Syysmasennus kolkuttaa jo uhkaavasti pääkopassa ja sydämessä. Yhtäkkiä tunnen oloni jälleen kerran yksinäiseksi, huonoksi, rumaksi. Öisin heräilen ja itkeskelen ahdistaville unille, olen päivisin hirveän väsynyt ja apaattinen. Lapsuutta on ikävä ja kaikki muistot ahdistaa ja itkettää. Kotona vaivun ajatuksiini ja angstiin, joka painaa minut niin alas että loputkin voimat lähtee enkä jaksa muuta kuin tuijottaa eteeni ja maata sängyllä. Poikaystävä murehtii takiani, asunhan hänen kanssaan.
Noh, tätä sattuu silloin tällöin, kausittain. Hoitoa en ole ikinä hakenut vaikka pahimmillaan vaihe on kestänyt puolikin vuotta. Syysmasennuksen ollessa kyseessä vähintäänkin jokusen viikon.
Nyt on kuitenkin koulun suhteen sellainen tilanne, etten yksinkertaisesti jaksa. Motivaatio on nollassa, pienetkin vastoinkäymiset musertaa, väsyttää ja tuntuu yksinäiseltä. Kyseessä ei siis ole taitojen puute, olen taitava, mutta henkinen puoli tuottaa nyt ongelmia ja koulu vain pahentaa/ärsyttää asiaa. Joka aamu kellon soidessa (ellen ole valvonut jo pidempään) iskee suunnaton ahdistus ja epämiellyttävä pelko tulevasta päivästä. Sängystä nouseminen ja kouluun lähteminen tuntuu hirvittävältä urakalta, ja aika kuluu miettiessä, lintsaanko vai en. Ahdistaa pimeys, en halua lähteä ulos vaan jäädä sänkyyn nukkumaan.
Vapaa-aika on aina ollut minulle tärkeää, arvostan sitä niin paljon että kaikki muu on toisarvoista. Nyt tuntuu että pää hajoaa ellen voi pitää sitä viikon tai edes muutaman päivän luvallista lomaa koulusta, ja levätä rauhassa kotona. Jos vain voin välttää muutaman raskaan, pitkän päivän koulussa, voin paremmin kun saan aikaa itselleni.
Niin että myöntääkö terveyskeskuksen perus-lääkäri, jos sellaiselle ajan varaan, tällaisen lyhyen sairasloman jos kerron hänelle kaiken tämän? Onko se niin helppoa? Kellään kokemusta lyhyistä lomista? En kuitenkaan ehkä miksikään vakituiseksi masennuspotilaaksi haluaisi, vaikka saattaisihan tarkemmat tutkimukset sellaisen hyväksi nähdäkin.
Noh, tätä sattuu silloin tällöin, kausittain. Hoitoa en ole ikinä hakenut vaikka pahimmillaan vaihe on kestänyt puolikin vuotta. Syysmasennuksen ollessa kyseessä vähintäänkin jokusen viikon.
Nyt on kuitenkin koulun suhteen sellainen tilanne, etten yksinkertaisesti jaksa. Motivaatio on nollassa, pienetkin vastoinkäymiset musertaa, väsyttää ja tuntuu yksinäiseltä. Kyseessä ei siis ole taitojen puute, olen taitava, mutta henkinen puoli tuottaa nyt ongelmia ja koulu vain pahentaa/ärsyttää asiaa. Joka aamu kellon soidessa (ellen ole valvonut jo pidempään) iskee suunnaton ahdistus ja epämiellyttävä pelko tulevasta päivästä. Sängystä nouseminen ja kouluun lähteminen tuntuu hirvittävältä urakalta, ja aika kuluu miettiessä, lintsaanko vai en. Ahdistaa pimeys, en halua lähteä ulos vaan jäädä sänkyyn nukkumaan.
Vapaa-aika on aina ollut minulle tärkeää, arvostan sitä niin paljon että kaikki muu on toisarvoista. Nyt tuntuu että pää hajoaa ellen voi pitää sitä viikon tai edes muutaman päivän luvallista lomaa koulusta, ja levätä rauhassa kotona. Jos vain voin välttää muutaman raskaan, pitkän päivän koulussa, voin paremmin kun saan aikaa itselleni.
Niin että myöntääkö terveyskeskuksen perus-lääkäri, jos sellaiselle ajan varaan, tällaisen lyhyen sairasloman jos kerron hänelle kaiken tämän? Onko se niin helppoa? Kellään kokemusta lyhyistä lomista? En kuitenkaan ehkä miksikään vakituiseksi masennuspotilaaksi haluaisi, vaikka saattaisihan tarkemmat tutkimukset sellaisen hyväksi nähdäkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
en suosittele ottamaan lomaa,sen jälkeen paluu kouluun olisi paljon vaikeampaa.kokemusta on
... sairasloman tk-lääkäriltäni. Tuolloin olin lukiossa. Menin lääkäriin, sanoin että masentaa, etten jaksa enää käydä koulussa, ja pyysin lomaa. Sen enempää tutkimatta lääkäri kirjoitti kuukauden loman, ja passitti kotiin.
Että sellainen kokemus. Vai että apua on tarjolla, ja pyhh!!