Rahanhimo

vitun tekouskovainen, mutta linkki oli ihan hauskaa luettavaa.

pelaaminen veikkaukselle pitkäävetoa alhaisella laskennallisella palautusprosnetilla (88%) ja usein triplavaatimuksella on todellakin tuomittavaa uhkapeliä, mutta kun pelaa jollekin ulkomaiselle hyvälle firmalle vain sinkkuja, ja eristää tietyn summan pelikassaksi, summan jonka voi hymyilen hävitä, ja panostaa kassasta kuhunkin kohteeseen 1-3% ja pelaa vain ylikertoimia, niin kassa karttuu varmasti, joskin hitaammin kuin jos yrittäisi vedellä henkilöautoja tai rekkoja, tai Mopoja (tuplia) tai kolmipyöräisiä (triploja) Helpommin kassa tuhoutuu, kun vetelee useamman kohteen rivejä. Ja kun tyytyy maltilliseeen kassan kasvuun, niin se ei ole rahanhimoa tai uhkapeliä.

"Ylimääräinen raha tulisi säästää tulevia tarpeita varten tai antaa Herran työhön – ei tuhlata uhkapeliin."

Siis että pappi saisi uuden kultasormuksen, niinkö?

Jos edes muistat, niin Jeesuskaan ei kovin paljon kirkkoa arvostanut. Aivan sama mitä jossain raamatussa sanotaan. Se on ihmisten kirjoittama ja monesti ihmiset käyttävät "Jumalan sanaa" omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen. Kuten esim. "Herran työtä" tekevät papit ja kirkko.

Turha tulla tänne siis puhumaan jostain rahanhimosta. Kaksinaismoralismi on puhdasta rahanhimoa pahempi asia. Tästä syystä en käy kirkossa kuin "pakollisissa" tilaisuuksissa, kuten rippi- ym. juhlat, joista ei viitsi jäädä pois. En käy edes Jouluna. En pysty elämään raamatun oppien mukaan kuitenkaan, joten miksi kävisin katumassa syntejäni kirkossa. Kirkko haluaa uskotella, että Jumala on vain kirkossa ja kirkolle pitää antaa rahaa ja kantaa veroa ym., joten eikös pelaamisen tuomitseminen rahanhimon varjolla ole tekopyhää, kun se itse haalii verotuloja?