä ei kunnioiteta. Tämä ei ole luonnontieteilijöiden pilkkaa, vaan sen on ilmaissut mm. kosmologian professori Kari Enqvist.
Itse olen ehkä hieman enemmän kallistunut luonnontieteelliseen kulttuuriin, mutta sanoisin, että kytken käsitteen "yleissivistys" enemmän humanistis-kirjalliseen kulttuuriin. Yleissivistyksessä on olennaista perinnetietoisuus.
...jo huomauttaa käsitteellisestä sekaannuksesta. Olin laittamassa viestiä, mutta katsoinkin välillä TV:tä enkä päivittänyt sivua välissä.
"Ja toisaalta humanistit --- tekevät kyllä tiedettä aivan siinä missä luonnontietelijätkin."
No eivät kuitenkaan muun maailman silmissä, vaikka Suomessa humanistisista "tieteistä" puhutaankin.
Humanistisista aineista suoritettujen tutkintojen nimikkeet HuK ja FM ovat englanniksi Bachelor of ARTS ja Master of ARTS, kun taas LuK ja luonnontieteellisellä puolella suoritettu FM ovat kansainvälisiltä nimityksiltään Bachelor ja Master of SCIENCES. Miksiköhän?
ovat yhtä tyhjän kanssa. Ja "muuhun maailmaan" kuuluu muitakin maita kuin Yhdysvallat. Esim. jenkkilässä on erikseen Master of Social Sciences, mutta Ranskassa Maîtrise ès lettres ("humanististen tieteiden maisteri", lettre tarkoittaa ennen kaikkea kirjallisuustiedettä) kattaa myös yhteiskuntatieteet. Nimikkeet ovat historiallisia, eivät moderneja termejä alan sisällön kuvaamiseen.
Sinänsä tieteen määritelmästä voidaan kiistellä ja ollaan kiistelty loputtomiin. Määrittelyt heijastavat arvoja ja maailmankuvia. Luonnontieteellisestä maailmankuvasta käsin on tyypillistä pitää luonnontieteellistä metodia ainoana oikeana tieteellisenä metodina, eikä sen rajoituksia ole helppoa nähdä. Suosittelen tieteenfilosofiaan perehtymistä. Eikö sitä pitäisi olla pakollisena myös luonnontieteiden opinnoissa? Ainakin yhteiskuntatieteissä ja lääketieteessä sitä on jonkin verran.
...opintoja jollakin oikeasti tieteeksi luettavalla alalla. Se avartaisi kummasti humanistinkin silmiä. :)
"Oikeasti tieteeksi luettavalla alalla"
Et ehkä itse ymmärrä, mutta ilmaisusi tavallaan osoittaa juuri täsmälleen sitä mitä edellinen kirjoittaja toi esiin. Tiede on määritelty asia, ei jokin luonnossa oleva "objektiivinen" ilmiö. Siis, ei ole mitään määrittelystä vapaata "oikeata tiedettä". Siispa tutustuhan sinäkin tieteenfilosofiaan, tieteen historiaan ja tieteen kritiikkiin. Saattaisi sinunkin maailmankuvasi kenties avartua.
...on tosikkoudellakin. Nimittäin se, että se on muista kovin viihteellistä. Etenkin silloin, kun kurttuotsaisuuteen sortuu itseään suurena ajattelijana pitävä tosikko, joka ottaa itsensä liian vakavasti. :)
ttk:ssakin tajutaan pönttöön kusta jos läppä on valmiiksi avattu. Muissa tapauksessa yhtälö on aina epätosi.
Eiköhän ne fiksuimmat löydy kuitenkin niistä filosofian opiskelijoista :)
Mensalaisista opiskelijoista huomattava osa on teknisillä korkeakouluilla, kauppakorkeassa ja matemaattis-luonnontieteellisessä. Toki on kaikkia muitakin, mutta nuo ryhmät ovat selkeästi suurimpia.