Vaikka usko omaan alaan on kova niis silti on pakko tunnustaa ainakin itselle, että me yhteiskuntatieteilijät emme ole kovin kovassa huudossa työmarkkinoilla. Yhteiskunnassa arvostetaan todella kovia arvoja ja meille jankataan kursseilla aivan päinvastaista.
Kunnat ja valtio säästää ja saneeraa porukkaa pihalle. Firmat palkkaa kovia ammattilaisia joilla tunteet eivät ole työnteossa mukana. "Kaikkitietäviä" filosofisesti ajattelevia humanisteja ei yleisesti arvosta kukaan muu kuin toinen samanlainen ajatelija. Pakostakin herää ajatus, että kuka meitä kaipaa? Nekin jotka meistä työllistyy käyttää suhteita tai politiikkaa hyväkseen tavalla joka heikompaa saattaisi hirvittää.
Kertokaapa omia ajatuksianne ja kokemuksianne.
Kunnat ja valtio säästää ja saneeraa porukkaa pihalle. Firmat palkkaa kovia ammattilaisia joilla tunteet eivät ole työnteossa mukana. "Kaikkitietäviä" filosofisesti ajattelevia humanisteja ei yleisesti arvosta kukaan muu kuin toinen samanlainen ajatelija. Pakostakin herää ajatus, että kuka meitä kaipaa? Nekin jotka meistä työllistyy käyttää suhteita tai politiikkaa hyväkseen tavalla joka heikompaa saattaisi hirvittää.
Kertokaapa omia ajatuksianne ja kokemuksianne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinnäkin, liian moni yhteiskuntatieteilijä on marksilainen/punavihreä/postmodernisti. Ketään ei vain enää kiinnosta sellaisten harhaiset jutut (paitsi muita samanlaisia). Aikanaan sellaiset pystyivät vielä kieroilemaan, näyttelemään ja tärkeilemään itsensä "älymystön" asemaan, mutta onneksi eivät enää.
Toiseksi, käytännön työssä, niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla, tarvitaan konkreettista osaamista, kuten laskentatoimea, juridiikkaa, kirurgiaa yms. Toki filosofisesti ajattelevia generalistejakin tarvitaan, mutta turha kuvitellakaan, että tärkeäksi sellaiseksi tultaisiin pelkällä maisterin koulutuksella (ei ehkä millään koulutuksella, jos on peruspulliaisen geenit).
Ärsyttää todella paljon sellainen asenne, että filosofisesti ajattelevan pitäisi opiskella jotain filosofista. Tai että kirjailijan pitäisi opiskella kirjallisuustiedettä. Hyvin harva mestarikirjailijahan on lukenut kirjallisuustiedettä.
Minä arvostan enemmän filosofisesti ajattelevia juristeja, ekonomeja ja muita ammattilaisia. Ei oikea ammatti estä hankkimasta laajaa yleissivistystä ja pohdiskelemasta yhteiskunnallisia ja filosofisia kysymyksiä. Esimerkiksi brittiläinen Theodore Dalrymple, joka on kirjoittanut paljon mm. kulttuurista, taiteesta, politiikasta ja moraalista, toimi vuosia lääkärinä vankilassa ja slummisairaalassa Birminghamissa. Hän ei ole viettänyt koko elämäänsä norsunluutornissa, vaan on konkreettisesti ja käytännön kautta nähnyt, millaista alaluokan elämä nyky-Englannissa on ja mitä perinteisen moraalisen tukiverkoston romahtaminen oikeasti aiheuttaa niissä yhteiskunnan osissa, jotka sitä eniten tarvitsevat. Hänen "yhteiskuntatieteilynsä" rakentuu siis jonkin konkreettisen varaan. Lisäksi hän olisi ollut lääkärinä aidosti hyödyllinen, VAIKKA hän ei olisi koskaan päässyt kertomaan mielipiteitään kolumneissa, kirjoissa ja haastatteluissa.
Miksi kukaan kuuntelisi tai palkkaisi hänenlaistensa sijasta tupakalle löyhkäävää sosiologia, jonka ainut ansio on se, että hän on lukenut muutaman tenttikirjan?
...jokaisesta sinänsä fiksusta ihmisestä ei ensinnäkään tule ei tule hyvää juristia, lääkäriä tai muuta "hyödyllisen" ammatin harjoittajaa.
Toiseksi: Dalrymplen ajattelukaan tuskin nojaa pelkästään hänen omiin kokemuksiinsa, vaan hän on rakentanut ajattelunsa sen käsitteistön, metodien ja perinnön varaan, minkä noille tieteenaloille omistautuneet ihmiset ovat luoneet. Kuka sen "yleissivistyksen" on luonut, elleivät he ?
Lääkäri ja juristi ovat - olkoon heillä kuinka vankka yleissivistys tahansa - aina ensisijaisesti lääkäreitä ja juristeja. He voivat toki kirjoittaa artikkeleita ja tutkimuksia mistä tahansa aiheesta, mutta jo ajanpuutteenkin takia he eivät kykene - eikä heitä voi vaatia - paneutumaan eri aihealueisiin samalla tavalla kuin noiden alojen asiantuntijat. He voivat rikastuttaa noiden alojen perintöä ja laajentaa niiden tutkimusalueita, mutta heillä ei ole kapasiteettia viedä niiden kehitystä intensiivisesti eteenpäin.
Sitä paitsi "hyödyttömän" ammatin harjoittaja voi tehdä jotain "hyödyllistä" vapaa-ajallaan. Esimerkiksi antiikin filosofian tutkija Juha Sihvola valmentaa poikien jalkapallojoukkuetta. Kyllä se tupakalta haiseva sosiologikin elää samassa maailmassa kuin lääkäri tai juristi. Molemmat saavat ajatteluunsa jatkuvasti vaikutteita omista arkikokemuksistaan.
Ja usein myös keskustelemalla toistensa kanssa.
"jokaisesta sinänsä fiksusta ihmisestä ei ensinnäkään tule ei tule hyvää juristia, lääkäriä tai muuta "hyödyllisen" ammatin harjoittajaa."
Kyllä tulee. Pitää vain ymmärtää laajentaa käsitystä hyödyllisistä ammateista myös amiksen puolelle.
"He voivat rikastuttaa noiden alojen perintöä ja laajentaa niiden tutkimusalueita, mutta heillä ei ole kapasiteettia viedä niiden kehitystä intensiivisesti eteenpäin."
Tuon tason kapasiteetilla voi ryhtyä vaikka kokopäiväiseksi runoilijaksi, jalkapalloilijaksi tai elokuvaohjaajaksi. Jos kapasiteetti riittää oman alan intensiiviseen kehittämiseen, lienee se ja sama, mistä alasta on kyse. Ja sitä paitsi maailma on täynnä hienoja ajattelijoita, jotka eivät ole varsinaisesti vieneet mitään alaa eteenpäin. Eikä tarvitsekaan.
"Esimerkiksi antiikin filosofian tutkija Juha Sihvola valmentaa poikien jalkapallojoukkuetta."
Juha Sihvola on päässyt alallaan niin pitkälle, että hänellä tuskin olisi edes tarvetta millekään sivuhommille. Tuntemattomat ja saamattomat tusinafilosofit antavatkin sitten sen suurimman hyötynsä yhteiskunnalle juuri niillä sivuhommillaan. Se hyöty olisi vielä suurempi, jos he olisivat tyytyneet filosofiaan vapaa-ajan harrastuksena ja hankkineet oikean ammatin.
"Tuntemattomat ja saamattomat tusinafilosofit antavatkin sitten sen suurimman hyötynsä yhteiskunnalle juuri niillä sivuhommillaan. Se hyöty olisi vielä suurempi, jos he olisivat tyytyneet filosofiaan vapaa-ajan harrastuksena ja hankkineet oikean ammatin."
Ajattelin, että tarkoitit "hyödyttömällä" kaikkia filosofeja ynnä vastaavia, siis myös juha siltaloita.
Huippututkijatkaan eivät kuitenkaan ole aina olleet huippututkijoita, joten mitään ryhmää ei pitäisi systemaattisesti lytätä, jottei aloittelevia lahjakkuuksia lannistettaisi heti alkuunsa. Sellaiset "filosofit", jotka eivät vielä vuosikymmenien päästä valmistumisestaan ole saaneet mitään mainittavaa aikaan, ovat sitten asia erikseen.
Väittäisin kyllä, etteivät "sivuhommat" tee pahaa huippulahjakkuuksillekaan. Tiedän eräitä alansa huippuja, joiden työ muodostaa koko elämänsisällön, minkä vuoksi he eivät näytä olevan kovin tukevasti mukana muun maailman menossa.