Nykyisin etenkin musiikki jakaa yhä enenevissä määrin mielipiteitä. Tästä on mm. osoituksena siioninlaulujen lisävihkon laulut.
Joidenkin mielestä siinä on lauluja, jotka ei oikein sovi uskovaisille. Laulut ovat joko liian moderneja, tai niiden sanoma on hyvin lattea.
Äitini pahentui laulusta 284, joka menee näin:
"Jeesus, sinä itsekin, etsit hiljaisuutta. Isän kasvot edessä, pyysit voimaa uutta......"
Monien mielestä laulu 285 sisältää väärää henkeä.
"Jeesus, missä olet Jeesus? Yössä yksin kyselen. Läsnä oloasi kaipaan, lohdutusta tarvitsen."
Osa pitää laulua "helluntailaisena".
Laulun 298a säveltä monet pitää liian "tanssittavana". Laulu alkaa "Me näemme rannoilta järvien veet kuulaina päilyvät..."
Mutta sitten löytyy isohko joukko, joka pitää näitä uusia lauluja liian vanhoillisina. Ihmisiä, jotka haluaisivat enemmän uutta lauluihin. Monissa uusissa lauluissa on vanhat sävelmät joista osa on nurissut, etteikö olisi voitu enemmän ottaa uusia sävelmiä.
Sävellysehdotuksia tuli paljon enemmän, mitä uusiin lauluihin kelpuutettiin. Yleensä sävelmän pois jättäminen johtui siitä, että raadin mielestä sävelmä oli liian maailmallista.
Kuulin tässä yhden sävellystä ehdottaneen, jonka sävelmää ei hyväksytty, että omituista, kun paljon modernimpiakin sävellyksiä pääsi siihen laulukirjaan, kuin ehdottamani. Ja hän oli pahentunut monien laulujen liian modernista sävelmästä..
Aika moni meikäläinen kuuntelee nykyään muunkinlaista musiikkia, mitä esim ry:llä esitetään. Lastenmusiikki voi olla hyvinkin rytmikästä. Samoin useat new-age tyyliset musiikit ovat suosittuja etenkin nuorempien keskuudessa. Oma lukunsa on ne, jotka kuuntelevat ns. maailmallista musiikkia, mutta käyvät silti aktiivisesti ry:llä.
Monet vetoaa siihen, että onhan sotilasmarsseissakin rummut ja niitä saa yleisesti kuunnella. Esim Irwin Goodmanin kappaleissa on hyvin marssimaiset taustat ja siksi Irwinin tuotanto on aika suosittua meikäläisten keskuudesssa, vaikka sanoma niissä on monesti hyvin kyseenalainen.
Itse olen sitä mieltä, että musiikki saa olla minkätyylistä tahansa, kunhan sanoma on asiallista. En kuuntelisi klassista laulua, jonka sanoma sisältää härskeyksiä. Taas voisin hyvinkin kuunnella rock-kappaleita, joissa sanoma on hyvää ja joka ei ole uskolle vaaraksi.
On selvää, että musiikki tulee jakamaan ennenpitkään joukon useampiin ryhmiin ja ehkä sitä kautta uusiin hajaannuksiin, joita tosin itse en toivoisi!
Joidenkin mielestä siinä on lauluja, jotka ei oikein sovi uskovaisille. Laulut ovat joko liian moderneja, tai niiden sanoma on hyvin lattea.
Äitini pahentui laulusta 284, joka menee näin:
"Jeesus, sinä itsekin, etsit hiljaisuutta. Isän kasvot edessä, pyysit voimaa uutta......"
Monien mielestä laulu 285 sisältää väärää henkeä.
"Jeesus, missä olet Jeesus? Yössä yksin kyselen. Läsnä oloasi kaipaan, lohdutusta tarvitsen."
Osa pitää laulua "helluntailaisena".
Laulun 298a säveltä monet pitää liian "tanssittavana". Laulu alkaa "Me näemme rannoilta järvien veet kuulaina päilyvät..."
Mutta sitten löytyy isohko joukko, joka pitää näitä uusia lauluja liian vanhoillisina. Ihmisiä, jotka haluaisivat enemmän uutta lauluihin. Monissa uusissa lauluissa on vanhat sävelmät joista osa on nurissut, etteikö olisi voitu enemmän ottaa uusia sävelmiä.
Sävellysehdotuksia tuli paljon enemmän, mitä uusiin lauluihin kelpuutettiin. Yleensä sävelmän pois jättäminen johtui siitä, että raadin mielestä sävelmä oli liian maailmallista.
Kuulin tässä yhden sävellystä ehdottaneen, jonka sävelmää ei hyväksytty, että omituista, kun paljon modernimpiakin sävellyksiä pääsi siihen laulukirjaan, kuin ehdottamani. Ja hän oli pahentunut monien laulujen liian modernista sävelmästä..
Aika moni meikäläinen kuuntelee nykyään muunkinlaista musiikkia, mitä esim ry:llä esitetään. Lastenmusiikki voi olla hyvinkin rytmikästä. Samoin useat new-age tyyliset musiikit ovat suosittuja etenkin nuorempien keskuudessa. Oma lukunsa on ne, jotka kuuntelevat ns. maailmallista musiikkia, mutta käyvät silti aktiivisesti ry:llä.
Monet vetoaa siihen, että onhan sotilasmarsseissakin rummut ja niitä saa yleisesti kuunnella. Esim Irwin Goodmanin kappaleissa on hyvin marssimaiset taustat ja siksi Irwinin tuotanto on aika suosittua meikäläisten keskuudesssa, vaikka sanoma niissä on monesti hyvin kyseenalainen.
Itse olen sitä mieltä, että musiikki saa olla minkätyylistä tahansa, kunhan sanoma on asiallista. En kuuntelisi klassista laulua, jonka sanoma sisältää härskeyksiä. Taas voisin hyvinkin kuunnella rock-kappaleita, joissa sanoma on hyvää ja joka ei ole uskolle vaaraksi.
On selvää, että musiikki tulee jakamaan ennenpitkään joukon useampiin ryhmiin ja ehkä sitä kautta uusiin hajaannuksiin, joita tosin itse en toivoisi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
aihettaa hajaannuksiin. Ylireagoit.
En ole ennen kuullutkaan että Irwin olisi suosittua meikäläisten keskuudessa :D
Eikös Ryysyranta-niminen Irwinin kappale kerrokin kainuulaisesta vl-perheestä? Näin olen aina uskonut.
Ei kerro. Ryysyrannan Jooseppi ei liene sinulle tuttu? Luepa joskus, kuuluu suomalaisen kirjallisuuden klassikoihin. Loistava kirja.
ja vielä 70-luvun alussa sai kuunnella vapaasti ns. maailmallista musiikkia, ja paljon ainakin nuoremmat vl:t kuuntelivatkin. Kevyen musiikin levyjä ei tosin ostettu, eikä useimmilla levareita vielä ollutkaan. Radiosta kuunneltiin, mitä sieltä sattui tulemaan. Minäkin 60-luvun murrosikäisenä huudatin usein kotona rokkia radiosta, eikä sanomista tullut muusta kuin äänen voimakkuudesta. Vanhempani vain naureskelivat sille räminälle, eivät paheksuneet. Vaikka kotini oli tiukka vl-koti.
Hoitokokousaika kai sitten tämänkin asian muutti. Tuntuu oudolta, että nyt pidetään synnillisenä sitä mitä silloin piti aivan viattomana.
..."Korttipakka".
Siinä hän kertoo, ehkä ensimmäisenä suomalaisena "rapparina" korttipakan tarinan - uskovaisen silmin.
En voi sitä kuunnella - liikuttumatta kyyneliin asti.
Se on tosi elämää.
Kertoili "korttipakka".
Olen löytänyt äitini jäämistöstä virsikirjan, jonka kannessa lukee Siionin Laulut ja Wirret sekä Wirsikirja. Kirjassa on harmaat kannet ja kannen teksti on hopean värisellä kirjoitettu. Kirja on painettu vuonna 1966 ja se on kahdestoista korjattu painos.
Muistan kirjan lapsuuden ja nuoruuden ajalta. Lauloimme äidin kanssa monet, monet kerrat sekä lauluja että virsiä. Me emme kuuluneet lestadiolaisiin. En tiedä miten kirja on äidille tullut, mutta näkee kyllä, että kirja on äidin mielestä ollut tärkeä ja arvokas, koska se on todella hyvässä kunnossa.
Nyt kun katselen kirjaa, niin muistan monta laulua ja virttä, jotka osaan vielä laulaa.
En tiedä, kuinka monta laulua näistä enää on nykyisessä Siionin laulukirjassa, enkä kyllä ymmärrä, miksi näistä joku olisi nykyään jotenkin synnillinen ja pahennusta herättävä. Osahan näistä on reippaita lauluja tai ainakin me lauloimme ne aika reippaalla vauhdilla.
Kirjan virretkin ovat jo vanhoja eikä ne kaikki ole enää samassa paikassa uudessa virsikirjassa, jos niitä siellä edes onkaan.
Nykyään kun käyn kirkossa jumalanpalveluksssa niin virret ovat niin outoja ja lauletaan niin korkealta, että virren laulaminen ei enää ole niin hauskaa kuin ennen. En tiedä, onko tarkoitus, että virsien laulaminen ei saakaan olla hauskaa.
Minulle itselleni kelpaa melkein mikä tahansa musiikin tyylilaji. Jokaisessa lajissa on puolensa ja puolensa. Mutta musiikki on elämäni suola. Se on pelastanut monta monta päivää ja tehnyt siitä aamua paremman.
En ainakaan itse menisi arvostelemaan ketään ihmistä sen mukaan, mitä musiikkia hän kuuntelee. Jos hän kuuntelee sitä musiikkia mitä itse haluaa ja on silloin onnellinen.
Toisaalta toivoisin kuitenkin, että ne vl-taustaiset kanttorit, eivät soittaisi kaikkia virsiä samalla tuskaisen hitaalla poljennolla että tulee aivan ikävä pelastusarmeijan marssityylisiä lauluja.
Käykääpä muuten kuuntelemassa Pelastusarmeijan lauluja. Voisitte ihastua, kun te kerran saatte kuunnella marsseja.