Millä saisi 7-vuotiaan assipojan syömään muutakin kuin leipää, puuroa ja mysliä? Chipsit ja sellaiset kyllä menevät, mutta oikea ruoka ja salaatit eivät. Karkkeja hän ei myöskään juurikaan syö. Koulussakin hän kuulemma syö hyvin vähän.
En sinänsä ole niin kauhean huolissani, koska itselläni oli samanlainen ruokavalio n. 13-vuotiaaksi asti eikä se ole kovin laaja vieläkään (assi olen itsekin).
Neuvolan käyrissä hän on siellä alarajoilla, mutta ei siitä ole mitään erityistä huomauteltu, joten täyttänee "viralliset kriteerit".
Kysyn siis muiden kokemuksia siitä, että millä ruokavaliota saa laajennettua.
En sinänsä ole niin kauhean huolissani, koska itselläni oli samanlainen ruokavalio n. 13-vuotiaaksi asti eikä se ole kovin laaja vieläkään (assi olen itsekin).
Neuvolan käyrissä hän on siellä alarajoilla, mutta ei siitä ole mitään erityistä huomauteltu, joten täyttänee "viralliset kriteerit".
Kysyn siis muiden kokemuksia siitä, että millä ruokavaliota saa laajennettua.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ilmeisesti pojallasi on hyvin tarkka makuaisti?
Ei ainakaan tuputtamalla, se on selvä. Toivottavasti häntä ei ole hoidossa/koulussa pakotettu syömään mitään vastentahtoisesti?
Tuli vain mieleeni, että oman poikani ala-asteen opettaja rankaisi monista syömiseen liittyvistä asioista.
Minä olen kiitollinen että omat vanhempani eivät pakottaneet minua syömään kaikkea mahdollista. Samaa olen jatkanut lasteni kanssa ja valinnut sellaisen hoitopaikan jossa ei tuputeta.
Ilmeisesti pojallani on tarkka makuaisti. Itselläni se ilmenee lähinnä siten, että minulle on olemassa kahdenlaisia ruoka-aineita; niitä joita inhoan niin että en saa kurkustani alas ja niitä joita voin syödä...
No joo, on niitä herkkujakin olemassa.
ruokaa, jota lapseni inhoaa. Mitä voi tehdä, kun lääkärikään ei kuuntele - vaan pitää pakkoa oikeana hoitona!
tilanteessa ihminen on aika heikoilla. Äiti tuntee oman lapsensa, mutta äidin asiantuntemusta ei arvosteta - paitsi jos on suhteita valtaa pitäviin tahoihin.
Elämmekö edelleen pimeää keskiaikaa...
eihän sinulla oikeastaan sitten ole ongelmaa, jos lapsi syö jotain niin että on vielä ihan kasvukäyrillä, kukaan ei pakota syömään ja itsekin tiedät miltä tuo ruuan valikoivuus tuntuu.
Jos kovin yksipuolista on ruokavalio niin sitten vain vitamiinit muussa muodossa, pillerinä tai nesteenä.
Niin meillä on tehty ja hengissä selvitty.
Vitamiinit saa paitsi nesteenä myös pureskeltavina nykyään,kätevää - siis jos suostuu sellaista syömään. Meillä lapsella meni elämänsä ensimmäinen minkään sortin pilleri kurkusta alas vasta n 14 vuotiaana...
koita silti pikkuhiljaa totuttaa yhä useampiin ruokiin - yksi ärsyttävimmistä asoista on ilman syytä ruuasta nirsoilevat lapset - ja aikuiset, joten elämä tulee olemaan huomattavasti helpompaa mm koulussa ja muun ympäristön kanssa, mitä sujuvammin ruokailu sujuu.
Kaikki kun eivät ymmärrä,että makuaisti voi olla niin herkkä, että ei vain mene kurkusta alas muunkin kuin vain opitun nirsoilun vuoksi.
Kaikkeen tottuu ja kaikkea voi oppia, joillakin se vain kestääääää paljon kauemmin kuin toisilla ja opetusmetodit täytyvät olla vähän erilaiset kuin ns "normaali"lapsilla.
syömään paljon? Koska pitäähän lapsen syödä jonkun verran. Sitäpaitsi sairaalan ruokahanon ihan hyvää yleensä. Jos minut olisi lapsena pakotettu syömään kaalilaatikkoa olisin ehkä oksentanut, ehkä en, mutta ei tuo minusta ole niin kovin kauhea asia, ellei lasta sitten kiduteta pakottamalla syömään hirveät määrät jotain kylmää kaurapuuroa tms. moskaa.
Olisin itse vastaavasta kyllä vihainen, mutta kyllä minä itsekin pakotan ainakin maistamaan kotona jos lapsi ei suostu yhtään syömään. Tämä koskee yli 2-vuotiaita. Jos sitten ei putoa, niin olkoon. Kyllä nälkäinen lapsi syö mitä vaan.
Täälläkin perustelevat pakkosyöttöä hoidolla. Kysymyksessä ei suinkaan ole se, että lapset olisivat aliravittuja osastolle tullessaan. Osastolla kuitenkin kaikki lihovat liikunnan puutteessa ja psyykelääkkeiden vaikutuksesta.
Kysymyksessä ei ole kylmä kaurapuuro (lapsi pitää puurosta ja ruisleivästä). Pakkosyöttö koskee ruoka-aineita, joista lapsi ei pidä. Kaverille pantiin paksu kerros rasvaa, jota lapsi inhosi. Kun lapsi ei tykkää esim. tomaateista, niistä tulee pakkoruokinnan aihe, jolla saadaan kiihtymään.
Sisään kääntyvää hiljaista lasta ei voida hoitaa, jollei hän reagoi, perusteltiin "hoitoa". Asperger-lapselle nämä "hoitomallit" ovat kyllä suoranaista kidutusta. Seurauksena on todellinen syömishäiriö.
...niille muuten voi olla todella helposti yliherkkä, ja yliherkkä makuaisti yhdistettynä siihen saa aikaan fyysistä kipua, suun limakalvot menevät rikki. Kannattaa aina varmistaa allergiat niihin ruokiin, joita lapsi ylikaiken inhoaa eikä pysty syömään, syy voi olla somaattinen kipu, jota lapsi ei aina osaa selittää ja kuvailla puhumalla.
Loppuu sitten ainakin sen lajikkeen väkisin tuputtaminen.
Pakkosyöttäminen johtaa usein syömishäiriöihin - nimimerkillä kokemusta omaava, joten luulisi jo nykyään hoitohenkilökunnan omaavan sen verran tietotaitoa, että ymmärtäisi sen.
Ehkä he aina haluavat eliminoida sen mahdollisuuden, että lapsi todellakaan ei vain pelleile ja nirsoile ja milläpä sen toteaa muuta kuin kokeilemalla...
pakkohoidossa vai vapaaehtoisesti viety?
Erään autistilapsen isä kieltäytyi kaikista "hoidoista" lapsensa suhteen.
meillä lasta pakkosyötettiin päiväkodissa aikoinaan jonka seurauksena lapsi lopetti syömisen siellä kokonaan. Kotona kyllä söi, ruokavalio on kieltämättä suppea, mutta terveellinen. Meilläkin suosikkeja on 4:n viljan puuro ja muusi pyörykät tumma leipä. Karkkia tai sipsejä ei mene juuri lainkaan, vain jotkut määrätyt.
En ole koskaan pakottanut maistamaan. Meillä ratkasee ruuassa myöskin näkö ja haju, ei pelkästään maku.
Sairaalassa on myös kerran pakotettu maistamaan, minkä seurauksena lapsi oksensi lautaselle.
Muut lapset meillä kyllä maistavat kaikkia ruokalajeja ennenkuin sanovat oliko hyvää vai pahaa... Assi saa erivapaudet tässä...
Ja miksi muutenkaan pakottaa jos paino ja pituuskäyrät veriarvot ovat normaalit. Kyllä assi tietää mitä syö ja minkä verran että jaksaa ja kasvaa, ainakin meillä.
Eikä se muuten auta vaikka olisi nälkä, niin ei silti syö jos ei ruoka miellytä...
Niin ensin houkutellaan ja kun sisällä - ei enää pääse pois. Luvattiin, että tämä on ainoa hoito. Mistä voi tietää - uskoo "asiantuntiioihin" jotka sitten paljastuivat varsinaisiksi kiduttajiksi. En olisi vienyt, jos olisin tiennyt. Nyt näyttää olevan liian myöhäistä. Jo uhataan poliisilla ja sossuilla, kun haluan saada lapsen pois.
Niin miten kävi Isän, joka ei vienyt lastaan "hoitoon"?
käy koulua normaalisti, äiti olisi ehkä vienyt lapsen sairaalaan, mutta isänsä kieltäytyi ehdottomasti. Ei isälle mitenkään käynyt.
Terveellinenhän poikani ruokavalio ilman muuta on verrattuna monien ikäistensä käyttämään, joten en erityisen huolissani olekaan. Lähinnä se on tuo sosiaalinen paine mm. sukulaisten taholta.
Itselläni on ollut samaa sosiaalista ongelmaa vielä aikuisenakin, mutta onhan siihen yksinkertainen ratkaisu kun ilmoittaudun kasvissyöjäksi. Ei se enää nykyisin niin kauheasti kysymyksiä aiheuta.
Kerran tosin eräässä tilaisuudessa, jossa kunnanjohtaja tarjosi lounaan meille muutamille tyypeille hän esitti minulle kysymyksen: "Mistä sinä saat kalkkia?" Koin sen yhtä loukkaavana kuin jos minä olisin esittänyt hänelle kysymyksen: "Miten sinä tuolla ruokavaliollasi aiot estää sydän- ja verisuonitaudit, kun olet vielä noin lihavakin?"
Vastakysymyksen sijaan kunnon assin tavoin vain väistin kysymyksen sanomalla: "Käytän maitotuotteita".
Kun poikani oli pienenä allergiatesteissä sairaalassa, hän ei suostunut syömään tarjottua puuroa lusikallista enempää, vaikka kotona söi normaalisti. Huomasinkin että puuro oli ympätty täyteen sokeria. Säälittää, jos sellaista pidetään normaalina ruokana...
Monet isät ymmärtävät autismia paremmin kuin äidit, jotka huolestuvat lapsen autistisista piirteistä. Autististen lasten isät ovat itse kokeneet usein samaa kuin poikansa ja ymmärtävät lapsen tunteita, vaikka näyttää siltä, että empatia puutuu. Kun empaattinen äiti hakee apua, voivat empaattiset psykiatrit lähettää lapsen hoitoon, josta empatia on kaukana, jopa kirosana jos kertoo, että lasta kuunnellaan kotona. Psykiatrisessa hoidossa uskotaan, että lasta ei pidä kuunnella - tällaisesta hoidosta on empaattisuus kaukana, kun vanhempia pidetään lastensa vihollisena.
siinäpä se - vaikeaa on vieraissa selittää miksi ruoka ei maita - pitävät epäkohteliaana. Aina pitää ottaa "kerta kiellon päälle" savolaisen vieraanvaraisuuden hyväksyen - siinä tosi ongelma...
juustokeitto koulussa. Olin kauhean ujo, enkä halunnut joutua silmätikuksi, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt syömään sitä räkämäistä litkua. Opettaja katseli aikansa, muttei puuttunut asiaan. Seuraavan tunnin aikana vei sitten minut koulun keittiöön, ja he antoivat minulle muuta ruokaa. Minua nolotti aikaansaamani lisävaiva niin, että seuraavan kerran juustokeittoa tarjottaessa maistoin hiukan enemmä, ja se oli oikeastaan aika hyvää. Pian opin pitämään siitä. Olen kiitollinen, että opettajani oli niin ymmärtäväinen. Pakottamisesta ei olisi ollut hyötyä.
Sinulle sattui harvinaisen ymmärtäväinen opettaja.
Kun minä yritin litkiä kalakeittoa eikä siitä tullut mitään, opettaja teki siitä ison numeron sanomalla: "Yritys hyvä kymmenen, ruokahalu kaksitoista!"