Hietanen osui harvinaisen oikeaan todetessaan ettei keskustalainen arvomaailma ja oopperan arvostus helposti kohtaa.
Ei varsinkaan niin, että keskustan kulttuuripoliittiset linjaukset sivuaisivat oopperaa edes saman tuhannen mailin säteellä.
Keskustalaisen on mahdotonta ajatella oopperaan liittyviä kysymyksiä keskustalaiseen kulttuuripolitiikkaan liittyvinä näkökulmina ;-)
Ei varsinkaan niin, että keskustan kulttuuripoliittiset linjaukset sivuaisivat oopperaa edes saman tuhannen mailin säteellä.
Keskustalaisen on mahdotonta ajatella oopperaan liittyviä kysymyksiä keskustalaiseen kulttuuripolitiikkaan liittyvinä näkökulmina ;-)
Vastaukset 7
Vanhimmat
...se itse esittää koko ajan burlettaa, jollaiseksi kutsutaan kevyttä koomista oopperaa. Vai olisko tuota keskustan politiikkaa verrattava Maurice Ravellin oopperaan L'Heure Espagnole (Espanjalainen hetki), joka on farssi, jonka lauluosuudet ovat lähellä normaalia puhetta ja joita säestävä orkestrointi on rytmisesti vapaata ja improvisaationomaista.
Zekkasin huvikseni Wikipediasta Espanjalaisen hetken, kun oopperasta en muistanut mitään. Löytyihän sieltä tietoa:
"Maurice Ravelin L'Heure Espagnole (Espanjalainen hetki, 1911) on farssi, jonka lauluosuudet ovat lähellä normaalia puhetta ja joita säestävä orkestrointi on rytmisesti vapaata ja improvisaationomaista. Ravelin käyttämä orkesteri oli suuri ja L'Heure Espagnolessa sekä toisessa oopperassa L'Enfant et les sortilèges (”Lumottu lapsi”, 1925) käytetään jazz- foxtrot- ja ragtime-elementtejä."
Sattumoisin vanha-kapi tuolla ylempänä yrittää brassailla musiikkitietämyksellään juuri samoin sanoin, kun Wikissäkin lukee. Hupaisaa.
Veikkaanpa, että kohta väittää hän itse asiassa kirjoittaneensa koko Wikipedian oopperaa käsittelevän osuuden;-))
Kiva, että sain sinutkin kiinnostumaan asiasta niin, että rupesit etsimään tietoa! Niin minä ana teen, historiasta, politiikasta, mistä tahansa kyseen ollen, sillä tieto ei synny itsestään minun päässäni kuten yleensä kepulaisten päässä. Sinä näyt olevan poikkeuksellinen kepulainen, kun et luota henkien ilmoitukseen!
Tuota todellakin netistä tuon tiedon otin ja ihan muuttamattomana laitoin saitille. Mutta minä sentään tiesin, mitä etsiä; kun ennestään tunsin käsitteenä tuon oopperan nimestä tulleen "espanjalainen hetki", kuten myös burletan olemuksen.
Kun menet tuonne toiselle vastineelleni avaajalle, niin sivistyt lisää. Kerropa, mistä nuo tiedot olen ottanut? Eivät löytyne tuollaisina netistä - en tosin ole etsinytkään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000030035448
Niin, tuleepa tuosta mieleen pieni juttu.
Siihen aikaan kun tv oli vielä uusi erään kaverin tv meni mykäksi ja hän kutsui korjaajan. Korjaaja avasi takakannen ja pyöräytti yhtä ruuvia sieltä sisältä, ja tv toimi taas.
Sitten hän kirjoitti laskun; se oli tuhat markkaa (elettiin vanhan markan aikoja ennen vuotta 1963). Tv:n omistaja kauhisteli: "Sinunhan ei tarvinnut kuin yhtä ruuvia kääntää ja koko hommaan meni aikaa vain viisi minuuttia ja laskutat ainakin kahden tunnin palkan. Vaadin kirjallisen erittelyn". Korjaaja kirjoitti erittelyn: "Käännetty yhtä ruuvia; 50 markkaa. Tiedetty, mitä ruuvia piti kääntää, 950 markkaa".
Ymmärsitkö? Ellet ymmärtänyt, etpä kovin paljon vielä viisastunut.
Yleensä humoorioopperaa kutsutaan opera buffaksi. Burletta on varsin harvinainen suurin piirtein samaa tarkoittava termi. Oopperan säveltäjä sen periaatteessa voi määritellä, millä nimellä haluaa teostaan kutsua. Muita vastaavia ovat commedia, opera comique, farsa tai farsa comi tai farsa giocosa. Lienee muitakin, mutta yleisnimike ja yleisin on ilman muuta opera buffa.
Neutraalitarkkailija ja Korhonen ovat käsittääkseni vasemmistolaisia. Silloin erityisesti Neuvostoliittolainen ooppera lienee heidän suosikkinsa, ovathan libretot silloin varmasti ideologian mukaisia, ettei länsimaista turmelusta edustavaa vapaata luovuutta ja sananvapautta varmasti pääse esiintymään.
Voisin arvata, että näiden oopperaexperttien mieliooppera on Hiljaa virtaa Don. Näin Wikipedia tuosta mestariteoksesta:
"Hiljaa virtaa Don (ven. Тихий дон, Tihii Don) on Ivan Dzeržinskin vuonna 1935 ensi-iltansa saanut ooppera, joka Neuvostoliitossa nostettiin puolueen ihanteiden mukaiseksi mestariteokseksi. Oopperan libretto perustuu Mihail Šolohovin saman nimiseen romaaniin. Teos oli musiikilliselta kieleltään erittäin vanhoillinen ja sisälsi paljon kansanmusiikin omaisia aineksia.
Nykyisin teos tunnetaan parhaiten siitä, että Pravdan arvostelussa, jossa hyökätttiin Dmitri Šostakovitšin Mtsenskin kihlakunnan lady Macbethia vastaan verrattiin sitä nimenomaisesti Hiljaa virtaa Donin melodisuuteen ja kuoro-osuuksiin."
Šostakovitšin osa oli kova Neuvostoliitossa. Lahjakas säveltäjä joutui elämään Aurinkoisen varjossa. Sävellyksiinsä hän sai kuitenkin ujutettua viittauksia, jotka vasta nykymusiikkitietelijät ovat löytäneet. Šostakovitš ei ollut niin Stalinin käskytettävänä kuin yleisesti luultiin.
..arvatenkin muyös Neutraalítarkkailijaa.
Ihan uutena tietonako tuollaista kerrot vanhalle historian harrastajalle, joka on mm. katsonut tuota aihepiiriä käsittelevän mainion näytelmän "Mestariluokka" kaksi kertaa. Joskus 15 vuotta sitten Kansallisteatterissa, Stalinina RUK:n kurssitoverini Risto Aaltonen, Prokofjevina Leif Wager -muita roolisuorittajia en muista, ja nyt puolisen vuotta sitten Helsingin kaupunginteatterissa Stalinina Lasse Pöysti, Zdanovina Martti Suosalo, Prokofjevina Esko Roine ja Shostakovitsina Asko Sarkola.
Voi, voi huomioitsijaa kun huomio niin kovin heikosti itseään kauemmin eläneiden - siis ihan oikeasti eläneiden - todellisuuden omassa näsäviisaassa sisäänpäinkääntyneessä kepulaisuudessaan.
Sitä osoittaa sekin, ettei voi määritellä ihmistä muuten kuin jonkin puolueen kautta. Minä nimittäin en ole oikeistolainen enkä vasemmistolainen ja kaikkein vähiten keskustalainen, vaan olen sinivalkoinen suomalainen, ylpeä hyvästä isänmaastani ja sen tällaiseksi tehneistä ihmisistä. Se näkyy joidenkin mielestä olevan oikeistlaisuutta. Mutta yhä näen olevan parannettavaa ja siksi rinnassani on lämpöä heikompiosaisia varten. Olkoon se sitten sitä vasemmistolaisuutta.
Kun tuolla toisaalla hieman ylistäenkin kehuin oopperaa nimim. Uusi-Ukille, niin tulipa tuossa lueskelluksi erästä kirjaa, jossa kerrottiin, mikä oli esimmäinen oopperayleisö.
No, sehän kerrotaan kreikkalaisessa muinaistarustossa seuraavasti:
Odysseus pitkällä (20 vuotta kestäneellä) paluumatkallaan Troijasta kotiinsa ja vaimonsa Penelopeen luo Ithakaan joutui hyvin moniin vaikeuksiiin, kuten tiedetään. Yksi niistä oli seireenit, joiden laulu ajoi jokaisen kuulijansa kuolemaan. Kirke-velhonaisen neuvoa noudattaen Odysseus tukki laivansa miehistön korvat vahatulpilla ja antoi sitoa itsensä mastoon niin, ettei hän päässyt siitä irti vastatakseen musiikin kuolettavaan kutsuun.
Näin Odysseuksesta ja hänen miehistöstään tuli maailman ensimmäinen oopperayleisö, mikäli on uskomista Theodor Adorrnoon.
Hellenistinen jumal-tarusto kertoo myös sellaista, joka on toistunut mm- viime aikaisissa poliittisissa tapahtumissa.
Koko Kreikan uskonnolliseksi keskukseksi nousi Apollon oraakkelipaikka Delfoissa (olen sielläkin käynyt jopa kaksi kertaa, viimeksi toissa keväänä klassisen Kreikan kiertomatkalla). Siellähän vaikutti tuo kuulu Delfoin oraakkeli, papitar, joka huumaavia aineita nautittuaan vaipui hurmostilaan ja päästeli suustaan toisiinsa liittymättömiä sanoja, joista välittäjä-pappi muodosti monimerkityksiä lausahduksia, jotka neuvoa pyytäneet kuulijat saivat tulkita haluamallaan tavalla.
Eli Tarja Tujunen oli se oraakkeli ja Jyrki Katainen välittäjä-pappi ja sairaanhoitajat ne kuulijat. ;-))