Anoreksiaan sairastumiselle ei voi mitään, mutta itselläni näin jälkeenpäin kun olen jo paremman puolella on TODELLA itsekäs olo. Mun läheisillä on ollu tosi vaikeeta erilaisista syistä ja mä en edes huomannut sitä! Sairastin anoreksiaa ja olin niin sokea omalle pakkomielteelle etten huomannu mun läheisten huumeongelmia. Tässä sitä nyt olen itsekkäänä ja kauheat oman tunnon tuskat-taas-niinkuin aina. Oon nii itsekäs ihminen..onneksi parannuin lähes kokonaan anoreksiasta, vaikka välillä ajatukset on edelleen sairaat. Pliis hakekaa apua, jos edes epäilette anoreksiaa niin voitte keskittyä ihmisiin joita te rakastatte! Olisimpa tehnyt niin itse..joudun nyt varmaan kantamaan mun seuraukset koko mun lopun elämää:(( Nyt mä todella tiedän mikä on elämässä tärkeintä. Kaikella on siis ilmeisesti tarkoituksensa..vaikka ei aina ymmärräkkään mitä.
ps. Itsekäs ex-anorektikko
(tiedän ettei anoreksialle voi mitään, mutta kehotan hakemaan apua, yrittäkää edes, tehkää se edes läheistenne puolesta. KOROSTAN en halua loukata tällä viestillä sairaita, koska tiedän kuinka kauhea sairaus tämä on)
ps. Itsekäs ex-anorektikko
(tiedän ettei anoreksialle voi mitään, mutta kehotan hakemaan apua, yrittäkää edes, tehkää se edes läheistenne puolesta. KOROSTAN en halua loukata tällä viestillä sairaita, koska tiedän kuinka kauhea sairaus tämä on)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.