Tyttäreni syö kuin lintu, ja on laihtunut paljon viime vuosina. Itse hän ei myönnä olevansa syömishäiriöinen, mutta ei hänen käytöksensä normaalia kyllä ole. Piilottaa ruokaa omaan kaappiinsa, kun en ole näkemässä (teen vuorotyötä). Heittää ruokaa roskikseen, kun kukaan ei näe yms. Mitä voin tehdä auttaakseni häntä paranemaan? Osastohoitoonkin on kuulemma pitkät jonot, joten se ei ole ensisijainen ratkaisu. Millä hänen ajattelunsa saisi muuttumaan? Ihannoi laihuutta liikaa, ja ystäviä ei ole montaa. Kertokaa anorektikot, mikä auttaisi tytärtäni, please.
Mitä voin vanhempana tehdä?
Mudeliini-x
3569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mene puhumaan hänelle asiasta RAUHALLISESTI. googleta nii löytyy tietoo lisää mitä tehä.
äiti täällä. Meillä tilanne on nyt jo ihan ok. Sen neuvon voin entisen alipainoisen ja ruokahaluttoman tyttären äitinä antaa, että käytä vain järkeäsi. Ainoa hoito on ruoka, aika ja rakkaus. Rajat on pidettävä tosi tiukasti syömisen suhteen. Kestää kuukausia ja tappeluita on monia, mutta vain se auttaa. Saat aivan varmasti kuulla olevasi ties mikä, mutta kannattaa kestää. En itsekään niitä aina tyynenä kuunnellut. Missään tapauksessa ei saa alkaa diagnosoimaan psyykkisesti sairaaksi.
Meillä on todella huonoja kokemuksia psykoanalyytikosta. Jos uskot näihin psykoterapioihin, valitse kognitiivisen suuntauksen terapeutti. Itse olisimme todella paljolta säästyneet, kun olisimme tienneet pysyä alunperin erossa kaikesta kunnallisen puolen "hoidoista", jossa ei minkäänlaista asiantuntemusta. Parantuminen lähti käyntiin vasta sen jälkeen, kun saimme ne loppumaan.
Hyvästä ravitsemusterapeutista voi olla apua. Olemme käyttäneet yksityistä. Kunnallinen terapeutti esitteli vain kyllästyneen oloisena ravintoympyrää, jonka osaamme entuudestaan. Tyttärellämme paino on jo palautunut normaalipainoon vakavan alipainon puolelta. Vielä teemme töitä tiettyjen herkkujen syömisessä.
Siis monipuolista ruokaa ja aikaa ja rakkautta. Ajatukset alkavat pikkuhiljaa muuttumaan, kun aivot saavat ravintoa. Kaveritkin alkavat sitten taas kiinnostaa, kun ajatukset pyörivät muissa asioissa kuin kaloreiden laskemisessa. Parantuminen vaatii äidiltä aivan uskomattomia ponnistuksia ja kestämistä, mutta voin vakuuttaa, että kannattaa!
kuin edellinen, mutta minulle tuli sellainen olo, että et oikein edes tiedä, miten tyttäresi voi. Nyt kannattaa ensin selvittää, mikä tilanne on. Mitä tarkoittaa, että syö kuin lintu? Mitä hän painaa ja paljonko on laihtunut? Mitä hän ajattelee syömisestä jne? Eli rohkeasti puhumaan ja sitten ehdottomasti hakemaan apua. Osastohoito tulee kysymykseen vasta erittäin vaikeissa tapauksissa, mutta oma tyttäreni ei olisi selviytynyt ilman sitä. On ihan mahdoton kertoa, miten voit auttaa tytärtäsi, kun omalla kohdallakin auttaminen on vaikeaa, vaikka olen lukenut aiheesta kaiken mahdollisen tiedon ja saanut paljon asiantuntija-apua. Tilanteet muuttuu päivittän ja ehdottomasti tarvitaan tervettä järkeä, ymmärrystä ja rakkautta ... mutta tie on pitkä. Itse en olisi ikimaailmassa osannut kuvitella kuinka kauan paraneminen kestää. Takapakkia tulee, mutta se kuuluu tähän juttuun. Mitä aikaisemmin puutut asiaan, sitä parempi ennuste. Oma tyttäreni kertoi myöhemmin, että oli tyytyväinen, kun lopulta joku otti ohjat käsiinsä eikä jättänyt häntä yksin.