Miten nyt käy?

Meillä yksi lapsi, 6-v.poika,juuri saimme diagnoosin,adhd. Ajatukset ja kaikki mahdolliset tunteet pyörii päässä. Miten tästä eteenpäin? Millaista on tälläisen diagnoosin jälkeen elämä perheessä? Kertokaa,please,olen aika paniikissa ja huolestunut! Miten olette jaksaneet ja onko arki paljonkin raskaampaa kuin ns.terveen lapsen kanssa?? Miten parisuhde? Jääkö siihen enää aikaa tai voimavaroja ollenkaan??
91021
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Meille diagnoosi oli lähinnä helpotus. Tätä elämäähän me olemme eläneet vauvasta tähän asti ja nyt vaan osaan vaatia pojalle oikeita asioita, kun alkaa koulu.

Noh, sitä en nyt ihan tiedä, mitä osaan tai voin vaatia, mutta nyt ainakin tiedän ja osaan ottaa paljon rauhallisemmin tilanteen pojan saadessa hepulinsa. Toisin sanoen, tämä tieto on ollut helpotus meidän perheellemme! Sellainen hulabaloo se on ollut elämä tähän asti ja olemme surkeina ihmetelleet, miten olemme toimineet väärin, kun poika noin käyttäytyy....

Äänestä
  • rajat ja oikeaa aitoa hyväksymistä, välittämistä ja lapsen rakastamista sellaisena kuin on. Kannattaa kokeilla tosiaan tätä reseptiä ennenkuin päätyy kokeilemaan kemiallisesti tuotettuja stimulantteja. Ja jos käyttöön päädytään ei kasvatusta saa edelleenkään unohtaa.=)

    Äänestä

  • kasvatus, selkeät kirjoitti:

    rajat ja oikeaa aitoa hyväksymistä, välittämistä ja lapsen rakastamista sellaisena kuin on. Kannattaa kokeilla tosiaan tätä reseptiä ennenkuin päätyy kokeilemaan kemiallisesti tuotettuja stimulantteja. Ja jos käyttöön päädytään ei kasvatusta saa edelleenkään unohtaa.=)

    Nämä keinot ne ovat olleet aina kähytössä. Jos minulle vastasit, niin "mitä vaatia" tarkoittaa lähinnä henkilökohtaista avustajaa/pienluokkaa, toimintaterapiaa. Fiksu poika, joka janoaa oppimista, vaan ei pysty istumaan viittä minuuttia muita häiritsemättä. Ainoa lääkitys näillä näkymin tulee olemam E-epa...

    Äänestä

  • Pikapikapika kirjoitti:

    Nämä keinot ne ovat olleet aina kähytössä. Jos minulle vastasit, niin "mitä vaatia" tarkoittaa lähinnä henkilökohtaista avustajaa/pienluokkaa, toimintaterapiaa. Fiksu poika, joka janoaa oppimista, vaan ei pysty istumaan viittä minuuttia muita häiritsemättä. Ainoa lääkitys näillä näkymin tulee olemam E-epa...

    Ei E-epa ole lääke.Se on luontaistuote,jolla ei ole mitään tekemistä adhd:n kanssa.Toki se auttaa keskittymiskykyyn,mutta ei se adhd-lasta auta kokonaisvaltaisesti.Meillä on adhd-diagnoosin saanut lapsi ja epat on kyllä kokeiltu mutta niistä ei ollut mitään apua.Pojan lääkäritkin sanoivat ettei luontaistuotteet auta oikeata adhd-lasta.Toki niitä villejä vilperttejä joilla ei täyty adhd-diagnoosin kriteerit.Tunnen heitäkin ja epat ovat heitä auttaneet.Mutta on väärin sanoa että E-epa olisi adhd-lääke koska se on A.luontaistuote ja B.eikä liity varsinaisen adhd:n hoitoon millään tavalla.

    Äänestä

  • ??? kirjoitti:

    Ei E-epa ole lääke.Se on luontaistuote,jolla ei ole mitään tekemistä adhd:n kanssa.Toki se auttaa keskittymiskykyyn,mutta ei se adhd-lasta auta kokonaisvaltaisesti.Meillä on adhd-diagnoosin saanut lapsi ja epat on kyllä kokeiltu mutta niistä ei ollut mitään apua.Pojan lääkäritkin sanoivat ettei luontaistuotteet auta oikeata adhd-lasta.Toki niitä villejä vilperttejä joilla ei täyty adhd-diagnoosin kriteerit.Tunnen heitäkin ja epat ovat heitä auttaneet.Mutta on väärin sanoa että E-epa olisi adhd-lääke koska se on A.luontaistuote ja B.eikä liity varsinaisen adhd:n hoitoon millään tavalla.

    Pitääkö tämä rautalangasta vielä vääntää, että ei olla haluamassa lääkkeitä, ja jos se meitä helpottaa, niin vedetään sitten vaikka koko perhe sitä e-epaa. En ole sillä mitään ahdt:ta parantamassa, tai lääkkeenä käyttämässä.

    Äänestä

  • Pikapikapika kirjoitti:

    Pitääkö tämä rautalangasta vielä vääntää, että ei olla haluamassa lääkkeitä, ja jos se meitä helpottaa, niin vedetään sitten vaikka koko perhe sitä e-epaa. En ole sillä mitään ahdt:ta parantamassa, tai lääkkeenä käyttämässä.

    Piti varmaan laittaa että "lääkitys" edelliseen, niin olisi ehkä ollut selvempää. On se vaan hankalaa kommunikoida kirjoittamalla, kun aina joku ymmärtää asian kuten se ei ollut tarkoitus.

    Äänestä

  • Pikapikapika kirjoitti:

    Piti varmaan laittaa että "lääkitys" edelliseen, niin olisi ehkä ollut selvempää. On se vaan hankalaa kommunikoida kirjoittamalla, kun aina joku ymmärtää asian kuten se ei ollut tarkoitus.

    Niinhän se on...usein ymmärretään väärin asioita kun ei olla naamatusten.Sorry jos loukkasin sua.Halusin vaan selvennykseksi "oikaista" asioita...jos joku asioista ihan oikeesti tietämätön lukee näitä, ettei luule että epa ja esim.Ritalin olis saman asian ajavia "lääkkeitä". ;o)
    Mut jokatappauksessa voimia Teille pikku vauhtihirmun kanssa!!! =o)

    Äänestä

  • ??? kirjoitti:

    Niinhän se on...usein ymmärretään väärin asioita kun ei olla naamatusten.Sorry jos loukkasin sua.Halusin vaan selvennykseksi "oikaista" asioita...jos joku asioista ihan oikeesti tietämätön lukee näitä, ettei luule että epa ja esim.Ritalin olis saman asian ajavia "lääkkeitä". ;o)
    Mut jokatappauksessa voimia Teille pikku vauhtihirmun kanssa!!! =o)

    joo, sori vaan kun hermostuin minäkin :)
    Ei tässä nytkyllä tainnut ap:lle tulla paljon vastauksia... Mutta samat toivotukset sinullekin ja tietenkin alkuperäiselle, uuden diagnoosin kanssa voimia.

    Äänestä

Hyvin teille käy, niin meillekin. Hyvä, kun diagnoosi tehtiin ennen koulun alkua
Meillä tehtiin vasta ekan luokan jälkeen ja lapsi melkein leimattiin häiriköksi, koska ei pysynyt paikallaan. Nyt saat apua, jos vain pyydät/vaadit/haluat. Meille lääkitys oli aivan välttämätön.
Vakaasti uskoni, että poikani elämä menee paremmin, kuin samasta asiasta kärsivän isänsä, jota kukaan ei lapsena auttanut ja jonka elämä on aivan pilalla. Nyt teillä ei enää ole hätää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


huolestunut äiskä kirjoitti:

Meillä yksi lapsi, 6-v.poika,juuri saimme diagnoosin,adhd. Ajatukset ja kaikki mahdolliset tunteet pyörii päässä. Miten tästä eteenpäin? Millaista on tälläisen diagnoosin jälkeen elämä perheessä? Kertokaa,please,olen aika paniikissa ja huolestunut! Miten olette jaksaneet ja onko arki paljonkin raskaampaa kuin ns.terveen lapsen kanssa?? Miten parisuhde? Jääkö siihen enää aikaa tai voimavaroja ollenkaan??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu