Hei, mielessäni velloo iso kysymys -Olenko alkoholisti vai olinko vaan ongelmakäyttäjä?
Juotua tuli 3-5 vuotta säännölliisesti viikonloppuisin ja joskus viikonloput lipsahti myös maanantainkin puolelle. Join aika suuria määriä ja olin yleensä se porukan kovakuntoisin. Mäyräkoira sunnuntaisin ei ollut mitenkään poikkeava juttu ja täysin selvää viikonloppua en edes muista niinä viiden vuoden aikana.
Nautin juomisen tuomasta mielihyvästä suunnattomasti ja krapulaan juominenkin oli aika yleistä. Yleensä juominen oli palkinto joko kovasta työstä tai rajusta liikkunasta. Kakkonen on ykkönen kuului sanonta siihen aikaan..
Join myös yksin.
Koskaan en ollut poissa töistä juomisen takia, en satuttanut itseäni kännissä enkä ikinä joutunut vaikeuksiin.
Vuosi sitten alkoi vaan helvetisti ahdistaan juomisen tuomat olot sekä perhe sai tarpeekseen.
Menin lääkäriin ja sain paniikkihäiriöön kymmenen tablettia. Lisäksi halusin antabuksen koska koin, että en pystynyt olemaan ilman viinaa ja antabus olisi hillinyt juomista.
Juominen taukosi antabuksen avulla kolmeksi viikoksi. Eräänä viikonloppuna join ja se jäi siihen. Sen jälkeen "retkahdin" muutamia kertoja muutamaan saunakaljaan ja kerran lähti mopedi keuliin oikein kunnolla kaverin polttareissa joissa koko 20 hengen seurue oltiin järjettömässä kaatokännissä kolmepäivää.
Olo oli silloin järkyttävä. Näin mörköjä ja hikoilin kaksi päivää, pelkäsin että sekoan.
Menin A-klinikalle ja kerroin, että juominen menee helposti yli -mitä tehdä?
Kävin kerran juttelemassa klinikalla ja haluttiin ottaa verikokeet.
Verikokeissa ei ollut mitään poikkeavaa EI yhtään mitään -terveyden perikuva ,sanoi lääkäri.
Join tämän jälkeen kerran. Tulin epätoivoiseksi ja perheen syyllistäminen sai minut lähes sekoamaan. Syyllisyyden ja epäonnistumisen tunne oli kamalaa. Menin AA-ryhmään jossa kävin muutaman kerran, mutta se ei jotenkin minulle sopinut. Olin täysin juomatta 6kk.
Nyt on mennyt yli vuosi lääkäri käynnistä ja olen nauttinut alkoholia 5 kertaa tänä aikana. On ollut varpajaisia ja synttäreitä. Missään vaiheessa ei ole tullut tarvetta vetää perseitä eikä juominen ole aiheuttanut krapulaa.
Nyt viikonloppuna oli kalastamassa kolmen kaverin kanssa ja siellä join koko viikonloppuna 6olutta ja 2 viinipulloa ruuan kanssa. Ei känniä, ei krapulaa, ei örvellystä. Hyvä mieli, kotiin ja maanantaina töihin.
Perjantaisin en tunne tarvetta hakea pulloa. Viina ei enää ohjaa ajatuksia, eikä ole tarvetta paeta mitään.
Nautin suunnattomasti tästä lähes päihteettömästä elämästä, enkä todellakaan aio tätä pilata.
Voin hyvin ja olen onnellinen. Oluet silloin tällöin kerran kahdessa kuukaudessa tuo vaihtelua arkeen ja luotan itseeni juomisen suhteen.
Missä menin silloin noin kaksi vuotta sitten?
Missä olen nyt ja mihin mahdollisesti menossa?
Olenkohan ollutkaan alkoholisti vai vaan ongelma käyttäjä?
Kiitos kun jaksoit luka -kiitos jos jaksat vastata
H_L
Juotua tuli 3-5 vuotta säännölliisesti viikonloppuisin ja joskus viikonloput lipsahti myös maanantainkin puolelle. Join aika suuria määriä ja olin yleensä se porukan kovakuntoisin. Mäyräkoira sunnuntaisin ei ollut mitenkään poikkeava juttu ja täysin selvää viikonloppua en edes muista niinä viiden vuoden aikana.
Nautin juomisen tuomasta mielihyvästä suunnattomasti ja krapulaan juominenkin oli aika yleistä. Yleensä juominen oli palkinto joko kovasta työstä tai rajusta liikkunasta. Kakkonen on ykkönen kuului sanonta siihen aikaan..
Join myös yksin.
Koskaan en ollut poissa töistä juomisen takia, en satuttanut itseäni kännissä enkä ikinä joutunut vaikeuksiin.
Vuosi sitten alkoi vaan helvetisti ahdistaan juomisen tuomat olot sekä perhe sai tarpeekseen.
Menin lääkäriin ja sain paniikkihäiriöön kymmenen tablettia. Lisäksi halusin antabuksen koska koin, että en pystynyt olemaan ilman viinaa ja antabus olisi hillinyt juomista.
Juominen taukosi antabuksen avulla kolmeksi viikoksi. Eräänä viikonloppuna join ja se jäi siihen. Sen jälkeen "retkahdin" muutamia kertoja muutamaan saunakaljaan ja kerran lähti mopedi keuliin oikein kunnolla kaverin polttareissa joissa koko 20 hengen seurue oltiin järjettömässä kaatokännissä kolmepäivää.
Olo oli silloin järkyttävä. Näin mörköjä ja hikoilin kaksi päivää, pelkäsin että sekoan.
Menin A-klinikalle ja kerroin, että juominen menee helposti yli -mitä tehdä?
Kävin kerran juttelemassa klinikalla ja haluttiin ottaa verikokeet.
Verikokeissa ei ollut mitään poikkeavaa EI yhtään mitään -terveyden perikuva ,sanoi lääkäri.
Join tämän jälkeen kerran. Tulin epätoivoiseksi ja perheen syyllistäminen sai minut lähes sekoamaan. Syyllisyyden ja epäonnistumisen tunne oli kamalaa. Menin AA-ryhmään jossa kävin muutaman kerran, mutta se ei jotenkin minulle sopinut. Olin täysin juomatta 6kk.
Nyt on mennyt yli vuosi lääkäri käynnistä ja olen nauttinut alkoholia 5 kertaa tänä aikana. On ollut varpajaisia ja synttäreitä. Missään vaiheessa ei ole tullut tarvetta vetää perseitä eikä juominen ole aiheuttanut krapulaa.
Nyt viikonloppuna oli kalastamassa kolmen kaverin kanssa ja siellä join koko viikonloppuna 6olutta ja 2 viinipulloa ruuan kanssa. Ei känniä, ei krapulaa, ei örvellystä. Hyvä mieli, kotiin ja maanantaina töihin.
Perjantaisin en tunne tarvetta hakea pulloa. Viina ei enää ohjaa ajatuksia, eikä ole tarvetta paeta mitään.
Nautin suunnattomasti tästä lähes päihteettömästä elämästä, enkä todellakaan aio tätä pilata.
Voin hyvin ja olen onnellinen. Oluet silloin tällöin kerran kahdessa kuukaudessa tuo vaihtelua arkeen ja luotan itseeni juomisen suhteen.
Missä menin silloin noin kaksi vuotta sitten?
Missä olen nyt ja mihin mahdollisesti menossa?
Olenkohan ollutkaan alkoholisti vai vaan ongelma käyttäjä?
Kiitos kun jaksoit luka -kiitos jos jaksat vastata
H_L
Vastaukset 17
Vanhimmat
.....kertomasi perusteella sanoa että olet parantunut.Alkoholismistakin voi parantua, eikä se sulje sitä asiaa pois, etteikö juomiseensa tulisi aika-ajoin kiinnittää huomiota!
En tiedä oletko "parantunut" (eli oletko koskaan ollut "sairaskaan") mutta olet näköjään muuttanut suhtautumisesi alkoholinkäyttöön, koska mittari tuli ilmeisesti täyteen. Hyvä näin ja toivottavasti pystyt tuolla linjalla jatkamaan. Itse olen ollut kai melkein 3 kk tipattomana kun myös tuli mitta täyteen. Sopivassa tilanteessa saatan hyvinkin juoda jotain, en ota siitä sen kummempaa stressiä tai pelkää putken alkamista. En pidä itseäni myöskään vähemmän raittiina jos joskus jotain juon. En oikeastaan enää pahemmin mietikään koko hommaa.
.....1990 alkaen aloin profiloitumaan muuksi kuin rentuksi,se vaan tuli yhtäkkiä pohdiskeltua elämäänsä.Pari vuotta se pysyi juopon arvomaailma pinnalla,mutta aika hyvin olen onnistunut tavalliseksi tulemisessa. Palstalle olen aikoinani eksynyt läheisen ominaisuudessa ja huomannut että vallitseva alkoholismi-käsityshän on aikamoista liirumlaarumia tosielämään sovellettuna!
ystävä antoi kaikenlaisten ryhmien ja terapiapaikkojen osoitteita mutta en sitten niihin mennyt. Itsellä näköjään riitti mitan tuleminen täyteen ja perusteellinen itsetutkiskelu. Vähän niinkuin tupakinpolton lopettaminen monilla, päässä jossain vaiheessa naksahtaa ja siihen loppuu, ilman nikotiinilaastareita. En tosin missään nimessä aliarvioi avun ja ryhmien merkitystä. Mutta uskon kyllä monen aliarvioivan omat kykynsä ja vahvuutensa. Pääkopasta kumminkin löytyy paljon potentiaalia kun asioita omassa mielessään tutkiskelee.
....ja jokainen on oma yksilönsä.Tossa oli sulla pointtia;"Mutta uskon kyllä monen aliarvioivan omat kykynsä ja vahvuutensa. Pääkopasta kumminkin löytyy paljon potentiaalia kun asioita omassa mielessään tutkiskelee."
Lähinnä niin ajattelen että ei juuri voikaan olla yleispätevää ohjelmaa näihin asioihin,vaan jokaisen on se päässään luotava ihan itse!
minulle tulla ns. normaalikäyttäjäksi. Nyt olen ollut vasta reilun kuukauden juomatta, mutta ajattelin ensin olla vähintään vappuun asti kuivilla ja kokeilla sitten. En usko, että minullekaan se tuo suurempaa ongelmaa ottaa silloin tällöin, mutta nyt ensin olen ihan ilman.
AA:ssa tuntuu, että kaikki muut ovat pahemmassa jamassa olleita kuin minä. Minulla on sentään sama työ ollut jo kaksikymmentä vuotta, enkä rokulipäiviäkään ole viinan takia tai muutenkaan viettänyt kuin ehkä kaksi kertaa. Ihmissuhteet ovat olleet ihan ok ja kuulenkin lopetettuani muilta että mitä, sinäkö muka alkoholisti, älä höpötä! Mikä vouhotus tuokin nyt on?
Olen kyllä aika huolella kaikki vapaa-ajat käyttänyt juomiseen tai siitä selviämiseen ja krapularyypyt (eli uusi känni päälle) ovat minulle tuttuja, samoin masennus. Siksi olen nyt kuivilla eikä tunnu yhtään pahalta. Masis on loiventunut huomattavasti.
Olen 45-vuotias ja perheetön nainen, joten juomiseni ei ole ikinä aiheuttanut mielipahaa mm. lapsille ja voin periaatteessa juoda kun haluan, mutta nyt en vain halua ja päivä kerrallaan mennään. Olen huomannut, että on niitä muitakin mielenkiinnon kohteita kuin viinillä höystetyt tapaamiset ystävien kanssa.
tarpeeksi monta samanlaista kärvistelijää kun alkaa miettimään asiaa niin hyvä tulee ja itsekusetus toimii ja jatkuu aina vaan .
se kuuluu alkoholismiin.
kukaan muu kuin juoppo itse ja samassa jamassa olevat kaverinsa ei tuollaista usko.
se on iso osa alkoholistin elämää ja harvat siitä lorottelusta koskaan eroon pääsee.
ei siinä järkipuheet toimi kun juoppo on jo päättänyt juoda, varsinkin kun on juuri oppimassa kohtuukäytön.
juomatonta viinasta ja krapulaa kun on niin paljon jäljellä.
päätös asiasta on juopon itse saatava aikaseks, jatkaako vai ei.
kuinka katkeraa tilitystä!! Mikä sua vaivaa?
Kännissä?
minä olen elänyt nuo vaiheet. silloin olin kännissä eikä mikään järkipuhe saanut luopumaan kohtuukäytön oppimisesta.
ei ennen kuin oli sen aika.
jos voisin auttaa noita nykyisin samaa vaihetta eläviä niin auttaisin.
mutta kerropa sinä mikä heihin (sinuun) auttaa ?
ei mikään.
kunhan on vaan asiallista tietoa tarjolla sitten kun sen tarve on, siinä se kaikki voitava on.
Kuka sinua auttaisi??
kirjoititko tämän?
____________________________________________________________________________________________
dementiastaki
Kirjoittanut: vee-e 3.7.2006 klo 00.38
kyllä nuo hermostoon vaikuttavat masennusläkkeet vaikuttavat tosiaan muutenkin kuin vaan täsmäaseena hoidettavaan oireeseen. mulla muisti ja asioiden ymmärrys heikkeni rajusti.
____________________________________________________________________________________________
Toinen kysysmys: Mitä luulet, että ottaako joku sinun katkerat ja ymmärrystä vailla olevat elämän viisaudet tosissaan?
Aika pelottavaa itseasiassa, Hullu antamassa neuvoja...Vai mitä?
Kirjoittaisit joskus jotain positiivistä vaikka et asioita ymmärräkkään!
Ja ei kaikkien ihmisten kohdalla päde samat säännöt kuin sinun "elämäsi" kohdalla.
MINÄ; MINÄ MINÄ;;;
Take a pill, will
....kaiku aina on jutuissasi noiden tuttujen askelten. Olen joskus arvuutellut sinulta seuraavasti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000028928673
Katsoin parhaakseni linkittä,ei ole massapostitusta!
ja pitkäaikainen työpaikka kun 36-vuotiaana olin vaikeuksissa viinan kanssa ja huomasin olevani alkoholisti. AA:ssa minäkin tunsin vierautta, kun "kaikilla" oli olleeet asiat huonommin kuin minulla. Osasin salata juomiseni aika hyvin, vain jotkut olivat havainneet mihin suuntaan olin menossa. Tänään raittiina päivä kerrallaan samassa perheessä kuin juovana aikana.
...olemattomasta sairaudesta? Sinulla oli ongelma, huono tapa, ehkä riippuvuus. Kiinnitit asiaan huomiota ja aloit kehittää itseäsi ja parantaa elämääsi - ja onnistuit. Hyvä niin. Tietysti tarkkana pitää olla, ettei ala lipsua. Ja jos alkaa, tekee sitten heti asialle jotain.
Eihän sen tuon kummallisempaa tarvitse olla.
kertomus! En ole lukenut ketjun muita vastauksia, mutta löysin aika paljon itseäni kirjoituksestasi. Minäkin olen pähkäillyt, olenko alkoholisti vaiko vaan ongelmakäyttäjä. Minulla se ero, että juon salaa...koska minusta ei juuri huomaa, vaikka olisin juonut pari pulloa viiniä! Olen suurkuluttaja.
Minäkin sain paniikkikohtauksia ja hiki virtasi ja luulin, että pökerryn siihen paikkaan...lääkäri määräsi jotain mielialalääkkeitä, söin viikon ja lopetin.
Alkoholin antamaa mielihyvän tunnetta ei korvaa mikään! Paitsi RAITISTUMINEN!
Nyt on tullut "tapa ja pakkomielle" käydä alkossa liki päivittäin. Käsitän, että sen on loputtava!
Järki sanoo toista - ja askeleet vievät kuitenkin Alkoon...Kamala syyllisyys jatkuvasti. Mies kärsii, mutta on jotenkin "luovuttanut".
AA:han en pikkupaikkakunnalla leimautumisen pelossa mene - Alkoon kylläkin. Aika absurdia.
Täytyy kunnioittaa kyllä sinua, kun omin ponnisteluin pääsit viinan isännäksi!
Tuota antabusta olen ajatellut - mutta kun tämä riippuvuus on enemmän "korvien välissä".
Pidän tarpeettomana paria viinilasillista ja olutta en juo lainkaan. Mutta hyvä konjakki menee! Ihan liikaa.
Ulos tästä kierteestä on päästävä - mutta mistä tahdonvoima???
...ja oppia, opetella, sitä tahdonvoimaa, harvoin sitä on plakkarissa liikaa, ja vaikka olisikin, ei sitä osaa hallita, niinkuin ei joskus elämää kukaan osaa, ajoittain tai aina.
Voi olla että nämä seuraavat on tuttuja juttuja sinulle jo, kannattaa pläräillä aikansa kuluksi:
http://www.taitolaji.fi/modules.php?name=News&file=article&sid=30
http://www.paihdelinkki.fi/
Tukea silti aina tarvitaan, ja saat sitä sitten mistä saatkin, kuinka hyvänsä itse valitset, niin kaiken ratkaisee kuitenkin lopulta vain oma tahto.
mennä ensimmäiseen kokoukseeni.
Mieti kuitenkin, miten sinä olet leimannut pikkupaikakuntasi aa-laiset. Tunnetko heitä? Ovatko he raittiita? Entä, ovatko he muuttuneet juovaan aikaansa verrattuna, jos olivat julkijuoppoja?
AA:han on ainoana pääsyvaatimuksena halu lopettaa juominen ja erota voi milloin tahansa ilman muodollisuuksia.
......vielä antoisaan kirjoitukseesi:
"AA:han on ainoana pääsyvaatimuksena halu lopettaa juominen ja erota voi milloin tahansa ilman muodollisuuksia." juomahelvetin siitä alkamatta!