Jos me nyt koko yksinäisyysporukan voimin nostetaan YV suosta takaisin elämään innokkaana ja onnellisena.
Aloitetaan torpedoimalla YV:n huolet alas.
Minä olen ollut aina uskovinani siihen että mikään ongelma ei ole niin suuri että siitä kannattaisi huolestua. Ei mikään. Mutta inhimillisyys on sitä että me kuitenkin huolestumme ja murehdimme koska osittain kiusaamme itseämme ja toisaalta saamme jotain palkkiota siitä että murehdimme( vaikka sitä että koemme olevamme tilanteen herra murehtimalla).
YV:n suurin ongelma on se, että hänellä ei ole naista. Naista jota panna, pusia, halia, helliä, viedä näytille kotio ja jolta saisi seuraa ja hyväksynnän. Kuitenkin on psykologinen fakta, että me ihmiset pärjäämme yksin. Me olemme vahvoja yksin, me tulemme toimeen yksin. Meidän ei ole pakko saada parisuhdetta.
Parisuhde tai avioliitto on kuitenkin vain status. Jos ei pärjää itsensä kanssa yksin, ei pärjää myöskään parisuhteessa. Parisuhteessa voi tulla riitoja, väkivaltaa, kiusaamista yms kurjaa joten ei parisuhde ole välttämättä ratkaisu kaikkeen.
Olemme huomanneet YV:n täällä horinoimassa lääkepilvessä reaalimaailmasta erillään olevia päättömiä juttuja. Sama rata jatkuu mutta autetaan miestä mäessä ennenkuin YV alkaa hautoa itsemurhaa.
Aloitetaan torpedoimalla YV:n huolet alas.
Minä olen ollut aina uskovinani siihen että mikään ongelma ei ole niin suuri että siitä kannattaisi huolestua. Ei mikään. Mutta inhimillisyys on sitä että me kuitenkin huolestumme ja murehdimme koska osittain kiusaamme itseämme ja toisaalta saamme jotain palkkiota siitä että murehdimme( vaikka sitä että koemme olevamme tilanteen herra murehtimalla).
YV:n suurin ongelma on se, että hänellä ei ole naista. Naista jota panna, pusia, halia, helliä, viedä näytille kotio ja jolta saisi seuraa ja hyväksynnän. Kuitenkin on psykologinen fakta, että me ihmiset pärjäämme yksin. Me olemme vahvoja yksin, me tulemme toimeen yksin. Meidän ei ole pakko saada parisuhdetta.
Parisuhde tai avioliitto on kuitenkin vain status. Jos ei pärjää itsensä kanssa yksin, ei pärjää myöskään parisuhteessa. Parisuhteessa voi tulla riitoja, väkivaltaa, kiusaamista yms kurjaa joten ei parisuhde ole välttämättä ratkaisu kaikkeen.
Olemme huomanneet YV:n täällä horinoimassa lääkepilvessä reaalimaailmasta erillään olevia päättömiä juttuja. Sama rata jatkuu mutta autetaan miestä mäessä ennenkuin YV alkaa hautoa itsemurhaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pahinta tässä on, että muut ehkä luulevat minua onnelliseksi ja tyytyväiseksi.
"Olemme huomanneet YV:n täällä horinoimassa lääkepilvessä reaalimaailmasta erillään olevia päättömiä juttuja. Sama rata jatkuu mutta autetaan miestä mäessä ennenkuin YV alkaa hautoa itsemurhaa"
SB:llä on sana hyvin hallussa :). TÄ?
Vähä vaikee auttaa ku ei osaa auttaa itseäänkään. Vaikka oishan se tietenki ihan kiva jos osais joskus ilahduttaa jotain toista... Mä vaan vähä pelkään olevani enemmänki ilonpilaaja.
Ois kyllä hirveen mielenkiintosta tietää minkä näkönen ihminen pitää itteensä rumana.
Useimmat itseään rumana pitävät on vähintään ok näköisiä. Jotkut on hyvännäköisiäkin :))
Voit illa varma että et ole ainoa joka ajattelee noin. Hyvä että joku jolla on siihen taitoa kiteyttää ne ajatukset mustalla valkoiselle.
Tuntuu typerältä kirjoitaa tällästä tänne, mutta ehkä se auttaa.. Ei se ainakaan hukkaan mene. Monet yksinäiset tuntevat itsensä huonompina kuin muut. Minä ainakin pidän ihmisiä jotka uskaltavat olla omia itsejään suuressa arvossa, vaikka se itsenä oleminen johtaisi yksinäisyyteen.
On myös ilahduttavaa nähdä että Schorchy on kuin eri ihminen rakentavine kritiikkeineen, kuin mitä hän oli vaikkapa pari kuukautta sitten.
Olisiko viisaampaa, jos otettaisiin täällä kantaa vain omiin itsemurha-ajatuksiin eikä liitettäisi niitä mihinkään toiseen nimimerkkiin?
Hyvä, SB, että olet noin vahvassa vireessä! On hyvä korostaa sitä, että pärjäämme yksin. Se ei varmaan kuitenkaan ole koko totuus - miksi muuten olisimme tällä palstalla muitten kanssa yhdessä pohdiskelemassa?
Onkohan YV:n suurin ongelma sittenkään tuo mainitsemasi? Luulisin, että ongelmana on ahdistus yksinjäämisestä, hylätyksi tulemisesta. Se voi olla tunne, joka on opittu silloin, kun yksinjääminen on ollut hengenvaarallista eli pikkulapsena. Pikkulapsihan kuolee jos jää yksin. Jollain konstilla olisi päästävä tuosta ahdistuksesta, joka on tarpeeton aikuisella. Yksi etappi on ehkä tuo että korostaa sitä, että yksinkin pärjää. Rinnakkainen keino voisi olla uskaltaa kokea niitä pelon tunteita ja oppia vähitellen sama juttu - että yksinolo ei olekaan enää tappavaa kuten pikkulapsella. En usko, että tunteitten kieltäminen auttaa, mitä olisimme ilman tunteita? Parempi on uskaltautua kokemaan niitä.
Perimmäinen lapsen ahdistus vain verhoutuu tuohon kiihkeään toiveeseen parisuhteesta. Se ei luultavasti ratkaisisi varsinaista ongelmaa, vaikka olisikin ehkä onnenpotku. Miljoonat ihmiset elävät ilman parisuhdetta suht. tyytyväisinä.
En voi tietää, olenko kokenut yksinjäämisen/hylkäämisen tunnetta pikkulapsena. Kuitenkin ihan lapsuusajoista saakka olen kaivannut hyväksyntää, varmaan sitä rakastavaa syliä. En tiedä.
On ollut outo olo tämän päivän. Tai koko loppuviikon. Tänään ei oikein ajatus kulje, kurkussa on palantunne, päässä (silmien takana) tuntuu kummalta. Voi olla että olen väsymyksestä ylirasittunut tai prosessori vetelee viimeisiään. Melkein kuin unessa olisin ollut tämän päivän. Otin eilen kaksi rauhoittavaa, liekö niistäkin johtuvaa tämä poissaolevuus. Tuskinpa ne enää vaikuttavat.
Haluaisin puolittaa Efexor-lääkkeen 75 mg:aan, koska tuntuu että päässä jotenkin käy ylikierroksilla. Maniasta ei kuitenkaan liene kyse. Päässä vain outo tunne.
Minullakin on ollut sama tunne. Tiedätkö mistä se johtuu ? Se on lääkkeitesi sivuvaikutusta. Siinä Efexorissa kun on sivuvaikutuksena uneliaisuus.
Kuten Ozzy Osbourne laulaa biisissään "flying high again": "Got a CRAZY feeling I dont UNDERSTAND, gotta get AWAY from here, feeling like I cannot keep my feet on ground.."
Olet lääkkeesi vaikutuksen alaisena.
Ihmettelen vaan ettei aiemmin ole näin kummaa tunnetta ollut, vaikka Efexoria ottanut jo vuoden verran (eka puolikas oli 75 mg ja nyt ollut keväästä saakka 150 mg). Mietin tosissani määrän tiputtamista takaisin 75 mg:aan kunhan saan lääkärin kiinni. Jossain vaiheessa pitää yrittää sitten luopua tästä. Se palantunne kurkussa on kuin ahdistus yrittäisi tulla päälle, mutta troppi estää sen.
"Lääke vaikuttaa aivoissa pääasiassa serotoniinin ja noradrenaliinin sekä eräiden muiden välittäjäaineiden toimintaan"
Lähde: tohtori.fi
"Eräiden muiden"? Onkohan siinä jotain salattavaa? Luulen, että tätä lääkettä käytetään myös huumeista vieroitettaville.
Älä missään nimessä lopeta lääkitystäsi tai alenna sitä. Kyllä sä löydät sellaisen muijan joka ymmärtää miksi sä tarttet pillereitä. Syö vaan lääkkeitä loppuikäsi, miksi sinun tulisi edes lopettaa ?
Mene ihmeessä lääkäriin jos on outo olo!
Ei siinä varmaan mitään salattavaa ole, välittäjäaineita on kai paljon.
Linkki
http://spc.nam.fi/html/humspc.html
Lääkäreitä ei kiinnosta. Ne kirjoittavat vain lisää rauhoittavia ja kehottavat tulemaan uudelleen tarvittaessa. Torstaina meni viimeksi rauhoittavia. Uusi viikko taas huolettaa, joutuuko avamaan kolmiolääkepurkin kannen. Saakohan (työssä)/koulussa edes olla rauhottavien vaikutuksen alaisena?
"Lääkäreitä ei kiinnosta. Ne kirjoittavat vain lisää rauhoittavia ja kehottavat tulemaan uudelleen tarvittaessa."
Minkälainen terveydenhoitajasi on ? Onko hän nuori, vanha, himottava, suloinen vai läskip***e?
"Torstaina meni viimeksi rauhoittavia. Uusi viikko taas huolettaa, joutuuko avamaan kolmiolääkepurkin kannen."
Mikä on sinun lääkityksesi ja oletko tyytyväinen siihen ? Minulla on tujaus rauhottavia illalla ja aamulla kohtuullinen määrä piristäviä.
"Saakohan (työssä)/koulussa edes olla rauhottavien vaikutuksen alaisena?"
Etkö ole kuunnellut lääkäriäsi ?
Mutta jos lääkettä pitäisi vaikka vaihtaa, jos sinulla on outo olo kuten sanoit! Kai lääkäriä sen verran kiinnostaa! Tsemppiä, ollaan hengessä mukana!
Kaikki lääkkeet ovat myrkkyä.
Mutta jos haluaa hymyillä niin kannattaa hankkia masislääkkeitä. Kortsu-83 ei niitä ikinä saa koska on petollinen paskaperse.