Elokuva-aihe:
MITÄ KUULUU MARJA-LEENA?
Marja-Leena on nelikymppinen nainen, jonka mies on oikeistolainen poliitikko Pauli Saartamo. Heillä on kaksi poikaa. Marja-Leena on jättänyt oman uransa tukeakseen miehensä nousevaa uraa. He kuuluvat puolueensa kantaviin voimiin ja aplodeja piisaa puolueen tilaisuuksissa. Marja-Leena tajuaa pikku hiljaa valinneensa väärin. Pauli on kunnianhimoinen ja tunteeton mies, jota ei ihmisten elämän tuhoaminen hetkauta. Puolue, jolla Marja-Leenakin on antanut elämänsä, on pääosiltaan täynnä kylmiä ja piittaamattomia ihmisiä. Onko itsekkyys tyhmyyttä? Marja-Leena ymmärtää elämänsä menneen hukkaan, eikä löydä tilanteeseen enää ulospääsyä. Aurinkoisena päivänä Marja-Leena tappaa itsensä lavastamalla autokolarin matkallaan puolueen juhlakokoukseen.
MITÄ KUULUU MARJA-LEENA?
Marja-Leena on nelikymppinen nainen, jonka mies on oikeistolainen poliitikko Pauli Saartamo. Heillä on kaksi poikaa. Marja-Leena on jättänyt oman uransa tukeakseen miehensä nousevaa uraa. He kuuluvat puolueensa kantaviin voimiin ja aplodeja piisaa puolueen tilaisuuksissa. Marja-Leena tajuaa pikku hiljaa valinneensa väärin. Pauli on kunnianhimoinen ja tunteeton mies, jota ei ihmisten elämän tuhoaminen hetkauta. Puolue, jolla Marja-Leenakin on antanut elämänsä, on pääosiltaan täynnä kylmiä ja piittaamattomia ihmisiä. Onko itsekkyys tyhmyyttä? Marja-Leena ymmärtää elämänsä menneen hukkaan, eikä löydä tilanteeseen enää ulospääsyä. Aurinkoisena päivänä Marja-Leena tappaa itsensä lavastamalla autokolarin matkallaan puolueen juhlakokoukseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sen kanssa mitä aiheesta vihjailet. Voi nimittäin paska osua tuulettimeen, vaikka muodollisesti olisitkin nimet vaihtanutkin. T. rullaluisteleva leskimies
Fiksuimmat käsikirjoittajat pysyvät puhtaasti fiktiivisillä puolella luodessaan henkilöhahmojaan.
Silloin ei -vahingossakaan- loukkaa ketään, koska hahmot ovat fiktiivisiä ja vailla mitään todellisuuspohjaa, paitsi sattumanvaraisuuteen perustuva.
Miltä itsestä tuntuisi jos omasta elämästä tehtäisiin valkokankaalle pällisteltäväksi alhaisuuksia vihjaileva traaginen draama?
Tarina ei ole alhainen eikä ketään loukkaava, eikä ole käsikirjoittajan vastuulla ihmisten käyttäytymismallit miten repivät milloin mistäkin herneitä itseensä. Mutta valitettavasti tuon synopsin perusteella en lähtisi elokuvaa katsomaan. Mielenkiinnoton.
Yleensä elokuva-kirjoitajat aloittavat aivomyrskyllä, heittelevät vain ideoita joka nurkasta.
Lopulta käsikirjoittaja valitsee kolme, alku, keskiosa (käännekohta) ja loppu. Ne kolme ideaa tekevät täydellisen elokuvan.
Vaikka eivät miteenkään liittyisi toiinsa, ne saadaan pienellä hienosäädöllä pysymään yhtenä tarinana.
Elokuva alkaa yleensä kun päähenkilön elämään tulee muutoksia. Niitä voi etsiä omasta elämästä, tai päiväkirjasta.