Olen alkanut pohtia, tulisiko minun olla huolissani alkoholin käytöstäni. Käytän alkoholia noin kerran kahdessa-kolmessa viikossa ja yleisimmin näin: perjantaina tai lauantaina on jokin sovittu juhlameno (naisten ilta, teatteri-ilta tms.), johon liittyy alkoholin otto hyvässä ja mukavassa seurassa. Toisinaan iltaa jatkavat jatkot, toisinaan eivät. Juominen ei kuitenkaan pysähdy tähän, vaan tarkoituksellisesti haluan usein juoda seuraavan päivänkin, on se sitten lauantai tai sunnuntai. Minusta on vain niin mukavaa ottaa välillä irtiottoa arjesta ja esimerkiksi kierrellä erilaisia pubeja-tavata erilaisia ihmisiä. Juon pääasiassa siideriä ja olutta.
Alkoholia en koskaan ole käyttänyt yksin ja ns. piilossa, vaan juominen liittyy aina baareihin, juhliin ja siten sosiaaliseen kontekstiin muiden ihmisten kanssa. Olen hyvässä (joskin tällä hetkellä aika yksinäisessä) työssä ja perhe/parisuhteet ovat kunnossa.
"Ongelmani" - minua mietityttävä asia on tämä tyylini käyttää alkoholia irtiottomaisesti itselleni sen sallien kahtena päivänä peräkkäin (kolmatta päivää ei ole koskaan tullut). Erityisesti henkisen krapulan kärsin noiden irtiottojen jälkeen, mutta kun aikaa taas kuluu, ajattelen olevani irtioton ja nollauksen tarpeessa...
Onko muilla kokemuksia tai varoittavia esimerkkejä tällaisesta käyttäyttymisestä?
Alkoholia en koskaan ole käyttänyt yksin ja ns. piilossa, vaan juominen liittyy aina baareihin, juhliin ja siten sosiaaliseen kontekstiin muiden ihmisten kanssa. Olen hyvässä (joskin tällä hetkellä aika yksinäisessä) työssä ja perhe/parisuhteet ovat kunnossa.
"Ongelmani" - minua mietityttävä asia on tämä tyylini käyttää alkoholia irtiottomaisesti itselleni sen sallien kahtena päivänä peräkkäin (kolmatta päivää ei ole koskaan tullut). Erityisesti henkisen krapulan kärsin noiden irtiottojen jälkeen, mutta kun aikaa taas kuluu, ajattelen olevani irtioton ja nollauksen tarpeessa...
Onko muilla kokemuksia tai varoittavia esimerkkejä tällaisesta käyttäyttymisestä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
taitaa olla aika yleistä. Sehän siinä harmittaakin, että kun lopettaa alkoholin käytön, niin jää ne 'hauskat' krapulanparannusistunnot pois. Tosin ne hetket lipuivat nopeasti ohi, muutamassa tunnissa, ja sitten oltiin jo humalan puolella taas (ja krapula siirtyi seuraavalle päivälle henkisine pahoine oloineen).
Mielestäni on ihan mukavaa nollata elämä juuri sinun tyylilläsi, mutta jos se alkaa häiritä perhettä (lapsia), niin kannattaa harventaa/lopettaa.
Voithan ainakin yrittää vähentää (jos tunnet tarvetta) ja ehkä sillä tavalla pääset morkkiksista eroon tai ainakin ne vähenevät. Jos siis annat itsellesi luvan rentoutua ystävien kanssa ja seuraavana päivänä jatkaa 'maailmanparannusta', anna siihen lupa itsellesi. Ei se sinusta vielä juoppoa tee ;-)
Kiitos hyvin realistisen kuuloisesta viestistäsi - juuri nollaamiseen ja hetkelliseen vapautumiseen pyrinkin. Olen melko perfektionistinen henkilö yleensä itseäni kohtaan ja "hetkeksi heittäytyminen" ilman etukäteissuunnittelua on kyllä mukavaa!
Harvennusta olen itsekin miettinyt (tyyliin kerran kuukaudessa) ja sittenhän sen tässä näkee, jäävätkö tuollaiset tarpeet kokonaan pois.
Hyvää ja vapautunutta telven ja lumen odotusta Sinulle!
Aina kannattaa olla huolissaan alkoholinkäytöstään. Esimerkkejä olisi tuhansittain...minäkin olin aikoinaan vain kohtuukäyttäjä, nykyisin siis alkoholisti.
Kannnattaisi pitää hieman pidempiä kuivia jaksoja. Sillä alkoholiongelmat tulevat hiipimällä hiljakseen ja selvänäolojaksot lyhenee.
Terve!
Mikäli henkilö ei ole alkoholisti, miksi hänen pitäisi olla huolissaa juomisestaan ? Kun suomessa puhutaan suurkulutuksesta, niin puhutaan asiasta josta ei oikeastaan tiedetä mitään. Tavllinen ihminen voi juoda päivän tai kaksi, hän pystyy itse päättämään koska juomisensa lopettaa. Tähän taas alkoholisti ei pysty. Ei ole mielstäni merkitystä paljonko juo, vaan mitä sinulle tapahtuu kun otat ryypyn !!!
Toki jos joku alkaa miettimään omaa juomistaa, pitää myös miettiä miksi sitä miettii?
Kiitos myös teille vastauksista.
Olen luonteeltani kova pohtimaan tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Lisäksi olen saanut erittäin alkoholikielteisen kasvatuksen (kauempana suvussamme alkoholisimia ja siskollani vaikea päihdeongelma). Haluan ehkä siksi jakaa ja pohtia, olenko matkalla jonnekin, mistä ei ole paluuta.
Hauskanpitoni ja maailmanparannukseni ovat siis täysin harkittuja ja yleensä sujuvat hyvin. Tosin esmerkkejä on myös "överiksi" menosta, mutta eiköhän niitä tapahdu väliin jokaisella.
Sanot, että olennaista on, mitä minulle tapahtuu kun otan ryypyn - miksi kysyt? Vastata voisin niin, että alkoholi vahvistaa minussa olevia luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, ja kova "känni" ehkä muuttaa joitakin puolia - mutta eiköhän se ole aika tavallistakin.
Hyvää jatkoa myös Teille!
Minusta on ihan hyvä että pohdit alkoholinkäyttöäsi. Eihän se näin ulkopuolisesta kuulosta ollenkaan huolestuttavalta vaan vallan normaalilta. Ainakaan tässä vaiheessa. Mutta on ihan totta että lipsuminen liikajuomiseen tulee hiipien ja sen huomaa usein vasta sitten kun rajan yli on menty oikein kunnolla. Enpä minäkään olisi 10 vuotta sitten voinut kuvitellakaan jatkaa juhlimista seuraavana päivänä saati ottaa krapularyyppyjä. Vaan kuinkas kävi, viimeisten parin vuoden aikana join viikon, jopa kahden putkia ja huolimatta siitä, että elämässä "kaikki oli ok". Ei minullakaan perheen puolesta ole minkäänlaisia alkoholigeenejä (jos sellaisia nyt on). Mutta pysy kohtuudessa, niin elämä maistuu jatkossakin ja pidä vaikka pidempiä tipattomia taukoja välillä, ne ei haittaa koskaan. Hauskaa talven odotusta!