Asuntomarkkinoiden nykyinen hintakehitys ja kotitalouksien halu ottaa suuria asuntolainoja muistuttaa kovasti 1980–90-lukujen vaihdetta. Niin silloin kuin nytkin tulee mieleeni tarina Keisarin uusista vaatteista; asunnoista maksetaan rakennuskustannuksiin nähden korkeita hintoja, mutta harva kyseenalaistaa tätä.
1990-luvun alussa hintataso korjautui laman seurauksena järkevälle tasolle. Mielenkiinnolla seuraan, milloin vastaava korjaus tulee asuntojen nykyhintoihin
1990-luvun alussa hintataso korjautui laman seurauksena järkevälle tasolle. Mielenkiinnolla seuraan, milloin vastaava korjaus tulee asuntojen nykyhintoihin
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lyhyestä muistista kärsivät vain vuokraloiset.
Viime vuonna vuokraloiset päivittelivät, kuinka 80- ja 90-lukujen vaihteessakin "kuplahintaan" ostettujen asuntojen arvo oli rompun jälkeen noussut takaisin alkuperäiselle tasolle. Tämä luonnollisesti tulkittiin varmaksi merkiksi syksyllä alkavasta rommauksesta, joka ei vieläkään näy tilastoissa.
No, hinnat nousivat tuostakin eikä rommausta näy eikä kuulu, joten nyt ovatkin tyfnerot heittäytyneet vallan muistamattomiksi asian suhteen.
Asunnon tarve on yleensä aika pitkäaikainen ja silloin on herttaisen yhdentekevää, onko ostettu "hyvään" vai "huonoon" aikaan. En ainakaan ole huomannut, että nykyään velattomissa asunnoissaan asuvat hirveästi harmittelevat asuntonsa ostoa 50-70 -luvuilla tyyliin "olisin muutaman tonnin säästänyt jos olisin ostanut pari vuotta aiemmin / myöhemmin". Arvo on joka tapauksessa noussut moninkertaiseksi.
Ihan samoin tulee käymään myös 2000-luvun alussa ostettujen asuntojen kanssa, kun aikaa vierähtää 30-50 vuotta. Ainoastaan vuokraluuserit jäävät nuolemaan näppejään.