Sielujen sympatia?

Kiitos kannatuksesta! Minäkin arvostan kaikissa ja nimenomaan kaikissa ihmisissä sitä ihmisen ainutlaatuisuutta. Ja ennen kaikkea sitä rohkeutta, että sen myös tuo ilmi silloin, kun tarvis on! Eli sitä rehellisyyttä arvostan. Mutta kun, mitä se rehellisyys sitten oikeesti tarkoittaa…?? Toki olen havainnut, että sen rehellisyyden ketjun ’alkureaktio’ on se kunkin yksilön oma rehellisyys. Kaikessa!

>Joissain tilanteissa ehkä on turhaa varta vasten tuoda itsestään esille henkistä puolta, jos ilmapiiri on kaukana henkisestä.<

Eikä uskovaiset, jos pois suljetaan ne fanaatikot, poikkea meistä tavallisista tallaajista sen kummemmin. Toki minullakin on se oma uskonnollisuuteni, enhän pärjäisi tai oikeammin en jaksaisi ilman sitä. Mutta se minun jumaluus -käsitteeni onkin sitten minun ihka oma juttuni, ja mielestäni pelaa loistavasti. Ei minun sitä sen kummemmin tarvitse selitellä tai muille julistaa tai muille edes perustella. Että se siitä.

En tätä Suomen yhteiskuntaa ihan hirveästi lähtisi kauhistelemaan. Onhan meillä nyt terveydenhuolto ja nälkään ei tarvi kuolla jos osaa hakea apua. Kaikissa maailman kolkissa ei henki merkkaa juuri paskankaan vertaa, joten minä ainakin olen tyytyväinen ihan siitä että voin pestä itseni juomakelpoisella vedellä.

"Musta tuntuu, että Jumala ja Jeesuskin on aina siellä missä on kärsiviä, raskautettuja ja syrjäytyneitä? Siellähän niiden pitääkin olla! Miksi ne istuis taivaallisilla valtaistuimillaan vain joutilaina, paitsi ehkä sitten niitä tuomioitaan langettaen?"

Tuohon en osaa sanoa juuri mitään. Rukoukset ja rituaalitkaan eivät tunnu pidentävän ihmisen keski-ikää. Se kyllä kertoo jostain jotain ja tulkatkoon kukin sen miten tahtoo.

Masentuneita ihmisiä tuskin on prosentuaalisesti sen enempää kuin minään muunakaan ihmiskunnan historian aikana.

Monetkin ihmiset todellakin tuntuvat ahdistuvan siitä kun joutuu ajattelemaan asioita mitä ei uskalla tai halua ajatella. Minun mielestäni taasen ajatella saa ihan mitä tahansa ja mistä tahansa. Se on sitten eri asia toimiiko näiden ajatusten pohjalta.

ps. positiivisena elämä on hauskempaa ja lakoninenkin saa olla

Sive Lee kirjoitti:

En tätä Suomen yhteiskuntaa ihan hirveästi lähtisi kauhistelemaan. Onhan meillä nyt terveydenhuolto ja nälkään ei tarvi kuolla jos osaa hakea apua. Kaikissa maailman kolkissa ei henki merkkaa juuri paskankaan vertaa, joten minä ainakin olen tyytyväinen ihan siitä että voin pestä itseni juomakelpoisella vedellä.

"Musta tuntuu, että Jumala ja Jeesuskin on aina siellä missä on kärsiviä, raskautettuja ja syrjäytyneitä? Siellähän niiden pitääkin olla! Miksi ne istuis taivaallisilla valtaistuimillaan vain joutilaina, paitsi ehkä sitten niitä tuomioitaan langettaen?"

Tuohon en osaa sanoa juuri mitään. Rukoukset ja rituaalitkaan eivät tunnu pidentävän ihmisen keski-ikää. Se kyllä kertoo jostain jotain ja tulkatkoon kukin sen miten tahtoo.

Masentuneita ihmisiä tuskin on prosentuaalisesti sen enempää kuin minään muunakaan ihmiskunnan historian aikana.

Monetkin ihmiset todellakin tuntuvat ahdistuvan siitä kun joutuu ajattelemaan asioita mitä ei uskalla tai halua ajatella. Minun mielestäni taasen ajatella saa ihan mitä tahansa ja mistä tahansa. Se on sitten eri asia toimiiko näiden ajatusten pohjalta.

ps. positiivisena elämä on hauskempaa ja lakoninenkin saa olla

Lue lisää

>>En tätä Suomen yhteiskuntaa ihan hirveästi lähtisi kauhistelemaan. Onhan meillä nyt terveydenhuolto ja nälkään ei tarvi kuolla jos osaa hakea apua. Kaikissa maailman kolkissa ei henki merkkaa juuri paskankaan vertaa, joten minä ainakin olen tyytyväinen ihan siitä että voin pestä itseni juomakelpoisella vedellä. >Tuohon en osaa sanoa juuri mitään. Rukoukset ja rituaalitkaan eivät tunnu pidentävän ihmisen keski-ikää. Se kyllä kertoo jostain jotain ja tulkatkoon kukin sen miten tahtoo. >Masentuneita ihmisiä tuskin on prosentuaalisesti sen enempää kuin minään muunakaan ihmiskunnan historian aikana. >Monetkin ihmiset todellakin tuntuvat ahdistuvan siitä kun joutuu ajattelemaan asioita mitä ei uskalla tai halua ajatella. Minun mielestäni taasen ajatella saa ihan mitä tahansa ja mistä tahansa. Se on sitten eri asia toimiiko näiden ajatusten pohjalta.>ps. positiivisena elämä on hauskempaa ja lakoninenkin saa olla

>Mä vähän olen tosiaankin taipuvainen ajattelemaan, että jollekin vaikeassa elämäntilanteessa tai syrjäytymisvaarassa olevalle tälläset "vuodatukset" vois olla jopa vähän hyödyksi ja avuksi?<

Niin minäkin tätä juttua ajattelen! Mikäli ja kun näitä meidän aiemmin kirjoitettuja keskinäisiä jutustelujamme tarkoitat? Ja jos oikein syvällisesti miettii, niin onhan tämä meidän keskinäinen ’asetelma’, jos sitä joku lukija haluaa mittaroida, ollut täysin ainutlaatuinen! You know my ideas?!

>Mun mielestäni hienoin asia minkä toiselle ihmiselle voi antaa, on usko tulevaisuuteen ja se oivallus, että hän ei ole todellakaan yksin ongelmiensa kanssa.<

Niinpä! Taas kerran siellä kehä kolmosen sisäpuolella nämä pari kolme päivää asusteltua. Sitä oikeesti vaan seuraili sitä ihmisten elämää. Sekä ’kravatti’ ihmisten, nuorten mutta myös joidenkin muiden ihmisten kannalta. Eikä se oikeesti ollut vain pelkkää seurailua vaan myös oikeata keskustelua. Sivuhuomautuksena voinen toki mainita, että kyllä se elämä siellä teillä siellä (kun itse olen himppu sivumassa kuiteskin) on niin paljon hektisempää, että suru syntyi sydämeen! Vitsi kun voisi oikeesti sanoa mikä siellä Suomen ’sydämessä’ on täysin pielessä. Huom! Minun näkökulmastani tarkasteltuna.

Taitaa nyt mennä vähän ohi, kun en osaa tätä ajatustani ilmaista. Mutta ainaskin se pätee, että ystävällinen käyttäytyminen ja toisen huomioon ottaminen poikii parhaiten. En tiedä, mutta kait minulla on aikamoinen kyky lukea kutakin ihmistä, lausumatta sanaakaan. Haluan nyt tässä kertoa yhden jutun: istuin päivän päätteeksi juomassa sitä lempioluttani, ja sen ohessa sitten haluaa polttaa pari savuketta. No, kun ei ollut tulta, niin kysyin sitä viereltä istuvalta kaverilta. Kaverilta, joka ilmiselvästi oli tuskastunut jostakin. Ja siellä pihalla, siinä oven vieressä poltellessamme, välillemme kehkeytyi aivan uskomaton jutustelutuokio. Minulle tämä aivan tuntematon nuorehko kaveri kertoi kaiken sen pas..n mitä mielessään oli jo pitkään pyöritellyt.

Toki siinä sivussa saimme vähän oudoksuvia katseitakin (tietyistä syistä, kaiketi siitä ’asetelmasta’ yleensä), joista minä vähän ’outona’ en piitannut pätkääkään. Mutta se ydin tässä jutussa oli vain se, että kuinka vähän me toisistamme välitämme tai kuinka vähän me edes havainnoimme sen ’vieruskaverin’ hätää! Riittää kun itsellä on hyvä olla! En nyt tiedä osasinko selittää sitä mitä tarkoitin. Tämä tällainen väliin heitto vaan! Kait tämä juttu vain kokonaisuutena siitäkin illasta oli oikeesti se paras juttu. Kun kaikki muu oli sitten sitä samaa pintaliito –juttua.

>Ehkä ne ihmiset joilla on 'kaikki asiat kunnossa' ei näistä jutuista saa paljoakaan, joitain voi jopa vaan alkaa ahdistamaan?<

Eli kaiketi tuo edellä esittämäni juontuukin tästä!

>Oikeastaan ihmisessä itsessään on usein vain hyvin vähän vikaa siihen, jos elämässä ei mene kovinkaan hyvin? Yhteiskunta ja aika ovat vaan nyt erityisen pahat. Masentuneet ja skitsofreenikotkin vain peilaavat enemmänkin yhteiskunnan, kuin itsensä tilaa. Mielisairaudet on aina olleet merkki nimenomaan sairaasta yhteiskunnasta!<

Voi olla, en tiedä? Ehkä tämä nyky-yhteiskuntamme asettaakin liikaa tiettyjä kriteerejä itse kullekin. Siis semmoisia kriteerejä, jotka ’saavuttamalla’ olet sitä samaa piiriä. Et erotu siitä massasta. Silloin kaikki on hyvin. Mutta kun se oikeesti ei kuiteskaan voi mennä näin. Toki jotkut yhteiskuntaamme ylläpitävät voimat on hyväksyttävä, kuten ne lait (joista niistäkin tosin osa ihan peestä, mutta näin yleensä kuitenkin). Mutta kyllä nyt olisi monessakin asiassa ’vastarintaan’ oikeutettua näkemystä paikallaan. Mutta kun… se ei ole ’yleisesti’ hyväksyttävää! En osaa näin tätä asiaa nyt näin kirjoitettuna selvittää, mutta lopputulemana se onkin faktaa tuo esittämäsi viimeinen lause. Tosin ehkä siinäkin on taustalla se liiallinen herkkyys? Herkkyys havaita tai tulkita asioita useammasta eri näkökulmasta. Se yhteiskunta, kussakin kulttuurissa, vaan asettaa ne omat mittarinsa. Ja sitä rataa kuljetaan.

Toivottavasti tätä näkemystäni ei nyt kuiteskaan tulkita miksikään ’villitsemiseksi’. Mutta kun näin kirjoittamalla ei oikeesti voi esiintuoda sitä jutun juurta tai enemminkin sitä omaa ajattelumaailmaansa.

>Musta tuntuu, että Jumala ja Jeesuskin on aina siellä missä on kärsiviä, raskautettuja ja syrjäytyneitä? Siellähän niiden pitääkin olla! Miksi ne istuis taivaallisilla valtaistuimillaan vain joutilaina, paitsi ehkä sitten niitä tuomioitaan langettaen?<

Näinhän se on. Ei Jumala ole mikään diktaattori. Ymmärtääkseni Hänkin on aika tiukoilla tässä hektisessä toimintaympäristössämme. Silti Hänellä on aina aikaa meille kullekin ja aina yksilötasolla. Siksi Jumaluus onkin niin ihmeellistä!

Että tämmöistä sekamelskaa tämä aina vaan on. Siis tämä minun ajattelumaailmani!

Rosatar kirjoitti:

>Mä vähän olen tosiaankin taipuvainen ajattelemaan, että jollekin vaikeassa elämäntilanteessa tai syrjäytymisvaarassa olevalle tälläset "vuodatukset" vois olla jopa vähän hyödyksi ja avuksi?<

Niin minäkin tätä juttua ajattelen! Mikäli ja kun näitä meidän aiemmin kirjoitettuja keskinäisiä jutustelujamme tarkoitat? Ja jos oikein syvällisesti miettii, niin onhan tämä meidän keskinäinen ’asetelma’, jos sitä joku lukija haluaa mittaroida, ollut täysin ainutlaatuinen! You know my ideas?!

>Mun mielestäni hienoin asia minkä toiselle ihmiselle voi antaa, on usko tulevaisuuteen ja se oivallus, että hän ei ole todellakaan yksin ongelmiensa kanssa.<

Niinpä! Taas kerran siellä kehä kolmosen sisäpuolella nämä pari kolme päivää asusteltua. Sitä oikeesti vaan seuraili sitä ihmisten elämää. Sekä ’kravatti’ ihmisten, nuorten mutta myös joidenkin muiden ihmisten kannalta. Eikä se oikeesti ollut vain pelkkää seurailua vaan myös oikeata keskustelua. Sivuhuomautuksena voinen toki mainita, että kyllä se elämä siellä teillä siellä (kun itse olen himppu sivumassa kuiteskin) on niin paljon hektisempää, että suru syntyi sydämeen! Vitsi kun voisi oikeesti sanoa mikä siellä Suomen ’sydämessä’ on täysin pielessä. Huom! Minun näkökulmastani tarkasteltuna.

Taitaa nyt mennä vähän ohi, kun en osaa tätä ajatustani ilmaista. Mutta ainaskin se pätee, että ystävällinen käyttäytyminen ja toisen huomioon ottaminen poikii parhaiten. En tiedä, mutta kait minulla on aikamoinen kyky lukea kutakin ihmistä, lausumatta sanaakaan. Haluan nyt tässä kertoa yhden jutun: istuin päivän päätteeksi juomassa sitä lempioluttani, ja sen ohessa sitten haluaa polttaa pari savuketta. No, kun ei ollut tulta, niin kysyin sitä viereltä istuvalta kaverilta. Kaverilta, joka ilmiselvästi oli tuskastunut jostakin. Ja siellä pihalla, siinä oven vieressä poltellessamme, välillemme kehkeytyi aivan uskomaton jutustelutuokio. Minulle tämä aivan tuntematon nuorehko kaveri kertoi kaiken sen pas..n mitä mielessään oli jo pitkään pyöritellyt.

Toki siinä sivussa saimme vähän oudoksuvia katseitakin (tietyistä syistä, kaiketi siitä ’asetelmasta’ yleensä), joista minä vähän ’outona’ en piitannut pätkääkään. Mutta se ydin tässä jutussa oli vain se, että kuinka vähän me toisistamme välitämme tai kuinka vähän me edes havainnoimme sen ’vieruskaverin’ hätää! Riittää kun itsellä on hyvä olla! En nyt tiedä osasinko selittää sitä mitä tarkoitin. Tämä tällainen väliin heitto vaan! Kait tämä juttu vain kokonaisuutena siitäkin illasta oli oikeesti se paras juttu. Kun kaikki muu oli sitten sitä samaa pintaliito –juttua.

>Ehkä ne ihmiset joilla on 'kaikki asiat kunnossa' ei näistä jutuista saa paljoakaan, joitain voi jopa vaan alkaa ahdistamaan?<

Eli kaiketi tuo edellä esittämäni juontuukin tästä!

>Oikeastaan ihmisessä itsessään on usein vain hyvin vähän vikaa siihen, jos elämässä ei mene kovinkaan hyvin? Yhteiskunta ja aika ovat vaan nyt erityisen pahat. Masentuneet ja skitsofreenikotkin vain peilaavat enemmänkin yhteiskunnan, kuin itsensä tilaa. Mielisairaudet on aina olleet merkki nimenomaan sairaasta yhteiskunnasta!<

Voi olla, en tiedä? Ehkä tämä nyky-yhteiskuntamme asettaakin liikaa tiettyjä kriteerejä itse kullekin. Siis semmoisia kriteerejä, jotka ’saavuttamalla’ olet sitä samaa piiriä. Et erotu siitä massasta. Silloin kaikki on hyvin. Mutta kun se oikeesti ei kuiteskaan voi mennä näin. Toki jotkut yhteiskuntaamme ylläpitävät voimat on hyväksyttävä, kuten ne lait (joista niistäkin tosin osa ihan peestä, mutta näin yleensä kuitenkin). Mutta kyllä nyt olisi monessakin asiassa ’vastarintaan’ oikeutettua näkemystä paikallaan. Mutta kun… se ei ole ’yleisesti’ hyväksyttävää! En osaa näin tätä asiaa nyt näin kirjoitettuna selvittää, mutta lopputulemana se onkin faktaa tuo esittämäsi viimeinen lause. Tosin ehkä siinäkin on taustalla se liiallinen herkkyys? Herkkyys havaita tai tulkita asioita useammasta eri näkökulmasta. Se yhteiskunta, kussakin kulttuurissa, vaan asettaa ne omat mittarinsa. Ja sitä rataa kuljetaan.

Toivottavasti tätä näkemystäni ei nyt kuiteskaan tulkita miksikään ’villitsemiseksi’. Mutta kun näin kirjoittamalla ei oikeesti voi esiintuoda sitä jutun juurta tai enemminkin sitä omaa ajattelumaailmaansa.

>Musta tuntuu, että Jumala ja Jeesuskin on aina siellä missä on kärsiviä, raskautettuja ja syrjäytyneitä? Siellähän niiden pitääkin olla! Miksi ne istuis taivaallisilla valtaistuimillaan vain joutilaina, paitsi ehkä sitten niitä tuomioitaan langettaen?<

Näinhän se on. Ei Jumala ole mikään diktaattori. Ymmärtääkseni Hänkin on aika tiukoilla tässä hektisessä toimintaympäristössämme. Silti Hänellä on aina aikaa meille kullekin ja aina yksilötasolla. Siksi Jumaluus onkin niin ihmeellistä!

Että tämmöistä sekamelskaa tämä aina vaan on. Siis tämä minun ajattelumaailmani!

Lue lisää

Sorry, ajatus katkesi kesken.

Sillä eiköhän tästä kaiken sekamelskan keskeltä löydy kuiteskin vain yksi onneton ihminen!?

Rosatar kirjoitti:

>Mä vähän olen tosiaankin taipuvainen ajattelemaan, että jollekin vaikeassa elämäntilanteessa tai syrjäytymisvaarassa olevalle tälläset "vuodatukset" vois olla jopa vähän hyödyksi ja avuksi?<

Niin minäkin tätä juttua ajattelen! Mikäli ja kun näitä meidän aiemmin kirjoitettuja keskinäisiä jutustelujamme tarkoitat? Ja jos oikein syvällisesti miettii, niin onhan tämä meidän keskinäinen ’asetelma’, jos sitä joku lukija haluaa mittaroida, ollut täysin ainutlaatuinen! You know my ideas?!

>Mun mielestäni hienoin asia minkä toiselle ihmiselle voi antaa, on usko tulevaisuuteen ja se oivallus, että hän ei ole todellakaan yksin ongelmiensa kanssa.<

Niinpä! Taas kerran siellä kehä kolmosen sisäpuolella nämä pari kolme päivää asusteltua. Sitä oikeesti vaan seuraili sitä ihmisten elämää. Sekä ’kravatti’ ihmisten, nuorten mutta myös joidenkin muiden ihmisten kannalta. Eikä se oikeesti ollut vain pelkkää seurailua vaan myös oikeata keskustelua. Sivuhuomautuksena voinen toki mainita, että kyllä se elämä siellä teillä siellä (kun itse olen himppu sivumassa kuiteskin) on niin paljon hektisempää, että suru syntyi sydämeen! Vitsi kun voisi oikeesti sanoa mikä siellä Suomen ’sydämessä’ on täysin pielessä. Huom! Minun näkökulmastani tarkasteltuna.

Taitaa nyt mennä vähän ohi, kun en osaa tätä ajatustani ilmaista. Mutta ainaskin se pätee, että ystävällinen käyttäytyminen ja toisen huomioon ottaminen poikii parhaiten. En tiedä, mutta kait minulla on aikamoinen kyky lukea kutakin ihmistä, lausumatta sanaakaan. Haluan nyt tässä kertoa yhden jutun: istuin päivän päätteeksi juomassa sitä lempioluttani, ja sen ohessa sitten haluaa polttaa pari savuketta. No, kun ei ollut tulta, niin kysyin sitä viereltä istuvalta kaverilta. Kaverilta, joka ilmiselvästi oli tuskastunut jostakin. Ja siellä pihalla, siinä oven vieressä poltellessamme, välillemme kehkeytyi aivan uskomaton jutustelutuokio. Minulle tämä aivan tuntematon nuorehko kaveri kertoi kaiken sen pas..n mitä mielessään oli jo pitkään pyöritellyt.

Toki siinä sivussa saimme vähän oudoksuvia katseitakin (tietyistä syistä, kaiketi siitä ’asetelmasta’ yleensä), joista minä vähän ’outona’ en piitannut pätkääkään. Mutta se ydin tässä jutussa oli vain se, että kuinka vähän me toisistamme välitämme tai kuinka vähän me edes havainnoimme sen ’vieruskaverin’ hätää! Riittää kun itsellä on hyvä olla! En nyt tiedä osasinko selittää sitä mitä tarkoitin. Tämä tällainen väliin heitto vaan! Kait tämä juttu vain kokonaisuutena siitäkin illasta oli oikeesti se paras juttu. Kun kaikki muu oli sitten sitä samaa pintaliito –juttua.

>Ehkä ne ihmiset joilla on 'kaikki asiat kunnossa' ei näistä jutuista saa paljoakaan, joitain voi jopa vaan alkaa ahdistamaan?<

Eli kaiketi tuo edellä esittämäni juontuukin tästä!

>Oikeastaan ihmisessä itsessään on usein vain hyvin vähän vikaa siihen, jos elämässä ei mene kovinkaan hyvin? Yhteiskunta ja aika ovat vaan nyt erityisen pahat. Masentuneet ja skitsofreenikotkin vain peilaavat enemmänkin yhteiskunnan, kuin itsensä tilaa. Mielisairaudet on aina olleet merkki nimenomaan sairaasta yhteiskunnasta!<

Voi olla, en tiedä? Ehkä tämä nyky-yhteiskuntamme asettaakin liikaa tiettyjä kriteerejä itse kullekin. Siis semmoisia kriteerejä, jotka ’saavuttamalla’ olet sitä samaa piiriä. Et erotu siitä massasta. Silloin kaikki on hyvin. Mutta kun se oikeesti ei kuiteskaan voi mennä näin. Toki jotkut yhteiskuntaamme ylläpitävät voimat on hyväksyttävä, kuten ne lait (joista niistäkin tosin osa ihan peestä, mutta näin yleensä kuitenkin). Mutta kyllä nyt olisi monessakin asiassa ’vastarintaan’ oikeutettua näkemystä paikallaan. Mutta kun… se ei ole ’yleisesti’ hyväksyttävää! En osaa näin tätä asiaa nyt näin kirjoitettuna selvittää, mutta lopputulemana se onkin faktaa tuo esittämäsi viimeinen lause. Tosin ehkä siinäkin on taustalla se liiallinen herkkyys? Herkkyys havaita tai tulkita asioita useammasta eri näkökulmasta. Se yhteiskunta, kussakin kulttuurissa, vaan asettaa ne omat mittarinsa. Ja sitä rataa kuljetaan.

Toivottavasti tätä näkemystäni ei nyt kuiteskaan tulkita miksikään ’villitsemiseksi’. Mutta kun näin kirjoittamalla ei oikeesti voi esiintuoda sitä jutun juurta tai enemminkin sitä omaa ajattelumaailmaansa.

>Musta tuntuu, että Jumala ja Jeesuskin on aina siellä missä on kärsiviä, raskautettuja ja syrjäytyneitä? Siellähän niiden pitääkin olla! Miksi ne istuis taivaallisilla valtaistuimillaan vain joutilaina, paitsi ehkä sitten niitä tuomioitaan langettaen?<

Näinhän se on. Ei Jumala ole mikään diktaattori. Ymmärtääkseni Hänkin on aika tiukoilla tässä hektisessä toimintaympäristössämme. Silti Hänellä on aina aikaa meille kullekin ja aina yksilötasolla. Siksi Jumaluus onkin niin ihmeellistä!

Että tämmöistä sekamelskaa tämä aina vaan on. Siis tämä minun ajattelumaailmani!

Lue lisää

Onhan tää Stadi vähän hektinen paikka, mutta ei kai oikein mitään maailman metropolien rinnalla?

>>Taitaa nyt mennä vähän ohi, kun en osaa tätä ajatustani ilmaista. Mutta ainaskin se pätee, että ystävällinen käyttäytyminen ja toisen huomioon ottaminen poikii parhaiten. En tiedä, mutta kait minulla on aikamoinen kyky lukea kutakin ihmistä, lausumatta sanaakaan. Haluan nyt tässä kertoa yhden jutun: istuin päivän päätteeksi juomassa sitä lempioluttani, ja sen ohessa sitten haluaa polttaa pari savuketta. No, kun ei ollut tulta, niin kysyin sitä viereltä istuvalta kaverilta. Kaverilta, joka ilmiselvästi oli tuskastunut jostakin. Ja siellä pihalla, siinä oven vieressä poltellessamme, välillemme kehkeytyi aivan uskomaton jutustelutuokio.>Voi olla, en tiedä? Ehkä tämä nyky-yhteiskuntamme asettaakin liikaa tiettyjä kriteerejä itse kullekin. Siis semmoisia kriteerejä, jotka ’saavuttamalla’ olet sitä samaa piiriä. Et erotu siitä massasta. Silloin kaikki on hyvin. Mutta kun se oikeesti ei kuiteskaan voi mennä näin. Toki jotkut yhteiskuntaamme ylläpitävät voimat on hyväksyttävä, kuten ne lait (joista niistäkin tosin osa ihan peestä, mutta näin yleensä kuitenkin). Mutta kyllä nyt olisi monessakin asiassa ’vastarintaan’ oikeutettua näkemystä paikallaan.>Näinhän se on. Ei Jumala ole mikään diktaattori. Ymmärtääkseni Hänkin on aika tiukoilla tässä hektisessä toimintaympäristössämme. Silti Hänellä on aina aikaa meille kullekin ja aina yksilötasolla. Siksi Jumaluus onkin niin ihmeellistä!

Mr. manynames kirjoitti:

Onhan tää Stadi vähän hektinen paikka, mutta ei kai oikein mitään maailman metropolien rinnalla?

>>Taitaa nyt mennä vähän ohi, kun en osaa tätä ajatustani ilmaista. Mutta ainaskin se pätee, että ystävällinen käyttäytyminen ja toisen huomioon ottaminen poikii parhaiten. En tiedä, mutta kait minulla on aikamoinen kyky lukea kutakin ihmistä, lausumatta sanaakaan. Haluan nyt tässä kertoa yhden jutun: istuin päivän päätteeksi juomassa sitä lempioluttani, ja sen ohessa sitten haluaa polttaa pari savuketta. No, kun ei ollut tulta, niin kysyin sitä viereltä istuvalta kaverilta. Kaverilta, joka ilmiselvästi oli tuskastunut jostakin. Ja siellä pihalla, siinä oven vieressä poltellessamme, välillemme kehkeytyi aivan uskomaton jutustelutuokio.>Voi olla, en tiedä? Ehkä tämä nyky-yhteiskuntamme asettaakin liikaa tiettyjä kriteerejä itse kullekin. Siis semmoisia kriteerejä, jotka ’saavuttamalla’ olet sitä samaa piiriä. Et erotu siitä massasta. Silloin kaikki on hyvin. Mutta kun se oikeesti ei kuiteskaan voi mennä näin. Toki jotkut yhteiskuntaamme ylläpitävät voimat on hyväksyttävä, kuten ne lait (joista niistäkin tosin osa ihan peestä, mutta näin yleensä kuitenkin). Mutta kyllä nyt olisi monessakin asiassa ’vastarintaan’ oikeutettua näkemystä paikallaan.>Näinhän se on. Ei Jumala ole mikään diktaattori. Ymmärtääkseni Hänkin on aika tiukoilla tässä hektisessä toimintaympäristössämme. Silti Hänellä on aina aikaa meille kullekin ja aina yksilötasolla. Siksi Jumaluus onkin niin ihmeellistä!

Lue lisää

Hei arvaas mitä! En ymmärrä enkä tajua, eikä kait ole tarviskaa, miksi Sinulla on niin uskomattoman rauhoittava vaikutus minuun. Tämäkin päivä on mennyt aika paljon vain siinä sisäisessä sadattelussa. Rumia sanoja ja aika runsaasti!

Syitä en ole niin kauheasti viitsinyt edes miettiä, kun kuitenkin ne tiedän. Mutta näin vaan on. Ja siksi kait kenenkään on niin vaikea heittää niitä omia näkemyksiään tähän väliin. En tiedä?
   
>Onhan tää Stadi vähän hektinen paikka, mutta ei kai oikein mitään maailman metropolien rinnalla? <

No jokseenkin hektinen paikka, ainakin silloin kun on jokin pohja, mihin sitä vertaa tässä Suomen maassamme. Toki onhan niitä hektisimpiä paikkojakin, suuntaan tai toiseen. Tosin silloin mennään jo rajojemme ulkopuolelle. Mutta ei sekään nyt periaatteessa niin kauas poikkea.

>Kyllä sen huomaa, että olet hyvin sosiaalinen ihminen.<

Ja niinpä, sekin voi olla myös rasite tai sitten apu. Sosiaalisuushan on mielestäni aika laaja käsite sisällöltään. Se vaatii avoimuutta ja avoimuus taas vaatii puolestaan luottamusta. Toisaalta avoimuus on myös rehellisyyttä. Mutta sitten tulee olla myös ymmärrystä. Ymmärrystä mitä toinen oikeesti ajaa takaa.

Mitä sitä höpöttää, jos se oma sanoma tai halu oman sanomisen ilmi tuomiseen kääntyykin aivan ouvoille poluille. Toki onhan sekin itselleen oppimisen paikkaa. Joku ajatteleekin tämän näin. Aika sekamelska taas selitettäväksi. Mutta kait se sielun sympatian ymmärtäjä ymmärtää tämänkin?

>Tuollaisiin kavereihin sitä aina välillä törmään minäkin. Ja olen huomannut tuon ihan saman, että ympärillä olevat ihmiset vähän katsovat sitä kieroon, jos alkaa tehdä tuttavuutta näihin ihmisiin. Kattovat, että kuinka tuo oikein alentuu tuollaisenkin kanssa tekemiseen? Täysin typerä asenne tämäkin!<

Niinpä! Onneksi olen kasvanut tässä elämässäni ohi tällaisen ajattelutavan. Minulle ei oikeesti enää mikään ole ymmärrykseni yli menevää. Eikä minua tartte hihasta nykiä, että tule pois! Kukin tavallaan ja niin edespäin. Emmekö kuitenkin ole siinä loppupelissä aina ja aina vain samalla viivalla.

>Kohtele muita, niin kuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan.<

Minä olen tämänkin kultaisen säännön kääntänyt pikkuisen erilaiseksi. Siinä mielessä, että minulle on aivan sama miten minua kohdellaan. En anna jatkumon jatkua tällä kriteerillä.

>Ja tosiaakin kun itsellä menee hyvin, niin ei usein haluta nähdä maailmassakaan mitään ongelmia, ettei vaan menetettäisi sitä hyvää oloaan.<

Valitettavasti! Mutta sieltä taustalta, tässäkin tilanteessa, heijastuu kuitenkin se etoavuutta tuottava kaksinaismoraali! Se moraali, jota (aioin ensin sanoa, että vihaan) mutta jota oikeesti vain säälin. Sillä kyllä siellä taustalla, näilläkin hyvään oloonsa tuudittaneilla ihmisillä, häilyy jotain muuta. Mutta se rehellisyys?!

>Ihmisiltä vaaditaan nykyään aika paljon ja kaikilla ei ole edes samoja resurssejakaan pärjätä yhtä hyvin kuin muut. Pitäs aina ottaa huomioon se yksilöllisyyskin.<

Kyllä! Pitäisi! Mutta…

>Tytöt tosin pärjää nykysysteemissä poikia paremmin, koska ovat kiltimpiä ja tunnollisempia.<

En ehkä tätä sanomaasi menisi ’vannomaan’. Kyllä tämäkin kakku on kääntynyt jo pikkasen päälaelleen. Kaiketi siitä perinteen rasituksesta tai jostain ihan muusta. Tätäkään en osaa sen kummemmin analysoida, muutoin kuin kokemuksen näkemyksellä. Kyllä ne nuoret tytöt ovat aika hulvattomia. Voinen tähän kenties heittää sen toteamuksen, että kyllä siellä kehä kolmosen sisäpuolella niillä keskenkasvuisilla tytöillä on ’varaa’ keskellä viikkoakin valvoa myöhään, juoda jne. Ei niinkään pojat!

>Ja niitä lapsia pitäs vielä valistaa ja arvokouluttaa myös siihen, että eivät hyväksy enää näitä yhteiskunnan karkeita vaatimuksia ja kriteerejäkään niin mustavalkoisesti. Sieltä sen muutoksen on aina lähdettävä.<

Ja kenenhän tehtävä tämä oikeesti on? Ymmärtääkseni näiden lasten vanhempien. Minusta oli uskomaton näkemys, jossa lausuttiin, että ollaksemme täydellinen perhe meillä tulee olla myös lapsia. Tulee olla lapsia, mutta ei aikaa lapsille. Vain rahaa. Arvopohja kuitenkin luodaan siinä omassa, siinä omassa perheen sisäisessä ilmapiirissä. Eli tätä vasten se muutos on aika vaikeasti toteutettavissa.

>Mutta kun päättäjiltä ei oikein näemmä löydy tahtoa, visioita, eikä paljon mitään muutakaan ideaa. Ehkä tässä on sitten sun, mun ja monen muunkin 'nettiviisaan' alatteva vaan toimimaan? Myönnän, että olen kyllä aika laiska ihminen saamaan oikein mitään aikaan, mutta ehkä jos oikein tuupattais, niin sitten<

Ei löydy visiota, eikä niitä strategioitakaan! Valitettavasti! Kyllä se meidän hyvinvointimme, siis koko kansantaloutemme kannalta ajateltuna, tulee kokemaan huiman kohtalon. Toki voisin heittää jotain, jos voisin! Siksi välillä ajattelenkin, että mitähän ne päättäjämme siinä hyvässä tahdossaan ajattelevatkaan?

Siinäpä se, mainitsemasi ’laiskuus’ ei aineskaan edesauta mitään. Anteeksi, en olisi halunnut tätä Sinulle lausua, koska muutoin olet minulle suuri ja uskomaton tuki!

Siksipä olen aika uupunut ja haluaisin oikeesti päästä välillä huilaamaan. Ja palata sitten taas uusilla voimilla taistelemaan! Jos sitten on edes aihetta mistä taistella! Toki olisin voinut jotain muutakin heittää, mutta...

Rosatar kirjoitti:

Hei arvaas mitä! En ymmärrä enkä tajua, eikä kait ole tarviskaa, miksi Sinulla on niin uskomattoman rauhoittava vaikutus minuun. Tämäkin päivä on mennyt aika paljon vain siinä sisäisessä sadattelussa. Rumia sanoja ja aika runsaasti!

Syitä en ole niin kauheasti viitsinyt edes miettiä, kun kuitenkin ne tiedän. Mutta näin vaan on. Ja siksi kait kenenkään on niin vaikea heittää niitä omia näkemyksiään tähän väliin. En tiedä?
   
>Onhan tää Stadi vähän hektinen paikka, mutta ei kai oikein mitään maailman metropolien rinnalla? <

No jokseenkin hektinen paikka, ainakin silloin kun on jokin pohja, mihin sitä vertaa tässä Suomen maassamme. Toki onhan niitä hektisimpiä paikkojakin, suuntaan tai toiseen. Tosin silloin mennään jo rajojemme ulkopuolelle. Mutta ei sekään nyt periaatteessa niin kauas poikkea.

>Kyllä sen huomaa, että olet hyvin sosiaalinen ihminen.<

Ja niinpä, sekin voi olla myös rasite tai sitten apu. Sosiaalisuushan on mielestäni aika laaja käsite sisällöltään. Se vaatii avoimuutta ja avoimuus taas vaatii puolestaan luottamusta. Toisaalta avoimuus on myös rehellisyyttä. Mutta sitten tulee olla myös ymmärrystä. Ymmärrystä mitä toinen oikeesti ajaa takaa.

Mitä sitä höpöttää, jos se oma sanoma tai halu oman sanomisen ilmi tuomiseen kääntyykin aivan ouvoille poluille. Toki onhan sekin itselleen oppimisen paikkaa. Joku ajatteleekin tämän näin. Aika sekamelska taas selitettäväksi. Mutta kait se sielun sympatian ymmärtäjä ymmärtää tämänkin?

>Tuollaisiin kavereihin sitä aina välillä törmään minäkin. Ja olen huomannut tuon ihan saman, että ympärillä olevat ihmiset vähän katsovat sitä kieroon, jos alkaa tehdä tuttavuutta näihin ihmisiin. Kattovat, että kuinka tuo oikein alentuu tuollaisenkin kanssa tekemiseen? Täysin typerä asenne tämäkin!<

Niinpä! Onneksi olen kasvanut tässä elämässäni ohi tällaisen ajattelutavan. Minulle ei oikeesti enää mikään ole ymmärrykseni yli menevää. Eikä minua tartte hihasta nykiä, että tule pois! Kukin tavallaan ja niin edespäin. Emmekö kuitenkin ole siinä loppupelissä aina ja aina vain samalla viivalla.

>Kohtele muita, niin kuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan.<

Minä olen tämänkin kultaisen säännön kääntänyt pikkuisen erilaiseksi. Siinä mielessä, että minulle on aivan sama miten minua kohdellaan. En anna jatkumon jatkua tällä kriteerillä.

>Ja tosiaakin kun itsellä menee hyvin, niin ei usein haluta nähdä maailmassakaan mitään ongelmia, ettei vaan menetettäisi sitä hyvää oloaan.<

Valitettavasti! Mutta sieltä taustalta, tässäkin tilanteessa, heijastuu kuitenkin se etoavuutta tuottava kaksinaismoraali! Se moraali, jota (aioin ensin sanoa, että vihaan) mutta jota oikeesti vain säälin. Sillä kyllä siellä taustalla, näilläkin hyvään oloonsa tuudittaneilla ihmisillä, häilyy jotain muuta. Mutta se rehellisyys?!

>Ihmisiltä vaaditaan nykyään aika paljon ja kaikilla ei ole edes samoja resurssejakaan pärjätä yhtä hyvin kuin muut. Pitäs aina ottaa huomioon se yksilöllisyyskin.<

Kyllä! Pitäisi! Mutta…

>Tytöt tosin pärjää nykysysteemissä poikia paremmin, koska ovat kiltimpiä ja tunnollisempia.<

En ehkä tätä sanomaasi menisi ’vannomaan’. Kyllä tämäkin kakku on kääntynyt jo pikkasen päälaelleen. Kaiketi siitä perinteen rasituksesta tai jostain ihan muusta. Tätäkään en osaa sen kummemmin analysoida, muutoin kuin kokemuksen näkemyksellä. Kyllä ne nuoret tytöt ovat aika hulvattomia. Voinen tähän kenties heittää sen toteamuksen, että kyllä siellä kehä kolmosen sisäpuolella niillä keskenkasvuisilla tytöillä on ’varaa’ keskellä viikkoakin valvoa myöhään, juoda jne. Ei niinkään pojat!

>Ja niitä lapsia pitäs vielä valistaa ja arvokouluttaa myös siihen, että eivät hyväksy enää näitä yhteiskunnan karkeita vaatimuksia ja kriteerejäkään niin mustavalkoisesti. Sieltä sen muutoksen on aina lähdettävä.<

Ja kenenhän tehtävä tämä oikeesti on? Ymmärtääkseni näiden lasten vanhempien. Minusta oli uskomaton näkemys, jossa lausuttiin, että ollaksemme täydellinen perhe meillä tulee olla myös lapsia. Tulee olla lapsia, mutta ei aikaa lapsille. Vain rahaa. Arvopohja kuitenkin luodaan siinä omassa, siinä omassa perheen sisäisessä ilmapiirissä. Eli tätä vasten se muutos on aika vaikeasti toteutettavissa.

>Mutta kun päättäjiltä ei oikein näemmä löydy tahtoa, visioita, eikä paljon mitään muutakaan ideaa. Ehkä tässä on sitten sun, mun ja monen muunkin 'nettiviisaan' alatteva vaan toimimaan? Myönnän, että olen kyllä aika laiska ihminen saamaan oikein mitään aikaan, mutta ehkä jos oikein tuupattais, niin sitten<

Ei löydy visiota, eikä niitä strategioitakaan! Valitettavasti! Kyllä se meidän hyvinvointimme, siis koko kansantaloutemme kannalta ajateltuna, tulee kokemaan huiman kohtalon. Toki voisin heittää jotain, jos voisin! Siksi välillä ajattelenkin, että mitähän ne päättäjämme siinä hyvässä tahdossaan ajattelevatkaan?

Siinäpä se, mainitsemasi ’laiskuus’ ei aineskaan edesauta mitään. Anteeksi, en olisi halunnut tätä Sinulle lausua, koska muutoin olet minulle suuri ja uskomaton tuki!

Siksipä olen aika uupunut ja haluaisin oikeesti päästä välillä huilaamaan. Ja palata sitten taas uusilla voimilla taistelemaan! Jos sitten on edes aihetta mistä taistella! Toki olisin voinut jotain muutakin heittää, mutta...

Lue lisää

Heh! Mikähän 'kultainen aura' mullakin on, kun koet minut niin rauhoittavaksi?

Ehkä mulla on vaan jotenkin niin suuri ymmärrys tätä ihmiselämää kohtaan tai jotain? Mulle voi puhua asiasta kuin asiasta, enkä mitään enää oikein paheksu kenessäkään. Sulla on selvästi tämä ihan sama kyky? Ei ne ventovieraatkaan ihan kenelle tahansa tule juttelemaan. Katsovat ensin syvälle silmiin nähdäkseen kenen katseesta löytyy sitä empatiaa ja hyväksyntää, ja jättävät sellaiset rauhaan, kenen katseesta taas ei niitä löydy? Lempeä katse onkin aina aito! Se ei yritä piilottaa mitään!

Mä tässä sivuutankin suurimman osan sanomistasi ja nyökkäilenkin tässä hyväksyvästi vaan kaikille sanomillesi! ;)

Ei mulla tosiaankaan ole pahemmin mitään lisättävää sanoihisi. Jotain kuitenkin sanon muutamaan asiaan...

>>En ehkä tätä sanomaasi menisi ’vannomaan’. Kyllä tämäkin kakku on kääntynyt jo pikkasen päälaelleen. Kaiketi siitä perinteen rasituksesta tai jostain ihan muusta. Tätäkään en osaa sen kummemmin analysoida, muutoin kuin kokemuksen näkemyksellä. Kyllä ne nuoret tytöt ovat aika hulvattomia. Voinen tähän kenties heittää sen toteamuksen, että kyllä siellä kehä kolmosen sisäpuolella niillä keskenkasvuisilla tytöillä on ’varaa’ keskellä viikkoakin valvoa myöhään, juoda jne. Ei niinkään pojat! >Ja kenenhän tehtävä tämä oikeesti on? Ymmärtääkseni näiden lasten vanhempien. Minusta oli uskomaton näkemys, jossa lausuttiin, että ollaksemme täydellinen perhe meillä tulee olla myös lapsia. Tulee olla lapsia, mutta ei aikaa lapsille. Vain rahaa. Arvopohja kuitenkin luodaan siinä omassa, siinä omassa perheen sisäisessä ilmapiirissä. Eli tätä vasten se muutos on aika vaikeasti toteutettavissa.>Ei löydy visiota, eikä niitä strategioitakaan! Valitettavasti! Kyllä se meidän hyvinvointimme, siis koko kansantaloutemme kannalta ajateltuna, tulee kokemaan huiman kohtalon. Toki voisin heittää jotain, jos voisin! Siksi välillä ajattelenkin, että mitähän ne päättäjämme siinä hyvässä tahdossaan ajattelevatkaan? >Siinäpä se, mainitsemasi ’laiskuus’ ei aineskaan edesauta mitään. Anteeksi, en olisi halunnut tätä Sinulle lausua, koska muutoin olet minulle suuri ja uskomaton tuki! >Siksipä olen aika uupunut ja haluaisin oikeesti päästä välillä huilaamaan. Ja palata sitten taas uusilla voimilla taistelemaan! Jos sitten on edes aihetta mistä taistella! Toki olisin voinut jotain muutakin heittää, mutta...

Mr. manynames kirjoitti:

Heh! Mikähän 'kultainen aura' mullakin on, kun koet minut niin rauhoittavaksi?

Ehkä mulla on vaan jotenkin niin suuri ymmärrys tätä ihmiselämää kohtaan tai jotain? Mulle voi puhua asiasta kuin asiasta, enkä mitään enää oikein paheksu kenessäkään. Sulla on selvästi tämä ihan sama kyky? Ei ne ventovieraatkaan ihan kenelle tahansa tule juttelemaan. Katsovat ensin syvälle silmiin nähdäkseen kenen katseesta löytyy sitä empatiaa ja hyväksyntää, ja jättävät sellaiset rauhaan, kenen katseesta taas ei niitä löydy? Lempeä katse onkin aina aito! Se ei yritä piilottaa mitään!

Mä tässä sivuutankin suurimman osan sanomistasi ja nyökkäilenkin tässä hyväksyvästi vaan kaikille sanomillesi! ;)

Ei mulla tosiaankaan ole pahemmin mitään lisättävää sanoihisi. Jotain kuitenkin sanon muutamaan asiaan...

>>En ehkä tätä sanomaasi menisi ’vannomaan’. Kyllä tämäkin kakku on kääntynyt jo pikkasen päälaelleen. Kaiketi siitä perinteen rasituksesta tai jostain ihan muusta. Tätäkään en osaa sen kummemmin analysoida, muutoin kuin kokemuksen näkemyksellä. Kyllä ne nuoret tytöt ovat aika hulvattomia. Voinen tähän kenties heittää sen toteamuksen, että kyllä siellä kehä kolmosen sisäpuolella niillä keskenkasvuisilla tytöillä on ’varaa’ keskellä viikkoakin valvoa myöhään, juoda jne. Ei niinkään pojat! >Ja kenenhän tehtävä tämä oikeesti on? Ymmärtääkseni näiden lasten vanhempien. Minusta oli uskomaton näkemys, jossa lausuttiin, että ollaksemme täydellinen perhe meillä tulee olla myös lapsia. Tulee olla lapsia, mutta ei aikaa lapsille. Vain rahaa. Arvopohja kuitenkin luodaan siinä omassa, siinä omassa perheen sisäisessä ilmapiirissä. Eli tätä vasten se muutos on aika vaikeasti toteutettavissa.>Ei löydy visiota, eikä niitä strategioitakaan! Valitettavasti! Kyllä se meidän hyvinvointimme, siis koko kansantaloutemme kannalta ajateltuna, tulee kokemaan huiman kohtalon. Toki voisin heittää jotain, jos voisin! Siksi välillä ajattelenkin, että mitähän ne päättäjämme siinä hyvässä tahdossaan ajattelevatkaan? >Siinäpä se, mainitsemasi ’laiskuus’ ei aineskaan edesauta mitään. Anteeksi, en olisi halunnut tätä Sinulle lausua, koska muutoin olet minulle suuri ja uskomaton tuki! >Siksipä olen aika uupunut ja haluaisin oikeesti päästä välillä huilaamaan. Ja palata sitten taas uusilla voimilla taistelemaan! Jos sitten on edes aihetta mistä taistella! Toki olisin voinut jotain muutakin heittää, mutta...

Lue lisää

viestini tulee kaksinkertaisena. Kun se eka taisi mennä taivaan tuuliin! En tiedä, mutta samoilla sanoina se toki tulee, kun nämä operaattorit ovat tehneet minut aika skeptiseksi. Eli tallenna ne ajatuksesi ensin toisaalle ja vasta sitten lähetä tai ainaskin yritä.

>Sitten vaan otat aikaa itsellesi ja vähän huilaat!<

Aivan! Ja siksipä tässä aion taas ’lomailla’. Jos ja kun ymmärrät mitä tarkoitan?

Mutta oikeesti haluaisin kertoa yhden jutun, joka oikeesti sävähdytti tai paremminkin hätkähdytti! Minulta eräs ihminen kysyi tänään, että tiedätkö mitä reinkarnaatio tarkoittaa. Siis minulta? Vastasin, että jotenkin mutta en ole sen kummemmin perehtynyt asiaan. Ja sitten tämä henkilö alkoi selvittämään posket hehkuen, että joku ja jossain kertoo edelliset elämisesi!

Mutta nyt, palaamatta sen enempää keskustelumme yksityiskohtiin, haluaisin kysyä Sinulta, että onko tämä mahdollista. Mahdollista se, että joku omassa transsitilassaan kykenisi ne kertomaan. Taustatiedoksi ei tarvita kuin syntymäaika?

Mutta sitten. Sitä hän jäi pohtimaan, että milloin se ensimmäinen eläminen oikein syntyy ja eletään. Tiedäthän ettei minusta paljon apuja ollut tällaisissa kysymyksissä. Mutta kysynkin Sinulta nyt sitä, niin kenties voin sen hänelle joskus jossain sopivassa välissä heittää!

Muutoin kait voin lainata lausumaasi: Ei mulla tosiaankaan ole pahemmin mitään lisättävää sanoihisi. Jotain kuitenkin sanon muutamaan asiaan...

>Heh! Mikähän 'kultainen aura' mullakin on, kun koet minut niin rauhoittavaksi? Ehkä mulla on vaan jotenkin niin suuri ymmärrys tätä ihmiselämää kohtaan tai jotain? Mulle voi puhua asiasta kuin asiasta, enkä mitään enää oikein paheksu kenessäkään.<

Kait se juju piileekin juuri tässä! Kun minulla ei tässä reaalimaailmassa tämänkaltaisia ymmärtäjiä oikein ole. Voinen sanoa että yksi, tai ehkä se yksikin. Siinä mielessä tuo sana ’ehkä’, että toki voin kaiken hänelle kertoa, mutta se ’ymmärrys’ kuiteskin loppuu jossain vaiheessa. Vaikkei hän juttujani paheksukaan. Siitä huolimatta! Vaikea selittää taas kerran, but You know? Ja toki toivon, että itselläni olisi se kyky samaan kuin Sinulla. Aika pitkälti onkin, mutta kaiken aikaa sitäkin pitää skarpata!

>Mikähän niitä tyttöjäkin oikein nykyään vaivaa? Naiseus kateissa tai jotain? Onko tytöillä vaan liian kova kiire aikuistua, kun pojat taas saa leikkiä ja pelailla? Nuorilla tytöillä lapsuus hukassa? Jo 12 vuotiaan tytön pitää meikata ja näyttää hyvältä?<

En oikein tiedä, vähän arvailun varaan jää. Ei kuitenkaan se naiseus ole ymmärtääkseni kateissa. Sitä he kenties vain haluavatkin korostaa. Sillä meikkaamisella ja pukeutumisellaan. Eipä silti kauniitahan he ovatkin, ulkoisesti. Mutta kenties, tai todennäköisesti se sisäinen kauneus tai paremminkin sisäinen tyyneys onkin aivan hukassa!? Ja ennen kaikkea se lapsuus! Ja sitäpä antamasi linkkisi todistaakin! Kait tämä vivahtaa tässä mielessä vähän Japanin kulttuuriin. PS. Näin himppu varttuneempana se kohtuullinen silmän säihkeen korostuskin on toki paikallaan!

Toisaalta voihan se olla niinkin, että tytöt kilpailevatkin vain keskenään. Pelkästään siitä kauneudesta. Ja pojat leikkivät. Ja sitten kun pojista tulee miehiä, niin sitten se kilpailu vasta alkaakin ja kovenee! Miesten kilpailu ja kamppailu onkin vain aivan eri luokkaa. Asema, arvo jne. Toki naisistakin kamppaillaan, mutta sekään ei selitä tuota nuoruusiässä olevien tyttöjen itsemurhatilastoa. Että se siitä?

>Kyllä se vanhempien varaan on tainnut todellakin vähän jäädä? Mutta miksei koulussakin voitais alkaa puhumaan arvoista? Moniko aikuinen oikeasti alkaa kotona puhumaan lapselleen arvoista? Lapsethan vaan omaksuu usein vanhempiensa näkemykset ja mielipiteet.<

Kuiteskin! Vanhemmat ensin oppikouluun oppimaan, sitä vanhemmuutta! Vasta sitten muut!

>Koulun ja koko muunkin yhteiskunnan pitäs kuitenkin jo osallistua vanhempien ohella myös tähän arvojen esille tuomiseenkin. Mutta kun kattoo näitä työelämänkin nykyisiä arvoja, niin ei voi muuta kuin ihmetellä…<

Tuo arvo käsitekin on vallan kadoksissa. Oikeesti se on hukkunut, jonnekin! Meiltä, melkeinpä kaikilta! Harvoilla niitä perusarvoja on enää olemassakaan. Ja kuinka vaikeaa se onkaa niiden erilaisten arvojen yhdistäminen? Työelämässä ne arvot ovat vain sellainen spektaakkelinen juttu! Vähän kuin joku iskevä slogan jne.!

>Ehkä pitäs lapsilla olla muitakin arvovaikuttajia kuin vaan ne omat vanhemmat?<

No loppupelissä pitäisikin. Mutta se yhteisöllisyyshän on kadonnut jo aikaa päivää sitten. Ei Sinulla tai minulla ole mitään ’oikeutta’ mennä ohjaamaan tai ojentamaan naapurin ’kakrua’. Naapurisopuhan siitä vain menee.

>Saas nähä joo! Pitäskö alottaa vallankumous? Joku sellanen ihan uudenlainen henkinen sellainen? Käyttää vaikka tätä nettiä siihen? Nettivallankumous! ;=)<

Onneksi Sinulla oli nuo hymyposket lauseen lopussa. Siinä mielessä, ettei mitään kovin raflaavaa. Siis vallankumousta. Tai voishan se netti vallankumous ollakin aika uusi, siisti vallankumosutapa! Mutta vakavasti ottaen, kyllä jotain tosi raflaava siellä ’älymystön’ keskellä pitäisi oivaltaa!?

>Tää laiskuuskin on vaan tätä 'vanha sieluisuuttani'! <

Mutta eiväthän vanhat sielut saa olla laiskoja!!! Heillähän se viisaus on, kaikessa suhteessa?

>Koskaan kun ei pidä sanoa, ei koskaan!<

Tästä toteamuksesta on tullut minulle jo yksi vakiintunut mottoni. Niin monta kertaa olen sen joutunut ’kokemaan’!

>Ja onhan se laiskuuskin vain suhteellista! Eikä ihan laiska tänne nettiinkään jaksa varmaan tälläsiä määriä sanojakaan suoltaa!<

Maybe, maybe not! On se kuiteskin hyvä, että ainaskin minulle jaksat sanojasi suoltaa!! Eikä tämä nyt suinkaan tarkoita sitä että muutoinkaan Sinua ’laiskana’ pitäisin, kunhan heittelin!

>Etkä sä yksin taistele! Täällä on sulla ainakin yksi taistelutoveri!<

Siksipä olenkin niin rauhallisin mielin. Siitäkin huolimatta, että se ’taistelu’ keskittyykin lähinnä vain itseeni ja omaan oikeuteeni olla oma itseni. Mutta toki sekin ja nimenomaan se, näin itsekkäästi ajateltuna, vaatii ’taistelutoveria’!!

Rosatar kirjoitti:

viestini tulee kaksinkertaisena. Kun se eka taisi mennä taivaan tuuliin! En tiedä, mutta samoilla sanoina se toki tulee, kun nämä operaattorit ovat tehneet minut aika skeptiseksi. Eli tallenna ne ajatuksesi ensin toisaalle ja vasta sitten lähetä tai ainaskin yritä.

>Sitten vaan otat aikaa itsellesi ja vähän huilaat!<

Aivan! Ja siksipä tässä aion taas ’lomailla’. Jos ja kun ymmärrät mitä tarkoitan?

Mutta oikeesti haluaisin kertoa yhden jutun, joka oikeesti sävähdytti tai paremminkin hätkähdytti! Minulta eräs ihminen kysyi tänään, että tiedätkö mitä reinkarnaatio tarkoittaa. Siis minulta? Vastasin, että jotenkin mutta en ole sen kummemmin perehtynyt asiaan. Ja sitten tämä henkilö alkoi selvittämään posket hehkuen, että joku ja jossain kertoo edelliset elämisesi!

Mutta nyt, palaamatta sen enempää keskustelumme yksityiskohtiin, haluaisin kysyä Sinulta, että onko tämä mahdollista. Mahdollista se, että joku omassa transsitilassaan kykenisi ne kertomaan. Taustatiedoksi ei tarvita kuin syntymäaika?

Mutta sitten. Sitä hän jäi pohtimaan, että milloin se ensimmäinen eläminen oikein syntyy ja eletään. Tiedäthän ettei minusta paljon apuja ollut tällaisissa kysymyksissä. Mutta kysynkin Sinulta nyt sitä, niin kenties voin sen hänelle joskus jossain sopivassa välissä heittää!

Muutoin kait voin lainata lausumaasi: Ei mulla tosiaankaan ole pahemmin mitään lisättävää sanoihisi. Jotain kuitenkin sanon muutamaan asiaan...

>Heh! Mikähän 'kultainen aura' mullakin on, kun koet minut niin rauhoittavaksi? Ehkä mulla on vaan jotenkin niin suuri ymmärrys tätä ihmiselämää kohtaan tai jotain? Mulle voi puhua asiasta kuin asiasta, enkä mitään enää oikein paheksu kenessäkään.<

Kait se juju piileekin juuri tässä! Kun minulla ei tässä reaalimaailmassa tämänkaltaisia ymmärtäjiä oikein ole. Voinen sanoa että yksi, tai ehkä se yksikin. Siinä mielessä tuo sana ’ehkä’, että toki voin kaiken hänelle kertoa, mutta se ’ymmärrys’ kuiteskin loppuu jossain vaiheessa. Vaikkei hän juttujani paheksukaan. Siitä huolimatta! Vaikea selittää taas kerran, but You know? Ja toki toivon, että itselläni olisi se kyky samaan kuin Sinulla. Aika pitkälti onkin, mutta kaiken aikaa sitäkin pitää skarpata!

>Mikähän niitä tyttöjäkin oikein nykyään vaivaa? Naiseus kateissa tai jotain? Onko tytöillä vaan liian kova kiire aikuistua, kun pojat taas saa leikkiä ja pelailla? Nuorilla tytöillä lapsuus hukassa? Jo 12 vuotiaan tytön pitää meikata ja näyttää hyvältä?<

En oikein tiedä, vähän arvailun varaan jää. Ei kuitenkaan se naiseus ole ymmärtääkseni kateissa. Sitä he kenties vain haluavatkin korostaa. Sillä meikkaamisella ja pukeutumisellaan. Eipä silti kauniitahan he ovatkin, ulkoisesti. Mutta kenties, tai todennäköisesti se sisäinen kauneus tai paremminkin sisäinen tyyneys onkin aivan hukassa!? Ja ennen kaikkea se lapsuus! Ja sitäpä antamasi linkkisi todistaakin! Kait tämä vivahtaa tässä mielessä vähän Japanin kulttuuriin. PS. Näin himppu varttuneempana se kohtuullinen silmän säihkeen korostuskin on toki paikallaan!

Toisaalta voihan se olla niinkin, että tytöt kilpailevatkin vain keskenään. Pelkästään siitä kauneudesta. Ja pojat leikkivät. Ja sitten kun pojista tulee miehiä, niin sitten se kilpailu vasta alkaakin ja kovenee! Miesten kilpailu ja kamppailu onkin vain aivan eri luokkaa. Asema, arvo jne. Toki naisistakin kamppaillaan, mutta sekään ei selitä tuota nuoruusiässä olevien tyttöjen itsemurhatilastoa. Että se siitä?

>Kyllä se vanhempien varaan on tainnut todellakin vähän jäädä? Mutta miksei koulussakin voitais alkaa puhumaan arvoista? Moniko aikuinen oikeasti alkaa kotona puhumaan lapselleen arvoista? Lapsethan vaan omaksuu usein vanhempiensa näkemykset ja mielipiteet.<

Kuiteskin! Vanhemmat ensin oppikouluun oppimaan, sitä vanhemmuutta! Vasta sitten muut!

>Koulun ja koko muunkin yhteiskunnan pitäs kuitenkin jo osallistua vanhempien ohella myös tähän arvojen esille tuomiseenkin. Mutta kun kattoo näitä työelämänkin nykyisiä arvoja, niin ei voi muuta kuin ihmetellä…<

Tuo arvo käsitekin on vallan kadoksissa. Oikeesti se on hukkunut, jonnekin! Meiltä, melkeinpä kaikilta! Harvoilla niitä perusarvoja on enää olemassakaan. Ja kuinka vaikeaa se onkaa niiden erilaisten arvojen yhdistäminen? Työelämässä ne arvot ovat vain sellainen spektaakkelinen juttu! Vähän kuin joku iskevä slogan jne.!

>Ehkä pitäs lapsilla olla muitakin arvovaikuttajia kuin vaan ne omat vanhemmat?<

No loppupelissä pitäisikin. Mutta se yhteisöllisyyshän on kadonnut jo aikaa päivää sitten. Ei Sinulla tai minulla ole mitään ’oikeutta’ mennä ohjaamaan tai ojentamaan naapurin ’kakrua’. Naapurisopuhan siitä vain menee.

>Saas nähä joo! Pitäskö alottaa vallankumous? Joku sellanen ihan uudenlainen henkinen sellainen? Käyttää vaikka tätä nettiä siihen? Nettivallankumous! ;=)<

Onneksi Sinulla oli nuo hymyposket lauseen lopussa. Siinä mielessä, ettei mitään kovin raflaavaa. Siis vallankumousta. Tai voishan se netti vallankumous ollakin aika uusi, siisti vallankumosutapa! Mutta vakavasti ottaen, kyllä jotain tosi raflaava siellä ’älymystön’ keskellä pitäisi oivaltaa!?

>Tää laiskuuskin on vaan tätä 'vanha sieluisuuttani'! <

Mutta eiväthän vanhat sielut saa olla laiskoja!!! Heillähän se viisaus on, kaikessa suhteessa?

>Koskaan kun ei pidä sanoa, ei koskaan!<

Tästä toteamuksesta on tullut minulle jo yksi vakiintunut mottoni. Niin monta kertaa olen sen joutunut ’kokemaan’!

>Ja onhan se laiskuuskin vain suhteellista! Eikä ihan laiska tänne nettiinkään jaksa varmaan tälläsiä määriä sanojakaan suoltaa!<

Maybe, maybe not! On se kuiteskin hyvä, että ainaskin minulle jaksat sanojasi suoltaa!! Eikä tämä nyt suinkaan tarkoita sitä että muutoinkaan Sinua ’laiskana’ pitäisin, kunhan heittelin!

>Etkä sä yksin taistele! Täällä on sulla ainakin yksi taistelutoveri!<

Siksipä olenkin niin rauhallisin mielin. Siitäkin huolimatta, että se ’taistelu’ keskittyykin lähinnä vain itseeni ja omaan oikeuteeni olla oma itseni. Mutta toki sekin ja nimenomaan se, näin itsekkäästi ajateltuna, vaatii ’taistelutoveria’!!

Lue lisää

>>Mutta nyt, palaamatta sen enempää keskustelumme yksityiskohtiin, haluaisin kysyä Sinulta, että onko tämä mahdollista. Mahdollista se, että joku omassa transsitilassaan kykenisi ne kertomaan. Taustatiedoksi ei tarvita kuin syntymäaika?>Mutta sitten. Sitä hän jäi pohtimaan, että milloin se ensimmäinen eläminen oikein syntyy ja eletään. Tiedäthän ettei minusta paljon apuja ollut tällaisissa kysymyksissä. Mutta kysynkin Sinulta nyt sitä, niin kenties voin sen hänelle joskus jossain sopivassa välissä heittää!

Rosatar kirjoitti:

viestini tulee kaksinkertaisena. Kun se eka taisi mennä taivaan tuuliin! En tiedä, mutta samoilla sanoina se toki tulee, kun nämä operaattorit ovat tehneet minut aika skeptiseksi. Eli tallenna ne ajatuksesi ensin toisaalle ja vasta sitten lähetä tai ainaskin yritä.

>Sitten vaan otat aikaa itsellesi ja vähän huilaat!<

Aivan! Ja siksipä tässä aion taas ’lomailla’. Jos ja kun ymmärrät mitä tarkoitan?

Mutta oikeesti haluaisin kertoa yhden jutun, joka oikeesti sävähdytti tai paremminkin hätkähdytti! Minulta eräs ihminen kysyi tänään, että tiedätkö mitä reinkarnaatio tarkoittaa. Siis minulta? Vastasin, että jotenkin mutta en ole sen kummemmin perehtynyt asiaan. Ja sitten tämä henkilö alkoi selvittämään posket hehkuen, että joku ja jossain kertoo edelliset elämisesi!

Mutta nyt, palaamatta sen enempää keskustelumme yksityiskohtiin, haluaisin kysyä Sinulta, että onko tämä mahdollista. Mahdollista se, että joku omassa transsitilassaan kykenisi ne kertomaan. Taustatiedoksi ei tarvita kuin syntymäaika?

Mutta sitten. Sitä hän jäi pohtimaan, että milloin se ensimmäinen eläminen oikein syntyy ja eletään. Tiedäthän ettei minusta paljon apuja ollut tällaisissa kysymyksissä. Mutta kysynkin Sinulta nyt sitä, niin kenties voin sen hänelle joskus jossain sopivassa välissä heittää!

Muutoin kait voin lainata lausumaasi: Ei mulla tosiaankaan ole pahemmin mitään lisättävää sanoihisi. Jotain kuitenkin sanon muutamaan asiaan...

>Heh! Mikähän 'kultainen aura' mullakin on, kun koet minut niin rauhoittavaksi? Ehkä mulla on vaan jotenkin niin suuri ymmärrys tätä ihmiselämää kohtaan tai jotain? Mulle voi puhua asiasta kuin asiasta, enkä mitään enää oikein paheksu kenessäkään.<

Kait se juju piileekin juuri tässä! Kun minulla ei tässä reaalimaailmassa tämänkaltaisia ymmärtäjiä oikein ole. Voinen sanoa että yksi, tai ehkä se yksikin. Siinä mielessä tuo sana ’ehkä’, että toki voin kaiken hänelle kertoa, mutta se ’ymmärrys’ kuiteskin loppuu jossain vaiheessa. Vaikkei hän juttujani paheksukaan. Siitä huolimatta! Vaikea selittää taas kerran, but You know? Ja toki toivon, että itselläni olisi se kyky samaan kuin Sinulla. Aika pitkälti onkin, mutta kaiken aikaa sitäkin pitää skarpata!

>Mikähän niitä tyttöjäkin oikein nykyään vaivaa? Naiseus kateissa tai jotain? Onko tytöillä vaan liian kova kiire aikuistua, kun pojat taas saa leikkiä ja pelailla? Nuorilla tytöillä lapsuus hukassa? Jo 12 vuotiaan tytön pitää meikata ja näyttää hyvältä?<

En oikein tiedä, vähän arvailun varaan jää. Ei kuitenkaan se naiseus ole ymmärtääkseni kateissa. Sitä he kenties vain haluavatkin korostaa. Sillä meikkaamisella ja pukeutumisellaan. Eipä silti kauniitahan he ovatkin, ulkoisesti. Mutta kenties, tai todennäköisesti se sisäinen kauneus tai paremminkin sisäinen tyyneys onkin aivan hukassa!? Ja ennen kaikkea se lapsuus! Ja sitäpä antamasi linkkisi todistaakin! Kait tämä vivahtaa tässä mielessä vähän Japanin kulttuuriin. PS. Näin himppu varttuneempana se kohtuullinen silmän säihkeen korostuskin on toki paikallaan!

Toisaalta voihan se olla niinkin, että tytöt kilpailevatkin vain keskenään. Pelkästään siitä kauneudesta. Ja pojat leikkivät. Ja sitten kun pojista tulee miehiä, niin sitten se kilpailu vasta alkaakin ja kovenee! Miesten kilpailu ja kamppailu onkin vain aivan eri luokkaa. Asema, arvo jne. Toki naisistakin kamppaillaan, mutta sekään ei selitä tuota nuoruusiässä olevien tyttöjen itsemurhatilastoa. Että se siitä?

>Kyllä se vanhempien varaan on tainnut todellakin vähän jäädä? Mutta miksei koulussakin voitais alkaa puhumaan arvoista? Moniko aikuinen oikeasti alkaa kotona puhumaan lapselleen arvoista? Lapsethan vaan omaksuu usein vanhempiensa näkemykset ja mielipiteet.<

Kuiteskin! Vanhemmat ensin oppikouluun oppimaan, sitä vanhemmuutta! Vasta sitten muut!

>Koulun ja koko muunkin yhteiskunnan pitäs kuitenkin jo osallistua vanhempien ohella myös tähän arvojen esille tuomiseenkin. Mutta kun kattoo näitä työelämänkin nykyisiä arvoja, niin ei voi muuta kuin ihmetellä…<

Tuo arvo käsitekin on vallan kadoksissa. Oikeesti se on hukkunut, jonnekin! Meiltä, melkeinpä kaikilta! Harvoilla niitä perusarvoja on enää olemassakaan. Ja kuinka vaikeaa se onkaa niiden erilaisten arvojen yhdistäminen? Työelämässä ne arvot ovat vain sellainen spektaakkelinen juttu! Vähän kuin joku iskevä slogan jne.!

>Ehkä pitäs lapsilla olla muitakin arvovaikuttajia kuin vaan ne omat vanhemmat?<

No loppupelissä pitäisikin. Mutta se yhteisöllisyyshän on kadonnut jo aikaa päivää sitten. Ei Sinulla tai minulla ole mitään ’oikeutta’ mennä ohjaamaan tai ojentamaan naapurin ’kakrua’. Naapurisopuhan siitä vain menee.

>Saas nähä joo! Pitäskö alottaa vallankumous? Joku sellanen ihan uudenlainen henkinen sellainen? Käyttää vaikka tätä nettiä siihen? Nettivallankumous! ;=)<

Onneksi Sinulla oli nuo hymyposket lauseen lopussa. Siinä mielessä, ettei mitään kovin raflaavaa. Siis vallankumousta. Tai voishan se netti vallankumous ollakin aika uusi, siisti vallankumosutapa! Mutta vakavasti ottaen, kyllä jotain tosi raflaava siellä ’älymystön’ keskellä pitäisi oivaltaa!?

>Tää laiskuuskin on vaan tätä 'vanha sieluisuuttani'! <

Mutta eiväthän vanhat sielut saa olla laiskoja!!! Heillähän se viisaus on, kaikessa suhteessa?

>Koskaan kun ei pidä sanoa, ei koskaan!<

Tästä toteamuksesta on tullut minulle jo yksi vakiintunut mottoni. Niin monta kertaa olen sen joutunut ’kokemaan’!

>Ja onhan se laiskuuskin vain suhteellista! Eikä ihan laiska tänne nettiinkään jaksa varmaan tälläsiä määriä sanojakaan suoltaa!<

Maybe, maybe not! On se kuiteskin hyvä, että ainaskin minulle jaksat sanojasi suoltaa!! Eikä tämä nyt suinkaan tarkoita sitä että muutoinkaan Sinua ’laiskana’ pitäisin, kunhan heittelin!

>Etkä sä yksin taistele! Täällä on sulla ainakin yksi taistelutoveri!<

Siksipä olenkin niin rauhallisin mielin. Siitäkin huolimatta, että se ’taistelu’ keskittyykin lähinnä vain itseeni ja omaan oikeuteeni olla oma itseni. Mutta toki sekin ja nimenomaan se, näin itsekkäästi ajateltuna, vaatii ’taistelutoveria’!!

Lue lisää

Tuo toisiin tukeutuminen on aivan elintärkeää ihmisen fyysiselle ja henkiselle terveydelle.
Muistan omsta menneisyydestäni,vaikken siihen paljoa ajtuksiani laita,elän nimittäin "tässä päivässä",mutta kerrottakoon nyt jotain menneisyydestäni.
Kun laitoin pisteen menneisyydelleni,niin se oli totaalista.Oli kuin olisin putkahtanut tähän maailmaan vasta 40 vuotiaana.
Läheiseni,ystäväni,sukulaiseni olivat kadonneet.Jopa lapseni.Työni uskonnolliset aatteeni.Kaikki loppui.Se oli ISO PISTE.
Eihän minun nuppini olisi kestänyt ellen rohkeästi olisi alkanut kertomaan ja puhumaan oloistanimuille.Osa ihmisistä kauhistui ja juoksi karkuun.Osa jaksoi kuunnella ja niistä ihmisistä tuli henkireikä uuteen elämään.

Olin aikaisemminkin ollut syvästi uskonnollinen joten usko tulikin elämääni toista kautta.Ei lakihenkisenä sääntökokoelmana vaan armeliaisuutena muita kohtaan.
Opin vähitellen näkemään uskontojen ja uskon eron.
En tarvinnut enää uskontoja,niinkuin en tänäkään päivänä,mutta henkilökohtaisella uskollani on minuun tukeva ja rakentava voima.
Muutamat läheiseni ajattelevat samoin.
On mukava keskustella kasvotusten heidän kanssaan,mutta myös netin välityksellä.

Läheisyyden tunne on välillä konkreettista.Olis kuin he istuisivat vierelläni.

m.naat kirjoitti:

Tuo toisiin tukeutuminen on aivan elintärkeää ihmisen fyysiselle ja henkiselle terveydelle.
Muistan omsta menneisyydestäni,vaikken siihen paljoa ajtuksiani laita,elän nimittäin "tässä päivässä",mutta kerrottakoon nyt jotain menneisyydestäni.
Kun laitoin pisteen menneisyydelleni,niin se oli totaalista.Oli kuin olisin putkahtanut tähän maailmaan vasta 40 vuotiaana.
Läheiseni,ystäväni,sukulaiseni olivat kadonneet.Jopa lapseni.Työni uskonnolliset aatteeni.Kaikki loppui.Se oli ISO PISTE.
Eihän minun nuppini olisi kestänyt ellen rohkeästi olisi alkanut kertomaan ja puhumaan oloistanimuille.Osa ihmisistä kauhistui ja juoksi karkuun.Osa jaksoi kuunnella ja niistä ihmisistä tuli henkireikä uuteen elämään.

Olin aikaisemminkin ollut syvästi uskonnollinen joten usko tulikin elämääni toista kautta.Ei lakihenkisenä sääntökokoelmana vaan armeliaisuutena muita kohtaan.
Opin vähitellen näkemään uskontojen ja uskon eron.
En tarvinnut enää uskontoja,niinkuin en tänäkään päivänä,mutta henkilökohtaisella uskollani on minuun tukeva ja rakentava voima.
Muutamat läheiseni ajattelevat samoin.
On mukava keskustella kasvotusten heidän kanssaan,mutta myös netin välityksellä.

Läheisyyden tunne on välillä konkreettista.Olis kuin he istuisivat vierelläni.

Lue lisää

Hieno havaita, että onhan meitä!

>...myös netin välityksellä. Läheisyyden tunne on välillä konkreettista. Olis kuin he istuisivat vierelläni.<

Kyllä minä ainaskin olen tämän tällaisen läheisyyden tunteen, näin netinkin välityksellä, kokenut. Siis Mr. Moninimisen kanssa. Jokin ’kultainen aura’ hänellä onkin, minulle. Ja ymmärrän sen siksi. Siksi sielujen sympatiaksi. Toisaalta aika absurdiakin, kun minä olen aina se vinkuva osapuoli. Tosin joskus mietin sitäkin, että kenelle sitten vinkuisin?

Tiedän oikeesti, että hänelle voin ja voisin kertoa kaiken, kaiken mikä ahdistaa. Toki toisaalta myös juttuja, mitkä iloa tuottavat. Ja aina hän ymmärtää, omista vaikeuksistaan huolimatta. Voin vain todeta, että kunnioitan ja ennen kaikkea arvostan häntä. Minulle kun henkilökohtaisesti se toisen arvostaminen on yksi niitä tärkeimpiä, jos ei jopa se tärkein juttu!

>Tuo toisiin tukeutuminen on aivan elintärkeää ihmisen fyysiselle ja henkiselle terveydelle.<

Eli tältä osin voin kait viitata edelliseen.

>Kun laitoin pisteen menneisyydelleni, niin se oli totaalista.<

Osaltani tuo pisteen laittaminen on ollut minulle samaa kuin ison palapelin kokoamista, jossa palaset vain loksahtelevat paikoilleen. Ja aika hämmästyneenä sitä tarkastelee! Mutta siihenkään, siihen palapelin kokoamiseen, en aio liiaksi ’liimautua’. Se on sitä elämisen soljumista, jossa kaikki epäolennainen vain erottuu olennaisesta. Osaltaan siihen on vaikuttanut työni mutta kait kaikkein eniten kuitenkin työyhteisöni.

>Eihän minun nuppini olisi kestänyt ellen rohkeasti olisi alkanut kertomaan ja puhumaan oloistani muille. Osa ihmisistä kauhistui ja juoksi karkuun.<

Minun pääni kyllä kestää paljon. Eikä se aineskaan vielä olisi mihinkään ratkennut vaikken tätä nettiäkään olisi ’löytänyt’. Tosin aika kornia, jos sen ’alkulähteen’ kertoisin. Toki olen sitä näin jälkikäteen useinkin miettinyt. Pelkistettynä se oli vain yksi ja yhden ihmisen ääneen lausuma lause!

>Olin aikaisemminkin ollut syvästi uskonnollinen joten usko tulikin elämääni toista kautta. En tarvinnut enää uskontoja, niinkuin en tänäkään päivänä, mutta henkilökohtaisella uskollani on minuun tukeva ja rakentava voima.<

Minä en koskaan ole ollut syvästi uskonnollinen. Huolimatta siitä, että kuiteskin se siellä taustalla on aina häilynyt. Kait se oma suhteeni Jumalaan on myös tämän palapelin aikanakin vain kasvanut ja ennen kaikkea vain lujittunut. Ei minulla ole mitään epäselvää missään asiassa Jumalan kanssa. Vaikka en nyt niin ’mallikansalainen’ aina olekaan. Jos siihen Raamattu sanomineen mukaan luettaisiin. Tosin en koskaan Raamattua ole lukenutkaan. Pintapuolisesti toki, sieltä täältä. Joskus aika päivää sitten. Enkä koe tarvettakaan. Sillä minullakin on niin vahva oma uskoni, etten oikeesti sitä tarvitsekaan.

>On mukava keskustella kasvotusten heidän kanssaan…<

Onni on Sinua potkaissut, jos näin on. Eikä tämä taaskaan tarkoita sitä, että aina vain syvällisiä jutusteltaisiin. Mutta joskus kuitenkin.

Että tämmöisiä ajatuksia kirjoituksesi minussa herätti.

Rosatar kirjoitti:

viestini tulee kaksinkertaisena. Kun se eka taisi mennä taivaan tuuliin! En tiedä, mutta samoilla sanoina se toki tulee, kun nämä operaattorit ovat tehneet minut aika skeptiseksi. Eli tallenna ne ajatuksesi ensin toisaalle ja vasta sitten lähetä tai ainaskin yritä.

>Sitten vaan otat aikaa itsellesi ja vähän huilaat!<

Aivan! Ja siksipä tässä aion taas ’lomailla’. Jos ja kun ymmärrät mitä tarkoitan?

Mutta oikeesti haluaisin kertoa yhden jutun, joka oikeesti sävähdytti tai paremminkin hätkähdytti! Minulta eräs ihminen kysyi tänään, että tiedätkö mitä reinkarnaatio tarkoittaa. Siis minulta? Vastasin, että jotenkin mutta en ole sen kummemmin perehtynyt asiaan. Ja sitten tämä henkilö alkoi selvittämään posket hehkuen, että joku ja jossain kertoo edelliset elämisesi!

Mutta nyt, palaamatta sen enempää keskustelumme yksityiskohtiin, haluaisin kysyä Sinulta, että onko tämä mahdollista. Mahdollista se, että joku omassa transsitilassaan kykenisi ne kertomaan. Taustatiedoksi ei tarvita kuin syntymäaika?

Mutta sitten. Sitä hän jäi pohtimaan, että milloin se ensimmäinen eläminen oikein syntyy ja eletään. Tiedäthän ettei minusta paljon apuja ollut tällaisissa kysymyksissä. Mutta kysynkin Sinulta nyt sitä, niin kenties voin sen hänelle joskus jossain sopivassa välissä heittää!

Muutoin kait voin lainata lausumaasi: Ei mulla tosiaankaan ole pahemmin mitään lisättävää sanoihisi. Jotain kuitenkin sanon muutamaan asiaan...

>Heh! Mikähän 'kultainen aura' mullakin on, kun koet minut niin rauhoittavaksi? Ehkä mulla on vaan jotenkin niin suuri ymmärrys tätä ihmiselämää kohtaan tai jotain? Mulle voi puhua asiasta kuin asiasta, enkä mitään enää oikein paheksu kenessäkään.<

Kait se juju piileekin juuri tässä! Kun minulla ei tässä reaalimaailmassa tämänkaltaisia ymmärtäjiä oikein ole. Voinen sanoa että yksi, tai ehkä se yksikin. Siinä mielessä tuo sana ’ehkä’, että toki voin kaiken hänelle kertoa, mutta se ’ymmärrys’ kuiteskin loppuu jossain vaiheessa. Vaikkei hän juttujani paheksukaan. Siitä huolimatta! Vaikea selittää taas kerran, but You know? Ja toki toivon, että itselläni olisi se kyky samaan kuin Sinulla. Aika pitkälti onkin, mutta kaiken aikaa sitäkin pitää skarpata!

>Mikähän niitä tyttöjäkin oikein nykyään vaivaa? Naiseus kateissa tai jotain? Onko tytöillä vaan liian kova kiire aikuistua, kun pojat taas saa leikkiä ja pelailla? Nuorilla tytöillä lapsuus hukassa? Jo 12 vuotiaan tytön pitää meikata ja näyttää hyvältä?<

En oikein tiedä, vähän arvailun varaan jää. Ei kuitenkaan se naiseus ole ymmärtääkseni kateissa. Sitä he kenties vain haluavatkin korostaa. Sillä meikkaamisella ja pukeutumisellaan. Eipä silti kauniitahan he ovatkin, ulkoisesti. Mutta kenties, tai todennäköisesti se sisäinen kauneus tai paremminkin sisäinen tyyneys onkin aivan hukassa!? Ja ennen kaikkea se lapsuus! Ja sitäpä antamasi linkkisi todistaakin! Kait tämä vivahtaa tässä mielessä vähän Japanin kulttuuriin. PS. Näin himppu varttuneempana se kohtuullinen silmän säihkeen korostuskin on toki paikallaan!

Toisaalta voihan se olla niinkin, että tytöt kilpailevatkin vain keskenään. Pelkästään siitä kauneudesta. Ja pojat leikkivät. Ja sitten kun pojista tulee miehiä, niin sitten se kilpailu vasta alkaakin ja kovenee! Miesten kilpailu ja kamppailu onkin vain aivan eri luokkaa. Asema, arvo jne. Toki naisistakin kamppaillaan, mutta sekään ei selitä tuota nuoruusiässä olevien tyttöjen itsemurhatilastoa. Että se siitä?

>Kyllä se vanhempien varaan on tainnut todellakin vähän jäädä? Mutta miksei koulussakin voitais alkaa puhumaan arvoista? Moniko aikuinen oikeasti alkaa kotona puhumaan lapselleen arvoista? Lapsethan vaan omaksuu usein vanhempiensa näkemykset ja mielipiteet.<

Kuiteskin! Vanhemmat ensin oppikouluun oppimaan, sitä vanhemmuutta! Vasta sitten muut!

>Koulun ja koko muunkin yhteiskunnan pitäs kuitenkin jo osallistua vanhempien ohella myös tähän arvojen esille tuomiseenkin. Mutta kun kattoo näitä työelämänkin nykyisiä arvoja, niin ei voi muuta kuin ihmetellä…<

Tuo arvo käsitekin on vallan kadoksissa. Oikeesti se on hukkunut, jonnekin! Meiltä, melkeinpä kaikilta! Harvoilla niitä perusarvoja on enää olemassakaan. Ja kuinka vaikeaa se onkaa niiden erilaisten arvojen yhdistäminen? Työelämässä ne arvot ovat vain sellainen spektaakkelinen juttu! Vähän kuin joku iskevä slogan jne.!

>Ehkä pitäs lapsilla olla muitakin arvovaikuttajia kuin vaan ne omat vanhemmat?<

No loppupelissä pitäisikin. Mutta se yhteisöllisyyshän on kadonnut jo aikaa päivää sitten. Ei Sinulla tai minulla ole mitään ’oikeutta’ mennä ohjaamaan tai ojentamaan naapurin ’kakrua’. Naapurisopuhan siitä vain menee.

>Saas nähä joo! Pitäskö alottaa vallankumous? Joku sellanen ihan uudenlainen henkinen sellainen? Käyttää vaikka tätä nettiä siihen? Nettivallankumous! ;=)<

Onneksi Sinulla oli nuo hymyposket lauseen lopussa. Siinä mielessä, ettei mitään kovin raflaavaa. Siis vallankumousta. Tai voishan se netti vallankumous ollakin aika uusi, siisti vallankumosutapa! Mutta vakavasti ottaen, kyllä jotain tosi raflaava siellä ’älymystön’ keskellä pitäisi oivaltaa!?

>Tää laiskuuskin on vaan tätä 'vanha sieluisuuttani'! <

Mutta eiväthän vanhat sielut saa olla laiskoja!!! Heillähän se viisaus on, kaikessa suhteessa?

>Koskaan kun ei pidä sanoa, ei koskaan!<

Tästä toteamuksesta on tullut minulle jo yksi vakiintunut mottoni. Niin monta kertaa olen sen joutunut ’kokemaan’!

>Ja onhan se laiskuuskin vain suhteellista! Eikä ihan laiska tänne nettiinkään jaksa varmaan tälläsiä määriä sanojakaan suoltaa!<

Maybe, maybe not! On se kuiteskin hyvä, että ainaskin minulle jaksat sanojasi suoltaa!! Eikä tämä nyt suinkaan tarkoita sitä että muutoinkaan Sinua ’laiskana’ pitäisin, kunhan heittelin!

>Etkä sä yksin taistele! Täällä on sulla ainakin yksi taistelutoveri!<

Siksipä olenkin niin rauhallisin mielin. Siitäkin huolimatta, että se ’taistelu’ keskittyykin lähinnä vain itseeni ja omaan oikeuteeni olla oma itseni. Mutta toki sekin ja nimenomaan se, näin itsekkäästi ajateltuna, vaatii ’taistelutoveria’!!

Lue lisää

>>Sillä meikkaamisella ja pukeutumisellaan. Eipä silti kauniitahan he ovatkin, ulkoisesti. Mutta kenties, tai todennäköisesti se sisäinen kauneus tai paremminkin sisäinen tyyneys onkin aivan hukassa!? Ja ennen kaikkea se lapsuus! Ja sitäpä antamasi linkkisi todistaakin! Kait tämä vivahtaa tässä mielessä vähän Japanin kulttuuriin. PS. Näin himppu varttuneempana se kohtuullinen silmän säihkeen korostuskin on toki paikallaan! >Toisaalta voihan se olla niinkin, että tytöt kilpailevatkin vain keskenään. Pelkästään siitä kauneudesta. Ja pojat leikkivät. Ja sitten kun pojista tulee miehiä, niin sitten se kilpailu vasta alkaakin ja kovenee! Miesten kilpailu ja kamppailu onkin vain aivan eri luokkaa. Asema, arvo jne. Toki naisistakin kamppaillaan, mutta sekään ei selitä tuota nuoruusiässä olevien tyttöjen itsemurhatilastoa. Että se siitä? >Kuiteskin! Vanhemmat ensin oppikouluun oppimaan, sitä vanhemmuutta! Vasta sitten muut!>Tuo arvo käsitekin on vallan kadoksissa. Oikeesti se on hukkunut, jonnekin! Meiltä, melkeinpä kaikilta! Harvoilla niitä perusarvoja on enää olemassakaan. Ja kuinka vaikeaa se onkaa niiden erilaisten arvojen yhdistäminen? Työelämässä ne arvot ovat vain sellainen spektaakkelinen juttu! Vähän kuin joku iskevä slogan jne.! >Onneksi Sinulla oli nuo hymyposket lauseen lopussa. Siinä mielessä, ettei mitään kovin raflaavaa. Siis vallankumousta. Tai voishan se netti vallankumous ollakin aika uusi, siisti vallankumosutapa! Mutta vakavasti ottaen, kyllä jotain tosi raflaava siellä ’älymystön’ keskellä pitäisi oivaltaa!?>Mutta eiväthän vanhat sielut saa olla laiskoja!!! Heillähän se viisaus on, kaikessa suhteessa?>Maybe, maybe not! On se kuiteskin hyvä, että ainaskin minulle jaksat sanojasi suoltaa!! Eikä tämä nyt suinkaan tarkoita sitä että muutoinkaan Sinua ’laiskana’ pitäisin, kunhan heittelin!>Siksipä olenkin niin rauhallisin mielin. Siitäkin huolimatta, että se ’taistelu’ keskittyykin lähinnä vain itseeni ja omaan oikeuteeni olla oma itseni. Mutta toki sekin ja nimenomaan se, näin itsekkäästi ajateltuna, vaatii ’taistelutoveria’!!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Sillä meikkaamisella ja pukeutumisellaan. Eipä silti kauniitahan he ovatkin, ulkoisesti. Mutta kenties, tai todennäköisesti se sisäinen kauneus tai paremminkin sisäinen tyyneys onkin aivan hukassa!? Ja ennen kaikkea se lapsuus! Ja sitäpä antamasi linkkisi todistaakin! Kait tämä vivahtaa tässä mielessä vähän Japanin kulttuuriin. PS. Näin himppu varttuneempana se kohtuullinen silmän säihkeen korostuskin on toki paikallaan! >Toisaalta voihan se olla niinkin, että tytöt kilpailevatkin vain keskenään. Pelkästään siitä kauneudesta. Ja pojat leikkivät. Ja sitten kun pojista tulee miehiä, niin sitten se kilpailu vasta alkaakin ja kovenee! Miesten kilpailu ja kamppailu onkin vain aivan eri luokkaa. Asema, arvo jne. Toki naisistakin kamppaillaan, mutta sekään ei selitä tuota nuoruusiässä olevien tyttöjen itsemurhatilastoa. Että se siitä? >Kuiteskin! Vanhemmat ensin oppikouluun oppimaan, sitä vanhemmuutta! Vasta sitten muut!>Tuo arvo käsitekin on vallan kadoksissa. Oikeesti se on hukkunut, jonnekin! Meiltä, melkeinpä kaikilta! Harvoilla niitä perusarvoja on enää olemassakaan. Ja kuinka vaikeaa se onkaa niiden erilaisten arvojen yhdistäminen? Työelämässä ne arvot ovat vain sellainen spektaakkelinen juttu! Vähän kuin joku iskevä slogan jne.! >Onneksi Sinulla oli nuo hymyposket lauseen lopussa. Siinä mielessä, ettei mitään kovin raflaavaa. Siis vallankumousta. Tai voishan se netti vallankumous ollakin aika uusi, siisti vallankumosutapa! Mutta vakavasti ottaen, kyllä jotain tosi raflaava siellä ’älymystön’ keskellä pitäisi oivaltaa!?>Mutta eiväthän vanhat sielut saa olla laiskoja!!! Heillähän se viisaus on, kaikessa suhteessa?>Maybe, maybe not! On se kuiteskin hyvä, että ainaskin minulle jaksat sanojasi suoltaa!! Eikä tämä nyt suinkaan tarkoita sitä että muutoinkaan Sinua ’laiskana’ pitäisin, kunhan heittelin!>Siksipä olenkin niin rauhallisin mielin. Siitäkin huolimatta, että se ’taistelu’ keskittyykin lähinnä vain itseeni ja omaan oikeuteeni olla oma itseni. Mutta toki sekin ja nimenomaan se, näin itsekkäästi ajateltuna, vaatii ’taistelutoveria’!!

Lue lisää

Sorry vaan!

Aikomukseni ja tarkoitukseni oli tänään ottaa kantaa näkemyksiisi. Mutta eihän se nyt näin menekään.

Koko paskan päivän päätteeksi vielä se yksi hetki, joka kaiken vaan kääntää! Se minun pienin poikaseni!

Jos Joku minua sillä kaikkein julmimmalla tavalla koettelee, niin onko minun sekin hyväksyttävä?? Jos minut tunnet, niin tiedät mistä on kyse!

Ja nytkin minun on oltava vahvin??? En voi muuta kuin itkeä!!!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Sillä meikkaamisella ja pukeutumisellaan. Eipä silti kauniitahan he ovatkin, ulkoisesti. Mutta kenties, tai todennäköisesti se sisäinen kauneus tai paremminkin sisäinen tyyneys onkin aivan hukassa!? Ja ennen kaikkea se lapsuus! Ja sitäpä antamasi linkkisi todistaakin! Kait tämä vivahtaa tässä mielessä vähän Japanin kulttuuriin. PS. Näin himppu varttuneempana se kohtuullinen silmän säihkeen korostuskin on toki paikallaan! >Toisaalta voihan se olla niinkin, että tytöt kilpailevatkin vain keskenään. Pelkästään siitä kauneudesta. Ja pojat leikkivät. Ja sitten kun pojista tulee miehiä, niin sitten se kilpailu vasta alkaakin ja kovenee! Miesten kilpailu ja kamppailu onkin vain aivan eri luokkaa. Asema, arvo jne. Toki naisistakin kamppaillaan, mutta sekään ei selitä tuota nuoruusiässä olevien tyttöjen itsemurhatilastoa. Että se siitä? >Kuiteskin! Vanhemmat ensin oppikouluun oppimaan, sitä vanhemmuutta! Vasta sitten muut!>Tuo arvo käsitekin on vallan kadoksissa. Oikeesti se on hukkunut, jonnekin! Meiltä, melkeinpä kaikilta! Harvoilla niitä perusarvoja on enää olemassakaan. Ja kuinka vaikeaa se onkaa niiden erilaisten arvojen yhdistäminen? Työelämässä ne arvot ovat vain sellainen spektaakkelinen juttu! Vähän kuin joku iskevä slogan jne.! >Onneksi Sinulla oli nuo hymyposket lauseen lopussa. Siinä mielessä, ettei mitään kovin raflaavaa. Siis vallankumousta. Tai voishan se netti vallankumous ollakin aika uusi, siisti vallankumosutapa! Mutta vakavasti ottaen, kyllä jotain tosi raflaava siellä ’älymystön’ keskellä pitäisi oivaltaa!?>Mutta eiväthän vanhat sielut saa olla laiskoja!!! Heillähän se viisaus on, kaikessa suhteessa?>Maybe, maybe not! On se kuiteskin hyvä, että ainaskin minulle jaksat sanojasi suoltaa!! Eikä tämä nyt suinkaan tarkoita sitä että muutoinkaan Sinua ’laiskana’ pitäisin, kunhan heittelin!>Siksipä olenkin niin rauhallisin mielin. Siitäkin huolimatta, että se ’taistelu’ keskittyykin lähinnä vain itseeni ja omaan oikeuteeni olla oma itseni. Mutta toki sekin ja nimenomaan se, näin itsekkäästi ajateltuna, vaatii ’taistelutoveria’!!

Lue lisää

Kait kokonaisuus on jonkinlaisessa hallinnassa. Ja kait itsekin olen jonkinlaisessa hallinnan tilassa, vaikka tekisikin mieli sanoa, että voi vi..u! Sen julkisen lausuman mukaan 3 kertaa se!

Ei pitäisi kenenkään käyttää, ei edes Jumalan, tai sitten pitääkin käyttää sitä minun akilleen kantapäätäni. Minun akilleen kantapääni ei vain valitettavasti sijaitse siellä missä se, sen minun huonon anatomisen ymmärrykseni mukaani sijaitsee. Huomattavasti korkeammalla, suunnilleen siellä sydämen seutuvilla.

Olenpahan vain miettinyt. Onhan minulla nyt aikaa miettiä. Aina siinä välissä. Sillä onhan minulla aikamoinen taito siinä ahdistukseni peittämisessä. Eikä mulla ole nyt muuta varaa kuin olla rauhallinen. Ainaskin ulospäin! Olkoot ne tulivuoret sisimmässäni! Ja taas tekisi mieli sanoa, että vi….aa!

Ajatukseni voivat hiukka hajota, mutta ei sillä, eikä millään ole oikeesti mitään merkitystä. Nyt eikä tässä! Ei minulle! Olenpahan vaan käynyt tässä tiukkaa keskustelua Jumalan kanssa. Ja voinut Hänellekin sanoa, että vitsittää! Mutta onhan minulla tupakkaa ja kahvia, muuta en tartte. Ja nyt minulla on pikkuisen portit suljettuna sinne Jumalankin suuntaan!

Tuntuu tyhmälle riepoa tännekin mitään. Tai sinulle minä tätä raivoani oikeesti rievon. Onhan sulla joku ymmärrys kaikkeen. Minulla kun se ymmärrys nyt on vaan loppu. Enkä jaksa, eikä minun tarttekkaan jaksaa nyt mitään. Ei tartte edes mennä töihin. Mutta ei tartte paljon nukkuakaan. Ei tartte muuta kuin olla ulospäin täysin rauhallinen! Jonkun ja joidenkin suhteen. Ja sitäkin rievon! Olenhan realisti ja sitä kautta aina vaan realisti ja tämän jälkeenkin olen sitä!

Sanoppa minulle, miksi minun pikkuinen, vanhan sielun omaava lapsonen saa ’omakseen’ jotain, jota hän ei todellakaan ole ansainnut? Ja sanoppa minulle, miksi hän on se kaikkein rauhallisin osapuoli? Ja sanoppa minulle miksi minä joskus jonkun (tulevaisuuden näkijän silmin) olen tännekin tyhmälle netti sivustolle joutunut? Kait siksi, että tänne syljeskelen ja ahdistustani puran! En tiedä?

Enkä edelleenkään toivo muuta kuin, että joku joskus ja jossain vain pitäisi kii!

Rosatar kirjoitti:

Kait kokonaisuus on jonkinlaisessa hallinnassa. Ja kait itsekin olen jonkinlaisessa hallinnan tilassa, vaikka tekisikin mieli sanoa, että voi vi..u! Sen julkisen lausuman mukaan 3 kertaa se!

Ei pitäisi kenenkään käyttää, ei edes Jumalan, tai sitten pitääkin käyttää sitä minun akilleen kantapäätäni. Minun akilleen kantapääni ei vain valitettavasti sijaitse siellä missä se, sen minun huonon anatomisen ymmärrykseni mukaani sijaitsee. Huomattavasti korkeammalla, suunnilleen siellä sydämen seutuvilla.

Olenpahan vain miettinyt. Onhan minulla nyt aikaa miettiä. Aina siinä välissä. Sillä onhan minulla aikamoinen taito siinä ahdistukseni peittämisessä. Eikä mulla ole nyt muuta varaa kuin olla rauhallinen. Ainaskin ulospäin! Olkoot ne tulivuoret sisimmässäni! Ja taas tekisi mieli sanoa, että vi….aa!

Ajatukseni voivat hiukka hajota, mutta ei sillä, eikä millään ole oikeesti mitään merkitystä. Nyt eikä tässä! Ei minulle! Olenpahan vaan käynyt tässä tiukkaa keskustelua Jumalan kanssa. Ja voinut Hänellekin sanoa, että vitsittää! Mutta onhan minulla tupakkaa ja kahvia, muuta en tartte. Ja nyt minulla on pikkuisen portit suljettuna sinne Jumalankin suuntaan!

Tuntuu tyhmälle riepoa tännekin mitään. Tai sinulle minä tätä raivoani oikeesti rievon. Onhan sulla joku ymmärrys kaikkeen. Minulla kun se ymmärrys nyt on vaan loppu. Enkä jaksa, eikä minun tarttekkaan jaksaa nyt mitään. Ei tartte edes mennä töihin. Mutta ei tartte paljon nukkuakaan. Ei tartte muuta kuin olla ulospäin täysin rauhallinen! Jonkun ja joidenkin suhteen. Ja sitäkin rievon! Olenhan realisti ja sitä kautta aina vaan realisti ja tämän jälkeenkin olen sitä!

Sanoppa minulle, miksi minun pikkuinen, vanhan sielun omaava lapsonen saa ’omakseen’ jotain, jota hän ei todellakaan ole ansainnut? Ja sanoppa minulle, miksi hän on se kaikkein rauhallisin osapuoli? Ja sanoppa minulle miksi minä joskus jonkun (tulevaisuuden näkijän silmin) olen tännekin tyhmälle netti sivustolle joutunut? Kait siksi, että tänne syljeskelen ja ahdistustani puran! En tiedä?

Enkä edelleenkään toivo muuta kuin, että joku joskus ja jossain vain pitäisi kii!

Lue lisää

>>Ei pitäisi kenenkään käyttää, ei edes Jumalan, tai sitten pitääkin käyttää sitä minun akilleen kantapäätäni. Minun akilleen kantapääni ei vain valitettavasti sijaitse siellä missä se, sen minun huonon anatomisen ymmärrykseni mukaani sijaitsee. Huomattavasti korkeammalla, suunnilleen siellä sydämen seutuvilla.>Sanoppa minulle, miksi minun pikkuinen, vanhan sielun omaava lapsonen saa ’omakseen’ jotain, jota hän ei todellakaan ole ansainnut? Ja sanoppa minulle, miksi hän on se kaikkein rauhallisin osapuoli? Ja sanoppa minulle miksi minä joskus jonkun (tulevaisuuden näkijän silmin) olen tännekin tyhmälle netti sivustolle joutunut? Kait siksi, että tänne syljeskelen ja ahdistustani puran! En tiedä? >Enkä edelleenkään toivo muuta kuin, että joku joskus ja jossain vain pitäisi kii!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Ei pitäisi kenenkään käyttää, ei edes Jumalan, tai sitten pitääkin käyttää sitä minun akilleen kantapäätäni. Minun akilleen kantapääni ei vain valitettavasti sijaitse siellä missä se, sen minun huonon anatomisen ymmärrykseni mukaani sijaitsee. Huomattavasti korkeammalla, suunnilleen siellä sydämen seutuvilla.>Sanoppa minulle, miksi minun pikkuinen, vanhan sielun omaava lapsonen saa ’omakseen’ jotain, jota hän ei todellakaan ole ansainnut? Ja sanoppa minulle, miksi hän on se kaikkein rauhallisin osapuoli? Ja sanoppa minulle miksi minä joskus jonkun (tulevaisuuden näkijän silmin) olen tännekin tyhmälle netti sivustolle joutunut? Kait siksi, että tänne syljeskelen ja ahdistustani puran! En tiedä? >Enkä edelleenkään toivo muuta kuin, että joku joskus ja jossain vain pitäisi kii!

Lue lisää

Oikeesti minua alkoi itkettämään kun lueskelin tätä juttuas! Mutta toisaalta kuten joskus sanottu sinulla on se uskomaton rauhoittava vaikutus minuun. Joka sekin puolestaan, tiettyjä juttuja vasten peilattuna, on aika kornia. En tiedä.

Muuta kuin sen, että viime yönä mietiskelin tätä elämää yleensä. Tai paremminkin omia tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Kyllä siinä monenlaiset tuntemukset velloivat. Itseinhosta aina itsesääliin asti. Mutta nyt näin aamulla mulla on kuiteskin suht rauhallinen olo. Kait näillä kaikilla paskajutuilla on jokin merkitys aina tässä pikku elämisessämme? Pikku pysähdyksiä tai suuria sellaisia. Aina paikallaan?

Siitäkin huolimatta, että minulla näitä pysähdyksiä on tässä viime aikoina ollut aika tiheään. Mutta heittelin kuitenkin siinä sivussa tolle Jumalallenikin, että riittäskö nyt vähäksi aikaa! Koska olenhan jo tässä aika nöyräksi muuttunut. Mutta ei sitä kukaan saa ketään liiaksi nöyryyttää!

>Tottakai sä saat purkaa tänne nettiinkin niin paljon kuin vain sielu sietää! Sitä vartenhan täällä ollaan! ;)<

Tätäkin siinä sivussa mietiskelin. Että kait tälläkin jokin merkitys on tässä kokonaisuudessa ollut? Siis, että tavallaan vahingossa olen tännekin ajautunut. Kait? Mutta löysinhän minä oikeesti täältä sinut, välillä tuntuu kuin suullani puhuisit. Ja paljonhan täällä netissä näet pyöriskellään. Kuka milläkin tyylillä. Mutta tyyli kuin tyyli.

>Joskus näyttäisi käyvän vielä niinkin, että lapsemme on vain hetken aikaa käymässä luonamme? Ehkä opettaakseen meille jotain tärkeää ja kaunista mikä koskee tätä elämäämme? Antamassa meille tavallaan uhrin. Lapsethan on aivan valtavan hyviä opettamaan meitä vanhempiaan! ;) <

Arvaas mitä! Tätäkää asiaa en olisi koskaan aiemmin osannut ajatella näin. Mutta toi uhri sana kuulostaa niin pahalta.

>Toivon, että olet saanut näistä yhteisistä kirjoitteluista vähän jotain uutta näkökulmaa, josta voi olla jotain apuakin nyt tässä vaikeassa tilanteessasi? Olethan jo moneen kertaan maininnutkin, että olet tuntenut helpotusta oloosi näistä yhteisistä jutuistamme? <

Tämä taisi jo tullakin tuolla aiemmin esille. Tuo aloitukseni tuli vain niin spontaanisti, ilman että jaksoin lukea tähän kohtaan asti.

>En tiedä sitten mikä tilanteesi olisi ilman sitä "toivoton olo" aloitustasi silloin joskus kesällä? Miten itse muuten arvioit? Tuntuuko, että olis vieläkin raskaampaa?<

Tätähän minä juuri ihmettelenkin, siis ajautumistani tänne! Ja kyllä minä oikeesti olen saanut näistä jutusteluistamme sellaista uutta näkökulmaa tähän elämiseen. En osaa edes ajatella, minkälainen ote minulla nyt tässä, juuri tässä hetkessä olisi tähän olemiseeni? Kaiketi aika paniikkimainen? Ja uskomatonta, että nytkin olen suht ’normaali’! Olen oppinut niin paljon!

>Käsittääkseni keskityt nyt kokonaan lapseesi ja olet saanut työasioistakin vapaata? Se on tietenkin tärkeää. Toivon todella, että asiat selviää parhaiten päin. Vakavista sairauksistakin voi nykyään jo parantua hyvin? Niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin.<

Toisaalta tossa yöllä mietin sitäkin, ettei minulle oikeesti ole hyväksi jäädä pois mistään normaaliympyröistä. Kovin pitkäksi aikaa. Ja ajattelenkin nyt näin, että kaikki menee omia polkujaan. En minä niihin voi millään tavoin vaikuttaa. Kait se on vain elettävä suht normaalia sitä tutuksi tullutta elämää! Ilman mitään sen kummempia ’hössötyksiä’?

>Mutta mun mielestäni sun pitää vaan tehdä tuolle asialle jotain? Antaa aikaa itsellesi, mennä ja tavata muita ihmisiä enemmän vapaa-ajallasikin.<

Niin kait! Mutta kun tuo menovaihekin on vain menettänyt merkityksensä. Tuntuu, että ne ’pakolliset’ menotkin ovat enempikin sisäistä tyhjyyttä lisääviä kuin elämää rikastuttavia!

>Ja ihan millä tahansa hetkellä sä saatat sellasen itselles löytääkin. Pitää vaan olla itsekin vähän aktiivinen. You know! =) <

En tiedä! Mulla kun taitaa ne ’mittarit’, teidän miesten suhteen, olla viritetty liian korkealle.

>Sun pitää vaan pysyä nyt urheana! =) Sun lapses näyttääkin sulle nyt esimerkkiä...<

Niinpä! Olenhan kait, tai ainaskin kasvamassa, jonkin asteiseksi soturiksi. Toi loppu onkin jo sitä faktaa!

Rosatar kirjoitti:

Sorry vaan!

Aikomukseni ja tarkoitukseni oli tänään ottaa kantaa näkemyksiisi. Mutta eihän se nyt näin menekään.

Koko paskan päivän päätteeksi vielä se yksi hetki, joka kaiken vaan kääntää! Se minun pienin poikaseni!

Jos Joku minua sillä kaikkein julmimmalla tavalla koettelee, niin onko minun sekin hyväksyttävä?? Jos minut tunnet, niin tiedät mistä on kyse!

Ja nytkin minun on oltava vahvin??? En voi muuta kuin itkeä!!!

Lue lisää

http://video.yahoo.com/video/play?ei=UTF-8&cache=1&gid=946608&vid=1202370&b=1

Rosatar kirjoitti:

Oikeesti minua alkoi itkettämään kun lueskelin tätä juttuas! Mutta toisaalta kuten joskus sanottu sinulla on se uskomaton rauhoittava vaikutus minuun. Joka sekin puolestaan, tiettyjä juttuja vasten peilattuna, on aika kornia. En tiedä.

Muuta kuin sen, että viime yönä mietiskelin tätä elämää yleensä. Tai paremminkin omia tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Kyllä siinä monenlaiset tuntemukset velloivat. Itseinhosta aina itsesääliin asti. Mutta nyt näin aamulla mulla on kuiteskin suht rauhallinen olo. Kait näillä kaikilla paskajutuilla on jokin merkitys aina tässä pikku elämisessämme? Pikku pysähdyksiä tai suuria sellaisia. Aina paikallaan?

Siitäkin huolimatta, että minulla näitä pysähdyksiä on tässä viime aikoina ollut aika tiheään. Mutta heittelin kuitenkin siinä sivussa tolle Jumalallenikin, että riittäskö nyt vähäksi aikaa! Koska olenhan jo tässä aika nöyräksi muuttunut. Mutta ei sitä kukaan saa ketään liiaksi nöyryyttää!

>Tottakai sä saat purkaa tänne nettiinkin niin paljon kuin vain sielu sietää! Sitä vartenhan täällä ollaan! ;)<

Tätäkin siinä sivussa mietiskelin. Että kait tälläkin jokin merkitys on tässä kokonaisuudessa ollut? Siis, että tavallaan vahingossa olen tännekin ajautunut. Kait? Mutta löysinhän minä oikeesti täältä sinut, välillä tuntuu kuin suullani puhuisit. Ja paljonhan täällä netissä näet pyöriskellään. Kuka milläkin tyylillä. Mutta tyyli kuin tyyli.

>Joskus näyttäisi käyvän vielä niinkin, että lapsemme on vain hetken aikaa käymässä luonamme? Ehkä opettaakseen meille jotain tärkeää ja kaunista mikä koskee tätä elämäämme? Antamassa meille tavallaan uhrin. Lapsethan on aivan valtavan hyviä opettamaan meitä vanhempiaan! ;) <

Arvaas mitä! Tätäkää asiaa en olisi koskaan aiemmin osannut ajatella näin. Mutta toi uhri sana kuulostaa niin pahalta.

>Toivon, että olet saanut näistä yhteisistä kirjoitteluista vähän jotain uutta näkökulmaa, josta voi olla jotain apuakin nyt tässä vaikeassa tilanteessasi? Olethan jo moneen kertaan maininnutkin, että olet tuntenut helpotusta oloosi näistä yhteisistä jutuistamme? <

Tämä taisi jo tullakin tuolla aiemmin esille. Tuo aloitukseni tuli vain niin spontaanisti, ilman että jaksoin lukea tähän kohtaan asti.

>En tiedä sitten mikä tilanteesi olisi ilman sitä "toivoton olo" aloitustasi silloin joskus kesällä? Miten itse muuten arvioit? Tuntuuko, että olis vieläkin raskaampaa?<

Tätähän minä juuri ihmettelenkin, siis ajautumistani tänne! Ja kyllä minä oikeesti olen saanut näistä jutusteluistamme sellaista uutta näkökulmaa tähän elämiseen. En osaa edes ajatella, minkälainen ote minulla nyt tässä, juuri tässä hetkessä olisi tähän olemiseeni? Kaiketi aika paniikkimainen? Ja uskomatonta, että nytkin olen suht ’normaali’! Olen oppinut niin paljon!

>Käsittääkseni keskityt nyt kokonaan lapseesi ja olet saanut työasioistakin vapaata? Se on tietenkin tärkeää. Toivon todella, että asiat selviää parhaiten päin. Vakavista sairauksistakin voi nykyään jo parantua hyvin? Niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin.<

Toisaalta tossa yöllä mietin sitäkin, ettei minulle oikeesti ole hyväksi jäädä pois mistään normaaliympyröistä. Kovin pitkäksi aikaa. Ja ajattelenkin nyt näin, että kaikki menee omia polkujaan. En minä niihin voi millään tavoin vaikuttaa. Kait se on vain elettävä suht normaalia sitä tutuksi tullutta elämää! Ilman mitään sen kummempia ’hössötyksiä’?

>Mutta mun mielestäni sun pitää vaan tehdä tuolle asialle jotain? Antaa aikaa itsellesi, mennä ja tavata muita ihmisiä enemmän vapaa-ajallasikin.<

Niin kait! Mutta kun tuo menovaihekin on vain menettänyt merkityksensä. Tuntuu, että ne ’pakolliset’ menotkin ovat enempikin sisäistä tyhjyyttä lisääviä kuin elämää rikastuttavia!

>Ja ihan millä tahansa hetkellä sä saatat sellasen itselles löytääkin. Pitää vaan olla itsekin vähän aktiivinen. You know! =) <

En tiedä! Mulla kun taitaa ne ’mittarit’, teidän miesten suhteen, olla viritetty liian korkealle.

>Sun pitää vaan pysyä nyt urheana! =) Sun lapses näyttääkin sulle nyt esimerkkiä...<

Niinpä! Olenhan kait, tai ainaskin kasvamassa, jonkin asteiseksi soturiksi. Toi loppu onkin jo sitä faktaa!

Lue lisää

>>Muuta kuin sen, että viime yönä mietiskelin tätä elämää yleensä. Tai paremminkin omia tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Kyllä siinä monenlaiset tuntemukset velloivat. Itseinhosta aina itsesääliin asti. Mutta nyt näin aamulla mulla on kuiteskin suht rauhallinen olo. Kait näillä kaikilla paskajutuilla on jokin merkitys aina tässä pikku elämisessämme?>Siitäkin huolimatta, että minulla näitä pysähdyksiä on tässä viime aikoina ollut aika tiheään. Mutta heittelin kuitenkin siinä sivussa tolle Jumalallenikin, että riittäskö nyt vähäksi aikaa! Koska olenhan jo tässä aika nöyräksi muuttunut. Mutta ei sitä kukaan saa ketään liiaksi nöyryyttää! >Arvaas mitä! Tätäkää asiaa en olisi koskaan aiemmin osannut ajatella näin. Mutta toi uhri sana kuulostaa niin pahalta.>Tätähän minä juuri ihmettelenkin, siis ajautumistani tänne! Ja kyllä minä oikeesti olen saanut näistä jutusteluistamme sellaista uutta näkökulmaa tähän elämiseen. En osaa edes ajatella, minkälainen ote minulla nyt tässä, juuri tässä hetkessä olisi tähän olemiseeni? Kaiketi aika paniikkimainen? Ja uskomatonta, että nytkin olen suht ’normaali’! Olen oppinut niin paljon! >Toisaalta tossa yöllä mietin sitäkin, ettei minulle oikeesti ole hyväksi jäädä pois mistään normaaliympyröistä. Kovin pitkäksi aikaa. Ja ajattelenkin nyt näin, että kaikki menee omia polkujaan. En minä niihin voi millään tavoin vaikuttaa. Kait se on vain elettävä suht normaalia sitä tutuksi tullutta elämää! Ilman mitään sen kummempia ’hössötyksiä’? >Niin kait! Mutta kun tuo menovaihekin on vain menettänyt merkityksensä. Tuntuu, että ne ’pakolliset’ menotkin ovat enempikin sisäistä tyhjyyttä lisääviä kuin elämää rikastuttavia!>En tiedä! Mulla kun taitaa ne ’mittarit’, teidän miesten suhteen, olla viritetty liian korkealle.>Niinpä! Olenhan kait, tai ainaskin kasvamassa, jonkin asteiseksi soturiksi. Toi loppu onkin jo sitä faktaa!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Muuta kuin sen, että viime yönä mietiskelin tätä elämää yleensä. Tai paremminkin omia tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Kyllä siinä monenlaiset tuntemukset velloivat. Itseinhosta aina itsesääliin asti. Mutta nyt näin aamulla mulla on kuiteskin suht rauhallinen olo. Kait näillä kaikilla paskajutuilla on jokin merkitys aina tässä pikku elämisessämme?>Siitäkin huolimatta, että minulla näitä pysähdyksiä on tässä viime aikoina ollut aika tiheään. Mutta heittelin kuitenkin siinä sivussa tolle Jumalallenikin, että riittäskö nyt vähäksi aikaa! Koska olenhan jo tässä aika nöyräksi muuttunut. Mutta ei sitä kukaan saa ketään liiaksi nöyryyttää! >Arvaas mitä! Tätäkää asiaa en olisi koskaan aiemmin osannut ajatella näin. Mutta toi uhri sana kuulostaa niin pahalta.>Tätähän minä juuri ihmettelenkin, siis ajautumistani tänne! Ja kyllä minä oikeesti olen saanut näistä jutusteluistamme sellaista uutta näkökulmaa tähän elämiseen. En osaa edes ajatella, minkälainen ote minulla nyt tässä, juuri tässä hetkessä olisi tähän olemiseeni? Kaiketi aika paniikkimainen? Ja uskomatonta, että nytkin olen suht ’normaali’! Olen oppinut niin paljon! >Toisaalta tossa yöllä mietin sitäkin, ettei minulle oikeesti ole hyväksi jäädä pois mistään normaaliympyröistä. Kovin pitkäksi aikaa. Ja ajattelenkin nyt näin, että kaikki menee omia polkujaan. En minä niihin voi millään tavoin vaikuttaa. Kait se on vain elettävä suht normaalia sitä tutuksi tullutta elämää! Ilman mitään sen kummempia ’hössötyksiä’? >Niin kait! Mutta kun tuo menovaihekin on vain menettänyt merkityksensä. Tuntuu, että ne ’pakolliset’ menotkin ovat enempikin sisäistä tyhjyyttä lisääviä kuin elämää rikastuttavia!>En tiedä! Mulla kun taitaa ne ’mittarit’, teidän miesten suhteen, olla viritetty liian korkealle.>Niinpä! Olenhan kait, tai ainaskin kasvamassa, jonkin asteiseksi soturiksi. Toi loppu onkin jo sitä faktaa!

Lue lisää

>Mutta ehkä säkin olet soturisielu ja siitäkin syystä tunnet tätä 'sielujen sympatiaa' mua kohtaan? Kyllä soturi aina toisen soturin tunnistaa! <

Oikeesti! Minullahan on jo kohta täysi ja ’normaali’ vauhti päällä! Koska tämä ymmärrykseni joihinkin juttuihin, etenkin tähän elämään on saanut aivan uuden ja mahtavan ja ennen kaikkea itseäni rauhoittavan näkökulman.

>Nöyrtyminen onkin aina aika rankka prosessi. Mäkin olen joskus aikoinani kapinoinut Jumalaa vastaan. Kaipa se johtuu tästä karmauskostanikin, että en sellaista enää tee? Uskonkin Jumalan täydelliseen oikeudenmukaisuuteen kaikessa. <

Nöyrtyminen onkin yksi tärkeimpiä kykyjä oppiakseen elämään ja oppiakseen olemaan inhimillinen. Minä en nyt oikeesti koskaan ole tosimielessä kapinoinut (ellen sitten nuoruudessani) Jumalaa vastaan. Korkeintaan ollut kiukustunut! Minäkin uskon Jumalan oikeudenmukaisuuteen!

>Omat virheemme vain laittavat meidät välillä kärsimäänkin, ei Jumala. <

Kait se sitten näin on. Ja aika ’pienihän’ tämä minun kärsimykseni nyt oikeesti on. Sikäli kun keskustelin tässä tänään tuttuni kanssa, joka menetti kaksi lastaan liikenneonnettomuudessa. Eikä hänen kasvoistaan ole luettavissa minkäänlaista katkeruutta. Kukaan ulkopuolinen ei hänen olemuksestaan edes voisi lukea koskaan mitään tällaista, näin julmaa juttua, edes tapahtuneen. Hän sanoikin, että elämähän jatkuu! Eli kyllä minulla ei oikeesti ole mitään vinkumisen aihetta! Enhän ole ketään edes menettänyt?

>Mielestäni olet kyllä selvästikin sellainen ihminen, joka on kuitenkin aina yrittänyt tehdä parhaansa. Kukaanhan ei ole erehtymätön ja mun mielestäni silloin riittää ihan hyvin se, että on yrittänyt tehdä parhaansa. Ja opiksikin on kaikesta yritetty aina ottaa, olosuhteetkin huomioiden. <

Toki voin tämän asian aivan todeksi myöntää, ilman että sillä kehuskelisin. Tosin siinä taustalla on häilynyt aina se minun ääretön perfektionismini. Ja tätä taustaa vasten sitä tulee vain niin äärettömän kriittiseksi omia tekemisiään tai tekemättä jättämisiään kohtaan. Olenpahan vain tässä viime aikoina ihan opettelemalla opetellut irti pääsyä siitä täydellisyydestä. Koska eihän kukaan ole tai edes voi olla täydellinen missään eikä missään muodossa.

>Ja välillä me jopa halutaankin kärsiä, koska haluamme oppia kokoajan enemmän rakkaudestakin. Jostain syystä se vaan usein näyttää siltä, että rakkauttakin oppii parhaiten juuri kärsimyksien kautta?<

En nyt juuri tätä lausumaasi ymmärtänyt. Tai toki jollain tapaa, mutten täydellisesti?

>Kieltämättä huono sanavalinta multa! Lahja onkin paljon parempi sana.<

En tiedä miksi minulle tässä kohtaa tuli yksi vanha juttu mieleeni (Sinun aikanaan kirjoittamasi, jossain ja joskus). Ja tarkistin sen. Eli Markku, Marko, Markus ja Martti tulevat luultavasti Mars -nimisestä jumalasta. Poikani nimi tulee hepreasta, joka tarkoittaa ’Jahven (Jumalan) lahjaa’.

>Mä olen samalla kannalla, että varmaan onkin ihan hyvä ratkaisu saada ne arjen rutiinitkin taas mahdollsimman nopeasti pyörimään? Asioillahan on tosiaankin tapana järjestyä!<

Kyllähän se näin on, että elämä jatkuu! Minulla kun ei nyt yleensäkään ole tapana jäädä mitään asioita ’mussuttamaan’, vaikka se perfektionistinen tyylini siellä taustalla häilyykin. Mutta olenhan toisaalta kuiteskin realisti. Tosin ei sekään poissulje herkkyyttäni, joskus jopa tuntuu, että tätä kautta se vain voimistuu.

>Mun mielestäni kannattais aina keksiä itselleen tervehenkisiä juttuja ja etsiä sitten niidenkin kautta itselleen kontakteja muihin ihmisiin. Jotain uutta harrastamista vaikka keksiä itselleen. Ja sitten ehkä vois katella näitä netinkin senssipaikkoja.<

Näinhän se on! Ja näinhän minulla on aikomus tehdäkin, kunhan nämä muut jutut ovat kohtalaisessa järjestyksessä. Tosin niitten omien juttujeni tulee vaan sitten olla sellaisia, joista oikeesti pidän. Ei mitään ’keino’ –sellaisia. Oikeesti voisin palata niihin nuoruudenharrastuksiini, kuten vaikkapa kuorolaulamiseen. Mutta noihin senssijuttuihin en kyllä aio ryhtyä. Aineskaan vielä jos sitten koskaan!

>Mun mielestäni maailma on täynnä mukavia miehiä ja mä olen kyllä sieltä huonommasta päästä. Mähän en edes tanssi! Heh!<

Niinkö? Tanssimaanhan oppii aina ja se on kivaa!

>Mutta ehkä sä oletkin vaan löytämässä meistä miehistäkin sen henkisemmän puolemme? Ehkä aikaisemmin olet ajatellut, että meistä miehistä ei sellaista puolta oikein löytyisi?<

Oikeesti olen aina ’etsinyt’ miehistä sitä henkisyyttä. Ja rehellisesti sanottuna, ei sitä kyllä vaan ole täältä reaalimaailmasta löytynyt. Tai sitten en vaan ole jaksanut juosta sitäkään etsimässä. Mutta onhan Sinulla sitä henkisyyttä tässä nyt jopa ylitsevuotavasti!

Hectorilla on monia upeita ja rauhoittavia lauluja. Lauluja joissa on myös hienot sanat. Kuten myös toi ’kuullaan vain taivasta’ tai se ’yhtenä iltana’. Minähän pidän aina radion päällä. Rauhoittava musiikki on hyvä unen lähde!

Toki jo nyt mietin, onko minulla tässä tilanteessa edes oikeutta olla suht normaali? Ja oikeesti minua nyt vaan väsyttää. Joten ei kun nukkumaan, jos se uni nyt sitten tulisi? Aionhan kuiteskin aloittaa sen normaalin työrytminikin! Kyllä minulla niitä voimia riittää, kaiketinkin? Kaikki jututhan aina johonkin ’päätökseen’ tai ratkaisuun johtavat?

Rosatar kirjoitti:

>Mutta ehkä säkin olet soturisielu ja siitäkin syystä tunnet tätä 'sielujen sympatiaa' mua kohtaan? Kyllä soturi aina toisen soturin tunnistaa! <

Oikeesti! Minullahan on jo kohta täysi ja ’normaali’ vauhti päällä! Koska tämä ymmärrykseni joihinkin juttuihin, etenkin tähän elämään on saanut aivan uuden ja mahtavan ja ennen kaikkea itseäni rauhoittavan näkökulman.

>Nöyrtyminen onkin aina aika rankka prosessi. Mäkin olen joskus aikoinani kapinoinut Jumalaa vastaan. Kaipa se johtuu tästä karmauskostanikin, että en sellaista enää tee? Uskonkin Jumalan täydelliseen oikeudenmukaisuuteen kaikessa. <

Nöyrtyminen onkin yksi tärkeimpiä kykyjä oppiakseen elämään ja oppiakseen olemaan inhimillinen. Minä en nyt oikeesti koskaan ole tosimielessä kapinoinut (ellen sitten nuoruudessani) Jumalaa vastaan. Korkeintaan ollut kiukustunut! Minäkin uskon Jumalan oikeudenmukaisuuteen!

>Omat virheemme vain laittavat meidät välillä kärsimäänkin, ei Jumala. <

Kait se sitten näin on. Ja aika ’pienihän’ tämä minun kärsimykseni nyt oikeesti on. Sikäli kun keskustelin tässä tänään tuttuni kanssa, joka menetti kaksi lastaan liikenneonnettomuudessa. Eikä hänen kasvoistaan ole luettavissa minkäänlaista katkeruutta. Kukaan ulkopuolinen ei hänen olemuksestaan edes voisi lukea koskaan mitään tällaista, näin julmaa juttua, edes tapahtuneen. Hän sanoikin, että elämähän jatkuu! Eli kyllä minulla ei oikeesti ole mitään vinkumisen aihetta! Enhän ole ketään edes menettänyt?

>Mielestäni olet kyllä selvästikin sellainen ihminen, joka on kuitenkin aina yrittänyt tehdä parhaansa. Kukaanhan ei ole erehtymätön ja mun mielestäni silloin riittää ihan hyvin se, että on yrittänyt tehdä parhaansa. Ja opiksikin on kaikesta yritetty aina ottaa, olosuhteetkin huomioiden. <

Toki voin tämän asian aivan todeksi myöntää, ilman että sillä kehuskelisin. Tosin siinä taustalla on häilynyt aina se minun ääretön perfektionismini. Ja tätä taustaa vasten sitä tulee vain niin äärettömän kriittiseksi omia tekemisiään tai tekemättä jättämisiään kohtaan. Olenpahan vain tässä viime aikoina ihan opettelemalla opetellut irti pääsyä siitä täydellisyydestä. Koska eihän kukaan ole tai edes voi olla täydellinen missään eikä missään muodossa.

>Ja välillä me jopa halutaankin kärsiä, koska haluamme oppia kokoajan enemmän rakkaudestakin. Jostain syystä se vaan usein näyttää siltä, että rakkauttakin oppii parhaiten juuri kärsimyksien kautta?<

En nyt juuri tätä lausumaasi ymmärtänyt. Tai toki jollain tapaa, mutten täydellisesti?

>Kieltämättä huono sanavalinta multa! Lahja onkin paljon parempi sana.<

En tiedä miksi minulle tässä kohtaa tuli yksi vanha juttu mieleeni (Sinun aikanaan kirjoittamasi, jossain ja joskus). Ja tarkistin sen. Eli Markku, Marko, Markus ja Martti tulevat luultavasti Mars -nimisestä jumalasta. Poikani nimi tulee hepreasta, joka tarkoittaa ’Jahven (Jumalan) lahjaa’.

>Mä olen samalla kannalla, että varmaan onkin ihan hyvä ratkaisu saada ne arjen rutiinitkin taas mahdollsimman nopeasti pyörimään? Asioillahan on tosiaankin tapana järjestyä!<

Kyllähän se näin on, että elämä jatkuu! Minulla kun ei nyt yleensäkään ole tapana jäädä mitään asioita ’mussuttamaan’, vaikka se perfektionistinen tyylini siellä taustalla häilyykin. Mutta olenhan toisaalta kuiteskin realisti. Tosin ei sekään poissulje herkkyyttäni, joskus jopa tuntuu, että tätä kautta se vain voimistuu.

>Mun mielestäni kannattais aina keksiä itselleen tervehenkisiä juttuja ja etsiä sitten niidenkin kautta itselleen kontakteja muihin ihmisiin. Jotain uutta harrastamista vaikka keksiä itselleen. Ja sitten ehkä vois katella näitä netinkin senssipaikkoja.<

Näinhän se on! Ja näinhän minulla on aikomus tehdäkin, kunhan nämä muut jutut ovat kohtalaisessa järjestyksessä. Tosin niitten omien juttujeni tulee vaan sitten olla sellaisia, joista oikeesti pidän. Ei mitään ’keino’ –sellaisia. Oikeesti voisin palata niihin nuoruudenharrastuksiini, kuten vaikkapa kuorolaulamiseen. Mutta noihin senssijuttuihin en kyllä aio ryhtyä. Aineskaan vielä jos sitten koskaan!

>Mun mielestäni maailma on täynnä mukavia miehiä ja mä olen kyllä sieltä huonommasta päästä. Mähän en edes tanssi! Heh!<

Niinkö? Tanssimaanhan oppii aina ja se on kivaa!

>Mutta ehkä sä oletkin vaan löytämässä meistä miehistäkin sen henkisemmän puolemme? Ehkä aikaisemmin olet ajatellut, että meistä miehistä ei sellaista puolta oikein löytyisi?<

Oikeesti olen aina ’etsinyt’ miehistä sitä henkisyyttä. Ja rehellisesti sanottuna, ei sitä kyllä vaan ole täältä reaalimaailmasta löytynyt. Tai sitten en vaan ole jaksanut juosta sitäkään etsimässä. Mutta onhan Sinulla sitä henkisyyttä tässä nyt jopa ylitsevuotavasti!

Hectorilla on monia upeita ja rauhoittavia lauluja. Lauluja joissa on myös hienot sanat. Kuten myös toi ’kuullaan vain taivasta’ tai se ’yhtenä iltana’. Minähän pidän aina radion päällä. Rauhoittava musiikki on hyvä unen lähde!

Toki jo nyt mietin, onko minulla tässä tilanteessa edes oikeutta olla suht normaali? Ja oikeesti minua nyt vaan väsyttää. Joten ei kun nukkumaan, jos se uni nyt sitten tulisi? Aionhan kuiteskin aloittaa sen normaalin työrytminikin! Kyllä minulla niitä voimia riittää, kaiketinkin? Kaikki jututhan aina johonkin ’päätökseen’ tai ratkaisuun johtavat?

Lue lisää

>>Kait se sitten näin on. Ja aika ’pienihän’ tämä minun kärsimykseni nyt oikeesti on. Sikäli kun keskustelin tässä tänään tuttuni kanssa, joka menetti kaksi lastaan liikenneonnettomuudessa. Eikä hänen kasvoistaan ole luettavissa minkäänlaista katkeruutta. Kukaan ulkopuolinen ei hänen olemuksestaan edes voisi lukea koskaan mitään tällaista, näin julmaa juttua, edes tapahtuneen. Hän sanoikin, että elämähän jatkuu! Eli kyllä minulla ei oikeesti ole mitään vinkumisen aihetta! Enhän ole ketään edes menettänyt?>En tiedä miksi minulle tässä kohtaa tuli yksi vanha juttu mieleeni (Sinun aikanaan kirjoittamasi, jossain ja joskus). Ja tarkistin sen. Eli Markku, Marko, Markus ja Martti tulevat luultavasti Mars -nimisestä jumalasta. Poikani nimi tulee hepreasta, joka tarkoittaa ’Jahven (Jumalan) lahjaa’.>Kyllähän se näin on, että elämä jatkuu! Minulla kun ei nyt yleensäkään ole tapana jäädä mitään asioita ’mussuttamaan’, vaikka se perfektionistinen tyylini siellä taustalla häilyykin. Mutta olenhan toisaalta kuiteskin realisti. Tosin ei sekään poissulje herkkyyttäni, joskus jopa tuntuu, että tätä kautta se vain voimistuu. >Näinhän se on! Ja näinhän minulla on aikomus tehdäkin, kunhan nämä muut jutut ovat kohtalaisessa järjestyksessä. Tosin niitten omien juttujeni tulee vaan sitten olla sellaisia, joista oikeesti pidän. Ei mitään ’keino’ –sellaisia. Oikeesti voisin palata niihin nuoruudenharrastuksiini, kuten vaikkapa kuorolaulamiseen. Mutta noihin senssijuttuihin en kyllä aio ryhtyä. Aineskaan vielä jos sitten koskaan! >Niinkö? Tanssimaanhan oppii aina ja se on kivaa! >Oikeesti olen aina ’etsinyt’ miehistä sitä henkisyyttä. Ja rehellisesti sanottuna, ei sitä kyllä vaan ole täältä reaalimaailmasta löytynyt. Tai sitten en vaan ole jaksanut juosta sitäkään etsimässä. Mutta onhan Sinulla sitä henkisyyttä tässä nyt jopa ylitsevuotavasti! >Hectorilla on monia upeita ja rauhoittavia lauluja. Lauluja joissa on myös hienot sanat. Kuten myös toi ’kuullaan vain taivasta’ tai se ’yhtenä iltana’. Minähän pidän aina radion päällä. Rauhoittava musiikki on hyvä unen lähde!>Toki jo nyt mietin, onko minulla tässä tilanteessa edes oikeutta olla suht normaali? Ja oikeesti minua nyt vaan väsyttää. Joten ei kun nukkumaan, jos se uni nyt sitten tulisi? Aionhan kuiteskin aloittaa sen normaalin työrytminikin! Kyllä minulla niitä voimia riittää, kaiketinkin? Kaikki jututhan aina johonkin ’päätökseen’ tai ratkaisuun johtavat?

Mr. manynames kirjoitti:

>>Kait se sitten näin on. Ja aika ’pienihän’ tämä minun kärsimykseni nyt oikeesti on. Sikäli kun keskustelin tässä tänään tuttuni kanssa, joka menetti kaksi lastaan liikenneonnettomuudessa. Eikä hänen kasvoistaan ole luettavissa minkäänlaista katkeruutta. Kukaan ulkopuolinen ei hänen olemuksestaan edes voisi lukea koskaan mitään tällaista, näin julmaa juttua, edes tapahtuneen. Hän sanoikin, että elämähän jatkuu! Eli kyllä minulla ei oikeesti ole mitään vinkumisen aihetta! Enhän ole ketään edes menettänyt?>En tiedä miksi minulle tässä kohtaa tuli yksi vanha juttu mieleeni (Sinun aikanaan kirjoittamasi, jossain ja joskus). Ja tarkistin sen. Eli Markku, Marko, Markus ja Martti tulevat luultavasti Mars -nimisestä jumalasta. Poikani nimi tulee hepreasta, joka tarkoittaa ’Jahven (Jumalan) lahjaa’.>Kyllähän se näin on, että elämä jatkuu! Minulla kun ei nyt yleensäkään ole tapana jäädä mitään asioita ’mussuttamaan’, vaikka se perfektionistinen tyylini siellä taustalla häilyykin. Mutta olenhan toisaalta kuiteskin realisti. Tosin ei sekään poissulje herkkyyttäni, joskus jopa tuntuu, että tätä kautta se vain voimistuu. >Näinhän se on! Ja näinhän minulla on aikomus tehdäkin, kunhan nämä muut jutut ovat kohtalaisessa järjestyksessä. Tosin niitten omien juttujeni tulee vaan sitten olla sellaisia, joista oikeesti pidän. Ei mitään ’keino’ –sellaisia. Oikeesti voisin palata niihin nuoruudenharrastuksiini, kuten vaikkapa kuorolaulamiseen. Mutta noihin senssijuttuihin en kyllä aio ryhtyä. Aineskaan vielä jos sitten koskaan! >Niinkö? Tanssimaanhan oppii aina ja se on kivaa! >Oikeesti olen aina ’etsinyt’ miehistä sitä henkisyyttä. Ja rehellisesti sanottuna, ei sitä kyllä vaan ole täältä reaalimaailmasta löytynyt. Tai sitten en vaan ole jaksanut juosta sitäkään etsimässä. Mutta onhan Sinulla sitä henkisyyttä tässä nyt jopa ylitsevuotavasti! >Hectorilla on monia upeita ja rauhoittavia lauluja. Lauluja joissa on myös hienot sanat. Kuten myös toi ’kuullaan vain taivasta’ tai se ’yhtenä iltana’. Minähän pidän aina radion päällä. Rauhoittava musiikki on hyvä unen lähde!>Toki jo nyt mietin, onko minulla tässä tilanteessa edes oikeutta olla suht normaali? Ja oikeesti minua nyt vaan väsyttää. Joten ei kun nukkumaan, jos se uni nyt sitten tulisi? Aionhan kuiteskin aloittaa sen normaalin työrytminikin! Kyllä minulla niitä voimia riittää, kaiketinkin? Kaikki jututhan aina johonkin ’päätökseen’ tai ratkaisuun johtavat?

Lue lisää

Voi vitsi, että olen uupunut! Kauniit alkusanat? Mutta kun joskus kaikki fakta onkin vain pelkkää fiktiota? Kait tämä henkinen väsymys tuo, fyysisen väsymyksen lisäksi, vielä kaiken skeptisyydenkin? Eikö olekin ymmärrettävää? Kait tämänkin jollain tavalla ymmärrät?? Siis mitä tarkoitan. Tai oikeammin jopa ’vaadin’, että ymmärrät! Sorry vaan!

Minulla kun ei nyt ole sympatioita oikein ketään kohtaan. Ei tuolla toisessakaan ketjussa. Toki voinhan minäkin miettiä, vieläkin, että: ’mitähän tämä maailma nyt sitten oikeesti vaatii??’ Toisaalta aika vaikea asia pohdittavaksikin? Emmeköhän yksilötasolla kokonaisuuksia ajatellen ole kuitenkin se tippa meressä? Ja tätä vasten ajateltuna vaikuttaa jopa ihmeeltä, että tämä maapallomme on edes olemassa.

Joten kyllä tässä 'sekamelskassa' se oma ainutlaatuisuuskin on, tai pikemmin on pikku pakossa sovitettavissa/sovitettava tähän kokonaisuuteen. Luopumatta kuiteskaan siitä omasta sisäisestä minästä. (Tulee vähän ongelmia mitä tarkoitan). Ja nytkin oikeesti ’vaadin, että ymmärrät!

Kait nyt yritän jotain kuitenkin vastailla jonkun aivan täysijärkisenkin ajatuksiin. En niinkään jonkun ’hullun’, kuten jossain kohdassa heittelit.

>Tuossapa toitkin esille tämän erittäin tärkeän asioiden suhteellisuuden. Asiat ovat vain hyvin harvoin niin huonosti, ettei enää huonommin voisi olla?<

Niinpä, edelleenkin yritän ajatella tätä näin. Toki se suhteellisuus –ajattelukin on aina suhteellista?

>Perfektionismikin vähenee nähdäkseni iän myötä? Pakko alkaa armahtamaan itseään, kun huomaa fysiikankin rappeutuvan ja älynkin vähän hiipuvan, mutta onneksi kuitenkin viisaus vaan lisääntyy!<

Hope so! Mutta vaikeaa se on. Kait se uupumukseni johtuu osittain myös tästä. Tosin fysiikkani pitäisi olla kuiteskin aina suht’ kohdallaan, siitäkin huolimatta, että se tässä syksyn mittaan on joka suhteessa pikkusen, jopa paljonkin alaspäin mennyt.

Mutta mikä sitten on tuon älyn ja viisauden välinen ero? Sitäkin mietin. Ja kuiteskin sen ymmärrän. Tietenkin ymmärrän! Mutta, mutta kun…

>Kuorolaulanta voiskin muuten olla tosi hyvä homma!<

Ehkä, ehkä ei! Olenhan laulanut kirkkokuorossa, mutta myös niin sanotussa ’viihdekuorossa’! Kumpikin ihan hyvä juttu, aikanaan.

>Mutkin muuten laitettiin joskus 8-vuotiaana koulun kuoroon, mutta mä karkasin (heh!) sieltä jo ekan kerran jälkeen. Musiikki alko kiinnostaa enemmän vasta sitten teini-iässä ja piti tottakai se sähkökitarakin ostaa.<

Voin kuvitella tämän jutun aika elävästi, kohdallasi. Ja arvaas mitä, minun yksi suuri haaveeni on vielä oppia soittamaan, sitä ihan perinteistä kitaraakin. Kehuskelematta sen enempää osaan soittaa klarinettia ja jopa trumpettia (aika epänaisellinen soitin). Mutta nuorena halusin oikeesti soittaa vain haitaria, jonka joku joskus aikanaan minulle lupasi, mutta ei koskaan ostanut. Mutta ei sillä väliä, nyt enää!

>Joo, no mä ymmärrän jos susta noi senssijutut tuntuu vähän epätoivosten ihmisten jutuilta? Mut koskaan ei pitäs olla ennakkoluulonenkaan. Varmasti sitäkin kautta voi löytää itselleen vaikka kuinka kivan ihmisen.<

En minä ole enää ennakkoluuloinen mistään asiasta. Kaikki jutut on ihan ok. Ainut vaan, ettei minun tarvitse tehdä tai olla keinotekoisesti kiinnostunut mistään, mistä en ole! Tämä vaan on taas yksi niitä asioita, joita en viitsi ihan kaikille julistaa. Sinulle pelkästään toki voisin. (Eli tässä mielessä tämä netti on aika ’rajoitettu’ niihin omiin ajatuksiin).

>Joo, no mä välillä vitsailen tanssivani vain sota- ja sadetansseja. Mä kyllä tuntisin tanssilattialla itseni vaan ihan pingviiniksi.<

Höpsön köpsöö! Ei tyylillä ole väliä. I’M sure You know what I mean!?

>Mä vaan luulen, että riippuu ihan siitä missä 'piireissä' liikkuu? Mitä harrastaa yms. Niissä piireissä missä itse liikun on mielestäni paljonkin henkisiä miehiä. Mutta ehkä mä vaan olen osannut valita piirini aika tarkkaan?<

Kadehdin Sinua! Sinulla on vapaus ’valita’ piirisi. Kait minullakin? Jossain suhteessa?

>Enkä mäkään oikeesti edes ole kovinkaan henkinen. Annan täällä netissä vaan itsestäni sellaisen kuvan. ;)<

Tätä lausumaasi en nyt oikein usko! Vaikka netissä ollaankin. Tai sitten se minun faktani on tosiaankin vain pelkkää fiktiota!?

>Mäkin olen aina pitänyt Hectorista! Musta sen musiikissa välittyykin usein aika hyvin tämä stadilainen identiteettikin.<

Niinkö? Siis tuo stadilainen identiteettikin. Ei se ole mikään ’perusta’ omia mitään! Jos näin ajattelet, niin sitten minäkin voin ajatella joitakin juttuja taas aivan eri näkökulmasta.

>Yleensä paras tapa tilanteessa, kuin tilanteessa on pysyä mahdollisimman rauhallisena ja normaalina. Niin monesti se oma suhtautumisemmekin vaikuttaa lapsiimmekin. Rauhallisuuskin vaan rauhoittaa ja rauhattomuus synnyttää vaan lisää rauhattomuutta. =)<

Niinpä! Vaikka sen kuinka näin ’aikuisena’ mieltää! Mutta sekin rauhallisuus vaan aina ja aina vaan järkkyy. Syy kuin syy. But this is life and life goes on!

Aika relevanttinen kokonaisjuttu?

Rosatar kirjoitti:

Voi vitsi, että olen uupunut! Kauniit alkusanat? Mutta kun joskus kaikki fakta onkin vain pelkkää fiktiota? Kait tämä henkinen väsymys tuo, fyysisen väsymyksen lisäksi, vielä kaiken skeptisyydenkin? Eikö olekin ymmärrettävää? Kait tämänkin jollain tavalla ymmärrät?? Siis mitä tarkoitan. Tai oikeammin jopa ’vaadin’, että ymmärrät! Sorry vaan!

Minulla kun ei nyt ole sympatioita oikein ketään kohtaan. Ei tuolla toisessakaan ketjussa. Toki voinhan minäkin miettiä, vieläkin, että: ’mitähän tämä maailma nyt sitten oikeesti vaatii??’ Toisaalta aika vaikea asia pohdittavaksikin? Emmeköhän yksilötasolla kokonaisuuksia ajatellen ole kuitenkin se tippa meressä? Ja tätä vasten ajateltuna vaikuttaa jopa ihmeeltä, että tämä maapallomme on edes olemassa.

Joten kyllä tässä 'sekamelskassa' se oma ainutlaatuisuuskin on, tai pikemmin on pikku pakossa sovitettavissa/sovitettava tähän kokonaisuuteen. Luopumatta kuiteskaan siitä omasta sisäisestä minästä. (Tulee vähän ongelmia mitä tarkoitan). Ja nytkin oikeesti ’vaadin, että ymmärrät!

Kait nyt yritän jotain kuitenkin vastailla jonkun aivan täysijärkisenkin ajatuksiin. En niinkään jonkun ’hullun’, kuten jossain kohdassa heittelit.

>Tuossapa toitkin esille tämän erittäin tärkeän asioiden suhteellisuuden. Asiat ovat vain hyvin harvoin niin huonosti, ettei enää huonommin voisi olla?<

Niinpä, edelleenkin yritän ajatella tätä näin. Toki se suhteellisuus –ajattelukin on aina suhteellista?

>Perfektionismikin vähenee nähdäkseni iän myötä? Pakko alkaa armahtamaan itseään, kun huomaa fysiikankin rappeutuvan ja älynkin vähän hiipuvan, mutta onneksi kuitenkin viisaus vaan lisääntyy!<

Hope so! Mutta vaikeaa se on. Kait se uupumukseni johtuu osittain myös tästä. Tosin fysiikkani pitäisi olla kuiteskin aina suht’ kohdallaan, siitäkin huolimatta, että se tässä syksyn mittaan on joka suhteessa pikkusen, jopa paljonkin alaspäin mennyt.

Mutta mikä sitten on tuon älyn ja viisauden välinen ero? Sitäkin mietin. Ja kuiteskin sen ymmärrän. Tietenkin ymmärrän! Mutta, mutta kun…

>Kuorolaulanta voiskin muuten olla tosi hyvä homma!<

Ehkä, ehkä ei! Olenhan laulanut kirkkokuorossa, mutta myös niin sanotussa ’viihdekuorossa’! Kumpikin ihan hyvä juttu, aikanaan.

>Mutkin muuten laitettiin joskus 8-vuotiaana koulun kuoroon, mutta mä karkasin (heh!) sieltä jo ekan kerran jälkeen. Musiikki alko kiinnostaa enemmän vasta sitten teini-iässä ja piti tottakai se sähkökitarakin ostaa.<

Voin kuvitella tämän jutun aika elävästi, kohdallasi. Ja arvaas mitä, minun yksi suuri haaveeni on vielä oppia soittamaan, sitä ihan perinteistä kitaraakin. Kehuskelematta sen enempää osaan soittaa klarinettia ja jopa trumpettia (aika epänaisellinen soitin). Mutta nuorena halusin oikeesti soittaa vain haitaria, jonka joku joskus aikanaan minulle lupasi, mutta ei koskaan ostanut. Mutta ei sillä väliä, nyt enää!

>Joo, no mä ymmärrän jos susta noi senssijutut tuntuu vähän epätoivosten ihmisten jutuilta? Mut koskaan ei pitäs olla ennakkoluulonenkaan. Varmasti sitäkin kautta voi löytää itselleen vaikka kuinka kivan ihmisen.<

En minä ole enää ennakkoluuloinen mistään asiasta. Kaikki jutut on ihan ok. Ainut vaan, ettei minun tarvitse tehdä tai olla keinotekoisesti kiinnostunut mistään, mistä en ole! Tämä vaan on taas yksi niitä asioita, joita en viitsi ihan kaikille julistaa. Sinulle pelkästään toki voisin. (Eli tässä mielessä tämä netti on aika ’rajoitettu’ niihin omiin ajatuksiin).

>Joo, no mä välillä vitsailen tanssivani vain sota- ja sadetansseja. Mä kyllä tuntisin tanssilattialla itseni vaan ihan pingviiniksi.<

Höpsön köpsöö! Ei tyylillä ole väliä. I’M sure You know what I mean!?

>Mä vaan luulen, että riippuu ihan siitä missä 'piireissä' liikkuu? Mitä harrastaa yms. Niissä piireissä missä itse liikun on mielestäni paljonkin henkisiä miehiä. Mutta ehkä mä vaan olen osannut valita piirini aika tarkkaan?<

Kadehdin Sinua! Sinulla on vapaus ’valita’ piirisi. Kait minullakin? Jossain suhteessa?

>Enkä mäkään oikeesti edes ole kovinkaan henkinen. Annan täällä netissä vaan itsestäni sellaisen kuvan. ;)<

Tätä lausumaasi en nyt oikein usko! Vaikka netissä ollaankin. Tai sitten se minun faktani on tosiaankin vain pelkkää fiktiota!?

>Mäkin olen aina pitänyt Hectorista! Musta sen musiikissa välittyykin usein aika hyvin tämä stadilainen identiteettikin.<

Niinkö? Siis tuo stadilainen identiteettikin. Ei se ole mikään ’perusta’ omia mitään! Jos näin ajattelet, niin sitten minäkin voin ajatella joitakin juttuja taas aivan eri näkökulmasta.

>Yleensä paras tapa tilanteessa, kuin tilanteessa on pysyä mahdollisimman rauhallisena ja normaalina. Niin monesti se oma suhtautumisemmekin vaikuttaa lapsiimmekin. Rauhallisuuskin vaan rauhoittaa ja rauhattomuus synnyttää vaan lisää rauhattomuutta. =)<

Niinpä! Vaikka sen kuinka näin ’aikuisena’ mieltää! Mutta sekin rauhallisuus vaan aina ja aina vaan järkkyy. Syy kuin syy. But this is life and life goes on!

Aika relevanttinen kokonaisjuttu?

Lue lisää

>>Voin kuvitella tämän jutun aika elävästi, kohdallasi. Ja arvaas mitä, minun yksi suuri haaveeni on vielä oppia soittamaan, sitä ihan perinteistä kitaraakin. Kehuskelematta sen enempää osaan soittaa klarinettia ja jopa trumpettia (aika epänaisellinen soitin). Mutta nuorena halusin oikeesti soittaa vain haitaria, jonka joku joskus aikanaan minulle lupasi, mutta ei koskaan ostanut. Mutta ei sillä väliä, nyt enää!>Mutta mikä sitten on tuon älyn ja viisauden välinen ero? Sitäkin mietin. Ja kuiteskin sen ymmärrän. Tietenkin ymmärrän! Mutta, mutta kun… >Höpsön köpsöö! Ei tyylillä ole väliä. I’M sure You know what I mean!? >Kadehdin Sinua! Sinulla on vapaus ’valita’ piirisi. Kait minullakin? Jossain suhteessa? >Tätä lausumaasi en nyt oikein usko! Vaikka netissä ollaankin. Tai sitten se minun faktani on tosiaankin vain pelkkää fiktiota!?>Niinkö? Siis tuo stadilainen identiteettikin. Ei se ole mikään ’perusta’ omia mitään! Jos näin ajattelet, niin sitten minäkin voin ajatella joitakin juttuja taas aivan eri näkökulmasta.>Niinpä! Vaikka sen kuinka näin ’aikuisena’ mieltää! Mutta sekin rauhallisuus vaan aina ja aina vaan järkkyy. Syy kuin syy. But this is life and life goes on!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Voin kuvitella tämän jutun aika elävästi, kohdallasi. Ja arvaas mitä, minun yksi suuri haaveeni on vielä oppia soittamaan, sitä ihan perinteistä kitaraakin. Kehuskelematta sen enempää osaan soittaa klarinettia ja jopa trumpettia (aika epänaisellinen soitin). Mutta nuorena halusin oikeesti soittaa vain haitaria, jonka joku joskus aikanaan minulle lupasi, mutta ei koskaan ostanut. Mutta ei sillä väliä, nyt enää!>Mutta mikä sitten on tuon älyn ja viisauden välinen ero? Sitäkin mietin. Ja kuiteskin sen ymmärrän. Tietenkin ymmärrän! Mutta, mutta kun… >Höpsön köpsöö! Ei tyylillä ole väliä. I’M sure You know what I mean!? >Kadehdin Sinua! Sinulla on vapaus ’valita’ piirisi. Kait minullakin? Jossain suhteessa? >Tätä lausumaasi en nyt oikein usko! Vaikka netissä ollaankin. Tai sitten se minun faktani on tosiaankin vain pelkkää fiktiota!?>Niinkö? Siis tuo stadilainen identiteettikin. Ei se ole mikään ’perusta’ omia mitään! Jos näin ajattelet, niin sitten minäkin voin ajatella joitakin juttuja taas aivan eri näkökulmasta.>Niinpä! Vaikka sen kuinka näin ’aikuisena’ mieltää! Mutta sekin rauhallisuus vaan aina ja aina vaan järkkyy. Syy kuin syy. But this is life and life goes on!

Lue lisää

Kyllä toki toi Tuusulan juttu pikkuisen pysähdytti. Mutta olenkohan minä, jopa herkkänäkin ihmisenä, liian tunteeton ihminen, kun koko päivän samoja uutisia kuunnellessani jo uuvuin? En tiedä? Toki olen pahoillani tapahtuneesta mutta en kuiteskaan hysteerinen.

Kait siellä taustalla heijastelee niin monia asioita, joihin emme vaan voi vaikuttaa. Tai sitten voimme! Olenhan jo heittänyt joskus, että syy lastemme tietynlaiseen käyttäytymiseen voinee olla meissä vanhemmissa. Olematta sen enempää ekspertti tällä alueella, kokemuksesta vaan heittelen. Syyllistämättä ketään. Elämähän on niin vaikeaa!

Jotkut nuoret kuitenkin selviävät. Olipa se lapsuusaika kuinka hurjaa tahansa. En tiedä?

Onko tämäkin vain sitä elämisen tiettyä ’pakko kiertokulkua’? Opetusta meille kaikille? Vaikeita asioita pohdittaviksi! Kun kuiteskin näitä juttuja on taipumus puntaroida aina vaan siitä omasta näkökulmasta.

>Mulla on tällänen simppeli 'kaava' harmoniseen ihmiseen.

Äly herkkyys tieto ymmärrys = viisaus<

Toki minäkin tämän yhtälön olen oivaltanut. Ja tässä esittämässäsi yhtälössä on se viisauden ydin! Mutta ennen kaikkea korostaisin tuota viimeistä sanaasi ’ymmärrys’. Toki herkkyydelläkin on tietty tärkeä osansa siinä ymmärryksessä. Ei ole ymmärrystä ilman herkkyyttä! Herkkyys on elementti, jonka avulla oivalletaan tästä elämästä monia juttuja ilman tietoakaan. Toki älyä, ’sitaateissa’ pitänee omata tai sitten ei? Tässä tätä minun tyhmää analysointiani.

>Hakeutuu samanlaisten ihmisten pariin, kuin millainen on itsekin? Tätä tietenkin tapahtuu 'niin hyvässä, kuin pahassakin'.<

Kait se olisikin se helpoin tapa. Mutta kun…Ei se vaan aina mene niin. Aineskaan pääsääntöisesti, siis minun osaltani.

>Ymmärrän kyllä, että olet muodostanut musta miellyttävän mielikuvan itsellesi? Mutta kuten aina sanonkin, niin olen oppinut tulemaan itseni kanssa hyvin toimeen, eikä näitä itseni mollaamisiani kannata tosiaankaan niin tosissaan ottaa. Ja 'soturisieluna' koen koko tämän elämäni vaan haastavaksi ja ehkä olenkin juuri siitä syystä valinnut itselleni tämän nykyisen elämäni 'maailman vihatuimpana miehenä'?<

Niin olenkin! Haluan olla samanlainen soturi tässä elämässäni. Ja toki nuo uutiset ’tuolla taustalla’ muistuttavat, että meidän kaikkien tulisi olla sotureita. Etkä sinä voi olla maailman vihatuin mies! Et aineskaan minulle!

>Mun mielestäni musiikki onkin taiteista suurin. Mikään muu taide ei kykene koskettamaan samanaikaisesti miljoonia, jopa miljardeja kuin mihin musiikki kykenee. Musisoivat ihmiset ovat muutenkin mielestäni yleensä rauhallisia ja harmoonisia yksilöitä.<

Niinpä! Minulle musiikki on korvannut useita muita juttuja, kuten esimerkiksi telkkarin.

>Ehkä täytyy vaan olla itsekin stadilainen ymmärtääkseen Hectorin sielunmaisemaa vähän paremmin?<

Ei tartte. Joudunhan taas huomenna sinne stadiinkin tulemaan. Näin se minunkin elämäni jatkuu, kaikesta huolimatta. Kuten kaikkien. Niittenkin, joille tämä päivä on ollut pelkkää surun päivää! Elämä on niin, voisi jopa sanoa, että yli ihmisymmärryksen ylikäypää.

>Ei näytä ulospäin pelkojaankaan. Ja pelkokin on usein täysin terve tunne, kyse onkin vaan siitä kuinka hyvin sen osaa muilta salata.<

En minä oikeesti pelkää enää mitään. Ja jos pelkään, en niitä salaa.

Muuta en osaa lausua kuin kiitoksen siitä, että olet olemassa! Toivottavasti monet muutkin tämän päivän murheessa elävät löytävät vastaavanlaisen lohdun!

Toki tässäkin tulee mietittäväksi kenelle tästä ja näistä nettijutusteluista on hyötyä!

Rosatar kirjoitti:

Kyllä toki toi Tuusulan juttu pikkuisen pysähdytti. Mutta olenkohan minä, jopa herkkänäkin ihmisenä, liian tunteeton ihminen, kun koko päivän samoja uutisia kuunnellessani jo uuvuin? En tiedä? Toki olen pahoillani tapahtuneesta mutta en kuiteskaan hysteerinen.

Kait siellä taustalla heijastelee niin monia asioita, joihin emme vaan voi vaikuttaa. Tai sitten voimme! Olenhan jo heittänyt joskus, että syy lastemme tietynlaiseen käyttäytymiseen voinee olla meissä vanhemmissa. Olematta sen enempää ekspertti tällä alueella, kokemuksesta vaan heittelen. Syyllistämättä ketään. Elämähän on niin vaikeaa!

Jotkut nuoret kuitenkin selviävät. Olipa se lapsuusaika kuinka hurjaa tahansa. En tiedä?

Onko tämäkin vain sitä elämisen tiettyä ’pakko kiertokulkua’? Opetusta meille kaikille? Vaikeita asioita pohdittaviksi! Kun kuiteskin näitä juttuja on taipumus puntaroida aina vaan siitä omasta näkökulmasta.

>Mulla on tällänen simppeli 'kaava' harmoniseen ihmiseen.

Äly herkkyys tieto ymmärrys = viisaus<

Toki minäkin tämän yhtälön olen oivaltanut. Ja tässä esittämässäsi yhtälössä on se viisauden ydin! Mutta ennen kaikkea korostaisin tuota viimeistä sanaasi ’ymmärrys’. Toki herkkyydelläkin on tietty tärkeä osansa siinä ymmärryksessä. Ei ole ymmärrystä ilman herkkyyttä! Herkkyys on elementti, jonka avulla oivalletaan tästä elämästä monia juttuja ilman tietoakaan. Toki älyä, ’sitaateissa’ pitänee omata tai sitten ei? Tässä tätä minun tyhmää analysointiani.

>Hakeutuu samanlaisten ihmisten pariin, kuin millainen on itsekin? Tätä tietenkin tapahtuu 'niin hyvässä, kuin pahassakin'.<

Kait se olisikin se helpoin tapa. Mutta kun…Ei se vaan aina mene niin. Aineskaan pääsääntöisesti, siis minun osaltani.

>Ymmärrän kyllä, että olet muodostanut musta miellyttävän mielikuvan itsellesi? Mutta kuten aina sanonkin, niin olen oppinut tulemaan itseni kanssa hyvin toimeen, eikä näitä itseni mollaamisiani kannata tosiaankaan niin tosissaan ottaa. Ja 'soturisieluna' koen koko tämän elämäni vaan haastavaksi ja ehkä olenkin juuri siitä syystä valinnut itselleni tämän nykyisen elämäni 'maailman vihatuimpana miehenä'?<

Niin olenkin! Haluan olla samanlainen soturi tässä elämässäni. Ja toki nuo uutiset ’tuolla taustalla’ muistuttavat, että meidän kaikkien tulisi olla sotureita. Etkä sinä voi olla maailman vihatuin mies! Et aineskaan minulle!

>Mun mielestäni musiikki onkin taiteista suurin. Mikään muu taide ei kykene koskettamaan samanaikaisesti miljoonia, jopa miljardeja kuin mihin musiikki kykenee. Musisoivat ihmiset ovat muutenkin mielestäni yleensä rauhallisia ja harmoonisia yksilöitä.<

Niinpä! Minulle musiikki on korvannut useita muita juttuja, kuten esimerkiksi telkkarin.

>Ehkä täytyy vaan olla itsekin stadilainen ymmärtääkseen Hectorin sielunmaisemaa vähän paremmin?<

Ei tartte. Joudunhan taas huomenna sinne stadiinkin tulemaan. Näin se minunkin elämäni jatkuu, kaikesta huolimatta. Kuten kaikkien. Niittenkin, joille tämä päivä on ollut pelkkää surun päivää! Elämä on niin, voisi jopa sanoa, että yli ihmisymmärryksen ylikäypää.

>Ei näytä ulospäin pelkojaankaan. Ja pelkokin on usein täysin terve tunne, kyse onkin vaan siitä kuinka hyvin sen osaa muilta salata.<

En minä oikeesti pelkää enää mitään. Ja jos pelkään, en niitä salaa.

Muuta en osaa lausua kuin kiitoksen siitä, että olet olemassa! Toivottavasti monet muutkin tämän päivän murheessa elävät löytävät vastaavanlaisen lohdun!

Toki tässäkin tulee mietittäväksi kenelle tästä ja näistä nettijutusteluista on hyötyä!

Lue lisää

>>Kyllä toki toi Tuusulan juttu pikkuisen pysähdytti. Mutta olenkohan minä, jopa herkkänäkin ihmisenä, liian tunteeton ihminen, kun koko päivän samoja uutisia kuunnellessani jo uuvuin? En tiedä? Toki olen pahoillani tapahtuneesta mutta en kuiteskaan hysteerinen.>Kait siellä taustalla heijastelee niin monia asioita, joihin emme vaan voi vaikuttaa. Tai sitten voimme! Olenhan jo heittänyt joskus, että syy lastemme tietynlaiseen käyttäytymiseen voinee olla meissä vanhemmissa. Olematta sen enempää ekspertti tällä alueella, kokemuksesta vaan heittelen. Syyllistämättä ketään. Elämähän on niin vaikeaa! >Onko tämäkin vain sitä elämisen tiettyä ’pakko kiertokulkua’? Opetusta meille kaikille? Vaikeita asioita pohdittaviksi! Kun kuiteskin näitä juttuja on taipumus puntaroida aina vaan siitä omasta näkökulmasta.>Ei ole ymmärrystä ilman herkkyyttä! Herkkyys on elementti, jonka avulla oivalletaan tästä elämästä monia juttuja ilman tietoakaan. Toki älyä, ’sitaateissa’ pitänee omata tai sitten ei? Tässä tätä minun tyhmää analysointiani.>Niin olenkin! Haluan olla samanlainen soturi tässä elämässäni. Ja toki nuo uutiset ’tuolla taustalla’ muistuttavat, että meidän kaikkien tulisi olla sotureita. Etkä sinä voi olla maailman vihatuin mies! Et aineskaan minulle!>Niinpä! Minulle musiikki on korvannut useita muita juttuja, kuten esimerkiksi telkkarin.>Ei tartte. Joudunhan taas huomenna sinne stadiinkin tulemaan. Näin se minunkin elämäni jatkuu, kaikesta huolimatta. Kuten kaikkien. Niittenkin, joille tämä päivä on ollut pelkkää surun päivää! Elämä on niin, voisi jopa sanoa, että yli ihmisymmärryksen ylikäypää.>Muuta en osaa lausua kuin kiitoksen siitä, että olet olemassa! Toivottavasti monet muutkin tämän päivän murheessa elävät löytävät vastaavanlaisen lohdun!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Kyllä toki toi Tuusulan juttu pikkuisen pysähdytti. Mutta olenkohan minä, jopa herkkänäkin ihmisenä, liian tunteeton ihminen, kun koko päivän samoja uutisia kuunnellessani jo uuvuin? En tiedä? Toki olen pahoillani tapahtuneesta mutta en kuiteskaan hysteerinen.>Kait siellä taustalla heijastelee niin monia asioita, joihin emme vaan voi vaikuttaa. Tai sitten voimme! Olenhan jo heittänyt joskus, että syy lastemme tietynlaiseen käyttäytymiseen voinee olla meissä vanhemmissa. Olematta sen enempää ekspertti tällä alueella, kokemuksesta vaan heittelen. Syyllistämättä ketään. Elämähän on niin vaikeaa! >Onko tämäkin vain sitä elämisen tiettyä ’pakko kiertokulkua’? Opetusta meille kaikille? Vaikeita asioita pohdittaviksi! Kun kuiteskin näitä juttuja on taipumus puntaroida aina vaan siitä omasta näkökulmasta.>Ei ole ymmärrystä ilman herkkyyttä! Herkkyys on elementti, jonka avulla oivalletaan tästä elämästä monia juttuja ilman tietoakaan. Toki älyä, ’sitaateissa’ pitänee omata tai sitten ei? Tässä tätä minun tyhmää analysointiani.>Niin olenkin! Haluan olla samanlainen soturi tässä elämässäni. Ja toki nuo uutiset ’tuolla taustalla’ muistuttavat, että meidän kaikkien tulisi olla sotureita. Etkä sinä voi olla maailman vihatuin mies! Et aineskaan minulle!>Niinpä! Minulle musiikki on korvannut useita muita juttuja, kuten esimerkiksi telkkarin.>Ei tartte. Joudunhan taas huomenna sinne stadiinkin tulemaan. Näin se minunkin elämäni jatkuu, kaikesta huolimatta. Kuten kaikkien. Niittenkin, joille tämä päivä on ollut pelkkää surun päivää! Elämä on niin, voisi jopa sanoa, että yli ihmisymmärryksen ylikäypää.>Muuta en osaa lausua kuin kiitoksen siitä, että olet olemassa! Toivottavasti monet muutkin tämän päivän murheessa elävät löytävät vastaavanlaisen lohdun!

Lue lisää

>En tiijä sitten aletaanko me ihmiset tosiaankin olla jo niin turtuneita tähän kaikkeen väkivaltaankin, että ei oikein enää tunnu missään?<

En aineskaan henkilökohtaisesti koskaan turru väkivaltaan. En fyysiiseen sen enempää kuin henkiseenkään sellaiseen! Tapahtuipa se sitten missä päin maailmaa tahansa. Voin pahoin ja koen tuskaa. Mutta, mutta pitäkseen itsensä suht järissään on pakko vain ’sulkea’ silmänsä ja korvansa! Eikä sekään ole oikein. Toki tiedän sen! Mutta missä meidän ’aseemme’ tähän pahaan oloon on? Täällä lintukoto Suomessammekaan?

>Itse näen nämä tapaukset vain oireina sairaasta yhteiskunnastamme, jossa inhimillisyys on alistettu lähes kokonaan rahanvallan alle. <

Toki tässä on osa totuus! Ei inhimillisyydellä olekaan enää mitään merkitystä tämän maailman menossa. Sorry vaan, mutta ei meillä Suomessakaan. Mutta sitten tänään, himppu ’viisaampana’ oivalsin jotain. Jotain jo aiemmin ’totuuksia’ tukevia näkemyksiäni. Jotka ovat pitkälti, elleipä täysin ajatusmaailmasi peilaavaan mukaista totuutta! Siksi sitä jollain tuntee voipuvaa olotilaa.

>Tietysti Suomen kaltainen hyvinvointivaltio on pitänyt senkin homman kyllä lähinnä marginaalisena. Mutta ehkä siellä pinnan alla taas jo vähän kuohuu?<

Marginaalit vaan loppuu! Mutta se on vaan yksi oire tästä yhteiskunnastamme.

Aina pitäisi jaksaa vain taistella! Kaikkea byrokratiaa vastaan. Mutta, mutta mistä saa sitä tukea ajatuksilleen…? Ja jaksaako? Jaksettava vain on.

>Mutta nuoret miehethän onkin usein vihaisia ja välillä me vähän vanhemmatkin äijät. Ostellaan aseita ja ollaan 'kovia'!<

Osaavathan ne naisetkin. Jos sitä peilataan johonkin joskus ja jonkun naisen tekemään ampumaradalla tekemään tragediaan. Onhan sekin jo valitettavasti unohdettu, vaikka kyseessä oli aikuinen. Ja tämäkin, tällä hetkellä vellova ’tragedia’ tätäkin taustaa vasten unohdetaan?

>Tää kaverihan siinä 'manifestissaan' taitaa itse todeta, että ei saa syyttää hänen vanhempiaan? Tais vielä samalla mainita, että ei pidä syyttää myöskään viihdeteollisuuttakaan, joka suoltaa väkivaltaakin liukuhihnalta elokuvissa, musiikissa ja peleissä. Aika vaikeeta olla uskomatta siihen, että niillä ei muka olis yhtään mitään merkitystä mihinkään?<

En ole lukenut tätä manifestia. Mutta silti olen edelleenkin ’eri’ linjoilla kanssasi siitä, siitä vanhemmuuden roolista! Koska siellä kodissa se jokin perusydin lapselle luodaan. Käsitys oikeasta ja väärästä. Rajat oikeasta ja väärästä. Ymmärrys siitä, että näitä rajoja ’tulkitaan’ tai voidaan tulkita hiukka eri tavoilla siellä päiväkodissa, koulussa, työympäristössä tai missä vaan kodin ulkopuolella. Mutta nekin on vaan sitten opittava sovittamaan ympäristön vaatimiin ’odotuksiin’. Kuitenkin niin, että muistutat lastasi, että olet erinomainen yksilö, kaikesta huolimatta. Vaikea selittää taas kerran, mitä ajattelen! Toki korostathan Sinäkin tätä? Siis tätä vanhemmuuden roolia ja sen tärkeyttä?

>Nykyinen meno on jo niin armotonta ja suorastaan raukkamaistakin!<

Niinpä! Edelliseen viitaten tämä armottomuuskin on kestettävissä, oikeilla eväillä! Raukkamaista on tuhota itsensä ja vielä raukkamaisempaa siinä ohessa joku/jotkut muut? Karkeaa ja tylyä tekstiä, puoleltani? Mutta näin tyly ole! Ja tänään olen senkin oppinut, että sano aina sanottavasi. Toki ’asiallisesti’ mutta jämäkästi. Vuoropuhelu on toki aina paikallaan.

>Mielestäni näistä tapauksista pitäisi oppia se, että jotain on pahasti tässä yhteiskunnassa pielessä? Taas tuleekin mieleen ne arvot. Sanahelinää kyllä tulee päättäjienkin suusta, mutta ei juuri mitään sen konkreettisempaa. Nuoretkin on vakavassa syrjäytymisvaarassa, joka sitten saattaakin purkautua tällaisina tekoinakin.<

Näin se vaan valitettavasti menee! Kunnioitan perheitä, jotka luovat jälkikasvulleen sellaiset arvot, joiden avulla luotsataan läpi tämä koko pikkuinen elämämme! Ja ne arvot kuten kaikki muukin luodaan siellä pikku perheen sisällä.

Koko yhteiskuntaamme ajatellen vaikeaa se on! Joku heitti minulle tänään, että mennään sieltä mistä aita on matalin. Niinkö? Missä ja mistä asioista? Kyllä tätä mietin tuossa paluumatkallani. Mietin jopa sitäkin, että onko tämä se paras ratkaisu sittenkin. Mutta ei! Ei se voi olla näin. Toki ymmärrän, mistä tämä ’aita’ heittokin tuli. Mutta… Mutta missä on se moraali? Olenhan jo aiemminkin Sinulle sanonut että minua kuvottaa se kaksinaismoraali?!

>Enpä tiedä sitten! Mikään tuskin muuttuu taaskaan? Näytellään vaan vähän aikaa televisioissakin vakavia ja surullisia naamoja ja sama armoton meininki saa vaan jatkua!<

Niinpä! Mutta kun pitäis vaan jaksaa. Jaksaa taistella. Yksin vaan on niin vaikeaa. Yksin on vaikea näitä tällaisia juttuja työstää. Työstänpä kuiteskin. Vieläpä huomennakin! Kaksin vain olisi helpompaa.

>Vieläkin kun vähän setvii tätä eilistä murhenäytelmää, niin ei voi olla vähän ironisesti hymyilemättä sille, että jossain Irakissakin kuolee melkein joka toinen päivä kymmeniä viattomia ihmisiä pommeihin ja luoteihin. Ja siihenhän on jo kaikki täällä turtunut! Ja ihan samanlaisia ihmisiä ne on sielläkin.<

Näinhän se on! Joka ikinen päivä meitä arvokkaita, viattomia ihmisiä tuhotaan jossain päin maailmaa! Tai kuollaan jopa nälkään! Uskomatonta, tässä globalisoituneessa maailmassamme?! Kaikki ihmiset ovat arvokkaita, kaikki olemme samanarvoisia. Samoine toiveineen, unelmineen jne.

>Mä olen vähän sellanen, joka sanoo ihmisille, että ahnehtikaa ja palvokaa mammonaa niin, että hajootte siihen! Sittenhän opitte! Mä osaan olla myös todella julma ja armoton. Mä en pidä kovinkaan paljon tästä nykyihmiskunnasta, joka on täysin kiittämätöntä porukkaa. Varsinkin se rikkain osa siitä! Mulle tulee vaan sellanen tunne, että nehän on täysin valmiita helvettiin!<

Tänään jo tämän sanoinkin. Ahnehtikaa, ahnetikaa jopa sitä päivällistänne! Minulle riittää kahvi ja tupakka, ilman sen kummempaa itseni ’ylentämistä’ tai olematta mikään ’marttyyri’. Tupakka/ruokatauolla voi kohdata niitä ’oikeita’ ihmisiä. Näin tyhmä minä olen. Näin kummallinen minä olen. Ketään en toki helvettiin voi heittää, koska mielestäni sitä ei ole! Kait se helvetti on sitten siinä seuraavassa elämässä? Sinähän toki tämän karman paremmin hallitset!

En oikeesti olisi tätäkään tänään jaksanut suoltaa, mutta suolsinpa vaan, kun jonnekin oli jotakin suollettava!

>Tosi miehessä onkin aina tarvittaessa se pirukin!<

Ja tosi naisessakin. Piru sana pikku lainausmerkeissä. Vaikka oikeesti me naiset niitä piruja sanan varsinaisessa merkityksessä vasta osaammekin olla

Kuunnellaan vaan sitä taivasta… on vain tämä: vain pitkä, pitkä tie!!

...kuiteskaan?

En tiedä kuinka laajalti meidän tätä lasten kasvatus –juttua pitäisi tässä kohtaa pohtia? Mutta pohditaan nyt, kun onhan se tämän elämisen yksi tärkeimpiä, kenties se tärkein juttu!?

>Mä edelleenkin jatkan sitä linjaa, että lapsen kasvattamiseen tarttetaan koko kylä tai länsimaalaisittain ilmaistuna, koko yhteiskunta. Kuka vanhempi ehtii täällä enää vahtimaan lastaankaan jatkuvasti?<

Toki, toki. Ymmärrän mitä haet. Mutta kun se perinteinen yhteisöllisyys on jo aikaa päivää sitten kadonnut! Ja se yhteiskunta sitten. Tässä sillä yhteiskunnalla tarkoitan päiväkoteja, kouluja jne. Toki sielläkin jo tietyt ’kieroutumiset’ havaitaan! Mutta mitä keinoja näissä instansseissa on puuttua ’häiriökäyttäytymisiin? Keskustelut vanhempien kanssa harvoin johtavat mihinkään yhteisymmärrykseen. Toisaalta koulun ’kasvattajilta’ on kädet sidotut. Eivät opettajat ole enää auktoriteetteja. Pakka on käännetty. Oppilaat määräävät tanssin tahdin!

Eli kyllä se perusvastuu kasvatuksesta lankeaa vanhemmille! Jos ei ole aikaa lapsille, niin ei ’tuoteta’ niitä sitten tänne?

>Itse kannatan myös toista vanhempaa kasvatusmetodia, eli rajoja ja rakkautta.<

Ehkäpä tämä vanhempi kasvatusmetodi. Toki en ymmärrä sitäkään, miksi se olisi joku vanhempi…? Päinvastoin sen merkitys tämän päivän yhteiskunnassa on aina vaan korostuneempi, aina se ensisijainen! Kuten kaikkina aikoina?

>Ja tuossa kehumisasiassakin pitäs olla vähän maltillinen.<

Ei liian maltillinen kuiteskaan. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Ymmärtänet mitä tarkoitan. Toki yhteenvetona voi todeta senkin, että olipa se lapsuuden aikainen elinympäristö minkä kaltainen tahansa, ei se tarkoita, etteikö sieltäkin nousisi aivan upeita yksilöitä. Kenties niitä vanhoja sieluja???

>Koulukiusaamista kuitenkin esiintyy paljonkin ja kaikkihan sen tietävät! Miten näiden koulukiusaajien vanhempienkin pitäisi oikein lapsensa kasvattaa? Sitäkin voidaan ihan yhtä hyvin aina kysyä?<

Hyvä kysymys, mutta edelleenkin se lähtökohta heidänkin kohdallaan on ollut sen vahvan oman identiteetin vahvistamisprosessi. Ja edelleenkin se lähtee sieltä kotoa. Jos vanhemmilla on aikaa lapsilleen, niin moni ’huoli’ on turhaa! Silloin se kiusatuksi tullutkin ymmärtää mistä on kyse. Kiusaajat ovat yksilöinä ja ihmisinä kaikkein eniten sitä rakkautta janoavia. Näin se minun ajatusmaailmani vaan menee!

>Eduskuntakin rauhottuu muutamaksi päiväksi, eikä kehtaa edes riidellä. En tiedä sitten aiheutuuko pitkässä juoksussa tällaisistakin tapauksista kuitenkin enemmän hyvää, kuin pahaa? Ehkä niin... Muutamat 'uhrautuu' ja monet muut välttyy joltain muulta kamaluudelta?<

Niinpä! Kaikki ’rauhoittuu’, ainaskin vähäksi aikaa! Toki joihinkin toimiin tai ainakin ehdotelmiin on jo ryhdytty. Uutisten mukaan. Toki onhan sitä jo nyt havaittavissa tiettyjen muidenkin lakien murenemista. Toivottavasti sitä ei vaan nyt ihan yltiöpäisesti havaita. Mutta se siitä. Olemmehan kuitenkin suomalaisina lainkuuliaisia. kuten tulee ollakin!

>Jos nyt oikein armottomiksi heittäydytään, niin ainahan voidaan sanoa, että se nyt oli vain näiden ihmisten karma! Heidän kohtalonsa oli sinetöity jo ennen heidän syntymäänsä. Joissain reinkarnaatiota käsittelevässä kirjassa väitettiin jopa, että natsien vainoissa kuolleiden juutalaistenkin kohtalo oli vain heidän karmaansa. Ehkä monia ihmisiä kauhistuttavat tällaiset väitteet, mutta minua ne eivät kauhistuta.<

Näin se vaan minunkin ajattelumaailmani on muuttunut. Tai paremminkin ymmärrykseni lisääntynyt. Siis, että se on sitten kuitenkin sitä karmaa. Tämän karma-ajattelun kautta olen oppinut ymmärtämään niin paljon tätä elämää, tämän elämän tarkoitusta tai tätä elämisen mielettömyyttä yleensä. Sen kautta olen ’saavuttanut’ tietynlaisen rauhan. Minuakaan ei enää kauhistuta mikään. Olen ja elän. Ja kaikki siinä ympärillänikin on vain elämää! Minun sisimpääni on luotu rauha! Mikä ei kuiteskaan ole poissulkenut sitä minun vahvaa ’omaa’ uskoani Jumalaan!

>Ensimmäinen takaa olemassaolomme jatkuvuuden ja jälkimmäinen oikeudenmukaisuuden. Mitäs meillä kuolemattomilla on hätää? Joka puolella maailmaa tapahtuu tälläkin hetkellä kamalia asioita joillekin ihmisille. Ehkä joillakin meillä on nyt vaan hyvä elämä menossa ja säästymme sellaiselta, mutta seuraavassa elämässämme emme ehkä enää säästykkään? Tai sitten koimme kauhuja jo edellisissä elämissämme ihan tarpeeksi ja meidät onkin jo niiltä 'armahdettu'? Ehkä meitä ei armahdakkaan Jumala tai kukaan muukaan, vaan ne kokemuksemme? Näin sen näen!<

Tosin tätä en nyt ihan täysin ymmärrä. Siis lähinnä tätä: ”Ehkä joillakin meillä on nyt vaan hyvä elämä menossa ja säästymme sellaiselta, mutta seuraavassa elämässämme emme ehkä enää säästykkään? Tai sitten koimme kauhuja jo edellisissä elämissämme ihan tarpeeksi ja meidät onkin jo niiltä 'armahdettu'? Ehkä meitä ei armahdakkaan Jumala tai kukaan muukaan, vaan ne kokemuksemme?”

Selittäisitkö mitä tarkoitat?

Ja tuota ’K-18 -kamaa’ vielä vähemmän?

>Moni haluaa kuitenkin uskoa satuihin, eikä sitä saisi heiltä riistää. Kovassa maailmassa tarvitaankin aina lohduttavia satuja. Ainakin tiettyyn rajaan saakka. Musta vähän tuntuu, että tuo raja alkaa kuitenkin jo kovaa vauhtia tulla vastaan?<

Kait on sekin sallittava. Se satuihin uskominen. Onhan sekin kenties se yksi ja ainut johtotähti, jota kohti tässä elämässä kulkee. Kaikilla tulee olla sellainen! Tähti, jota kohti kulkee. Päämäärättömyys on pahinta?

>-Mitään ongelmaa ei ole!- <

Ei aineskaan minulle, enää. Jos tästä elämisestä on kysymys.

>Alkaa suorastaan naurattaa miten ristiriitaista touhua ihmiskuntakin oikein harjoittaa! Mutta "show must go on!" <

Just näin. Ja minä aina tai ainaskin useimmiten luokittelen tämän ristiriitaisuuden siksi kaksinaismoraaliksi. Mutta antaa showin jatkua vaan!

>Ai sullahan on paheita, tai pitäskö sanoa 'paheita'? ;) <

Hei ja hello, älä Sinäkin vielä ala saarnaamaan minulle! Olen mikä olen ja tiedän mitä milloinkin teen! Poltan kun poltan! Otan olutta kun otan! Ei minun tartte näitä paheitani kenellekään selitellä tai perustella?! Minähän en ole tässä suhteessa enää mikään lapsi. Toki olen kohtuullinen kaikessa, sen perfektionisminikin ’takaa-ajamana’.

Monessa muussa jutussa voin olla sitä edelleenkin! Siis lapsi. Tässä elämisessä, loputon oppikoulu!

>Eihän tää mitään ota! Toivottavasti antaa kuitenkin? =) Ja antaahan tää! =)<

Minulta tämä, joskus tyhmäksikin mainostamani netti, ei todellakaan ota mitään. Päinvastoin! Mutta saanen tai voinen toki mainita sen, että jos en tätäkään olisi löytänyt. Niin voisin olla ajatusmaailmaltani täysin erilainen ihminen. Toki voin Sinua siinä mielessä mainostaa, että jos jollain yleisellä tasolla mittaroisin tätä nettijuttua. Niin, jos tätä välillämme syntynyttä keskustelua ei olisi joskus, jonkun sattuman kautta ’syntynyt’’, niin tokkopa näillä kanavilla sen kummemmin enää seilaisinkaan! Toki kaikille muille sen suon ja soisin!

>Se Luciferinkin juttu sopis paremmin naiseen. Ihastu omaan ihanuuteensa. Sopis paremmin naiselle. ;). Mutta toisaalta, kuten eräs jenkkiläinen (mies!) lavakoomikkokin sanoi, että Jumalan täytyy kyllä olla mies, koska kukaan nainen ei koskaan voisi saada tällaista sotkua aikaan!<

Näinhän se joskus tai useimmiten toi Lucifer juttu ehkä, huom! ehkä menee. Riippuu vaan, sekin siitä tarkastelu näkökulmasta tai tarkoitusperistä?

Mutta toi lavakoomikon lausunto on aikamoinen Totuus?! Have a nice weekend!

Rosatar kirjoitti:

...kuiteskaan?

En tiedä kuinka laajalti meidän tätä lasten kasvatus –juttua pitäisi tässä kohtaa pohtia? Mutta pohditaan nyt, kun onhan se tämän elämisen yksi tärkeimpiä, kenties se tärkein juttu!?

>Mä edelleenkin jatkan sitä linjaa, että lapsen kasvattamiseen tarttetaan koko kylä tai länsimaalaisittain ilmaistuna, koko yhteiskunta. Kuka vanhempi ehtii täällä enää vahtimaan lastaankaan jatkuvasti?<

Toki, toki. Ymmärrän mitä haet. Mutta kun se perinteinen yhteisöllisyys on jo aikaa päivää sitten kadonnut! Ja se yhteiskunta sitten. Tässä sillä yhteiskunnalla tarkoitan päiväkoteja, kouluja jne. Toki sielläkin jo tietyt ’kieroutumiset’ havaitaan! Mutta mitä keinoja näissä instansseissa on puuttua ’häiriökäyttäytymisiin? Keskustelut vanhempien kanssa harvoin johtavat mihinkään yhteisymmärrykseen. Toisaalta koulun ’kasvattajilta’ on kädet sidotut. Eivät opettajat ole enää auktoriteetteja. Pakka on käännetty. Oppilaat määräävät tanssin tahdin!

Eli kyllä se perusvastuu kasvatuksesta lankeaa vanhemmille! Jos ei ole aikaa lapsille, niin ei ’tuoteta’ niitä sitten tänne?

>Itse kannatan myös toista vanhempaa kasvatusmetodia, eli rajoja ja rakkautta.<

Ehkäpä tämä vanhempi kasvatusmetodi. Toki en ymmärrä sitäkään, miksi se olisi joku vanhempi…? Päinvastoin sen merkitys tämän päivän yhteiskunnassa on aina vaan korostuneempi, aina se ensisijainen! Kuten kaikkina aikoina?

>Ja tuossa kehumisasiassakin pitäs olla vähän maltillinen.<

Ei liian maltillinen kuiteskaan. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Ymmärtänet mitä tarkoitan. Toki yhteenvetona voi todeta senkin, että olipa se lapsuuden aikainen elinympäristö minkä kaltainen tahansa, ei se tarkoita, etteikö sieltäkin nousisi aivan upeita yksilöitä. Kenties niitä vanhoja sieluja???

>Koulukiusaamista kuitenkin esiintyy paljonkin ja kaikkihan sen tietävät! Miten näiden koulukiusaajien vanhempienkin pitäisi oikein lapsensa kasvattaa? Sitäkin voidaan ihan yhtä hyvin aina kysyä?<

Hyvä kysymys, mutta edelleenkin se lähtökohta heidänkin kohdallaan on ollut sen vahvan oman identiteetin vahvistamisprosessi. Ja edelleenkin se lähtee sieltä kotoa. Jos vanhemmilla on aikaa lapsilleen, niin moni ’huoli’ on turhaa! Silloin se kiusatuksi tullutkin ymmärtää mistä on kyse. Kiusaajat ovat yksilöinä ja ihmisinä kaikkein eniten sitä rakkautta janoavia. Näin se minun ajatusmaailmani vaan menee!

>Eduskuntakin rauhottuu muutamaksi päiväksi, eikä kehtaa edes riidellä. En tiedä sitten aiheutuuko pitkässä juoksussa tällaisistakin tapauksista kuitenkin enemmän hyvää, kuin pahaa? Ehkä niin... Muutamat 'uhrautuu' ja monet muut välttyy joltain muulta kamaluudelta?<

Niinpä! Kaikki ’rauhoittuu’, ainaskin vähäksi aikaa! Toki joihinkin toimiin tai ainakin ehdotelmiin on jo ryhdytty. Uutisten mukaan. Toki onhan sitä jo nyt havaittavissa tiettyjen muidenkin lakien murenemista. Toivottavasti sitä ei vaan nyt ihan yltiöpäisesti havaita. Mutta se siitä. Olemmehan kuitenkin suomalaisina lainkuuliaisia. kuten tulee ollakin!

>Jos nyt oikein armottomiksi heittäydytään, niin ainahan voidaan sanoa, että se nyt oli vain näiden ihmisten karma! Heidän kohtalonsa oli sinetöity jo ennen heidän syntymäänsä. Joissain reinkarnaatiota käsittelevässä kirjassa väitettiin jopa, että natsien vainoissa kuolleiden juutalaistenkin kohtalo oli vain heidän karmaansa. Ehkä monia ihmisiä kauhistuttavat tällaiset väitteet, mutta minua ne eivät kauhistuta.<

Näin se vaan minunkin ajattelumaailmani on muuttunut. Tai paremminkin ymmärrykseni lisääntynyt. Siis, että se on sitten kuitenkin sitä karmaa. Tämän karma-ajattelun kautta olen oppinut ymmärtämään niin paljon tätä elämää, tämän elämän tarkoitusta tai tätä elämisen mielettömyyttä yleensä. Sen kautta olen ’saavuttanut’ tietynlaisen rauhan. Minuakaan ei enää kauhistuta mikään. Olen ja elän. Ja kaikki siinä ympärillänikin on vain elämää! Minun sisimpääni on luotu rauha! Mikä ei kuiteskaan ole poissulkenut sitä minun vahvaa ’omaa’ uskoani Jumalaan!

>Ensimmäinen takaa olemassaolomme jatkuvuuden ja jälkimmäinen oikeudenmukaisuuden. Mitäs meillä kuolemattomilla on hätää? Joka puolella maailmaa tapahtuu tälläkin hetkellä kamalia asioita joillekin ihmisille. Ehkä joillakin meillä on nyt vaan hyvä elämä menossa ja säästymme sellaiselta, mutta seuraavassa elämässämme emme ehkä enää säästykkään? Tai sitten koimme kauhuja jo edellisissä elämissämme ihan tarpeeksi ja meidät onkin jo niiltä 'armahdettu'? Ehkä meitä ei armahdakkaan Jumala tai kukaan muukaan, vaan ne kokemuksemme? Näin sen näen!<

Tosin tätä en nyt ihan täysin ymmärrä. Siis lähinnä tätä: ”Ehkä joillakin meillä on nyt vaan hyvä elämä menossa ja säästymme sellaiselta, mutta seuraavassa elämässämme emme ehkä enää säästykkään? Tai sitten koimme kauhuja jo edellisissä elämissämme ihan tarpeeksi ja meidät onkin jo niiltä 'armahdettu'? Ehkä meitä ei armahdakkaan Jumala tai kukaan muukaan, vaan ne kokemuksemme?”

Selittäisitkö mitä tarkoitat?

Ja tuota ’K-18 -kamaa’ vielä vähemmän?

>Moni haluaa kuitenkin uskoa satuihin, eikä sitä saisi heiltä riistää. Kovassa maailmassa tarvitaankin aina lohduttavia satuja. Ainakin tiettyyn rajaan saakka. Musta vähän tuntuu, että tuo raja alkaa kuitenkin jo kovaa vauhtia tulla vastaan?<

Kait on sekin sallittava. Se satuihin uskominen. Onhan sekin kenties se yksi ja ainut johtotähti, jota kohti tässä elämässä kulkee. Kaikilla tulee olla sellainen! Tähti, jota kohti kulkee. Päämäärättömyys on pahinta?

>-Mitään ongelmaa ei ole!- <

Ei aineskaan minulle, enää. Jos tästä elämisestä on kysymys.

>Alkaa suorastaan naurattaa miten ristiriitaista touhua ihmiskuntakin oikein harjoittaa! Mutta "show must go on!" <

Just näin. Ja minä aina tai ainaskin useimmiten luokittelen tämän ristiriitaisuuden siksi kaksinaismoraaliksi. Mutta antaa showin jatkua vaan!

>Ai sullahan on paheita, tai pitäskö sanoa 'paheita'? ;) <

Hei ja hello, älä Sinäkin vielä ala saarnaamaan minulle! Olen mikä olen ja tiedän mitä milloinkin teen! Poltan kun poltan! Otan olutta kun otan! Ei minun tartte näitä paheitani kenellekään selitellä tai perustella?! Minähän en ole tässä suhteessa enää mikään lapsi. Toki olen kohtuullinen kaikessa, sen perfektionisminikin ’takaa-ajamana’.

Monessa muussa jutussa voin olla sitä edelleenkin! Siis lapsi. Tässä elämisessä, loputon oppikoulu!

>Eihän tää mitään ota! Toivottavasti antaa kuitenkin? =) Ja antaahan tää! =)<

Minulta tämä, joskus tyhmäksikin mainostamani netti, ei todellakaan ota mitään. Päinvastoin! Mutta saanen tai voinen toki mainita sen, että jos en tätäkään olisi löytänyt. Niin voisin olla ajatusmaailmaltani täysin erilainen ihminen. Toki voin Sinua siinä mielessä mainostaa, että jos jollain yleisellä tasolla mittaroisin tätä nettijuttua. Niin, jos tätä välillämme syntynyttä keskustelua ei olisi joskus, jonkun sattuman kautta ’syntynyt’’, niin tokkopa näillä kanavilla sen kummemmin enää seilaisinkaan! Toki kaikille muille sen suon ja soisin!

>Se Luciferinkin juttu sopis paremmin naiseen. Ihastu omaan ihanuuteensa. Sopis paremmin naiselle. ;). Mutta toisaalta, kuten eräs jenkkiläinen (mies!) lavakoomikkokin sanoi, että Jumalan täytyy kyllä olla mies, koska kukaan nainen ei koskaan voisi saada tällaista sotkua aikaan!<

Näinhän se joskus tai useimmiten toi Lucifer juttu ehkä, huom! ehkä menee. Riippuu vaan, sekin siitä tarkastelu näkökulmasta tai tarkoitusperistä?

Mutta toi lavakoomikon lausunto on aikamoinen Totuus?! Have a nice weekend!

Lue lisää

>>Toki, toki. Ymmärrän mitä haet. Mutta kun se perinteinen yhteisöllisyys on jo aikaa päivää sitten kadonnut! Ja se yhteiskunta sitten. Tässä sillä yhteiskunnalla tarkoitan päiväkoteja, kouluja jne. Toki sielläkin jo tietyt ’kieroutumiset’ havaitaan! Mutta mitä keinoja näissä instansseissa on puuttua ’häiriökäyttäytymisiin? Keskustelut vanhempien kanssa harvoin johtavat mihinkään yhteisymmärrykseen. Toisaalta koulun ’kasvattajilta’ on kädet sidotut. Eivät opettajat ole enää auktoriteetteja. Pakka on käännetty. Oppilaat määräävät tanssin tahdin! >Eli kyllä se perusvastuu kasvatuksesta lankeaa vanhemmille! Jos ei ole aikaa lapsille, niin ei ’tuoteta’ niitä sitten tänne? >Ei liian maltillinen kuiteskaan. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Ymmärtänet mitä tarkoitan. Toki yhteenvetona voi todeta senkin, että olipa se lapsuuden aikainen elinympäristö minkä kaltainen tahansa, ei se tarkoita, etteikö sieltäkin nousisi aivan upeita yksilöitä. Kenties niitä vanhoja sieluja??? >Hyvä kysymys, mutta edelleenkin se lähtökohta heidänkin kohdallaan on ollut sen vahvan oman identiteetin vahvistamisprosessi. Ja edelleenkin se lähtee sieltä kotoa. Jos vanhemmilla on aikaa lapsilleen, niin moni ’huoli’ on turhaa! Silloin se kiusatuksi tullutkin ymmärtää mistä on kyse. Kiusaajat ovat yksilöinä ja ihmisinä kaikkein eniten sitä rakkautta janoavia. Näin se minun ajatusmaailmani vaan menee! >Näin se vaan minunkin ajattelumaailmani on muuttunut. Tai paremminkin ymmärrykseni lisääntynyt. Siis, että se on sitten kuitenkin sitä karmaa. Tämän karma-ajattelun kautta olen oppinut ymmärtämään niin paljon tätä elämää, tämän elämän tarkoitusta tai tätä elämisen mielettömyyttä yleensä. Sen kautta olen ’saavuttanut’ tietynlaisen rauhan. Minuakaan ei enää kauhistuta mikään. Olen ja elän. Ja kaikki siinä ympärillänikin on vain elämää! Minun sisimpääni on luotu rauha! Mikä ei kuiteskaan ole poissulkenut sitä minun vahvaa ’omaa’ uskoani Jumalaan!>Tosin tätä en nyt ihan täysin ymmärrä. Siis lähinnä tätä: ”Ehkä joillakin meillä on nyt vaan hyvä elämä menossa ja säästymme sellaiselta, mutta seuraavassa elämässämme emme ehkä enää säästykkään? Tai sitten koimme kauhuja jo edellisissä elämissämme ihan tarpeeksi ja meidät onkin jo niiltä 'armahdettu'? Ehkä meitä ei armahdakkaan Jumala tai kukaan muukaan, vaan ne kokemuksemme?” >Selittäisitkö mitä tarkoitat?

Ja tuota ’K-18 -kamaa’ vielä vähemmän? >Kait on sekin sallittava. Se satuihin uskominen. Onhan sekin kenties se yksi ja ainut johtotähti, jota kohti tässä elämässä kulkee. Kaikilla tulee olla sellainen! Tähti, jota kohti kulkee. Päämäärättömyys on pahinta? >Hei ja hello, älä Sinäkin vielä ala saarnaamaan minulle! Olen mikä olen ja tiedän mitä milloinkin teen! Poltan kun poltan! Otan olutta kun otan! Ei minun tartte näitä paheitani kenellekään selitellä tai perustella?! Minähän en ole tässä suhteessa enää mikään lapsi. Toki olen kohtuullinen kaikessa, sen perfektionisminikin ’takaa-ajamana’. >Näinhän se joskus tai useimmiten toi Lucifer juttu ehkä, huom! ehkä menee. Riippuu vaan, sekin siitä tarkastelu näkökulmasta tai tarkoitusperistä?>Mutta toi lavakoomikon lausunto on aikamoinen Totuus?! Have a nice weekend!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Toki, toki. Ymmärrän mitä haet. Mutta kun se perinteinen yhteisöllisyys on jo aikaa päivää sitten kadonnut! Ja se yhteiskunta sitten. Tässä sillä yhteiskunnalla tarkoitan päiväkoteja, kouluja jne. Toki sielläkin jo tietyt ’kieroutumiset’ havaitaan! Mutta mitä keinoja näissä instansseissa on puuttua ’häiriökäyttäytymisiin? Keskustelut vanhempien kanssa harvoin johtavat mihinkään yhteisymmärrykseen. Toisaalta koulun ’kasvattajilta’ on kädet sidotut. Eivät opettajat ole enää auktoriteetteja. Pakka on käännetty. Oppilaat määräävät tanssin tahdin! >Eli kyllä se perusvastuu kasvatuksesta lankeaa vanhemmille! Jos ei ole aikaa lapsille, niin ei ’tuoteta’ niitä sitten tänne? >Ei liian maltillinen kuiteskaan. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Ymmärtänet mitä tarkoitan. Toki yhteenvetona voi todeta senkin, että olipa se lapsuuden aikainen elinympäristö minkä kaltainen tahansa, ei se tarkoita, etteikö sieltäkin nousisi aivan upeita yksilöitä. Kenties niitä vanhoja sieluja??? >Hyvä kysymys, mutta edelleenkin se lähtökohta heidänkin kohdallaan on ollut sen vahvan oman identiteetin vahvistamisprosessi. Ja edelleenkin se lähtee sieltä kotoa. Jos vanhemmilla on aikaa lapsilleen, niin moni ’huoli’ on turhaa! Silloin se kiusatuksi tullutkin ymmärtää mistä on kyse. Kiusaajat ovat yksilöinä ja ihmisinä kaikkein eniten sitä rakkautta janoavia. Näin se minun ajatusmaailmani vaan menee! >Näin se vaan minunkin ajattelumaailmani on muuttunut. Tai paremminkin ymmärrykseni lisääntynyt. Siis, että se on sitten kuitenkin sitä karmaa. Tämän karma-ajattelun kautta olen oppinut ymmärtämään niin paljon tätä elämää, tämän elämän tarkoitusta tai tätä elämisen mielettömyyttä yleensä. Sen kautta olen ’saavuttanut’ tietynlaisen rauhan. Minuakaan ei enää kauhistuta mikään. Olen ja elän. Ja kaikki siinä ympärillänikin on vain elämää! Minun sisimpääni on luotu rauha! Mikä ei kuiteskaan ole poissulkenut sitä minun vahvaa ’omaa’ uskoani Jumalaan!>Tosin tätä en nyt ihan täysin ymmärrä. Siis lähinnä tätä: ”Ehkä joillakin meillä on nyt vaan hyvä elämä menossa ja säästymme sellaiselta, mutta seuraavassa elämässämme emme ehkä enää säästykkään? Tai sitten koimme kauhuja jo edellisissä elämissämme ihan tarpeeksi ja meidät onkin jo niiltä 'armahdettu'? Ehkä meitä ei armahdakkaan Jumala tai kukaan muukaan, vaan ne kokemuksemme?” >Selittäisitkö mitä tarkoitat?

Ja tuota ’K-18 -kamaa’ vielä vähemmän? >Kait on sekin sallittava. Se satuihin uskominen. Onhan sekin kenties se yksi ja ainut johtotähti, jota kohti tässä elämässä kulkee. Kaikilla tulee olla sellainen! Tähti, jota kohti kulkee. Päämäärättömyys on pahinta? >Hei ja hello, älä Sinäkin vielä ala saarnaamaan minulle! Olen mikä olen ja tiedän mitä milloinkin teen! Poltan kun poltan! Otan olutta kun otan! Ei minun tartte näitä paheitani kenellekään selitellä tai perustella?! Minähän en ole tässä suhteessa enää mikään lapsi. Toki olen kohtuullinen kaikessa, sen perfektionisminikin ’takaa-ajamana’. >Näinhän se joskus tai useimmiten toi Lucifer juttu ehkä, huom! ehkä menee. Riippuu vaan, sekin siitä tarkastelu näkökulmasta tai tarkoitusperistä?>Mutta toi lavakoomikon lausunto on aikamoinen Totuus?! Have a nice weekend!

Lue lisää

.. että, minulla kävi tuossa ajatus, etteivät nämä nettijutut ole minun juttuani, niin taas vaan. Ajatus tästä on kait peräisin siitä, että minulla on jokin kumma ’taito’ olla saamatta vastauksia esittämiini kysymyksiin? En tiedä? Kuten et näet Sinäkään?!

Eikä minulla ole edes oikeuttakaan siihen. Toisaalta eivät nämä nettifoorumitkaan nyt niin kauheasti sitä erilaisuutta tue! Aika itsekästä sakkia tässä ollaan. Itseäni pois sulkematta. Mutta kait tämäkin parempi kuin se itsensä kanssa keskusteleminen? En nyt vaan juuri nyt ole kovin vahva kestämään minkäänlaisia ristiriitaisuuksia.

Vielä vähemmän kaikenkaltaista arvuuttelua! Arvuuttelu on aina pahasta, koska siinä ei tule koskaan sitä totuutta esille? Että tällainen minä olen. Kait työni mukanaan tuomaa painolastia. Mutta ’pääsyyllinen’ ajatteluuni on kuitenkin se rehellisyyden kaipuu!

Toki onhan tässä elämässäni nyt aikamoisia raudan tulessa olevia juttuja. (Ei kuitenkaan helvetin tulessa.)! Että ajatusmaailma tässä suhteessa on vaarassa vähän hajota.

Että tällaista tässä! Ja heti helpotti! Jossain mielessä. Ei tarttenut edes kiroilla.

Enkä nyt edes tiedä, jaksanko ottaa mihinkään edes kantaa? Parempi kait joskus vaan ollakin. Jotain kuitenkin.

>Taidan olla vähän 'vastuussa' nyt tuosta? 'Tartuttanut tämän rauhani sinuunkin'. Tulee ihan ne Jeesuksenkin jutut mieleen "...rauhani jätän teille..." No, ei nyt astuta liian suuriin saappaisiin..;). Mutta palataans asiaan vaikka 20 vuoden kuluttua ja jos vielä tuolloin tunnet tuota samaa rauhaa, niin voin olla vähän ylpeäkin itsestäni.. Hedelmistään puut tunnetaan ja silleen! ;)<

Olenhan se jo useammankin kerran maininnut, että näin se vaan on. Voit olla ylpeä itsestäsi, aidosti! Toki siellä taustalla ’piilee’ aina myös se oma jästipäisyyteni tästä maailman menosta. Jästipäisyys tietyistä jutuista. Jutuista, jotka sitä mieltämme rauhoittavat, muutoinkin. Tai enemminkin ehkä ne ovatkin vain tiettyjä periaatteitamme?! En tiedä.

Kohta en näet tiedä enää mitään mikäli tätä raapusteluani tarkastelen. Toki toivon, että vielä tuon 20 vuoden jälkeenkin eläisin, nimenomaan tässä elämässä. Mutta kun kaikki jutut ovat vain niin ennakoimattomia. Enkä niistä nyt kohdallani halua mitään sen isompaa numeroa tehdäkään. Onhan minulla kuiteskin se luomasi rauha? Ja toisekseen se minun ihka oma Jumalani. Tai meidän kaikkien Jumala. Enhän minä Häntä voi omia!

>Saarnaaminenhan on mun 'erityisalaani'! ;) Ja patahan tässä vaan kattilaa taas soimaa! ;) Mitäs näistä pikkupaheista, kunhan pysyvät tosiaankin kohtuudessa.<

Kullakin paheensa. Jokaisella on omat mittarinsa tämänkin asian suhteen. Oikeesti itse en koe tätä satunnaista, huom! satunnaista/kohtuullista, röökittelyä tai oluen ottamista edes paheena. Eihän tällaisillakaan jutuilla ole siinä loppupelissä oikeesti mitään merkitystä!

Että tämmöistä, aikamoista soopaa tämän viikon alkajaisiksi!

Rosatar kirjoitti:

.. että, minulla kävi tuossa ajatus, etteivät nämä nettijutut ole minun juttuani, niin taas vaan. Ajatus tästä on kait peräisin siitä, että minulla on jokin kumma ’taito’ olla saamatta vastauksia esittämiini kysymyksiin? En tiedä? Kuten et näet Sinäkään?!

Eikä minulla ole edes oikeuttakaan siihen. Toisaalta eivät nämä nettifoorumitkaan nyt niin kauheasti sitä erilaisuutta tue! Aika itsekästä sakkia tässä ollaan. Itseäni pois sulkematta. Mutta kait tämäkin parempi kuin se itsensä kanssa keskusteleminen? En nyt vaan juuri nyt ole kovin vahva kestämään minkäänlaisia ristiriitaisuuksia.

Vielä vähemmän kaikenkaltaista arvuuttelua! Arvuuttelu on aina pahasta, koska siinä ei tule koskaan sitä totuutta esille? Että tällainen minä olen. Kait työni mukanaan tuomaa painolastia. Mutta ’pääsyyllinen’ ajatteluuni on kuitenkin se rehellisyyden kaipuu!

Toki onhan tässä elämässäni nyt aikamoisia raudan tulessa olevia juttuja. (Ei kuitenkaan helvetin tulessa.)! Että ajatusmaailma tässä suhteessa on vaarassa vähän hajota.

Että tällaista tässä! Ja heti helpotti! Jossain mielessä. Ei tarttenut edes kiroilla.

Enkä nyt edes tiedä, jaksanko ottaa mihinkään edes kantaa? Parempi kait joskus vaan ollakin. Jotain kuitenkin.

>Taidan olla vähän 'vastuussa' nyt tuosta? 'Tartuttanut tämän rauhani sinuunkin'. Tulee ihan ne Jeesuksenkin jutut mieleen "...rauhani jätän teille..." No, ei nyt astuta liian suuriin saappaisiin..;). Mutta palataans asiaan vaikka 20 vuoden kuluttua ja jos vielä tuolloin tunnet tuota samaa rauhaa, niin voin olla vähän ylpeäkin itsestäni.. Hedelmistään puut tunnetaan ja silleen! ;)<

Olenhan se jo useammankin kerran maininnut, että näin se vaan on. Voit olla ylpeä itsestäsi, aidosti! Toki siellä taustalla ’piilee’ aina myös se oma jästipäisyyteni tästä maailman menosta. Jästipäisyys tietyistä jutuista. Jutuista, jotka sitä mieltämme rauhoittavat, muutoinkin. Tai enemminkin ehkä ne ovatkin vain tiettyjä periaatteitamme?! En tiedä.

Kohta en näet tiedä enää mitään mikäli tätä raapusteluani tarkastelen. Toki toivon, että vielä tuon 20 vuoden jälkeenkin eläisin, nimenomaan tässä elämässä. Mutta kun kaikki jutut ovat vain niin ennakoimattomia. Enkä niistä nyt kohdallani halua mitään sen isompaa numeroa tehdäkään. Onhan minulla kuiteskin se luomasi rauha? Ja toisekseen se minun ihka oma Jumalani. Tai meidän kaikkien Jumala. Enhän minä Häntä voi omia!

>Saarnaaminenhan on mun 'erityisalaani'! ;) Ja patahan tässä vaan kattilaa taas soimaa! ;) Mitäs näistä pikkupaheista, kunhan pysyvät tosiaankin kohtuudessa.<

Kullakin paheensa. Jokaisella on omat mittarinsa tämänkin asian suhteen. Oikeesti itse en koe tätä satunnaista, huom! satunnaista/kohtuullista, röökittelyä tai oluen ottamista edes paheena. Eihän tällaisillakaan jutuilla ole siinä loppupelissä oikeesti mitään merkitystä!

Että tämmöistä, aikamoista soopaa tämän viikon alkajaisiksi!

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18332071/niille-joka-kritisoi-ja-loukkaa-muita-palstoillaan-
VÄÄRÄ EGO. ITSEPETOKSEN ENERGIA
Väärä ego on itsensä väärää samaistamista johonkin tai johonkin toiseen, minkä seurauksena ihminen unohtaa todellisen egonsa tai unohtaa, kuka hän todella on.


Esimerkiksi aina, kun ihminen katsoo jännittävää elokuvaa, hän "siirtyy" mukaan valkokankaan juoneen ja tapahtumiin ja unohtaa itsensä. Hän kokee, murehtii, nauraa ja jopa itkee ikään kuin kaikki tämä tapahtuisi hänelle itselleen. Hän voi elää noissa loputtomissa sarjoissa ja odottaa innokkaasti jonkun toisen fiktioimien tapahtumien jatkoa.


Valheellisen egon avulla voit unohtaa olemuksesi ja tuntea itsesi joksikin muuksi. Jotkut haluavat haaveilla rikkaudesta, jotkut haluavat mainetta, jotkut etsivät rakkautta ja ystävyyttä. Kaikki tämä saavutetaan materian maailmassa väärän egon avulla.