Luulen kärsiväni jonkin asteisesta masennuksesta. En usko että kyse on mistään vakavemmasta mutta olen tuntenut itseni surulliseksi ja yksinäiseksi jo useita kuukausia. Kaikki tuntuu vaativan ponnistusta eikä millään tulevaisuuteen liittyvällä ole väliä, enkä niitä jaksa sen kummemmin edes ajatella. Olen netissä tehnyt DEPS-seulan/masennustestin ja saanut siitä sellaset pisteet että on suositeltu lääkäriin menoa. Nyt kysynkin: Mistä saada rohkeus mennä puhumaan lääkärille? Ystäväni ovat jo useaan otteeseen pyytäneet minua menemään keskustelemaan asiasta mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Tuntuu jotenkin turhalta koska tunnen ihmisiä jotka voivat minua pahemmin. Mitä tehdä?
Alkava masennus? mitä tehdä?
cochino
3525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi!
Mene hyvä ihminen välittömästi puhumaan asiasta lääkärille. Ensiaskel on vaikea ottaa, tiedän sen kokemuksesta. Itse sairastin vaikean masennuksen avioeron jälkeen. Sairastin 3 vuotta, johtuen myös sitä, etten heti mennyt lääkärille, vaan ajattelin että "kyllä tämä tästä". Sitten kun menin, oli masennukseni jo vaikea. Nyt pari viikkoa sitten tunsin samoja oireita ja otin välittömästi yhteyttä lääkäriin. Hän sanoikin että hyvä kun tulin, nyt saadaan masennus kiinni jo sen alkuvaiheessa, eikä se pääse pahaksi. Jo se helpottaa kun saa jutella ammattilaisen kanssa. Niitä ei tarvitse pelätä, ovat mukavia ihmisiä. Ja mikä tärkeintä; he YMMÄRTÄVÄT!!! Nyt lekurille, hopi hopi:-)) Voimia ja aurinkoa elämääsi!!!
Minä olen samassa veneessä, mutta olen menossa huomenna lääkärille. Masennuksen huomasi psykologi, jonka juttusilla kävin. Hän on hoitanut minua tänä vuonna kokemieni menetysten vuoksi. Olin jo voiton puolella, uusia asioita ja mahdollisuuksia edessä. Yhtäkkiä en enää jaksanutkaan. Mikään ei kiinnostakkaan enää, hermot menevät todella pienestä, aamuisin on todella vaikea nousta sängystä, yöllä uni ei tule, itkettää, itseinho huipussaan ja jatkuva alakuloinen olo. Psykologi sanoi, että olen lievästi masentunut. JA HETI PITÄÄ ALOITTAA HOITO, ETTÄ EI MENE PAHEMMAKSI. MIKSI PITÄÄ ODOTTAA SIIHEN ASTI,ETTÄ EI ENÄÄ JAKSA MITÄÄN.
Minulla lähisukulainen on ollut koko vuoden hyvin masentunut ja lääkityksellä. Hän haki apua myöhään ja joutui lopulta osastolle, kun ei enää jaksanut. Hänen virheestään otin oppia. Silloin, kun vielä jaksaa jotain, on hyvä toimia. Älä pelkää hakea apua. Minulla on vain hyviä kokemuksia avun hakemisesta. Lääkityksen saan huomenna ja toivon sen auttavan pian, että jaksan taas tarttua kiinni elämästä ja iloita siitä.
Kirjoitit, että tiedät ihmisiä, jotka voivat pahemmin kuin sinä. Ehkä he eivät hakeneet apua ajoissa? Ja on vielä ihmisiä, jotka voivat vielä pahemmin kuin nämä tuntemasi ihmiset. Aina joku laitta "paremmaksi". Ei se ole mikään mittari. Voit mitata näitä asioita vain itsesi kanssa.Jokaisella meillä on omat voimavaramme. Ei niitä voi verrata toisen voimavaroihin. Jos sinä et jaksa, niin se on silloin ihan aito tunne, eikä sitä pidä vähätellä tai verrata toisten jaksamiseen. Jokainen meistä kantaa painolastia, mutta kukaan ei ole määrännyt mikä on kilomäärä, jota ei enää saakkaan ylös.
Minulle psykologi sanoi, että ei pidä pelätä lääkkeitä. Hirvittävän moni syö niitä ja saa avun. Lääkkeet auttavat terapian parina. Lääkärillä käynti varmasti selvittää sinulle tilannettasi paremmin. Käy ihmeessä se helpottaa kummasti ja antaa sinulle rauhan tämän asian suhteen. Voit keskittyä paranemiseen jatkuvan pahan olon sijaan. Eikö kuulostakkin paremmalta?
tsemppauksesta. Maanantaina aika kouluterveydenhoitajalle että saisin lähetteen sitte eteenpäin. Ois ehkä voinu suoraankin mennä oikeeseen lääkäriin, mutta jotenkin tuntu helpommalta tällä tavalla. Tsemppiä syksyyn! :)