avovaimoni yllätti eilen kun juteltiin.
jollei hän olisi raskaana, hän haluaisi erota
(esikoisemme syntyy tammikuussa)
miten tähän pitäisi suhtautua?
ilmeisesti hän ei enää rakasta minua, en uskaltanut kysyä.. jos hän on kyllästynyt minuun..
rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja nyt on tosi surkea olo..
olen aina odottanut innolla yhteistä perhe elämää mutta nyt hän suunnittelee lähtevänsä..
jollei hän olisi raskaana, hän haluaisi erota
(esikoisemme syntyy tammikuussa)
miten tähän pitäisi suhtautua?
ilmeisesti hän ei enää rakasta minua, en uskaltanut kysyä.. jos hän on kyllästynyt minuun..
rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja nyt on tosi surkea olo..
olen aina odottanut innolla yhteistä perhe elämää mutta nyt hän suunnittelee lähtevänsä..
Vastaukset 14
Vanhimmat
..että avovaimollasi vain hormoonit jylläävät ja saavat sanomaan sammakoita. Jutelkaa aiheesta vielä uudelleen.. Typerästi toki silti sanottu, ei varmaan mikään huippu fiilis jäänyt.. Millaisessa tilanteessa sanoi tuommoista?
hormoonit ne varmaan jyllää. Sitten kun muksu on yli vuoden ja tilanne rupee tasaantuu, niin kannattaa kattoa uudestaan. Kertoiko hän sinulle, että miksi haluaisi erota?
Ja yleensä en käy kirjoittelemassa täällä isien juttu -palstalla, mutta tämä pisti silmääni.
Itselläni ainakin raskausaikana otti välillä mies päähän ja todella lujaa (ihan normaalia :D). Raskaus pistää ajatukset välillä aivan sekaisin. Välillä tuntui, että ei halunnut mitään muuta kuin äkkiä vauvan syliin ja toisinaan pelotti ajatus vauvasta ja perheestä ihan suunnattomasti. Teidän pitää vain keskustella ja yritä saada selkoa naisesi ajatuksista. Mitään hätiköityä ei kannata lähteä jonkin yksittäisen eroajatus -kommentin perusteella tekemään. Katuisitte sitä jälkikäteen luultavasti molemmat.
joka puolisollasi tällä hetkellä varmasti on..juttelu aiheesta pelottaa mutta ota asia rohkeasti esille.kysy mutta älä painosta..itse olen nainen ja kokenut samanlaisia fiiliksiä aika ajoin ja sanonutkin niistä, mutta kyllä jälkeen päin on kiukuttanut että asiasta olen sanonut niin että tahtoisin erota, vaikka en oikeasti ole sitä halunnut!!onneksi ei ole erottu!!
tiedän että asia on hankala ja olosi varmasti todella paha!!!mutta vaikeuksien kautta voittoon!
voihan olla että puolisosi on nyt juuri vain vailla esim: enemmäm huomiota tai hellyyttä...me raskaana olevat kun emme ole maailman helpointa kansaa ja mutta maailman parhaita fiilistelijöitä!!:))
pidä kiini siitä mitä rakastat!!
hyvinkin olla näitä raskaushormoni kummituksia:D
Voi kuule näitä on kaveriporukassa naureskeltu nyt jälkeenpäin:D
Viis minuuttia aikaisemmin oltiin eroamassa ja viiden minuutin kuluttua oltiin niin rakastuneita ku olla vaan voi:D
Tää tunne naisellasi voi kestää pitempäänkin, ei siinä muu auta kun vaan yrittää kaikin keinoin tukea pallomahaa ja pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos:D
En tietenkään tiedä teidän perimmäisiä syitä, että onko syy oikeasti olemassa, mutta hormonitkin voivat vaikuttaa tuohon!!
Tee jotakin naisesi hyväksi, auttele vaikka kotitöissä, laita vaikka jotain ruokaa naisellesi. Käy vaikka ostamassa tulevalle vauvalle jotakin, jos se hormoneista on kiinni niin voi auttaa, tai sitte ne on vääränlaisia, mitä pallomaha ei koskaan ite olis ostanut:D:D:D Mutta osaa arvostaa niitä ehkä myöhemmin (hormoonit) :D
Jos et mitään väärää ole mielestäsi tehnyt aiheuttaaksesi tuota eroamistahtoa, niin elä tosiaan vaan ole huolissasi, se menee ohi!!!
että tuttua puhetta ...minäkin olen miehelleni sanonut että jos lapsia ei olisi niin lähtisin ...en oikeasti sitä tarkoita .Sillä hetkellä tunnen ajattelevani niin mutta toisena hetkenä kaduttaa että mitään niin typerää olen päästänytkään
suustani .
Hormonitko tekevät meistä naisista niin älyttömän ailahtelevaisia ...
Riippuu tietysti ihmisestä mutta minä en ainakaa turhaan tuollaista sano. Ota uhkaus vakavasti ja näytä se myös vaimollesi.
Tässä nyt taas vähän isäpalsta on luiskahtamassa naisten väliseksi tappeluksi, mutta ole ystävällinen äläkä yleistä, että kaikki naiset ailahtelevat jossain hormonimyrskyssä, jossa he eivät hallitse itseään, tunteitaan, sanomisiaan, tekemisiään ja vuoroin itkevät ja vuoroin nauravat.
En todellakaan allekirjoita tuota väitettä! Alkuperäiselle ei voi muuta sanoa, kuin että tunnustele ilmapiiriä, katso oliko vaimolla ohimenevä hormonimyrsky (joka itselleni on kyllä ihan tuntematon)vai oliko tosissaan. Jos oli tosissaan, koeta pelastaa liitto. Et halua olla etäisä lapsen syntymästä alkaen, jonka rooli on maksella elareita ja huolehtia joka toinen viikonloppu lapsesta, jotta äiti pääsee bailaamaan. Riitelylinja ei pelasta liittoa, mutta voit huomioida vaimoasi enemmän ja yrittää iskeä hänet uudestaan.
Hei,
Vaikea sanoa tilanteeseen yleispätevää ohjetta. Jos teillä on ennestään hyvä tapa keskustella, niin siitä lähtisin. Kysyisin, mistä ne eroajatukset pompsahtavat. Rakkaus kuitenkin muuttuu iän myötä. Kumppaniinsa voi myös rakastua uudestaan. Olipa nyt avo- tai avioliitto, yhdessä eläminen ja kodin rakentaminen vaatii välillä työtä ja ponnisteluja.
Kukapa nyt jättäisi esim. talon rakentamisen kesken, sanomalla. Musta ny alko tuntua, että jätetään tää rakennushomma kesken, kun katto on jo päällä.
Aina löytyy parisuhteessa yhdistäviä tekijöitä, joita voi vahvistaa.
t. Teppo
...silloin tulee sanottua vähän mitä sattuu. Olin itsekin raskauden aikana muutamaan otteeseen aivan lopen kyllästynyt mieheeni, vaikka hän ihan oikeasti on elämäni rakkaus. Erokin kävi mielessä, mutta onneksi ennen suun avaamista päätin nukkua yön yli ja aamulla monesti asiat näyttäytyivätkin jo aivan eri valossa.
Vielä nytkin (reilu vuosi synnytyksestä)hormoonit ovat hieman sekaisin ja pari kertaa kuukaudessa olen ottamassa lopputiliä koko parisuhteesta, mutta jo samana päivänä puoliso onkin maailman ihanin mies!
Elä nyt sitten meidän "hormooni-hirviöiden" kanssa... ;)
Toivottavasti kyse olisi vastaavasta, sillä nuo hormooni-piikit ovat yleensä lyhytkestoisia ja ohimeneviä. Silloin kannattaa vaan antaa toisen olla hetken omassa rauhassaan ja kun näyttää otolliselta, keskustella asiasta. Näin meillä ainakin on vältetty monet erot... :)
kaverini joutui muuttamaan autotalliin kun muija oli niin sekona. tilanne nyt normaali
hänen lapsensa isä ? Vaadi dna-tutkimusta, kun lapsi on syntynyt. Sitä paitsi ettehän te ole naimisissa. Nainen voi koska hyvänsä pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä.
Jos tuossa vaihessa on fiilikset tota luokkaa, eroa mies ajoissa, ennenkuin olette rämpineen huonossa liitossa monta vuotta, vain lapsen takia.
Raskaus ei ole mikään selitys, jos jutut on tuota luokkaa. Kyllä aikuinen ihminen tajuaa mitä suustansa päästää.. Usko pois, tässä vaiheessa se kannattaa tehdä..
Tuttu tilanne täälläkin. Vaimo saattaa räjähtää asiasta kuin asiasta yllättäen. Pariin otteeseen ollut jo pakkaamassa tavaroitaan mutta sitten kuitenkin muuttanut mielensä. Mitään syytä tälle toiminnalle ei kuitenkaan ole ollut. Raskaus teettää outoja ajatuksia.