Eieieieieiei! Ei tällaista enää voi jaksaa. Kurkku on ihan turvonnut ja hampaita vihloo. Mahakin on sekaisin. Koko päivä meni ahmiessa jo oksentaessa, kädet haisee vatsahapoille ja vessa on ihan kamalassa kunnossa. Pakko pistää stoppi! Ei enää ahmimista, oksentamista, pakkoliikuntaa, kamalia ajatuksia. Tänne kaikki, jotka nyt päättää lopettaa! Syteen tai saveen, mutta pakko edes yrittää. Onneksi mulla on varattu (tosin vastoin tahtoani, mutta selvästi parhaakseni) aika nuorisopsykiatrille, ehkä tästäkin helvetistä vielä päästään ylitse. Kyllä ihmisen sen verran vahva pitäisi olla, eikö vain? Tsemppiä kaikille!
Hei, nyt saa riittää!
viiva---
11893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen itse ollut 2 päivää oksentamatta! En ehkä syö tarpeeksi, mutta oon alkanu ymmärtää ettei mun tarvii oksentaa kaikkee mitä syön! Ja se auttaa myös siihen että en ahmi :) Ja kannattaa mennä sinne psykiatrille avoimin mielin! Ne ei tuomitse sua vaan juuri yrittävät auttaa. Ja ne ei pakota sua kertoo mitää. Itseasiassa mulle mun psykiatri sano, et ois parempi jos itse kertoisin, ilman että se kyselis. Ja kyllä se puhumine helpottaa! Alkaa itse tajuun mitä omassa päässä liikkuu psykiatrin avustuksella.
Voimia sinulle! Ja tsemiä sinne ekalle psykiatri kerralle :)
Tsemppiä sulle ja KYLLÄ tästä voi selvitä. Hiljaa hyvää tulee.
Itselläni on kymmenes päivä oksentamatta, on ollut iltoja et oon syöny liikaa ja olo on ollut sen mukainen mut oon pystyny perusteleen itselle, miksi en oksentaisi. Laitoin seinälle lapun johon merkkaan kuin monta päivää oon jaksanu taistella vastaan ja kymppihän siellä nyt on ja kyllä lämmittää mieltä & antaa lisää toivoa et kyllä mä pystyn parantumaan. Ahmiminen ja oksentaminen on/oli tapa, josta totuttelen parhaillaan eroon!! Peilistäkin katsoo kauniimmat kasvot ja mieli on virkeämpi, maha ei ole kipeä ja kurkku käheänä..suosittelen yrittämään. ja tää ei todellakaan ole mun ensimmäinen kokeilu mutta uskoisin että jää viimeiseksi, niin hyvältä tuntuu olla ilman sitä noidankehää. tapelkaa vastaan ja tsemppiä! :)
Joo, mul sama juttu, oon kans pistäny stopin ittelleni.
Onhan se ihanaa se ahmimiskohtaus ku ahmii sitä jotaki ihanaa ruokaa, mut sitte ku on aika mennä oksentamaan ni siinä kaikki ilo menee. En itekkää jaksaa enää tätä. Oon kans ajatellu mennä psykiatrille mutta en toisaalta uskalla mennä, en uskalla kertoa tästä, hävettää.
Mulla meni muutenki paljon rahaa herkkuihin ku oon ostanu kaikkea paljon ja kaikki menee lopulta pönttöö...
Vau! Ihanaa kuulla täällä foorumilla tälläisista päätöksistä!!! Mahtavaa! Älkää luovuttako, vaan pysykää lujina. Ihan varmasti onnistutte! Voitte olla esimerkkeinä muille, joilla on samanlaisia ongelmia ja näyttää miten te VOITATTE NE!!
Tsemppiä!
Jep, ratkesin, ottaa ihan sairaana päähän! Kiitos kuitenkin tsempeistä ja onnea vielä muillekin! Meikä yrittää uudestaan ja uudestaan niin kauan, etten enää oksenna ja piste.
bulimiaaaaaaaaaa,
kannattaa mennä oikeasti juttelemaan, se varmasti auttaa! Mullakin on huomenna se psykologi, vähän jännittää...
Sama täällä, oksentamista lopetellaan. Mullakin sellainen fiilis, että tää olisi viimeinen kerta. (Enkö niin ole vannonut jo kymmeniä kertoja pöntön ääressäkin??)...mutta siis kuitenkin. Fiilis on jo kolmen päivän jälkeen niin paljon parempi. :D Tsemppiä kaikille!
Ei tästä tuu oikeasti yhtään mitään! Että mä en jaksa tätä paskaa, en oikeasti! Jos en tietäis, kuinka murtuneita äiti ja isä olis, niin lopettaisin tän koko paskan hengittelyn tähän. Joo, kuulostaa angstilta, mutta kun ei vaan meinais enää jaksaa.
Joo. On tullu tuhannet kerrat ajateltua että tää on se viimenen kerta ja kierre on jatkunu ja jatkunu... Nyt oon ollu 2 viikkoo oksentamatta ja tätä ei kyllä oo tapahtunut vuosiin. Ja fiilis on hyvä. Näytän paljon paremmalta ja oon laihtunu ja naama on ehkä puolet (vähän liioteltuna) kapeempi ku enne. Tuntuu ku alkais pikkuhiljaa herätä jostain kammottavasta painajaisesta. Tsemppiä kaikille jotka yrittävät tosissaan lopettaa.
tosiaan tsemppiä kaikille yritykseen. oon nyt ollut 9 päivää oksentamatta. jos tämä ilta menee vielä ilman, on se pisin aika sitten kesäkuun :D tuntuu, että oksentelu olisi nyt lopullisesti takana. viikonloppuna tuli kilo lisää, mutta vihaan niin paljon ajatusta oksentamisesta, että pystyin välttämään sen vielä toistaiseksi. eikä se maailmaa kaada kun sen saa poiskin. voimia!
Bulimiassa ei ole mitään, mistä lopulta kannattaisi pitää kiinni, mitä meistä monet varmaan tekevät - tarrautuvat siihen kuin se olisi tärkeämpää kuin mikään tai kukaan. Se on valheellinen yritys saada elämäänsä tarkoitus ja sisältö.
Minä olen parantunut. Bulimia oli kuin kieroutunut toinen persoonani, jota hellin melkein kymmenen vuotta. Yritin parantua, monesti, mutta en koskaan Aivan tosissani. Aina pidin pienen varauksen, että jos elämäni alkaa mennä alamäkeä, voin aina palata vanhan ystäväni luo. Vihdoin tajusin ettei se ole ystävä, vaan loinen joka tuhoaa minut sisältä päin. En antanut sen enää kuiskia korvaani käskyjä. En suostunut enää oksentamaan, en missään ähkyssä, enkä lopulta suostunut syömään itseäni enään ähkyyn ollenkaan. Olin alkanut arvostaa itseäni liikaa aiheuttaakseni itselleni pahaa oloa. Olin alkanut arvostaa liikaa sitä, miltä näytin kun en ollut oksentanut - tervettä ihoani, kirkkaita silmiäni. En halunnut luopua enää siitä energisyydestä, joka minussa oli vain terveinä kausinani.
Arvostetaan itseämme. Ei anneta bulimian viedä. Sanokaa kaikki syömishäiriölle ei. Niin kornia kuin tämän sanominen ehkä onkin; te olette sen arvoisia