Olen kuullut synnyttäneiltä ystäviltäni, että lantionpohjan jumppa tulisi aloittaa mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen, mieluiten jo laitoksella. Siellä kuulemma fysioterapeutti järjestää ohjaustakin. Mutta miten ihmeessä siihen pystyy?!
Kaikilla ystävilläni on leikattu väliliha, joka siis tarkoittaa lantionpohjan lihassäikeiden katkaisemista. Tämän vuoksi värkki on täynnä tikkejä ja kipeä viikkotolkulla. Kuinka siis on mahdollista harjoittaa lihasta, joka on juuri katkaistu ja tikeillä kasaan kursittu? Kertokaa kokemuksia, pliis.
Kaikilla ystävilläni on leikattu väliliha, joka siis tarkoittaa lantionpohjan lihassäikeiden katkaisemista. Tämän vuoksi värkki on täynnä tikkejä ja kipeä viikkotolkulla. Kuinka siis on mahdollista harjoittaa lihasta, joka on juuri katkaistu ja tikeillä kasaan kursittu? Kertokaa kokemuksia, pliis.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis jo muutama viikko menee pelkästään kyseisten lihasten löytymiseen. Ja pikku hiljaa "liikkeitä" tehostetaan.
Mutta lämpimästi suosittelen kaikille joilla on todellisia ongelmia lantionpohjan lihasten kanssa, Pilatesta. Muista syistä menin tunneille ja vasta siellä olen saanut alaosastoni kuntoon. En tiedä pitäiskö tähän auttaa, mutta minulle on ollut tehokkaampi kuin varsinainen lantioinpohjalihasten jumppa.
Ei se episiotomia mikään hyvä asia olekaan. Saksilla leikatessa voi huonolla tuurilla mennä hermo poikki, jolloin tulee tunnottomuutta tai ulosteen karkailua. Luonnolliset repeämät tapahtuu luonnollisissa kohdissa ja ne kyllä paranevat ajan kanssa. Eikä siitä jumpasta mitään hyötyä ole silloin, kun on vielä kipuja. Myöhemminkin ehtii.
Lantionpohjan jumppa kannattaa aloittaa lihaksia supistamalla pikku hiljaa. Kun aloittaa seksielämän uudestaan, voi miestä vähän varoittaa ettei ole nyt ihan järkyttynyt. Miehet voi joskus olla sellasia. Lihaksiston saa palautumaan ennalleen ajan kanssa, voi mennä vuosikin. Aluksi pientä jumppaa, mutta kunnon orgasmit palauttavat emättimen muodot sitten lopullisesti takaisin normaaliksi.
Episiotomiassa leikataan pikku viilto välilihaan, ei siinä mitään lantiopohjan supistajalihaksia viilletä poikki. Minä aloin "etsiä" niitä jo odotusaikana, synnytyksessä tehtiin episiotomia mutta ei se niiden lihasten jumppaan mulla ainakaan mitään haitannut. Siellä laitoksella pötkötellessä mä niitä sit suipistelin aina kun muistin; en tiedä oliko siitä iloo vai ei mutta eipä oo pissat lirahdellu ei-toivotusti ensimmäistäkään kertaa.
Itseasiassa episiotomiassa yleensä kyllä leikataan myös lihaskudosta. Kätilöt puhuvat mielellään "pienestä viillosta", etteivät säikäyttäisi äitiä. Vaurioittavuudeltaan välilihan leikkaus vastaa normaalisti toisen asteen repeämää, jossa myös lantionpohjan lihaksisto repeää. Pelkän limakalvon ja ihon leikkaamisella harvoin selvitään.
niin meille järjestettiin oikein ohjausta ja kyllä välilihan leikkauksesta huolimatta, löysin lihakset heti ja enää kahden viikonjälkeen ei kyllä leikkaushaava ole kipeä, tikit ei ole vielä täysin sulaneet.Minulle sanottiin että tehtiin oikein kunnon kokoinen leikkaus, minulla siis oli imukuppisynnytys niin siksi leikattiin väliliha.
mutta jokainen on yksilö, en voi sanoa miten toiset tuntee lihaksensa, minä treenailin niitä ennen synnytystäkin.
Kyllä mulla onnistui lantionpohjan lihasten jumppa heti synnytyksen jälkeisenä päivänä, vaikka eppari tehtiinkin. Eikä sitä välilihaa todellakaan leikata millään saksilla, niinkuin joku kirjoitti :D
Onhan se epparihaava ja alapää muutenkin kipeä pitkään, mutta itselläni ei lihasten toimintakyky ainakaan kadonnut minnekään. Ei ole muuten virtsakaan karkaillut... Eikä kuulemma ole muutenkaan tapahtunut mitään löystymistä alapäässä.
Kannattaa treenata!
Ei uskoisi, että täällä keskustelevat naiset ovat oikeasti itse synnyttäneet -niin paljon väärä informaatiota jaetaan! Väliliha leikataan nimenomaan saksilla. Ottakaa selvää asioista, ennen kuin jakelette viisauksianne...
Ihan mielenkiinnosta, milläs se sinun episiotomiasi sitten tehtiinkään? Kyllä minä kätilönä vauvoja maalimaan autellessani olen ihan vain saksia käyttänyt enkä muusta vielä kuullutkaan... Joskus riittää pieni "nippaus" joskus, etenkin imukupissa, leikataan enemmälti tilaa. Riippuu aina tilanteesta.