Seuroissa on aina samat saarnaajat. Samoja fraaseja toistellaan vuodesta toiseen.
Tuntuu, että nauhoitettu-kopioitu saarna syntien antamiseksi olisi parempi. Ei tarvitsisi bensaa kuluttaa. Olisi ympäristöystävällisempikin.
En erityisemmin ole sosiaalinen, joten seuroissa pelkään ihmisiä. Näin on peloteltu nuorena. Missä uudet "tuulet", vanhat kääkät aina lakerikengissään.
Luulen että seuroissa käydään pakosta. Ettei vaan kukaan "pääse sanomaan"
Tuntuu, että nauhoitettu-kopioitu saarna syntien antamiseksi olisi parempi. Ei tarvitsisi bensaa kuluttaa. Olisi ympäristöystävällisempikin.
En erityisemmin ole sosiaalinen, joten seuroissa pelkään ihmisiä. Näin on peloteltu nuorena. Missä uudet "tuulet", vanhat kääkät aina lakerikengissään.
Luulen että seuroissa käydään pakosta. Ettei vaan kukaan "pääse sanomaan"
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei ollenkaan.
henkilökohtainen tuntemus ja kokemus.
Koska hän tuntee ja kokee niin, niin se on ainakin hännelle aivan totta.
Varmaan monelle muullekin samoin kokevalle.
Kaikilla on oikeus kertoa mielipiteensä ja tuntemuksensa. Niin sinullakin, kirjoittaja.
Tietysti voit kirjoittaa kokemuksesi ja mielipiteesikin vastaisesti esim. ns. armonneuvon, joka on ikäänkuin ote ohjesäännöstä.
Entinen alokaskin vastasi vääpelin kysyessä tuvan lämpötilaa: " 16 astetta, herra vääpeli, se sanotaan ohjesäännössä."
Jokainen, joka jotain muuta luulee, valehtelee, sillä SRK:n sana on LAKI.
Jokaisella on oikeus kirjoittaa niin kuin itseltä hyvältä tuntuu.
Kaikkien tunteet ja tuntemukset ovat totta!
Vl-uskovaiset ovat 70-luvulta asti joutuneet kieltämään omat tunteet hoitokokous-opin takia.
On saanut vaan tuntea hyviä tuntemisia, kaikki pahat tunteet piti heti laittaa syntinä pois, niitä ei saanut olla, ne olivat syntiä. Siis tunteet olivat syntiä!!
jäänyt sinultakin tekemättä, ei ole hoitokokouksesta ollut apua:(
Itselläni on seuroissa käymisestä ihan eri kokemus.
Olen tehnyt parannuksen kososlaisesta hengestä 70-luvulla, mutta kuitenkin ole elänyt kososlaisessa hengessä 25 vuotta. Niin minulle sanottiin kun ihmettelin tuntemuksiani.
no, seuroissa en enää kehtaa käydä, kun on näitä tuntemuksia.
mitkä asiat voisivat auttaa tätä kirjoittajaa, jota arvostelet. Kaikilla ihmisillä on joskus negatiivisiakin tunteita.
Kirjoittajahan suorastaan valittaa, että hänellä on kylmä sydän, eikä se ole lämmennyt joka kerta Jumalan Sanan kuulossakaan.
Ihminen ei voi itse lämmittää sydäntään. Olisko jotain esimerkkiä, jonka voisit kertoa tuolle sydämen kylmyyttä tuntevalle ihmiselle.
Kylmäkään sydän ei ole niin vaarallinen kuin penseä sydän.
Rakastamattomuus ja pieni hengellinen viha paljastaa, ettei nyt arvostelijakaan taida kovin palava olla. Tuntuu olevan niin lähellä poisleikkaamisen mieli. Lopeta tuollaisten rakastamattomien kirjoitusten kirjoittelu.
Voitais pikemminkin pohtia, emmekö me saa tuoda myös negatiivisiakin tunteita Jumalalle rukouksessa ja pyytää: "Lisää minulle uskoa!"
Lestadius kuvaa kristityn kokemuksia, että se on kuin myrskyävällä merellä purjehtimista. Yksi syvyys pauhaa siellä ja toinen tuolla. Epäilyksen allot iskeytyvät veneen ylitse eikä aina näy enempää maata, kuin Taivastakaan.
Tätäkin me voitais sovittaa uskonelämäämme ja pyytää että se suuri tuulen ja aaltojen Asettaja tulisi ja aettaisi myrskyn.