Kärsimykset jotenkin tuntuvan vainoavan minua. Joudun aina mitä kummallisimpiin ihmissuhdesotkuihin ja jäljet ovat karmeat. Napsin mielialalääkkeitä masennukseen mutta tuntuu välillä etteivät nekään paljon auta.
Taistelen päivästä toiseen ja elän vain velvollisuudesta, en juuri nauti elämästä. Se on vain välttämätöntä pakkopullaa.
Olen katkera ja kateellinen, liikaa kärsinyt. Minulla on Aku Ankan tuuri. Teen mitä vaan, niin paskat lentää aina silmille loppupeleissä.
Onko kenelläkään samanlaista?
Taistelen päivästä toiseen ja elän vain velvollisuudesta, en juuri nauti elämästä. Se on vain välttämätöntä pakkopullaa.
Olen katkera ja kateellinen, liikaa kärsinyt. Minulla on Aku Ankan tuuri. Teen mitä vaan, niin paskat lentää aina silmille loppupeleissä.
Onko kenelläkään samanlaista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Päästä lomalle> toisiin ympyröihin hetkeksi.
Tai jos tilanne on jo niin paha, niin osastolle tutkimuksiin suunnittelemaan miten tuosta jatketaan terveempään suuntaan?
Olen kyllä jo hoidon piirissä...että kai tämä tästä. :&
lääkettäsi ? Sen vaikutus on hidasta . Ehkä ihmissotkut olivat syy masennukseesi, siis jos ovat, tiedät yhden muutetavan asian elämässäsi. Miten sotket sitten kummalliset ihmissuhteet ? Katkera ja kateellinen ovat tosi vahingollisia piieteitä jotka hidastavat paljon tervehtymistä, näin itse koen ja pelkään noita piirteitä oikein tosissani että jos niihin haksahdan olen hukassa.Malttia vain toipumiseesi, kun olet siinä voimakkaasti mukana niin eiköhän se siitä. Keskustele terapeutin kanssa pois tuo katkeruus ja kateus voidaksesi paremmin :)
Oon syöny lääkkeitä masikseen jo monta vuotta. Vointi on aaltoilevaa, mutta kovat koetukset eivät ainakaan vie vointiani parempaan suuntaan, eipä tietenkään.
Ikävät ihmissuhteet vain tulevat...en tiedä miten mulle aina sattuu tulemaan sellaisia. :(
Ehkä sinun kannattaa pohtia niitä ihmissuhteitasi ja miettiä miksi niistä muodostui sellaisia katastrofeja, jotka aiheuttivat vain ongelmia ja pahaa mieltä. Eihän niitä menneitä enää voi muuttaa, mutta tulevan voi eikä sen tarvitse olla yhtä epäonninen kuin menneen. Minkä vuoksi olet katkera ja kateellinen?
Älä heitä toivoasi kokonaan. Voihan olla, että elämä vielä myös hymyilee sinulle! Kärsimysten jälkeen saattaa seurata jotain parempaa.
Katkeruutta saa tuntea, mutta älä anna sen jäädä elämäsi pohjavireeksi. Tsemppiä!