Keinuva olo, mistä voi johtua?

Tuttu tunne. Keinuva olo johtuu niskan ja kallonpohjan lihaksiston jännitystiloista. Hieronta ei auta minuunkaan kuin hetkellisesti. Parhaiten auttaa tietyt kevyehköt jumppaliikkeet. Maanantain tai tiistain Hesarissa tällä viikolla oli erinomaisia ohjeita ko. vaivaan. Hanki lehti jostain. En muista, kumpi lehti se oli

Niskavaivat ovat tyypillisiä panikoijille. Ne eivät oikein lähde itsestään. Jotain sinun pitää tehdä. Lihakset jännittyvät omia aikojaan ja välillä tuntuu kireyttä yhdessä kohtaa ja välilä toisessa. Se on todella ikävän tuntuista.

Epätodellisuuden fiilis on ihan peruskamaa meille panikoijille. Ennen Seronilia kannattaisi silti kokeilla E-EPA:n ja karnosiinin kuuria.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus
Oletko kärsinyt oudoista huimauskohtauksista, hyppivätkö rivit lukiessa, tuletko pahoinvoivaksi autossa tai korkealla. Nämä saattavat olla oireita hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta joka on hoidettavissa oleva korvan asentoelimen "häiriötila". Yleensä oireet alkavat helpottaa heti ensimmäisen hoitokerran jälkeen ja asiakkaan elämä helpottuu huomattavasti.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus on oireyhtymä, jolle luonteenomaista on lyhytkestoinen äkillisiin pään asennonmuutoksiin liittyvä kiertohuimaus. Hyvänlaatuinen asentohuimaus on tavallisin sisäkorvaperäisen huimauksen aiheuttaja, joka on hyvin helposti hoidettavissa. Joskus niskan ja selän lihasten särky saattaa johtua asentohuimauksesta. Asentohuimausta voi esiintyä niin nuorilla kuin vanhoillakin ihmisillä.

http://www.laakarilehti.fi/files/472004.html Täältä voipi katsoa neuvoa ja liikkeitä ko.huimaukseen katsokaa myös poliklinikka.fi sivuilta huimauksista

Minullakin oli kevättalvella keinuva olo. Oli kuin olisin ollut keinuvassa veneessä, kun kävelin tukevasti betonilattialla. Siihen mennessä olin nukkunut lasten vuoksi hyvin kauan pätkäunta (yli 17 vuotta) ja lopulta vuosi sitten alkoi jatkuva yöheräily ja -valvominen, ei lasten tähden enää vaan aivan itsestään. Muistini ja keskittymiskykyni menivät huonoiksi ja muutakin tapahtui. Sain lääkettä, Efexoria, ja keinutus loppui, mutta unettomuus vain jatkui. Kesällä lääke vaihdettiin Mirtatsapiniin ja nukkumisasia korjaantui. Sumuolo on minulle tuttua, mutta vähitellen Mirtatsapin on parantanut mielialaani (ei se vieläkään ole mikään kehuttava).

Terapeuttini neuvoi minua opettelemaan rentoutumisen. Lainasin kirjastosta levyn, jolla neuvotaan tyyliin "laita vasen käsi tiukasti nyrkkiin...". Sen avulla opettelin rentoutumaan, mutta opettelu kesti aika kauan, ehkä kuukausia lähes joka päivä tehtynä. Vähitellen kuitenkin opin. Olen huomannut, että rentoutuminen auttaa myös lihassärkyyn. Se on eri asia kuin nukkuminen, siinä menee aivan rennoksi. Aikaisemmin olen käynyt koulutetulla kiropraktikolla irrotuttamassa lukkiutuneita selkänikamieni välejä ja se on auttanut myös. Nyt on nuorin lapsemme jo neljävuotias, eikä häntä enää tarvitse juuri kantaa ja siten lihassärkykin on harvinaisempaa. Rentoutuminen rauhoittaa myös mieltä, sillä ei ole sivuvaikutuksia (kun nyt odotat lasta). Tarvitsee vain olla rauhallista noin viisitoista minuuttia. Minultakin on oma itseni hukassa ja sen etsintä on jatkunut jo puolitoista vuotta. Kaikki on niin syvällä, ja on vaikea luottaa ihmisiin, paitsi omiin lapsiin, vaikka luottamattomuus onkin nykyään turhaa, mutta se on kuin jokin automaattireaktio, josta pääseminen on vaikeaa.

Moikka,

Tuo keinutus johtuu mitä ilmeisemmin paniikistasi. Kun minulle laukesi paniikki päälle oikein kunnolla noin kolme kuukautta sitten, oireitani olivat epätodellinen olo (jota pelästyin tosissani), sumuinen olotila (silmissä), sekava olo päässä, sydämentykytys ja keinutus ym. Tuo keinutus oli todella kamalaa!! Ymmärrän sinua aivan täysin. Muistathan kuitenkin, että paniikki ruokkii itse itseään. Eli mitä enemmän kiinnität huomioita itseesi, sitä huonommin voit henkisesti.

Itselläni oli niskat paniikkikohtauksen takia NIIN jumissa, että keinutus johtui siitä. Se on aivan normaalia, että lihakset jännittyvät paniikin ilmaannuttua. Kävin hieronnassa kahdesti viikossa ja heti seuraavalla kerralla niskat olivat taas samassa jamassa eli jumissa. Kun sitten henkinen olotilani parani, myös niskani olivat paremmassa kunnossa ja keinutus loppui. Keinutus johtuu siitä, että veri ei kierrä niskajumin takia kunnolla päähän. Epätodellinen olo johtuu siitä, että aivot eivät saa hetkellisesti tarpeeksi happea (esim. hyperventilaation takia). Nämä ovat TÄYSIN vaarattomia oireita. Kun itse ymmärsin sen, että kyse ei ole mistään vaarallisesta, paniikkikohtaukset vähenivät huomattavasti.

Mitä asioita murehdit, että saat itsesi paniikkiin? Että olosi muuttuu sekavaksi ja sumuiseksi? Näitä kysymyksiä on hyvä miettiä, sillä hoet luultavasti päässäsi jotain negatiivisia asioita (huomaamattasi?), jotka saavat sinut sitten ahdistuneeksi ja paniikkiin. Itsekin saan itseni hyvin nopeasti paniikkiin, kun alan vatvoa asioita.

Jos mieleesi tulee jokin negatiivinen ajatus, mieti silloin (huom! seuraa tietoisesti sisäistä negatiivista puhettasi), että se on VAIN ajatus ja pahanolon tuntemukset ovat vain ahdistusta, älä yritä torjua tunteita. Anna niiden tulla ja mennä. Älä jää vatvomaan asioita. Yritä kiinnittää tietoisesti huomiosi johonkin muuhun, kuten sisustukseen. Ala katselemaan ympärillesi ja miettimään huoneen sisustusta (esim. lattialla on kiva punainen matto, katossa on valkoinen lamppu jne.) ja jos tunnet ahdistuksentunteita, anna niiden tulla ja mennä. Jatka huomiosi kiinnittämistä sisustukseen. Hengittele samalla myös syvään ja rauhallisesti. Näin pääset pikku hiljaa ahdistuksen ohi.

Itse aloitin noin kuukausi sitten KOGNITIIVISEN psykoterapian. Minulla on hyvin auktoriteettinen isä (mistä seurauksena vääristynyt minäkuva, kiitos kaikkien solvausten ja ivaamisen lapsuudessa), traumaattinen kokemus noin 18-vuotiaana ja siitä seurannut jatkuva murehtimisen kierre. Pelko läheisten ihmisten menettämisestä. Olen ollut noin kuusi vuotta jatkuvasti ahdistunut. Lopulta kaikki räjähti käsiin paniikin muodossa. Olen joutunut syömään Xanoria, jotta olen päässyt pahimman yli. Nyt kuitenkin vähennän lääkitystä, koska riippuvuuden riski on suuri. Masennuslääkkeitä en syö. Kognitiivisessa psykoterapiassa opetellaan selviytymiskeinoja paniikkihäiriöön. Sen on todettu olevan hyvä hoitomuoto. Ehdotan sinua kokeilemaan. Kehotan myös lukemaan kirjan "Vapaaksi ahdistuksesta", tekijä Edmund J Bourne. Se on työkirja paniikista ja ahdistuksesta kärsiville. Siellä on rentoutumisohjeita ja se antaa PALJON ajateltavaa siihen, miksi koemme paniikkia. Lapsuudella on suuri merkitys. Tosi hyvä kirja.

Tsemppiä sinulle. Toivotaan, että sait apua neuvoistani.

Toivottavasti "epätoivoinen Vanessa" on jo
onnellisesti tasaisella maalla,aikaa viestistäsi on nimittäin kulunut.Minä itse olen parhaillaan
keinutuksen kourissa jo neljättä viikkoa.Takana
on raskas syksy oman lapsen sairastelun myötä ja
kun on paniikkityyppi niin tunnetusti paineen
sieto on heikkoa.Lääkärissäkin kävin,kun tähän samaan syssyyn tuli mahatauti ja flunssa,sain antibioottikuurin,joka ei arvatenkaan keinutusta poista.Tälläistä keinutuksen tunnetta on vaikea kellekään selvittää,joka sitä ei ole kokenut.
Ainakin minulla se tuntuu kuin olisi joustavaa kumilankaa,joka seisoskelee keinuvalla laiturilla
hieman itseään sivusta seuraten,pelottavaa ja hermoille käyvää!!!
Itse olen hallinut panikoivaa luonnettani
säännöllisellä liikunnalla ja sallien itseni olla
herkkä,ei se synti ole.Mutta kun paineet käy liian koviksi niin ei mahda mitään,jotenkin ne
purkautuvat...
Kaikille keinujille ja panikoijille toivon
kuitenkin sitä pientä valonpilkahdusta ja huumorin kukkaa,joka varmasti aikanaan nostaa
tasaiselle ja rennommalle tantereelle!
Hymyä huuleen Vanessa!

Jos käytät kofeiinia, ota huomioon, että se aiheuttaa kaikkia noita oireita, ja raskaus hidastaa kofeiiniaineenvaihduntaa keskimääräisestä alle kuudesta tunnista noin 24 tuntiin, eli veren kofeiinipitoisuus kohoaa hurjasti, aiheuttaen kroonisen myrkytyksen sekä sinulle, että sikiölle, jolla on vielä hitaampi puoliintumisaika, noin 30 tuntia.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00058

http://qmies.blogit.fi/

Nostelen vanhaa ketjua; minulla alkoi paheneva keinuva olo, on kestänyt nyt 4 kuukautta ja pahenee JOKA PÄIVÄ hiukan. En millään voi uskoa tämän olevan psykosomaattista pahenemisen vuoksi. Ei siis ole missään vaiheessa ollut poissa 4kk aikana, ei liity siis paikkaan, vuorokaudenaikaan, mielialaan tms. Onko jollain kokemuksia? VOIKO tämä johtua korvien välistä? Jos, niin mikä auttaa? Niskalihakset eivät ole fyssarin mukaan jumissa, eivätkä liioin kallonpohjan lihakset, mitä siis käsillä ammattilainen tuntee. Nyt alan jo saada tämän keinuvan oon vuoksi muitakin oireita, koska olen jatkuvasti ahdistunut tästä olosta!

Oliskohan sinulla tasapaino elimissä vikaa?!
Kannattee tutkituttaa...
Kun sain kuulolaitteet niin minun tasapainokin parani vaikka niillä ei pitäs olla keskenään mitään tekemistä....

Minulla keinuvaa oloa jatkunut kuukausia. Työstressiä oli, muuta en keksi mikä olisi elämässäni huonosti! Olen todella ahdistunut keinumisesta/ epätasapainon tunteesta ja nyt aloitin cipralexit siihen. Olo muuttuu joka päivä hieman erilaiseksi, nyt tuntuu keinuminen maatessakin. Niskat eivät ole syy, eikä asentohuimaus! Voiko ahdistus aiheuttaa tämän? Miksei lääke poista oireita??? Alan olla epätoivoinen.

Työstressin poistuminen kestää aikansa. Mulla meni sen poistumiseen pari vuotta. Onko verenpaine ja vatsa kunnossa? Ei poistunut mullakaan keinutus venlafaxilla, joka kuitenkin rauhoitti olotilaa aikoinaan.