miten tukea anorektikkoa joka lähellä ja läheinen? Olen pulassa koska suuttuu miltei kaikesta mitä hänelle sanon.
Olen todella pulassa, liika huomio saa hänet ahdistumaan ja huomiotta jättäminen suuttumaan.
Olen todella pulassa, liika huomio saa hänet ahdistumaan ja huomiotta jättäminen suuttumaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni kun oli anoreksia oli ahdistavaa, kun syyllistettiin ja suututtiin. Panin välit poikki moniin ystäviini, sillä he alkoivat syyttämään minua oman elämäni tuhoamisesta.
Ehdotan, että tuet ystävääsi ehdoitta, etkä suuremmin kommentoi hänen sairauttaan vaan olet aina valmiina kuuntelemaan hänen huoliaan. Äläkä jätä häntä yksin, vaikka hän vakuutteleekin selviytyvänsä kaikesta yksin. Se on valhe.
Itselläni oli taivaallinen ystävä, joka jaksoi aina olla tukenani ja kuunnella minua ilman, että syyllisti minua.
Voimia sinulle!
Omalle kohdalleni on osunut aivan ihana ihminen joka suhtautuu juuri niinkuin ainakin minä koen hyväksi... Aluksi yritin ehkä vähän herättääkin huomiota, vaikka sitten vain suuttuakseni asioihin puuttumisesta.
(Juu, loogista, hah.)
Hän tukee minua, lohduttaa ja kuuntelee kun on tarvetta, mutta ei tuputa ratkaisuja. Jos syöminen tuntuu vaikealta hän saattaa sanoa että syöpäs nyt, mutta ei sen enempiä. Tiedän faktana että jos hän jankkaisi asiasta saattaisin olla syömättä ihan vain vittumaisuuttani että ähä-kutti, enpäs syö! xP
Hän muistaa silloin tällöin sanoa että olen hyvä ja kaunis tällaisena, ja vaikka en ehkä itse siihen vielä uskokaan, se on jo helpompi kuulla... Sitäkään tosin ei pidä liian usein "jankuttaa", kun se ei kuitenkaan syömishäiriöisen todellisuuteen niin uppoa - mutta toivottavasti joskus muuttuu helpommaksi nähdä että edes joku on sitä mieltä.
Joka tapauksessa, sanon samaa kuin edellinen vastaaja; ole ystäväsi tukena äläkä syyllistä häntä. Ja muista että yhtä tärkeää on myös tehdä hänen kanssaan kaikkea mistä hänkin pitää, ja mikä ei liity sairastamiseen! Silloin muistaa että elämässä on muitakin asioita, parempia asioita, joita kohti kannattaa pyrkiä. :)
Anorektikkoa tuetaan nimenomaan niin, ettei hän jää yksin sairautensa kanssa. On hyvä ottaa selville, mitä anorektikon mielessä liikkuu, mutta pysyä aikuisena rinnalla tuoden esille realiteetit. Huomio on sitä, että rohkaiset häntä ns. normaaliin elämään. Lähdetään elokuviin tms. Kehut tekemisistä, ei ulkonäöstä. Ruokaillessa muistutat, että on syötävä tietty määrä ruokaa pysäkseen hengissä. Kerrot, että juuri noin pitää toimia. Tuo on normaalia. Kaikki muutkin tekevät näin. Anna hänen suuttua, mutta kerro sen jälkeen, että rakastat häntä, et jätä yksin, vaikka mitä tapahtuisi. Anoreksia on vakava sairaus. Anorektikko ei missään tapauksessa halua käyttäytyä huonosti. Ahdistus on vain niin suuri, että se tulee ulos. Älä missään nimessä ota suuttumusta henkilökohtaisena, vaan ajattele, että olet hyvin läheinen henkilö, kun sinulle uskaltaa näyttää tunteensa. Yritä jaksaa.