Epätietoisuus

En tiedä enään mitä voisin tehdä tässä tilanteessa......

On vaan niin vaikea unohtaa, kun ei ole vastausta,
en ole sitä saanut, voin vain arvailla,
ja se saa mut sekaisin, löytyy vain uusia kysymyksiä joihin en Tiedä vastauksia.

Miten ihmeessä tästä jatkan?
En ala ahdistamaan häntä, en todellakaan.

Mutta En jaksa ,enkä pysty enään odottamaan,
on hirveätä odottaa kun ei tiedä tuleeko vastausta koskaan, se syö mut loppuun.

Rakas ihminen olemassa, mutta onko hän siellä jossain olemassa Mulle?

Senkö tietäis.

Huh,tulipa vähän avauduttua:)
111528
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Kaipaatko naista vai miestä? Mulla on sama tilanne.

Äänestä
  • yhtä naista vain

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    yhtä naista vain

    Sit voin sua mies lohduttaa, että ainakin yhdellä naisella on samanlaiset fiilikset kun sulla. itse olen tainnut kulkea tämän tien loppuun erään miehen osalta. Ei taida enää olla mitään tehtävissä. EI suoraa vastausta...ja se on pahempaa kun mikään.

    Minäkään en voi enää odottaa, elämässä täytyy tehdä valintoja ja olisin niin toivonut, että olisin voinut valita hänet. Mutta eräs tekee asiat vaikeimman kautta. Näköjään elämässä ei saakaan ihan kaikkea mitä haluaisi.

    Äänestä

  • Aina vain kirjoitti:

    Sit voin sua mies lohduttaa, että ainakin yhdellä naisella on samanlaiset fiilikset kun sulla. itse olen tainnut kulkea tämän tien loppuun erään miehen osalta. Ei taida enää olla mitään tehtävissä. EI suoraa vastausta...ja se on pahempaa kun mikään.

    Minäkään en voi enää odottaa, elämässä täytyy tehdä valintoja ja olisin niin toivonut, että olisin voinut valita hänet. Mutta eräs tekee asiat vaikeimman kautta. Näköjään elämässä ei saakaan ihan kaikkea mitä haluaisi.

    on semmonen tilanne et kaikki loppui yllättäen, just ku mun mielestä se ois kaikki vasta voinu alkaa:)

    Pelkään ettei mulla ole tilannetajua enään yhtään, että rakkauden huumassa en osaa lukea ihmistä ,että kuvittelin kaiken.

    Alan jo uskoa et näin kävi, mutta siltikin pyörittelen kysymyksiä päivästä toiseen päässäni..Miksi,miksi ja miksi?

    Ja tunnen itseni hölmöksi kun en vaan tajua miksi niin kävi, huoh..tämä on niin turhaa!

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    on semmonen tilanne et kaikki loppui yllättäen, just ku mun mielestä se ois kaikki vasta voinu alkaa:)

    Pelkään ettei mulla ole tilannetajua enään yhtään, että rakkauden huumassa en osaa lukea ihmistä ,että kuvittelin kaiken.

    Alan jo uskoa et näin kävi, mutta siltikin pyörittelen kysymyksiä päivästä toiseen päässäni..Miksi,miksi ja miksi?

    Ja tunnen itseni hölmöksi kun en vaan tajua miksi niin kävi, huoh..tämä on niin turhaa!

    Mäkin kuvittelin, että olisi hyvä sauma edetä ja tutustua kunnolla. Niin ei käynyt vaan tyssäs kun kanan lento se romanssin poikanen. Enkä tajua mikä tuli....

    Niin sitä kysyy että miksi näin? Mut olen yrittänyt järkeillä että tällä miehellä oli varmasti joku toinen kuvio meneillään ja mut viskattiin syrjään. En ehkä osaa olla riittävän avoin tunteistani ja ehkä hieman hitaasti reagoin hänen kiinnostukseensa. En kai osaa ihastuksissani näyttää tunteitani vaikka en olekkaan enää mikään teinityttö vaan menen puihin. Mies tietää kyllä että haluaisin tavata mutta mikä lie estää...

    Kyllä pitää vaan keksiä jotakin kivaa tekemistä ja saada ajatukset muualle. Auttaahan tää kirjoittaminenkin, saa purkaa ajatuksia. Oikeesti tekis mieli mennä tonne pihalle ja huutaa suureen ääneen ja tunnustaa että taisin rakastua siihen paskaan!

    Äänestä

  • Aina vain. kirjoitti:

    Mäkin kuvittelin, että olisi hyvä sauma edetä ja tutustua kunnolla. Niin ei käynyt vaan tyssäs kun kanan lento se romanssin poikanen. Enkä tajua mikä tuli....

    Niin sitä kysyy että miksi näin? Mut olen yrittänyt järkeillä että tällä miehellä oli varmasti joku toinen kuvio meneillään ja mut viskattiin syrjään. En ehkä osaa olla riittävän avoin tunteistani ja ehkä hieman hitaasti reagoin hänen kiinnostukseensa. En kai osaa ihastuksissani näyttää tunteitani vaikka en olekkaan enää mikään teinityttö vaan menen puihin. Mies tietää kyllä että haluaisin tavata mutta mikä lie estää...

    Kyllä pitää vaan keksiä jotakin kivaa tekemistä ja saada ajatukset muualle. Auttaahan tää kirjoittaminenkin, saa purkaa ajatuksia. Oikeesti tekis mieli mennä tonne pihalle ja huutaa suureen ääneen ja tunnustaa että taisin rakastua siihen paskaan!

    Kiitti.. sait hymyn naamalle,mua alko naurattaan..:)

    Voi jeesus tätä mielen vuoristorataa, tuntuu kuin pling plong vaan mieli muuttuu hetkessä..
    Onku joku hurratorpedo,mikä lie sekin.:)

    Välillä rypee niin itsesäälipaskassa ja välillä on ihan kuningas olo ja sit taas naama mudassa ja siellä paskakasassa rypemässä suuauki ja hattu silmillä.:)

    Ja tää kirjottaminen, joo välil tuntuu et pahentaa vaan ja välil kuten nyt taas helpotti.

    Kai se ei auta ku lähtee ulos, täällä nelijänseinän sisällä ei ainakaan mitään positiivista tapahdu.

    Hauskaa päivää sulle ja tuu kuiten varmuudeksi mulle huutaan, jos se "paskakasa" tykkääkin susta luuloistas huolimatta!:)))

    Äänestä

  • Aina vain. kirjoitti:

    Mäkin kuvittelin, että olisi hyvä sauma edetä ja tutustua kunnolla. Niin ei käynyt vaan tyssäs kun kanan lento se romanssin poikanen. Enkä tajua mikä tuli....

    Niin sitä kysyy että miksi näin? Mut olen yrittänyt järkeillä että tällä miehellä oli varmasti joku toinen kuvio meneillään ja mut viskattiin syrjään. En ehkä osaa olla riittävän avoin tunteistani ja ehkä hieman hitaasti reagoin hänen kiinnostukseensa. En kai osaa ihastuksissani näyttää tunteitani vaikka en olekkaan enää mikään teinityttö vaan menen puihin. Mies tietää kyllä että haluaisin tavata mutta mikä lie estää...

    Kyllä pitää vaan keksiä jotakin kivaa tekemistä ja saada ajatukset muualle. Auttaahan tää kirjoittaminenkin, saa purkaa ajatuksia. Oikeesti tekis mieli mennä tonne pihalle ja huutaa suureen ääneen ja tunnustaa että taisin rakastua siihen paskaan!

    Olin taannoin kesällä lähes ryntäämässä naisen luo, jos se olisi vaikka tarjonnut kahvit ja oltaisiin vähän rupateltu, mut joo. Taisin kuvitella liikaa. Mielikuvitus saattaa nousta joskus liiankin korkealle lentoon.
    No, jos mies tietää niin eihän siinä mitään...
    Mä en tiedä mistään mitään, vielä.

    Äänestä

  • Aina vain. kirjoitti:

    Mäkin kuvittelin, että olisi hyvä sauma edetä ja tutustua kunnolla. Niin ei käynyt vaan tyssäs kun kanan lento se romanssin poikanen. Enkä tajua mikä tuli....

    Niin sitä kysyy että miksi näin? Mut olen yrittänyt järkeillä että tällä miehellä oli varmasti joku toinen kuvio meneillään ja mut viskattiin syrjään. En ehkä osaa olla riittävän avoin tunteistani ja ehkä hieman hitaasti reagoin hänen kiinnostukseensa. En kai osaa ihastuksissani näyttää tunteitani vaikka en olekkaan enää mikään teinityttö vaan menen puihin. Mies tietää kyllä että haluaisin tavata mutta mikä lie estää...

    Kyllä pitää vaan keksiä jotakin kivaa tekemistä ja saada ajatukset muualle. Auttaahan tää kirjoittaminenkin, saa purkaa ajatuksia. Oikeesti tekis mieli mennä tonne pihalle ja huutaa suureen ääneen ja tunnustaa että taisin rakastua siihen paskaan!

    ..paska? Tulipa surullinen olo. Haluaisin piristää meitä molempia, purut pois suseroista, ja päistä.

    Äänestä

  • aina vaan kirjoitti:

    Olin taannoin kesällä lähes ryntäämässä naisen luo, jos se olisi vaikka tarjonnut kahvit ja oltaisiin vähän rupateltu, mut joo. Taisin kuvitella liikaa. Mielikuvitus saattaa nousta joskus liiankin korkealle lentoon.
    No, jos mies tietää niin eihän siinä mitään...
    Mä en tiedä mistään mitään, vielä.

    Joo mäkin kyllä odotin että kesällä yks mies olisi rynnännyt kahville ja rupattelemaan mut ei sit tullutkaa vaik lupaili. Voi teitä miehiä! Näinkin voi käydä ja se harmittaa kovasti. Kyllä sen tietää jotenkin jos ilmassa väreilee kemiaa...mä taisin kuvitella liikoja joten tervetuloa kerhoon!

    Äänestä

  • teinipoika idästä kirjoitti:

    ..paska? Tulipa surullinen olo. Haluaisin piristää meitä molempia, purut pois suseroista, ja päistä.

    Valitettavasti kyseessä ei ole teinipoika eikä idästäkään.

    Äänestä

ei mitään jäljellä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


turhauttaa kirjoitti:

En tiedä enään mitä voisin tehdä tässä tilanteessa......

On vaan niin vaikea unohtaa, kun ei ole vastausta,
en ole sitä saanut, voin vain arvailla,
ja se saa mut sekaisin, löytyy vain uusia kysymyksiä joihin en Tiedä vastauksia.

Miten ihmeessä tästä jatkan?
En ala ahdistamaan häntä, en todellakaan.

Mutta En jaksa ,enkä pysty enään odottamaan,
on hirveätä odottaa kun ei tiedä tuleeko vastausta koskaan, se syö mut loppuun.

Rakas ihminen olemassa, mutta onko hän siellä jossain olemassa Mulle?

Senkö tietäis.

Huh,tulipa vähän avauduttua:)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu