Miten ihmeessä sen voi saada selville, onko mies kiinnostunut vai ei. Olenko vain niin tyhmä, etten ymmärrä, milloin olisi parempi luovuttaa.
Mikä on miehelle tarpeeksi selkeä viesti kiinnostuksestani? En tiedä enää, miten sen voisin selkeämmin sanoa. Kinkkinen tilanne...apuja?
Mikä on miehelle tarpeeksi selkeä viesti kiinnostuksestani? En tiedä enää, miten sen voisin selkeämmin sanoa. Kinkkinen tilanne...apuja?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kunpa sen tietäisin...
Jos mies antaa minulle kukan, kun on tiedossa ettemme nää pitkään aikaan ja halaa minua ensimmäisen kerran ystävyytemme aikana, niin voisiko hänellä olla kaveruutta syvempiä tunteita minua kohtaan, vai onko miehillekin ihan tavallista halailla naispuolista ystävää ilman sen kummempia tunteita..?
Ja kuinkakohan usein miestä kehtaa häiritä "tikusta asiaa"-viesteillä ilman, että hän tuntee olonsa jahdatuksi, tai ahdistetuksi..?
Itselläni on joitakin kokemuksia tuollaisista tikusta asiaa- viesteistä ja myös tekstareista. Kyllähän sen heti näkee sellaisista viesteistä, että mikä siinä on takana. Mulle vaan on ainakin vähän ärsyttävää, että viestit on vaan tollasia muka viattomia. Niistä ei kuitenkaan voi päätellä välttämättä tarkasti miten suuresta asiasta on viestin lähettäjälle kysymys.
Sitten saa ihmeekseen yhtäkkiä kuulla hyviltä miespuolisilta kavereiltaan, joille kaikkein viimeksi haluaisi asian alkuvaiheessa leviävän, että mitä sä ajattelet siitä ja siitä tytöstä kun se kävi kysymässä. Eihän siinä voi kun esittää välinpitämätöntä, ja sit jos se leviää sen tytön tietoon väärää kautta, niin se ajattelee että "mikä idiootti ja julmuri".
Musta parin viestin jälkeen, jos jätkä vastaa näihin tikusta asiaa-viesteihin voi huoleti siirtyä vähän vihjailevampaan tai kysyä ihan suoraan mitä jätkä ajattelee. Kyllä se jättää vastaamatta tai ei lähde siihen kaksmieliseen linjaan jos ei kiinnosta. Ja aina parempi kysyä suoraan kiinnostuksen kohteelta, kuin sen kavereilta. Niiltä saa niin helposti vain väärää informaatiota.
Niin, mutta onko parempi sitten tikusta asiaa-viestin jälkeen heittää jokin vihjaileva viesti vai kertoa suoraan tunteistaan?
Mies kun on kiinnostunut,ottaa se varmasti yhteyttä naiseen.Jos taas ei mitään kuulu...et ollut kiinnostava hänen silmissään.
Näin se vain on,valitettavasti.....älä vaan erehdy itse pommittamaan liiaksi,silloin susta ei kiinnostu kukaan!
Mukavaa kesää :))))
Jos mies on kiinnostunut tai vaikka pahempaa ihastunut! Niin on kynnys ottaa yhteyttä naiseen suurempi.
Naisilla on kysyntaa enemmän miesten keskuudesa kuin miehillä naisten keskuudessa. Eli jos naisella on kymmenen ihailiaa niin tarvitseehan hänen osoittaa kuka miehistä on kiinnostavampi!
(Tietysti tilanne on kuviteltu)
Taisin erehtyä pommittamaan ja taisinpa aika suoraan kertoa tunteistani. Saattoi jopa ahdistua. Sitä vain mietin, että luulisi, että mies ymmärtää hienovaraisenkin vihjaisun tyyliin... en saa sinua mielestäni tarkoittaa samaa kuin minä rakastan sinua.
No nyt loppuu asian päivittely. Uskottava kai se on, hän haluaa keskustella vain virallisista työhön liittyvistä asioista eikä mistään muusta ja tottahan se on, kyllähän hän varmasti ottaisi minuun yhteyttä, jos oisi kiinnostunut. Luulen näin.
Sama tilanne...Lähetin tekstiviestin miehelle,johon olen auttamattomasti ihastunut, koska hänkin vaikutti omaavan joitakin lämpenemisen merkkejä mun suuntaani...Tapasin hänet työpaikalla ja hän on-niin minusta ainakin tuntuu-maailman ihanin ihminen!Aina ennen töistä lähtöään tuo mies tuli ja halasi mua ja välillä jopa innostui pussaamaankin mua niskaan tai poskelle...Mutta kun olin lähettänyt viestin,tuo mies sanoi kuitenkin,että pitää mua vaan tosi hy-vänä ystävänä,ei muuna...Eikä ole enää kehdannut tulla mun luokse sillä tavalla niin kuin ennen...
Mutta eikö tuommoiset eleet osoita hiukan muutakin kiinnostusta,kuin vain kaverillista? Sanokaapa joku,minä itse en tiedä...Onko se ihan normaalia kaveruutta,että mies joka ikinen päivä ainakin kerran käy halaamassa sua ja toisinaan vielä antaa pusunkin?Vai onkohan tuossa tosiaan takana jotakin paljon enemmän kuitenkin...?
No en tiedä. Tosi outoa. Ettei vain tekisi tahallaan, kun tietää sinun olevan hänestä kiinnostunut.
Mitä laitoit tuohon tekstiviestiin? Ehkä hän säikähti?! Miten te ylipäätään tutustuitte?
Ei minulla ainakaan sellaisia työkavereita ole..tai no voisin kyllä itse asiassa kuvitella, että jotkut halailisivatkin ystävällisyyttään...hmmm..himputti kun ei näistä miehistä tiedä;)
voin sanoa että työpaikkaromanssit ja ihastumiset kuuluu samaan kategoriaan kuin suhteet naapurin kanssa. Kaikki loppuu aikanaan ja kellään ei ole enää kivaa.
Ja työpaikka jutuissa on aina se paha homma että herättää työkavereissa pahaa verta selän takana siitä huolimatta kuinka hyvä työssäsi olet - etenkin jos vaihdat työtehtäviä ihastumisesi alaisuuteen.
Ja sitten on aina se ongelma työpaikka-ahdistelusta...
Kuulin jostain, että työkavereiden kesken solmittu liitto on keskimääräistä liittoa onnellisempi. On yhteinen organisaatiohenki yhdistävänä tekijänä yms., vaikkei edes työskenneltäisi samalla osastolla. Toki aina on riskinä se, jos homma ei toimikaan ja on senkin jälkeen selvittävä yhdessä työasioissa. Kaikessa on hyvät & huonot puolensa. Itse olen toivottoman ihastunut työkaveriini. Jotain olen jo hänelle hienovaraisesti koittanut vihjailla, mutta kohta aion kertoa suoremmin tunteistani ja halustani tutustua paremmin. En tiedä, seurusteleeko hän tai mitään, mutta kaipa se sitten selviää... Toivottavasti tässä käy parhain päin!
Niin..sittenhän se on tosi harmi, jos sen elämänsä rakkauden tapaa työympäristössä. Jossakin iltapäivälehdessähän oli juttua, että työpaikkarakkauksilla on mahdollisuus kestää pitempään juuri ihmisiä yhdistävien asioiden vuoksi.
Ketkä muuten ovat työkavereita? Onhan mahdollista, että ihmiset eivät fyysisesti ole samassa paikassa eivätkä edes saman työnantajan palveluksessa, mutta joutuvat kuitenkin tekemään yhteistyötä. Puhutaanko silloinkin työpaikkaromansseista...
Laitoin viestiin vain sen,että olen ihastunut tähän mieheen enemmän kuin vain vähäsen ja että olen pahoillani,etten kehtaa sitä hänelle kasvo-tusten sanoa,kun olen niin ujo...Mutta kun ennen sitä tämä mies oli sanonut,että on muhun myös hiukan ihastunut...Ja se pussausjuttu alkoi jo ennen kuin hän tiesi mun olevan ihastunut...Nyt se saattaa tehdäkin sitä justiinsa ihan kiusal-laan,en mä tiedä...Mutta kuulemma hyvänä ystävä-nään ainoastaan silti pitää...Omituista...
Tapasin tämän miehen työpaikalla,jossa olen ollut nyt töissä 9 kuukautta suunnilleen ja ka-vereita ollaan sitten oltu melkein koko se aika ja nyt kevätpuolella tää juttu rupesi saamaan näitä uusia piirteitä...Luulen vaan,että se hiukan säikähti sitä mun viestiäni,kun se on aiemmin seurustellut vaan kerran yhden kanssa,ei-kä niillä sitten jotenkin oikein synkannut yksiin...Ehkä se pelkää,että kokisi mun kanssani sitten taas lopulta uuden pettymyksen tai jotakin...Kun en todellakaan tiedä,kun miehet ovat niin arvoituksellisia,ettei tiedä,mitä niiden päässä aina tosiaankin liikkuu...
No,huomenna ollaan menossa kahville kahdestaan töiden jälkeen,kun kysyin tätä miestä pitkän aikailun jälkeen lähtemään kanssani jonnekin kah-vilaan...Jännittää ihan kamalasti,mutta eiköhän se nyt ihan hyvin mene kuitenkin...Toivottavas-ti...
Tsemppiä! Kerrothan sitten, miten meni. Minä jään haaveilemaan, että saisin kahviseurakutsun. Tuskinpa sellaista tulee... :( nyyh...;)
Joo,kävin kahvilla töiden jälkeen eilen sen mun ihastukseni kanssa,ihan hyvin se tuntui menevän... Ainakin luulen niin...Koko eilisen päivän jännitin ihan kamalasti tuota töiden jälkeistä tapaamista,vatsassa tuntui kuin perhosia olisi lennellyt ja tuntui,että muutamat viimeiset tunnit töissä olivat kamalan pitkät odottaa,kun se mies lähti jo aiemmin töistä ja minun piti jäädä vielä muutamaksi tunniksi työmaalle ahertamaan...Ihan kamalasti mua kyllä jännitti...Sovittiin,että soitan sille,kun olen lähdössä töistä ja niinhän mä teinkin ja sitten tavattiin kylillä ja käveltiin yhdessä määränpää-hän...Aluksi tuntui,että enhän mä osaa sille mitään puhua,ujo vielä kun olen,mutta kyllä se rupattelu ja jutustelu siitä sitten käynnistyi ja ennen kuin mä huomasinkaan,oli jo tunti kulunut siinä niin istuskellessa ja puhuessa kaikenlaisia asioita...Siis se mies on aivan uskomaton ja ihana ja mä olen todellakin ihan lääpälläni sii-hen,voi kunpa senkin tunteet heräisi mua kohtaan vielä henkiin samalla tavalla,toivossa on hyvä elää...Nyt oltiin sitten vaan kuitenkin ihan ystäväpohjalla kahvilla,vaikka mä olisin tahtonut paljon enemmän...
Nyt kun tänään sitten alkoi taas viikonloppu, tuntuu että jo nyt on kamala ikävä mun ihastusta-ni,vaikka siitä ei ole kuin vähän aikaa kun erottiin...Tuntuu,että voisi oikeastaan vaikka itkeä...Niin kamala ikävä mulle jäi ja tässä ikävässä on riuduttava kaksi kokonaista päivää...Miten mä kestän???!
Ei sunkaan muuten kannata heittää toiveita sen kahvikutsun suhteen,eihän sitä vielä tiedä mitä tapahtuu...Tsemppiä sinnekin suunnalle ja toivo-tan sullekin onnea tän sun ihastuksesi suhteen!!!
Älä menetä toivoasi!!!
Kiva, että kahvittelu meni mukavasti. Usko tai älä minäkin jännitin vähän sinun puolestasi. Kiva lukea, että jollakin menee mukavasti.
Enhän minä toivoani menetä. Epäilen kyllä, ettei tämä mitenkään realistista ole ja järkevämpää itseni kannalta olisi vain unohtaa. Mutta minkäs teet. Tuskinpa kahvikutsua tulee, mutta kiva mielikuvissa elää sellaistakin tilannetta:)
Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä vielä tapahtuu,vaikka millä mitalla ihmeellisiä,ihania asioita...
Annoin tänään mun ihastukselleni oman kännykkäni puhelinnumeron jotta voitaisiin soitella toisillemme,kun olen lähdössä kesälomille kuukauden päiviksi tuonne pohjoisen suunnille...Ikävä kyllä jää,siitä ei pääse mihinkään...Ihan kamala ikävä...Mutta onneksi justiinsa on keksitty tuo kännykkä,jotta voi edes sillä yhteyttä pitää,vaikka pitkän matkan päässä toisistamme ollaankin.Se ehkä edes hiukan lievittää sitten sitä mahdotonta raastavaa ikävän tunnetta,kun edes kuulee puhelimessa hänen äänensä...Jännä juttu,kun se oli mun idea,että annan sille mun ihastukselleni tuon mun kännykkä-numeron,niin silläkin oli ollut mielessä,että se olisi kysynyt sitä numeroa itselleen,mutta ei vaan ollut ujouttaan kehdannut...No,nyt on sitten kuitenkin numerot vaihdettu ja soittelemaan aina pääsee...Onneksi...En mä tiedä mitenkä mä olisin muuten kestänyt tämän loman ajan,jos en edes soittaa olisi voinut...No,eiköhän se kuukausi nyt sitten nopsaan kulu,ainakin toivon mukaan...!!!
Hei!
Tosi mukavaa lukea, miten teillä menee. Minä jätän oman ihastukseni ihan rauhaan. Hän ilmeisesti haluaa pelkästään kaveruutta, joten en voi itsekään enää mitään tehdä. Olen laittanut siloin tällöin hänelle s-postia ja tekstiviestejä. Kerroin hänelle jo aika alussa omista tunteistani, koska minusta oli jotenkin epärehellistä jatkaa yhteydenpitoa ilman, että toinen tietää, missä mennnään. En usko, että asiat etenevät mitenkään. Hän vastailee useimmiten viesteihini, joten arvelisin, että hän haluu vain kaveruutta ja mikäs siinä. Sopiihan se minulle. Jos nyt ihan rehellinen itselleni olen, niin vaikea olisi uskoakaan, että me seurustelisimme. Häntä varten on varmasti paljon kauniimpia ja parempiakin naisia kuin minä.
niistä ei oikeesti ota selvää! Välillä niitä kiinnostaa ja sitte taas ei.. mä en ymmärrä.. ittekkää koko ajan viittisi olla aloitteita tekemäs.. ja se ykski tietää et oon kiinnostunu mutta se ittekki välillä on ja sitte taas ei. mä en ymmärrä. mä en jaksa.