ja löytyy nyt vl-uskosta. Ihana ja satumainen tarina. Tarkoitan anteeksiantamuksen valtuutta.
On totta, että voimme antaa toisillemme anteeksi. Kaikki voivat sopia riitansa ja pyytää ja antaa anteeksi ajattelumaailmasta riippumatta.
Anteeksi antamisen voima ei kulu käytössä. Pikemminkin se tervehdyttää ihmissuhteita oikein käytettynä.
Todellinen vilpitön anteeksiantaminen tuntuu todella hyvältä kenestä tahansa. Se on yleismaailmallinen ilmiö.
Se ei ole totta, että vl-uskovalla on muita pätevämpi anteeksiantamisen voima. He kyllä käyttävät Jeesuksen nimeä, mutta se ei tee siitä yhtään pätevämpää. Pikemminkin on kyseenalaista käyttää Jeesuksen nimeä niinkin jokapäiväisen sanan kanssa kuin "anteeksi".
Jotkut luulevat omistavansa uskolla valtuuden käyttää Jeesuksen nimeä. Ts. jotkut uskovat omistavansa valtuuden antaa syntejä anteeksi Jeesuksen nimissä.
Kuvittelepa lukevasi jonkun henkilön päiväkirjaa. Päiväkirjassa on uskonnollinen kokemus, jonka lukija - luulee kokevansa itse lukemisen myötä. Hassua, eiko?
Raamatussa kuvattuja tapahtumia ei pitäisi liittää omiksi kokemuksiksi. Jos jotakin tapahtui Pietarille, se ei tarkoita, että Pietarin kokemuksen lukija saa samoja valtuuksia. Ei edes uskon avulla. Jos luet Mooseksen tai vaikka esimiehesi saamista valtuutuksista, sinulla ei silti ole samoja valtuuksia, vaikka joku niin väittäisi - tai haluaisit sen uskoa.
On totta, että voimme antaa toisillemme anteeksi. Kaikki voivat sopia riitansa ja pyytää ja antaa anteeksi ajattelumaailmasta riippumatta.
Anteeksi antamisen voima ei kulu käytössä. Pikemminkin se tervehdyttää ihmissuhteita oikein käytettynä.
Todellinen vilpitön anteeksiantaminen tuntuu todella hyvältä kenestä tahansa. Se on yleismaailmallinen ilmiö.
Se ei ole totta, että vl-uskovalla on muita pätevämpi anteeksiantamisen voima. He kyllä käyttävät Jeesuksen nimeä, mutta se ei tee siitä yhtään pätevämpää. Pikemminkin on kyseenalaista käyttää Jeesuksen nimeä niinkin jokapäiväisen sanan kanssa kuin "anteeksi".
Jotkut luulevat omistavansa uskolla valtuuden käyttää Jeesuksen nimeä. Ts. jotkut uskovat omistavansa valtuuden antaa syntejä anteeksi Jeesuksen nimissä.
Kuvittelepa lukevasi jonkun henkilön päiväkirjaa. Päiväkirjassa on uskonnollinen kokemus, jonka lukija - luulee kokevansa itse lukemisen myötä. Hassua, eiko?
Raamatussa kuvattuja tapahtumia ei pitäisi liittää omiksi kokemuksiksi. Jos jotakin tapahtui Pietarille, se ei tarkoita, että Pietarin kokemuksen lukija saa samoja valtuuksia. Ei edes uskon avulla. Jos luet Mooseksen tai vaikka esimiehesi saamista valtuutuksista, sinulla ei silti ole samoja valtuuksia, vaikka joku niin väittäisi - tai haluaisit sen uskoa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä se vain totta on. älä epäile. kaikki on totta mitä SRK sanoo.
mikä on Pyhää Jumalan sanaa.
se reitti, jota pitkin apostolien ajoista lähtien v-lestadiolaisuus, joka on vain ihmisten antama nimitys alkuaikojen uskovista, on kulkeutunut samanlaisena uskona lepäämään viimeisinä aikoina pohjan maalle.
>>kyllä se vain totta on. älä epäile. kaikki on totta mitä SRK sanoo
pienen tarinan: "Oli kerran tässä vanha mies, joka meni kirkonmenon jälkeen sakastiin ja kysyi papilta, saako täällä synnit anteeksi? Pappa sanoi, että me rauhanyhdistykselle, niin siellä Sinulle voidaan antaa synnit anteeksi. Pappi oli ns leipäpappi ja tiesi ilmeisesti sisimmässään missä ovat ne, jotka kulkevat apostolien jalan jälkiä. Näin se vaan on ihmeellistä ja tämä pieni tarina on aivan totta!
se kuulosti niin tutulta vl-tarinalta. Muistan kuulleeni joskus vastaavia legendoja. Näitä tarinoita on mukava lukea :)
Onkohan vl-legendoja kerätty ylös. Muistan lapsuudessani kuulleeni paljon enkeli-tarinoita yms. Isompana kuulin piru-tarinoita (Oulun ry: pihalla oli piru seurojen jälkeen yöllä) ja pikku-ukko tarinoita Siikatörmällä. Lestadiuskin kuvaili saarnoissaan kuinka pikkulinnut nokkivat kuulijoiden korvista jotakin. Myös saarnamiehet ovat heittäneet joskus melkoista läppää.
Tarinoiden kertominen on hyvä keino saada kuulijoiden vireystilaa nousemaan ja puhujaa rentoutumaan.
Tarinat toimivat kokemukseni mukaan monissa uskonnoissa totuuden etsimisen jarruna. Perimätiedot siirtyvät sukupolvelta toiselle ja syntyy uskonnon kulttuuria.
Lopulta yksilön tehtäväksi jää totuuden etsiminen eikä tarinoiden taakse piiloutuminen.
Pyytäkäähän toisilta anteeksi, mutta älkää luulko että se on pätevä puhdistuminen taivasta varten. Sinne on vielä piiiiitkä matka, mutta anteeksiantamuksen perusteista on hyvä aloittaa. Matkalla tulee paljon testejä. Yksi testi vl-uskovaisille on löytää oma Raamattu kirjahyllystä ja löytää aikaa sen tutkimiseen ihan rauhassa. Vilpitön Raamatun tutkija löytää varmasti oikeita periaatteita. Rohkeasti vain opiskelemaan, minäkin aloitin ihan tyhjästä...