KERRAN PELÄTESSÄNI OLEVANI RASKAANA.ANTAUDUN,ANTAUDUN HYVÄ SRK.EN JAKSA ENEMPÄÄ.I3.LAPSENI ON VIIMEISENI.HUOMENNA MENEN JA HAEN EHKÄISYN.14.LASTA EN JAKSA,HENKINEN JA RUUMIILLINEN TERVEYTENI EI OLE TEILLE MINKÄÄN ARVOINEN.
OLEN UNETON
JÄLLEEN
191513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ihan selvästi.
... sinäkin sen luulet tietäväsi mikä on provo vai ei. Taitaa olla joku vanhoillislestadiolainen tapa tämä tuomitseminen vaikka ei tunneta. Kaikki "epäuskoisetkin" ovat aina oletusarvoisesti juoppoja, nuoria, narkkareita tai ties mitä...
Piti kirjoittaa huoria, ei nuoria.
hyvinkin terveenä , vaikka ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Luoja on hyväksi nähnyt. Tunne ja tunsin monia kymmeniä, jotka olivat synnyttäneet 18:kin lasta , eivätkä vieläkään ole kuolleet, vaikka ovat jo hyvän ikäisiä. Ehkä siinä kehittyy sitkeyttä ja tyytyväisyyttä vähään. myös iloa ja naurua , joka pidentää ikää. Toki kunnioitettavasti paljon , paljon vaivaa ja kipua ja särkyä, mutta määränpää pysyy kirkkaana.
jalat vaan harolleen!
jotenkin näin: Meillä on paljon, paljon epäkoneellista tunnetta myös mukana. Mutta se viesti ei kelvannut.
Täytyykö jokaisen miehen kyetä talkoissa nostamaan sama määrä betonisäkkejä? Seisovatko vaimot vieressä "tukemassa" ja sanomassa, että kyllä sinä jaksat. Ja jos et jaksa, se on Jumalan tahto että kuolet jalossa ja epäitsekkäässä Jumalanvaltakunnan työssä.
Voimien mukaan, ämmäseni. Ei pakon, painostuksen, neuvojen, muiden esimerkin tai minkään muun vuoksi. En silti edelleenkään kiellä ketään lapsirakasta ihmistä/pariskuntaa haluamasta 18 lasta. Sehän on hieno suoritus. Mutta minusta se on kuitenkin ennen kaikkea suoritus.
Lopuksi, hieman vielä häkellyttää se, ettei päämäärä voisi pysyä kirkkaana, vaikka ei jaksaisi ihan samaa kuin muut. Eikö se ole hieman Raamatun sanomaa vastaan? Minusta Raamatun sanoma enemminkin armahtaa kuin vaatii.
>>>"Täytyykö jokaisen miehen kyetä talkoissa nostamaan sama määrä betonisäkkejä? Seisovatko vaimot vieressä "tukemassa" ja sanomassa, että kyllä sinä jaksat. Ja jos et jaksa, se on Jumalan tahto että kuolet jalossa ja epäitsekkäässä Jumalanvaltakunnan työssä."
erilaiset voimat ja lahjat. Mutta emme me voi etukäteen tietää, ettemmekö jaksais ottaa vastaan lapsia. Sen Jumalan voiman tuntee vasta sen kuuliaisuuden jälkeen, minkä Jumalan sanalle on ollut. Sinä saatat saada ihanan uuden vauvan ja sinulla saattaa ollla ihan helppo odotusaika ihan yllättäin ja vastoin sinun aikaisempaa luuloasi. jumalan ajatukset ovat korkeammalla kuin meidän ajatuksemme.
suurikin asiantuntija. Kenenkään ei tarvi väkisin mennä talkootyömaalle, jos ei jaksa. Mutta uskovaisilla on sydämen halu olla samassa veneessä ja jotenkin osallistua yhteisiin hankkeisiin, voimien mukaan itekukin.
"En silti edelleenkään kiellä ketään lapsirakasta ihmistä/pariskuntaa haluamasta 18 lasta. Sehän on hieno suoritus. Mutta minusta se on kuitenkin ennen kaikkea suoritus".
Jos on hyvä vanhempi ja kasvattaja, niin isokin lapsiluku on ok, mutta kannattaa muistaa lapsenkin asemaa.
Itse "edustan" jälleensyntymänäkemystä, ja pidän sitä ainoana selityksenä elämänkierron ja elämän ymmmärtämiseksi. Se ei sulje pois mitään uskonnollista ajattelua ja päinvastoin näkemys (kokemus) tuo esille sen seikan että hyviä kasvattajia ja synnyttäjiä tarvitaan sillä tulijoita on, ankeimpiinkin olosuhteisiin. Se selittään tarpeettomankin elämän merkityksen.
Hyvät isät ja äidit ovat äärettömän tärkeitä maailmassa, ja valinnallaan he "saavaat anteeksi" suuriakin virheitä, sanotaan.
Tuo ei ollut se pointti, mita yritin sanoa. Pointti ei ollut myöskään se, että talkootyö on vapaaehtoista ja orjatyö on pakon alla tehtävää.
Varsininen pointti oli tuon vertauksen avulla yrittää selventää, että on vissi ero, synnyttääkö 18 lasta omasta vapaasta tahdosta vaiko SRK:n johtajien ja puhujien vaatimuksesta.
omanvanhurskauden synniksi, jos henkilö kokee, ettei hän olisi uskovainen ilman tuota tekoa. Se on kadottava synti, koska sillä tehdään Kristuksen lunastustyötä turhaksi.
Edellinen on taas uskon hedelmä ja ilon ja onnen lähde silloinkin, kun määrä olisi pienempi.
Emme siis voi etukäteen tietää, montako betonisäkkiä jaksamme kantaa. Varsinkin kun vaimomme kannustavat meitä, hierovat hartioitamme ja rohkaisevat vierellä. Kyllä vielä yhden jaksaa, ja vielä ja vielä. Yllättäen se voikin tuntua siltä, etteivät säkit paina yhtään, vastoin luuloamme.
Muita esimerkkejä voisi olla vaikkapa seuraavat:
Kaikki ihmiset jaksavat juosta maratonin, tai ainakin 35-40 kilsaa.
Kaikki ihmiset voivat kehittää sellaiset voimat, että jaksavat nostaa 150 kiloa. No ainakin 100-120.
Kaiki ihmiset voivat juosta niin nopeasti, että pääsevät satasen alle 10 sekunnissa. Tai ainakin 11 sekunnissa.
Kaikki ihmiset voivat sukeltaa veden alla sata metriä. Tai 50-60 metriä nyt ainakin.
Ihminen kykenee monenlaisiin suorituksiin, kun hän vain on kärsivällinen, harjoittelee, on kuuliainen valmentajille jne. Mutta onko se Jumalan tahto vai harjoituksen tulos? Onko se Jumalan armoa kuuliaisuutemme johdosta, vai onko se kunnianhimon, "ihmislihan" aikaansaamaa?
Jos todellakin olet sitä mieltä, mitä ensimmäisessä lauseessasi kirjoitat jaksamisesta, puhut jatkossa ristiin sen ajatuksen kanssa. Maalaat vauvan saamisen ihanuuden ainoastaan sattumanvaraiseksi "saattamiseksi", mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Olen kuullut erään äidin sanovan, että hän ei tule raskaaksi, jos siltä tuntuu, ettei hän jaksa. Uskoa on monenlaista, ja monet voivat ajatella näin. Mutta miten se ajatus eroaa loppujen lopuksi ehkäisystä?
Ehkäisy ajatellaan syntinä joko huoruudeksi tai tappamiseksi. Muita käskyjä en ole kuullut väitettävän rikotuksi ehkäisyn yhteydessä. Oletko, ämmä, koskaan ajatellut mitä käskyä sinä rikot, jos ehkäiset? Vai oletko vain niin nöyrän kuuliainen ja ajattelet, että viisaammat pitäkööt siitä huolen mikä on oikein ja mikä väärin? Eikö se ole niin, että synnin tekemiseksi tulee rikkoa Jumalan tahtoa?
Jos ehkäisy luokitellaan synniksi, ja ihmisen tulee siitä selvitä elämänsä aikana niin, ettei kertaakaan sitä riko, eikö silloin voisi vaatia myös ehdotonta ylensyömisen kieltoa? Tai ehdotonta ahneuden kieltoa, koskaan, kertaakaan elämässä ei saisi ahnehtia mitään? Jos kerran rikkoo, kadotus on edessä. Mikä ero on sillä, että ihmine voi elää ylensyönnin synnissä(mainittu Raamatussa) koko ikänsä, mutta on onnistunut ehkäisemään koko ikänsä? Onko silloin taivaskelpopinen, tai onko mahdollisesti helpompi uskoa itsensä autuaaksi? Äläkä sano ettet ymmärrä mitä tarkoitan.
Todennäköisesti vastaat, että jokaisella meillä on omat helmasyntimme jne jne. Minä puhun sen sijaan siitä ehdottomuudesta, joka syöksee ihmisiä epätoivoon sinun vakuuttelustasi huolimatta, että Jumala auttaa meitä väsymyksenkin keskellä, kun vain olemme kuuliaisia. Antaahan Jumala narkkarinkin lapsen syntyä, Hänelle sekin lapsi on rakas, Karitsan verellä ostettu. Emme voi perustella sillä tätä asiaa, että Jumala siunaa vain meidän tekomme.
Mutta ennen kaikkea haluan kuulla mielipiteesi ja käsityksesi, mitä käskyä ihminen rikkoo ehkäistessään. Älä jätä vastaamatta.
Raamatussa olevasta Pyhästä Jumalan sanasta sen käsityksen , että Jumalalla on kädessään jokaisen syntymä ja kuolema. Me ihmiset emme voi ottaa itsellemme sitä oikeutta, emme saa asettua Jumalaksi. Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia. Jumala on antanut ihmiselle tehtävän lisääntyä ja täyttää maa.Jumala on luvannut kuuliaiset lapset hyvästi siunata. Jumala korostaa sanassaan kuuliaisuuden merkitystä... Eeva paratiisissa... Lootin vaimo...ym. Haluan olla kuuliainen siinä vähässä, missä voin.Ehkäisy on ihmisen itselleen ottamaa Jumalan valtaa.
suoritus ole, se on elämää, otettuna Jumalan kädestä lahjana. Ehkäisevä eläminen on suoritusta sanan varsinaisessa merkityksessä. Eikö olekin???Jos rehellisiä ollaan. Se ei ole enää Jumalaan luottamista ja uskoa siinä ei ole tynkääkään.
Sainko oikean käsityksen, että käsityksesi mukaan Raamatun 5.käsky kieltää ehkäisemästä? Puhut siitä, että Jumalalla on kädessään jokaisen elämä ja kuolema, ja siitä tein tuon päätelmän. Haluan tarkistaa, etten tee omia tulkintoja.
myönnän.
omistaminen on täysin vapaaehtoista. Uskosta kumpuavat teot . Kuuliaisuus Jumalan sanalle on yksi uskon hedelmä.