Se suuren ikävän... Vaikka halusinkin luottaa! Rehellisyyskin unohtui.Uskon tosin,että hyviäkin naisia vielä maailmalla riittää. Olisihan niitä ollutkin mutta ei jaksa vieläkään kiinnostaa. Pettynyt ja murheissani olen vieläkin. Enkä pysty mitenkään ymmärtämään sinua. Mikään ei merkinnyt sinulle mitään... Raivon valtoihin jouduin... Uskot tai et kitenkin kaipaan vaikka sitä en kenellekään kerro.. En edes viitsi tässä kaikkea kokemaani kertoa. Sinä sen tiedät jos tajuat vaan? Niistä kokemuksista kait tämä raivoni johtuukin, tiedä häntä. Joskus vaan tuntuu kaikki niin turhalta... vaikka muuten kaikki onkin kunnossa.
Opin vajaa vuosi sitten
ettei naiseen voi luottaa...
41520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä luulit ettei merkinnyt, ehkä en itse luottanutkaan sinuun? Oletko miettinyt sitä?
En minäkään ymmärrä sinua.
Monesti yritin selvittää asioita kanssasi selvinpäin. Olisin lähtenyt vaikka kahville, olkoonkin, että hiljaisuus olisi varmaan vaivaannuttanut molempia yhtälailla. Sekään ei sitten käynyt.
Miksi helvetissä sitä venkoilua sitten piti jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, jos ei itsellä riitä kantti edes kohdata selvinpäin, silmästä silmään?
Olettaen että tämä nyt edes koski minua...
Näin jälkikäteen...Sinun pääsi luo aina ihme kuvitelmia. olisi sinun ehkä kannattanut luottaa... Selvitit asiat omalla idioottimaisella tavallasi...ja siitä jatkat. Näin se vaan on. Kännissä olen aika harvoin joten tervetuloa vaan, pannu on kuumana...Ja muutenkin kyllä minä asiaan vielä palaan sillä ei suuria asioita ohiteta vain olankohautuksella...
Jostain kumman syystä herraan itseensä ei saanut selvinpäin yhteyttä...
Sitäpaitsi, eikö todellakin ole helpompi antaa olla, kuin kantaa jotain järjetöntä kaunaa. Itsepähän et vaivautunut asiaa selvittämään.
Niin, no enpä tietysti kovin montaa vaihtoehtoa antanut. Totta sekin. Se ei tosin tee sinusta yhtään sen vähempää raukkamaista kuin minustakaan.
Niin, minä jatkoin elämääni eteenpäin omaan vapaaseen tyyliini ja jatkan edelleen... Etkä todellakaan voi odottaa toiselta puolelta sitoutumista jos mistään ei ole sovittu.
En tiennyt loukkaavani -ja kun viimein selvisi, että tekemisilläni on joku merkitys sinulle, en saanut tilaisuutta sitä selvittää.
Koita ensi kerralla vaikka puhua suoraan. Niin ja selvinpäin.
Että jos tämä osui oikeaan henkilöön, niin eihän tässä ole puolin eikä toisin unohdettu...vai minkä ihmeen takia asian jahkaaminen ei lopu jo viimein.
Sääli ettei siitä sitten kehity mitään :-/ kovin erikoista. Se vähän surettaa edelleen.