..pidempään jos eivät saisi tietää koskaan diagnoosistaan?
tuntuu että syövästä toipuminen on yli 50% pääkopasta kiinni. kun tietää sairastavansa, moni luovuttaa jo siinä vaiheessa. usein ihminen on täysin terve siinä vaiheessa kun saa kuulla diagnoosistaan, mutta hädin tuskin enää elossa vuoden päässä! pelkkä tieto lisää tuskaa, eikä varmasti auta selviämään sen paremmin.
voiko näin olla mahdollista, että lääkäri ei kerro potilaan diagnosoidusta syövästä, vaan säästää uutiselta jottei murentuisi täysin?
tuntuu että syövästä toipuminen on yli 50% pääkopasta kiinni. kun tietää sairastavansa, moni luovuttaa jo siinä vaiheessa. usein ihminen on täysin terve siinä vaiheessa kun saa kuulla diagnoosistaan, mutta hädin tuskin enää elossa vuoden päässä! pelkkä tieto lisää tuskaa, eikä varmasti auta selviämään sen paremmin.
voiko näin olla mahdollista, että lääkäri ei kerro potilaan diagnosoidusta syövästä, vaan säästää uutiselta jottei murentuisi täysin?
Vastaukset 20
Vanhimmat
kertoisi sairastumisesta.Luovuttaa ei kannata
eikä toivosta luopua.
Vuosi sitten hakeuduin kovien selkäkipujen vuoksi lääkärin vastaanotolle.Sieltä edelleen keskussairaalaan.Siellä todettiin heti,että kyse on vakavasta solusairaudesta.Lääkäri selvitti tarkkaan Diagnoosin,antoi pyytämättä vielä jäljellä olevan elinajan ennusteenkin.Elän edelleen,vaikka jo vuosi on kulunut siitä kun syöpä minulla todettiin.Se on nyt jo kerran uusinutkin.Vaan luovuttaa en aio missään tapauksessa.Enkä usko, että kukaan muukaan normaaleilla hoksottimilla varustettu ihminen heti vastaankäymisen jälkeen luovuttaa. Tsemppiä vaan kaikille syöpäsairaille!!!!
Joskus hoidettunakin syöpä etenee ja pahenee. Epäilen, että hoitamattomana kaikki syövät kyllä pahenisivat vielä nopeammin. Olen kysellytkin lääkäriltä, onko vuosien seuranta todella järkevää. Stressi on niin kova aina tuloksia odotellessa, ja sitten kun kaikki on kunnossa, moneksiko päiväksi uskaltaa huokaista helpotuksesta. Onneksi käytännössä asian unohtaa taas seuraavaan seurantaan saakka. Jos syöpä olisikin uusinut, olisiko voinut viettää edes muutaman kuukauden onnellisempaa elämää asiasta tietämättömänä? Eipä kai kukaan voi muuta kuin uskoa, että tauti kannattaa löytää alkuvaiheessa, myös uusineena.
Minäkin alan käyttämään tuota solusairaus termiä, en pelästytä muita puhumalla syöpäsairaudesta.
Miksi pitäisi käyttää epämääräisiä ja harhaanjohtavia kiertoilmaisuja? Solusairaus voi olla yhtä hyvin esim. hyvänlaatuinenkin kasvain, kertymäsairaus, aineenvaihduntahäiriö jne. Syöpä on täsmällinen ja hyvin taudin luonnetta kuvaava suomalainen sana; syöpä todellakin syö tiensä läpi muihin kudoksiin. Tämä tosiasia ei siitä miksikään muutu taudin nimeä vaihtamalla. Syöpä on paha ja paha pitää tappaa leikkaamalla, sädettämällä ja sytostaateilla.
ihmiset saattavat kaikota jos kerron sairastavani syöpää. Onhan syöpiäkin erilaisia... yhtä hyvin voin kertoa solusairaudesta ja säilyttää tuttavapiirini...
tuttavat katoaa syöpään sairastuneelta???
Minun ystävät ei ole häipyneet mihinkään,
vaik olen kertonut syövästäni.
Eikö tuollainen kiertely ole vähän niin kuin tuttaviesi aliarvioimista ja eräänlainen epäluottamuksen osoitus? Entäpä sitten, kun tuttavillesi selviää sairautesi todellinen luonne, mitähän he sitten sinusta ajattelevat, kun et ole halunnut sitä heille suoraan sanoa? Kerro vain rohkeasti ja rehellisesti sairaudestasi, jos sinun pitää siitä jotain jollekin sanoa. Todelliset ystävät ja tuttavat eivät varmasti jätä sinua yksin sen asian takia. Ne jotka häipyvät (mitä epäilen...), saavat mennäkin.
Minusta syöpää ei pidä mystifioida minkäänlaisilla kiertoilmauksilla vaan puhua asiasta suoraselkäisesti ja kertoa ihmisille oikeaa informaatioa siitä, mistä on kysymys, mitä sille voi tehdä ja mitä se tarkoittaa tulevan suhteen. Muutoin käy ajastaan niin, että kun joku mainitsee salaperäisestä "solusairaudesta", niin ihmiset todella oppivat kavahtamaan sitä sen pelottavan epämääräisen luonteen takia, kun jotkut siitä selviävät ja jotkut se vie hautaan.
Ei tuollaista voi kukaan tosissaan kirjoittaa.
käypä katsomassa aikaisempi keskustelu aiheena SOLUSAIRAUS!
ei ole kukaan hyljännyt sen takia,että sairastuin syöpään!,,ja tahdon myös parantua siitä.
ja miten olet saanut tälläisen kuvan syöpä sairaista?
En allekirjoita lainkaan. Yksikään lääkäri ei edes voisi jättää moista diagnoosia kertomatta, miksi jättäisi. Hän syyllistyisi vakavaan virkavirheeseen ja lääkärin etiikan ym. rikkomukseen.
Suurin osa taistelee tautia vastaan, eikä luovuttaminen ole edes käynyt mielessä.
Ei täysillä tätä päivää.
Olet harvinaisen lapsellinen.
yliopistosta olet päässyt vapaalle? Vai että ihan
50% on päästä kiinni.Tuolla on semmonen palsta kuin
huuhaata.
ainakin minulla vaikka en toivukaan, koska on primaari syöpä kallonpohjassa, jota ei hoideta (eli leikata). En siis itse mahda etenemiselle mitään. Yritän toimia niin kuin olen aiemmin toiminut. Samanlaiseen elämään kuin ennen en enää pysty, mutta kohtalaiseen kuitenkin. Olen aina elänyt terveellisesti, ollut iloinen ja positiivinen. Masennuskin on jo onneksi voitettu. Masennus on myös saattanut olla aivokasvaimen oire, kuka tietää. Jokatapauksessa masennus on hoidettu.
Koska olen joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle, ei stressiä enää ole. Nautin elämästä niin paljon kuin pystyn ja olen kiitollinen siitä, että olen edelleenkin hengissä.
...on minusta niin upea! Samoin ajattelee mieheni, joka elää sairaudessaan fyysisesti vaikeata vaihetta, mutta on kiitollinen kaikista onnen murusista, joita on jäljellä. Hänelle ne eivät ole murusia vaan kultakimpaleita!
"yliopistosta tutki yli tuhat samankaltaista syöpää sairastavaa potilasta, joiden tunteita ja elämänlaatua kartoitettiin sairauden hoidon aikana.
Lähes kaksi kolmesta tutkimukseen osallistuneesta hävisi taistelunsa syövälle. Analyysi kuitenkin osoitti, ettei potilaan mielialalla ollut yhteyttä selviämiseen.
Tästä huolimatta Coynen mukaan optimistinen asenne on silti hyödyllinen, sillä se voi monin tavoin helpottaa potilaan oloa. Samasta syystä potilaalle tulee tarjota psykoterapiaa tai tukiryhmiä, jos hän näin haluaa.
Tulokset julkaisi Cancer verkkosivuillaan, ja niistä kertoi myös BBC."
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3107
ole, että pitkän iän salaisuus on optimistinen elämänasenne!
Kun haastatellaan n. satavuotiaita ja kysytään heidän "salaisuuttaan", on se ihan varmasti se ettei "pienistä" murehdita.
itsensä sairaaksi kun menevät lääkäriin, olisi se kamalaa, kun tauti etenisi ja lääkäri ei sanoisi mitään vakavasta sairaudesta.
Tätäkö itse haluaisit?