Tämän on nähty. Juoppo osaa syyllistää kaikki muut paitsi itsensä omasta juomisestaan. Loppujen lopuksi käy aina niin, että juopon juominen on kaikkien muiden paitsi hänen oma vikansa.
Minun silmät avautuivat viikko sitten. Olen kärsinyt aina huonoa omaa tuntoa siitä, että olen tyttäreni mukaan kasvattanut hänet huonosti, en ole ollut kunnollinen äiti, olen ollut huono esimerkki etc. Olen niellyt kaiken ja syyllistänyt itseäni. Olen ajatellut, että pakkohan tyttäreni on olla oikeassa. En tullut koskaan edes miettineeksi sitä mahdollisuutta, ettei ihan kaikki voi olla minun syytäni. Kuitenkin olen aina työssä käynyt ja raitis, mutta onhan minulla kyllä muutama miessuhde ollut. Tästäkin tyttäreni syyttää. Olen kuulemma niin hullu, ettei kukaan äijä minua kestä..Heh! Ihan ku8n niiden suhteiden kestäminen tai kestämättömyys minun tyttärelleni kuuluisi..On vissiin viina pehmittänyt aivoja..
Simäni avautuivat kun huomasin, että tyttärelläni oli 7 oikeuden tuomiota luottokorttirikoksista. Mikä sellainen on minua mistään syyttämään? Lisäksi tajusin, että nuo keskellä yötä soitetut kännipuhelut ja rahan vippaamiset..loppujen lopuksi eivät olekaan minun ongelma vaan tyttäreni ongelma. Minä en ole huono sen takia, kun en voi tyttärelleni rahaa antaa vaan loppujen lopuksi se onkin tyttären ihan ikioma ongelma! Kylläpä helpotti tajuta, kuinka juoppo on jo vuosia kiuisannut minua enkä ole tajunnut, että alkoholismistahan onkin kyse.
Olen vuosi elänyt kuin hälytystilassa. Koska tulee soitto, ja pyydetään kylään? Ja sitten tuntia ennen ko. aikaa kutsu perutaan selittämättömästä syystä. Yölliset puhelut rahan kerjäämisineen. Olen yrittänyt aina antaa, koska muuten ei kuulemma ole rahaa edes ruokaan. Ja hermot on mennä rahan antamisen jälkeen, koska se seuraava kännipuhelu tulee, ja minut haukutaa kun en ole osannut olla äiti. Ja myös kaverit haukkuvat, vaikka kyse on yli 30-vuotiaista ihmisistä. Knnissä soittavat, ja minun pitäisi jaksaa mennä töihin aamulla.
Nyt en enää itseni soimaa. Tyttäreni on alkoholisti, enkä enää anna hänen tuhota elämääni.
Minun silmät avautuivat viikko sitten. Olen kärsinyt aina huonoa omaa tuntoa siitä, että olen tyttäreni mukaan kasvattanut hänet huonosti, en ole ollut kunnollinen äiti, olen ollut huono esimerkki etc. Olen niellyt kaiken ja syyllistänyt itseäni. Olen ajatellut, että pakkohan tyttäreni on olla oikeassa. En tullut koskaan edes miettineeksi sitä mahdollisuutta, ettei ihan kaikki voi olla minun syytäni. Kuitenkin olen aina työssä käynyt ja raitis, mutta onhan minulla kyllä muutama miessuhde ollut. Tästäkin tyttäreni syyttää. Olen kuulemma niin hullu, ettei kukaan äijä minua kestä..Heh! Ihan ku8n niiden suhteiden kestäminen tai kestämättömyys minun tyttärelleni kuuluisi..On vissiin viina pehmittänyt aivoja..
Simäni avautuivat kun huomasin, että tyttärelläni oli 7 oikeuden tuomiota luottokorttirikoksista. Mikä sellainen on minua mistään syyttämään? Lisäksi tajusin, että nuo keskellä yötä soitetut kännipuhelut ja rahan vippaamiset..loppujen lopuksi eivät olekaan minun ongelma vaan tyttäreni ongelma. Minä en ole huono sen takia, kun en voi tyttärelleni rahaa antaa vaan loppujen lopuksi se onkin tyttären ihan ikioma ongelma! Kylläpä helpotti tajuta, kuinka juoppo on jo vuosia kiuisannut minua enkä ole tajunnut, että alkoholismistahan onkin kyse.
Olen vuosi elänyt kuin hälytystilassa. Koska tulee soitto, ja pyydetään kylään? Ja sitten tuntia ennen ko. aikaa kutsu perutaan selittämättömästä syystä. Yölliset puhelut rahan kerjäämisineen. Olen yrittänyt aina antaa, koska muuten ei kuulemma ole rahaa edes ruokaan. Ja hermot on mennä rahan antamisen jälkeen, koska se seuraava kännipuhelu tulee, ja minut haukutaa kun en ole osannut olla äiti. Ja myös kaverit haukkuvat, vaikka kyse on yli 30-vuotiaista ihmisistä. Knnissä soittavat, ja minun pitäisi jaksaa mennä töihin aamulla.
Nyt en enää itseni soimaa. Tyttäreni on alkoholisti, enkä enää anna hänen tuhota elämääni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei !
Olen itse alkoholisti ja tänään raitis ja toipunut alkoholisti.
Tuosta edellä kirjoittamastasi jutusta löysin juuri itseni, siis sellaisen minän jollainen olin juodessa. Valehteleva,syyttävä ja itsekäs, täynnä vihaa muita kohtaan.
Tänään ymmärrän sen mitä käytökseni ja juomiseni on läheisilleni aiheuttanut.
Eikä kaikesta voi aina syyttää lapsuuttaan, varsinkin kun on jo ikää tyttärelläsikin 30 vuotta. Ja jos jatkaa toisten syyttämistä kannattaa myös juoda, koska muut eivät omaa juomista pysty lopettamaan vaikka mitä tekisivät.
Kiitos kirjoituksestasi, se on yllättävän asiapitoinen ja siis faktaa.
Hei. Olen itsekin se äiti,joka ei alun perin,kun rahankerjuu alkoi,ymmärtänyt mistä kyse. Sitä aikaa poika käyttäytyi vielä ihmisiksi.
Kun sain kiertotietä tietää pojan elämän todellisen laidan,lopetin täysin rahan antamisen.
Seuraavaksi alkoi tämä,mitä en jaksaisi. Pitkien aikojen välein tulee yleensä yöllä,kännipuhelu. Minut on gsukuttu lyttyyn,syytetty elämän pilaamisesta,in tivattu kuka on isänsä,jne.
Kaiken huippu että haukut,syytökset ja epäilyt ovat täysin katteettomia.
En tiedä missä kun ei kysyttäessäkään kerro,missä olen tehnyt häntä kohtaan jotain väärää.
Nyt viimein kaitoin ukaasin,etten enää kuuntele kännipuheluita,ja teettäköön dna testin jos epäilee isänsä isyyttä.
Se isänsä isyyden epäileminen,ja tivaaminen oli viimeinen niitti: en vaan jaksa sitä mollaamista,haukkua enää.
Enkä sitä että mielessään vääristää päivänselvät asiatkin,hän on hyvin voimakkaasti isänsä näköinen.
Miten minun tulisi toimia,jos poika jatkaa kännipuheluissaan haukkumista? Nauhoitanko?