Mitä ajattelet ihmisestä joka on yksin?

vastaan silti, vaikka itse olen juuri näitä yksinoleskelijoita.. mä kiinnitän aina huomioni niihih ihmisiin, jotka näen usein yksin tai vain joskus harvemmin kaveriporukoissa. joku niissä vetää puoleensa ja syy on luultavasti se, että olen samanlainen. koulussani ei ole semmoisia ihmisiä juuri lainkaan, ainakaan suurinpiirtein omassa ikäluokassa muutaman vuoden ikähaarukalla, nuoremmista tai vanhemmista. tiedän vain yhden pojan, joka on aina yksin. hänessä on jotain mielenkiintoista :P..... tiedän miten surullista on olla aina yksin, tosin en tiedä onko hän sitten omasta tahdostaan yksin vai ei... Hän istuu kanssani usein samassa pöydässä ruoka-aikana, joskin aina toisessa päässä pöytää, ei siinä vieressä. kun kaikki muut paikat on jo varattu kaverigengeille, ni ei ole kuin se ''yksinäisten pöytä'' jossa istuu yks tai kaksi oppilasta ihan omissa oloissaan, ja ehkä jokunen opettajakin.

kiinnitän usein juuri näihin ihmisiin huomiota. ite yleensä istun jossain kavereiden luona, mut yleensä ihan hiljaa vaan kattelen ympärille. kun näen yksinäisen ihmisen, niin tuntuu, että pitää lähteä juttelemaan sille. mut ei uskallus riitä :/

Olen itsekin lähes aina koulussa yksin. Se ei johdu siitä että olisin inhottu tai jotain, vaan siitä että olen huono heittämään läppää ja puhun vaan asiasta. Eri asia tuttujen ihmisten kanssa. En silti ole ujo; minulla on paljon kavereita koulun ulkopuolella ja rakastava perhe.
No asiaan: Kyllä yksin oleva erottuu. Minä ajattelen heistä hyvinkin sympaattisesti. Esimerkiksi kaikki ihastukseni ovatkin olleet jollakin tavalla ujoja tai yksinäisiä. Yksinäisissä on jotain vetävää. Se taas on eri asia ovatko he yksinäisiä omasta halustaan vai koska ei ole vaan sopivaa seuraa, vai eikö rohkeus riitä. Mutta ulospäin suuntautuvimmilla ihmisillä on tietysti erilainen näkökanta, tämä on vaan miten minä koen.

Ainakin minussa sellaiset kiinnittävät heti mielenkiinnon.
Muutenkin pidän hieman hiljaisemmista tytöistä.