Kopsasin erään keskustelusivunun jutun, koska pisti miettimään. Siirsin sen nyt tänne, koska käyn täällä enemmänkin keskustelemassa. Mitä mieltä olette tämän naisen asiasta:
"Anteeksi, mutta ärsyttää ystäväni joka sai ihan vähän aika sitten vauvan. Ei nyt suorastaan valita että kun ei ehdi tekee mitään muuta kuin olee vauvan kanssa, mutta mainitsee välillä että kun ei kerkee edes syömään!
Olin toissa päivänä heillä kylässä, ihan yön yli, ja kun puolen päivän jälkeen saavuin kaverini kommentoi, kun tarjos kahvit ja keksit et tää on eka kerta koko päivänä ku pikkunen nukkuu ja hän pääsee istumaan ja juomaan rauhassa kahvia. Että hän ei aamulla edes aamupalaa kerenny syömään. Seuraavana aamuna kun herätiin, lähti kaverini ukko töihin ja mitä kaverini? Ei sillä muuta ollut kuin aikaa. Keitettiin kahvit, jauhettiin paskaa, katottii aamu-uutisii... Ja pikkukaveri nukku tyytyväisenä sängyssään. Piti oikein vauva potkia hereille kun lähdettiin kaupungille.
Ymmärrään kyllä sen että kotona on muutakin tekemistä kuin se vauva (pyykinpesu, siivous, ruoanlaitto miehelle, kaupassakäynti, jne. jne.) mutta että sitten kitistään ettei muka ehdi edes syömään.
Liioittelua? Hohhoijaa."
Miten on äidit? Ehdittekö te syömään:)?
"Anteeksi, mutta ärsyttää ystäväni joka sai ihan vähän aika sitten vauvan. Ei nyt suorastaan valita että kun ei ehdi tekee mitään muuta kuin olee vauvan kanssa, mutta mainitsee välillä että kun ei kerkee edes syömään!
Olin toissa päivänä heillä kylässä, ihan yön yli, ja kun puolen päivän jälkeen saavuin kaverini kommentoi, kun tarjos kahvit ja keksit et tää on eka kerta koko päivänä ku pikkunen nukkuu ja hän pääsee istumaan ja juomaan rauhassa kahvia. Että hän ei aamulla edes aamupalaa kerenny syömään. Seuraavana aamuna kun herätiin, lähti kaverini ukko töihin ja mitä kaverini? Ei sillä muuta ollut kuin aikaa. Keitettiin kahvit, jauhettiin paskaa, katottii aamu-uutisii... Ja pikkukaveri nukku tyytyväisenä sängyssään. Piti oikein vauva potkia hereille kun lähdettiin kaupungille.
Ymmärrään kyllä sen että kotona on muutakin tekemistä kuin se vauva (pyykinpesu, siivous, ruoanlaitto miehelle, kaupassakäynti, jne. jne.) mutta että sitten kitistään ettei muka ehdi edes syömään.
Liioittelua? Hohhoijaa."
Miten on äidit? Ehdittekö te syömään:)?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aamulla olen ensimmäinen joka lähtee kotoolta, ja saan syödä ihan rauhassa aamupalaa. Mies laittaa lapsille aamiaisen valmiiksi. Töissäkin meillä on aina samaan aikaan lounas ja tauot, joten ei tarvitse edes miettiä että missä välissä sitä söisi. Kotiin kun tulen niin alan laittamaan ruokaa, ja syödään siinä sitten koko perhe samalla. Illallakin ei tiedä että mitä muuta tekisi kuin söisi.
Silloin kun lapset olivat pieniä niin toki oli sellaista omanlaista kiirettä, mutta kyllä aina ehti syömään :D Riippuu ihan siitä että miten aikatauluttaa tehtävänsä. Vuorokauteen saa mahtumaan yllättävän paljon, jos vain yrittää.
sitä kaikki oli aluksi niin uutta ja ihmeellistä, ettei osannut suunnitella syömisiään ja tekemisiään järkevästi!:D Kyllä ihan oikeasti oli päiviä, jolloin vauva vaati niin paljon huomiota, ettei ainakaan kunnolla kyennyt syömään. Joskus se syöminen unohtui, kun oli niin paljon tekemistä ja ajateltavaa.
Nyt asia on jo toisin, aina joku rako löytyy syömiselle! Pikkuinen on tyytyväinen jo itsekseenkin, ja kyllähän pirpana nukkuukin. Ei ehkä mitään erikoista ruokaa ehdi/pysty tekemään, mutta aina jotain suuhunsa pystyy laittamaan. Oikein jotain järkevääkin;) No, se kyl pitää kummasti paikkaansa, että kun äidin olisi aika syödä, vauva herää tai alkaa itkemään!! xD
Käymään suihkussa, syömään, käymään jopa kaupassa, (yksin) jopa töissä sunnuntaisin.
Mutta meillä onkin kaksihoitojärjestelmä, tyttäreni kanssa. Hän katsoo vauvaa aina kun "ohimennen". Samoin minä hoidan hänen koiraansa aina kuin "ohimennen" (esim. otan sen mukaan malle viikoiksi.)
Kahden naisen voimin tämä on jotenkin niin paljon helpompaa.
Tietysti isäkin hoitaa aina silloin tällöin, kun kiireiltään kerkeää.
Päivät on erilaisia! Itselläni oli myös alussa niin että en meinannut imettmiseltä päästä ruokaa tekemään. Onneksi mies piti iskälomaa. Toi välillä mulle syömistä ja juomista. Sit kun vauva nukkui, oli iteki pakko nukkua et jaksoi, yöllä kun ei saanut nukuttua kuin 0,5-2h pätkiä..
Mut kylläpä se siitä lähti, vaan eipä alussa ollut aikaa aamulla itelle mitään puuroja keitellä. Usein heräsin siihen kun vauva heräsi, ja sit piti pestä pylly yön jäljeltä, imettää (en muista enää kui kauan siiheki meni silloin)... Ja eipä viihtynyt oikein missään yksin kun oli niin pieni (jollei nukkunut). Et näin! Nyt (vauva 5kk) aikaa jää ihan koneella olemiseen, siivoamiseen, ruoanlaittoon, leipomiseen ym.. Ja ennättää kyllä syömäänkin.
Mut niin kuin joku totesi, silloin vauva herää kun äidin täytyisi syödä! Nykyäänkin kun ruoka on valmis, varmasti vaunuissa alkaa heiluminen käydä. Nyt onneksi viihtyy vaikka sitterissä kun itse syön!
Varmaan ehtisin, mutta mulla on tapana unohtaa syödä kun teen kotitöitä niin paljon.
Onhan se mahdollista että se edellinen aamu onkin ollut yhtä hulabaloota, mutta juuri sinä aamuna kun sinä olit paikalla, nukkui vauva kuin unelma. Pienen vauvan kanssa ei ole kahta samanlaista päivää. Ole tyytyväinen, että satuit kylään sellaisena päivänä, jolloin vauvalla oli ns. hyvä aamu.
Pahinta oli toisen synnyttyä, kun sattuikin olemaan vauva, jolla oli vaikeuksia alkuun, ja samaan aikaan hyvin kerkiävä nelivuotias. Onneksi mieheni jäi silloin työttömäksi, se palasti tilannetta paljon. Meillä pidettiin päiväkirjaa lapsen unista ja itkuista. Oli öitä, jolloin herätyksiä oli yli kaksikymmentä, eli käytännössä lapsi ei nukkunut yhtään. Päivälläkin unet olivat vartin luokkaa kerrallaan, muun ajan lapsi lähinnä itki. Kaikki tavalliset vauvatoimet olivat vaikeita, esimerkiksi syöttäminen oli hyvin hankalaa. Kuntouttaakin piti jatkuvasti, ja lisäksi huoli lapsen hyvinvoinnista aiheutti stressiä ja uupumusta. Onneksi apuna oli myöskin ihania naapureita ja isovanhempia.
kun tyttö syntyi,tuntui ettei ehdi syömään ikinä, mutta kyllä ehti kuiteskin. ensimmäinen lapsi niin kaikki on niin uutta ja ihmeellistä ja tuntuu ettei mitään voi tehä. nyt tyttö on jo 8,5kk ja tässä jonkin aikaa on paremmin ehtiny syödä. ja on tullu jo rutiinit vauvan kanssa ettei ole ihan pihalla kaikesta niinkuin alussa.
jos tyttö on hereillä kun olis isin ja äitin ruoka-aika, laitan tytön kävelytuoliin riehumaan siksi aikaa ja saadaan ihan rauhassa syödä. ja etua kvelytuolista tuossa tilanteessa se että todellakin kuulee missä menee (ja meillä myös näkee hyvin keittiöstä joka suuntaan :) )
lyhennettynä:D : kun vauva syntyi kaikki oli ihan uutta ja ihmeellistä ja olin ihan pihalla kaikesta, joten ehkä se vaan tuntui ettei ehtisi syömään. mutta kun tässä ajan mittaan on tullu rutiinit jo tutuksi ja selväksi, ehtii tekemään vaikka mitä!!! :D
Pienen vauvan kanssa, silloin kun hän parhaimmillaan huusi ja kitisi kirjaimellisesti 9 tuntia putkeen (johon sisältyi muutama 5min nukahtaminen) niin siinä tilanteessa kyllä teki vähän tiukkaa ehtiä syömään tai ainakin se oli aika haastavaa yhdellä kädellä jääkaapista jotain ottaa tai kokata.
Mutta ihan oikeassa olet, kyllä tuo yleensä on liioittelua että ei kerkeä syömään.