Hei!
Olen vielä lukiossa, mutta jonkun ajan päästä pitäisi jo tietää, mihin ammattiin aikoo pyrkiä... Tai siis haluaisin kovasti tietää!
Olen jo pitkän aikaa pitänyt oikeustieteellistä varteenotettavana vaihtoehtona, mutta nyt sekin ajatus on alkanut haalistumaan...Ensinnäkin, sinne on suhteellisen vaikea päästä (saattaa joutua yrittämään monta kertaa, ja siinähän kuluu vuosia hukkaan) ja sitten siellä oleminen näyttäisi olevan pirullisen stressaavaa (tenttikirjojen paksuus saattaa liikkua 1500:ssa sivumäärässä) ja sitten vielä se itse työnteko: paljon, mielestäni jopa liian paljon työtunteja viikossa ja palkka ei sitten välttämättä ole kummoista, näin siis olen kuullut ja lukenut.
Toisaalta minua kiinnostaa laki, mutta yhtä paljon kiinnostaa myös kielet (vaikka en olekaan kummoisempia numeroita niistä lukiossa saanutkaan). Myös historia, kirjallisuus (joskus jopa runot) kiinnostavat minua. Olen ajatellut, että kirjoitan historian, äidinkielen, yhteiskuntaopin, englannin, psykologian ja ehkä ruotsin & matematiikan. Opiskelen myös ranskaa, mutta tuskin kirjoitan sitä, kun tuossa on jo tarpeeksi aineita. Ranska kyllä kiinnostaa esimerkiksi ruotsia enemmän, mutta ruotsistahan on enemmän hyötyä kuin ranskasta, ainakin Suomessa...eli kumpaa seuraan, järkeä vai sitä, mikä todella kiinnostaa?
Ja näiden pohdintojen jälkeen kerron vihdoinkin, miksi kirjoitin tämän litanian. Eli siis valtiotieteellinen on alkanut kiinnostamaan, jopa enemmän kuin oikis. Hallinnollinen ala siis kiinnostaa minua... Mitä mieltä, kannattaisiko minun pyrkiä valtiotieteelliseen vai pitäisikö miettiä muita vaihtoehtoja? Mille alalle? Ja sanottakoon vielä, että tahtoisin palkan olevan hyvä, sillä en jaksaisi isona sitä senttien laskemista, kun olen saanut harrastaa sitä ihan tarpeeksi lapsuudessa ja nuoruudessa.
Kiitos kommenteista :)
PS: Tämä samainen "ongelmani" lukee myös yhteiskuntatieteellisellä palstalla!
Olen vielä lukiossa, mutta jonkun ajan päästä pitäisi jo tietää, mihin ammattiin aikoo pyrkiä... Tai siis haluaisin kovasti tietää!
Olen jo pitkän aikaa pitänyt oikeustieteellistä varteenotettavana vaihtoehtona, mutta nyt sekin ajatus on alkanut haalistumaan...Ensinnäkin, sinne on suhteellisen vaikea päästä (saattaa joutua yrittämään monta kertaa, ja siinähän kuluu vuosia hukkaan) ja sitten siellä oleminen näyttäisi olevan pirullisen stressaavaa (tenttikirjojen paksuus saattaa liikkua 1500:ssa sivumäärässä) ja sitten vielä se itse työnteko: paljon, mielestäni jopa liian paljon työtunteja viikossa ja palkka ei sitten välttämättä ole kummoista, näin siis olen kuullut ja lukenut.
Toisaalta minua kiinnostaa laki, mutta yhtä paljon kiinnostaa myös kielet (vaikka en olekaan kummoisempia numeroita niistä lukiossa saanutkaan). Myös historia, kirjallisuus (joskus jopa runot) kiinnostavat minua. Olen ajatellut, että kirjoitan historian, äidinkielen, yhteiskuntaopin, englannin, psykologian ja ehkä ruotsin & matematiikan. Opiskelen myös ranskaa, mutta tuskin kirjoitan sitä, kun tuossa on jo tarpeeksi aineita. Ranska kyllä kiinnostaa esimerkiksi ruotsia enemmän, mutta ruotsistahan on enemmän hyötyä kuin ranskasta, ainakin Suomessa...eli kumpaa seuraan, järkeä vai sitä, mikä todella kiinnostaa?
Ja näiden pohdintojen jälkeen kerron vihdoinkin, miksi kirjoitin tämän litanian. Eli siis valtiotieteellinen on alkanut kiinnostamaan, jopa enemmän kuin oikis. Hallinnollinen ala siis kiinnostaa minua... Mitä mieltä, kannattaisiko minun pyrkiä valtiotieteelliseen vai pitäisikö miettiä muita vaihtoehtoja? Mille alalle? Ja sanottakoon vielä, että tahtoisin palkan olevan hyvä, sillä en jaksaisi isona sitä senttien laskemista, kun olen saanut harrastaa sitä ihan tarpeeksi lapsuudessa ja nuoruudessa.
Kiitos kommenteista :)
PS: Tämä samainen "ongelmani" lukee myös yhteiskuntatieteellisellä palstalla!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Erittäin vaikeaa on suositella mitään yhtä alaa - etenkin tuikituntemattomalle ihmiselle. Mutta sen sanon, että ranskan kielen taito on arvokas asia. Etenkin, jos on kiinnostunut virkaurasta - ennen kaikkea EU:ssa.
Ranska on tärkeä myös itse opiskelussa ja tutkimuksessa monilla aloilla, kuten useissa yhteiskuntatieteissä (esim. poliittinen historia) ja humanistisissa tieteissä (esim. antropologia, filosofia).
on kyllä ihan hienoa, mutta toisaalta asiasisällöltään niin metsässä kuin olla voi.
Fakta on, että kaikilla yliopistoaloilla joutuu lukemaan paljon. Oikeustieteellisessä (HKI) on isoja tenttejä, kymmentä opintopistettä tms ja siksi sivumäärät ovat isoja. Kyllä mielestäni kansantaloustieteessä tai tietojenkäsittelytieteessä sai hieman helpommin opintosuorituksia, mutta toisaalta taas esim. kielet vaativat paljon työtä nekin, ei siellä lukematta pärjää, jos opetellaan esim. 10 000 sanan sanakirja osittaisilla sanakokeilla ulkoa. Jos lukeminen sinua pelottaa, kannattaa miettiä muuta kuin yliopistoa.
Toinen mitä pohdit, on sisäänpääsyn vaikeus. Lapin yliopistoon pääsi oikeustieteelliseen hakijoista yli 30%, Helsinkiinkin vielä noin 20%, mutta valtiotieteellisen ja humanistisen tiukimmille linjoille pääsee alle 10% hakijoista - kannattaa siis ottaa selvää prosenteista ja lukumääristä aivan oikeasti ennenkuin perustaa päätöksensä niille.
Oikeustieteilijät ovat kyllä läpi harmaan kiven menevää porukkaa eli eivät jätä pyrkimistä kesken, yleensä ne jotka tahtovat, lopulta pääsevät ja hakukertojen keskimäärä on tällä hetkellä 2,6.
Jos mietit työtä ja palkkaa, kannattaa unohtaa se humanistinen. Humanisti ääriharvoin tekee suoraan koulutustaan vastaavaa työtä ja usein oman alan työtkin ovat ns. naisaloja, joilla tehdään pätkää paskalla palkalla, projektisihteeriä, koordinaattoria jne. Humanistit eivät tästä faktasta pidä, mutta asiasta on luotettavaa tutkimustietoa. Opettaja, tyypillisimpiä työllistäviä ammatteja, tekee hänkin paljon työtä ja huonolla palkalla.
Olet ilmeisesti kysellyt asianajan työstä oikispalstalla, ja vaikka on totta että asianajajat tekevät eniten töitä ja huonoimmalla palkalla koko lakimieskunnasta, se on oma alansa, erittäin haluttu ja kilpailtu. Suurin osa lakimiehistä silti toimii aivan muualla, ja hyvin useat jopa työaikalain puitteissa. Jos alkupalkka on 2500/3000 euron tienoilla ja alan keskipalkka julkisella sektorilla 4000 eurossa ja yksityisellä 5000 eurossa, et ikinä pääsisi samaan humanistina.
Lisäksi suurin osa oikeustieteilijöistä työllistyy omalle alalleen ja OTK:n työttömyys on tällä hetkellä parin prosentin luokkaa. Pääsee siis tekemään sitä, mitä varten on opiskellut.
Kannattaa käydä työkkärissä tapaamassa ammatinvalinnanohjaajaa, jos oma oposi ei osaa auttaa. Humanistiset alat ovat tietyllä tavalla yliopistoalan "kermaa", mutta ihmiselle, joka miettii toimeentuloa ja käytäntöä, ne eivät ehkä ole fiksuin veto. Valtsika on hyvä opinahjo, mutta senkin suhteen kannattaa selvittää sisäänpääsy, opintojen muoto ja työllisyys ensin.