The House by the Cemetery

Elokuva sijoittuu Italialaisohjaaja ja silmämunafetissin omaavan Lucio Fulcin ohjaajauran viimeisiin onnistumisiin.

Jostain vähemmän kiinnostavasta syystä kolmihenkinen Nykiläisperhe sijoittuu asumaan kaukaiseen vanhaan kartanoon jonka edellinen omistaja on tehnyt itsemurhan, ja se ei luonnollisesti lupaa hyvää tulevan kannalta, paitsi kieli pitkänä gorea odottavalle katsojalle.
Kaiken lisäksi perheen, ärsyttävällä äänellä kimittävällä, pojalla on telepaattinen yhteys salaperäiseen tyttöön joka näyttäytyy vain hänelle varoittaen toistuvasti menemästä taloon, tai sitten poikarukan nuppi on vain pahasti sekaisin.

Eikä aikaakaan kuin portit pahuuteen avataan taas kerran, nyt avaimena toimii talon pimeä, ja turhan vähälle esittelylle jäänyt kellari - jossa nyt vain sattuu olemaan tappajalepakoita ja josta nyt vain sattuu kuulumaan outoja ääniä asian sen enempiä onnistumatta herättämään kiinnostusta vuokralaisissa - höh!

Samoin koko aavemainen kartano jää liiaksi pelkäksi lavasteeksi typerän juonen, kökön dialogin ja jokseenkin välttävien näyttelysuoritusten varjoon - höh!

Elokuvan pelastuksena toimii Fulcille ominainen kolkohko epätoden tuntuinen tunnelma, ja vähintäänkin outo, mutta onnistunut loppu, joka jättää katsojan haavi auki - ainakin mun!
Ei kannata tuomita elokuvaa siitä saadun ensivaikutelman perusteella, ainakin minulla Fulcin leffat vaativat vähän "sulattelua".

***

Tässä esimakua trailerin muodossa:

http://www.youtube.com/watch?v=zbIiJeCpCgY