No ni!!Ja taas meni hermot kakaroihin!!!>o( On se kumma et MIKÄÄN ei pelitä ennenku MÄ saan sen hermoromahduksen eli "hermarin"!! Niinkauan ollaan ku ellunkanat ennenku mä alan huutaa,raivoo,paiskoo kamoja ja lopuks itkee.Mä oon NIIN väsyny tähän ainaseen kotitöiden kans tahimiseen!!Perhe on joo isohko (5 lasta ja mies) mut on se kumma et MUN pitää aina sit siivota se parempi siivous yksin.Leipoakki pitäis viä tänään ku huomenna tulee vieraita.Ja ukko duunijutus koko päivän.Nyt olis viisasta lähtee lenkille mut A.en pääse yksin ku vuosikkainen ei nukukkaan vaik pitäis ja B.kaatuu nää hommat sit niskaan jos nyt lähen.Ja nukkuhan toi vuosikkainen huikeat 20min.Nukutin sen,lähin kauppaan ja ku tulin ni istu siskonsa sylisä.Ja nyt se kiukkuaa joka asiasta kun on väsynyt.Kyllä mua joskus veettää olla tällänen paska joka menettää hermonsa hetkittäin!!
Hermot meni!!
>o/
16790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pitäisiköhän sinun hermostumisen aikana mennä purkaan mieltäsi yksin johonkin huoneeseen tai vaikka karjut pihalla..?! Älä pura lapsiin pahaa mieltäsi, ei se heidän vika ole vaikka osaavatkin olla ärsyttäviä. Sinä olet äiti ja aikuinen! Lapsesi oppivat sinulta samat tavat ja heistäkin tulee pian "paska joka menettää hermonsa".
Älä paiski niitä kotitöitä niin ahneesti jos et jaksa. Leipoa ei välttämättä tarvitse, kaupoista ja leipomoista löytyy valinnanvaraa. Imurointi riittää, vieraiden käynnin jälkeen kämppä on vielä pahemmassa kunnossa ja saat siivota uudestaan.
Odottele se miehesi kotiin, eikös hänellekin kuulu osa kotitöistä..
Niinpä!Ku oliski siinä impulsiivisuudessaan niin fiksu et laskis ENSIN kymmeneen tai vaikka sataan jos on tarvis ja vasta sit räjähtää jos se auttais asiaa.Olet kyllä oikeassa oikeastaan kaikessa...ikävä kyllä.;o/ Väsymys ajaa mut tälläseks monsteriks,jolta häviää neki vähät järjet mitä ny yleensä onki.
Niinpä, toivoisin että pystyisin pitämään omat kiukkuni sisälläni kun alkaa hermot menee, vaikea silloin on miettiä sitä että nämä ovat vasta lapsia eivätkä ymmärrä niin hyvin kuin aikuiset. Olisi hyvä tosiaan mennä johonkin vähäksi aikaa rauhoittumaan.
Etkä sinä näitä lapsia yksin ole tehnyt, miehellä vaikka töissäkin käy on velvollisuus tehdä osansa. Harva mies tajuaa että kotiäitinäkin on aika raskasta olla, ei pelkästään sillä joka töitä tekee.
Koita pärjätä kyllä se siitä jossain vaiheessa helpottuu
Hei, toi kuullostaa niin tutulle. Kuinka ollakkaan näin ulkopuolisena tilanteesta on niin helppo antaa neuvoja, voi kun itsekin saisi joskus...
Eli mulla on ehdotus, ota se vuosikas rattaisiin ja kävele sen kans lenkki jos kerta muut pärjää sen hetken keskenään. Auttaisko? Kävelet vaan ja työnnät ratttaita, kyllä sekin lenkistä käy.
Tiedän ton tilanteen, eikö olisi mukavaa nähdä ulkopuolisena kun oma todellisuus humahtaa ohi. Silloin se ei näytäkään enää niin kaaottiselta.
Voimia, kyllä se siitä...
Itse ajattelin juuri noin...että vuosikas kärryihin ja menoks...mutta ku mieli on ärräpäitä täynnä niin toimi siinä sit järkevästi!!
Oliski joskus kiva kattella tollanenki hetki videolta...varmaan hävettäis roimasti.
Mut anteeksi pyysin lapsilta ja selitin mistä "kenkä puristi" ja nyt on parempi mieliki.:o)
Ja ens kerralla yritän muistaa kaikki hyvät neuvot...jotka toki tiesin itsekin-mut hyvä ku joku muistutti!
Voimia kaikille!! =o)
Miksi teette noin monta muksua?! En yhtään ihmettele jos ei jaksa ja menee välillä hermot! Itsellä ollut tiukkaa kahdenkin kanssa, en voisi kuvitellakaan että muksuja olisi tämän enempää! Eikö sitä lasten lukumäärää voi tarkemmin suunnitella ja käyttää ehkäisyä jos ei ole tarkoitus väsyttää itseään hajalle?! Eri asia jos kyseessä lestadiolaiset!
mäkin olen aina ihmetelly uskontaustoista riippumatta minkä ihmeen takia pitää tehdä niin monta ettei enää yksinkertaisesti pysty eikä jaksa hoitaa.tai sit laitetaan vanhimmat hoitamaan nuorempia mikä on taas lapsuuden tuhoamista mielestäni.
ja sitten valitetaan ettei jakseta.ei vaan ymmärrä. itselläni on yksi niin kauan kunnes menee kouluun ja sitten vasta toinen jos on tullakseen.en voi kuvitellakkaan että kaks vaippa/uhmaikäistä samaan aikaan,saati yhtään enempää =D ja se huomio on aina pois esikoiselta. seuraa lapseni saa muualta eikä tarvitse tapella huomiosta =) että meillä elämä hymyilee ja osataan ehkäisyä käyttää ja kerkiää vielä kodinkin hoitamaan sekä töissä käymään ;)
mutta jaksamista ny kumminkin aloittajalle kun olet jo kerinny suurperheen perustamaan=)
No minulla on vain yksi lapsi ja silti ne hermot vaan menee joskus.
Tuota tedän näkemystä ei oikein voi yleistää tässä tapauksessa. Kyllä ne elämän pienet vastoinkäymiset voi ottaa päähän vaikka lapsetontakin.
Entäs sitten se unelma suuresta perheestä mikä monella on? Teidän teorian mukaan sellaisesta on turha haaveilla. Sehän on vähän kuin sanottaisiin että älä unelmoi suurista häistä kun kuitenkin eroatte vuoden päästä.
Ei niitä arjen vastoinkäymisiä siinä pohdita kun kortsua vedetään ylle tai toivotaan vielä yhtä lasta.
niin sepä se kun ei mietitä sitä tulevaa ja mitä se on sitten kun niitä lapsia aletaan tekemään oikein urakalla. on tottakai niitä äitejä ja perheitä joille sopii suurperhe eikä valitusta tai murhetta synny.
mutta minä itse tiedän miettiä etukäteen millaista olisi jos tekisin niin ja niin.ja tiedän millaisen arjen itselle ja perhelleni haluan,joten ihan hyvin miettiä ja sitten vasta jättää se kordari pois;)
Miten mä arvasinki et TEITÄ perhesuunnittelun "ammattilaisia" pamahtaa tänne!!!
Noh,sori vaan jos olen silloin tällöin väsyny ja sillon tulee valitettua.Itse olemme mieheni kanssa jokaisen naperon halunneet ja itse heidät kasvatamme,ei päivähoito tai sisarukset.Enkä tunne YHTÄKÄÄN perheenäitiä joka ei välillä olisi väsynyt.Oli lapsiluku mikä tahansa.Mut ehkä te muutama edellinen ootte sit just niitä.Onneksi olkoon!!
Suurin osa päivistä on kuitenki ihania, suurperheen arkea.Lapset on lapsia,ja hyvä niin.:o)Mut joskus meinaa pää haljeta nahistelusta ja huudosta mitä meilläki on.
Meinaatko sinä "järkevä"-kirjoittaja ettei suurperheellisten sovi valittaa?!?
Sulla menee jo kahden kans elämä tiukaksi!Mulla vasta viiden kanssa!Ja seki ehkä n.kerran kuussa....
Sä et ehkä kestäis viittä muksua,mut mä kestän...missään äitioppaassa ei tietääkseni lue ettei äidillä saa hermo mennä...
Kyllä se on monesti niin että sinunkataiset "järkevät" on juuri niitä joilla on loppujen lopuksi se epärealisitisin kuva arjesta ja todellisesta elämästä.
Ps. kun olet niin järkevä viin kertaapa oikeinkirjoituksenperusteet
Sanoo hän ja kirjoittaa aivan väärin :)
sulla elämä hallitsee sua ja sun pitäis its ehallita elämääsi! Käännä siis kelkka ja ala nauttia perhestäsi ja olostasi!
Ensinnäkin kun perhe oppii että asioita voi venyttää sinne missä äiti saa hermarin niin niitähän venytetään. Saa se siis heti vaikka epäaidosti tai sitten ota keppi ja porkkana tai joku muu systeemi käyttöön. Se on ihan sama kuin siinä kun lopulta korottaa äänensä, vähän ajan kuluttua ei kukaan kuuntele vasta kuin sitä huutoa.
Koko perheen siivouspäivä perjantaille tai lauantailel ja kaikki osallistuu! Meillä maksetaan jos joku siivoaa yksin tai kaksin huushollin ja tehtävistä on ihan lista muistin tueksi. Isommat lapset sen mielellään tekee ja kaikki on tyytyväisiä. Samalla opitaan ettei raha tule äitiä hermostuttamalla vaan töitä tekemällä (siis tällainen ylimääräinen tienesti..). hanki myös sellainen tomumoppi tms jolla pyöräyrrämällä saat isoimmat pois lattialta hetkessä ja säästyt imurin vedolta ja raahaamiselta.
Tiskikoneet ja muut työt voi vastuutta lapsilel iän mukaan ja niistäkin voi tehdä listan. Meillä ainakin toimii kuin unelma kun ne pitää its ehuolen siitä ettei seuraavale päivälle jää tekemättömiä töitä itselle tehtäväksi. Ikinä ei ole tiskari ollut näin hyvin tyhjänä ja roskat vietynä!
Leipominen on kiva ajos tykkää. Sen vaihtoehto on osta apakastepullaa. Sitä on ihan kotipullan näköistä ja makuistakin kun ottaa ne sulamaan ajoissa ja antaa kohota kunnolla ennen paistoa. Tuoksu taloss ahämää ja maittaa kaikille. Ei pulla ole niin iso juttu että sen takia kannattaa hermojaan menettää! Tässäkin lapset tulee apuun eli meillä on yksi todella innokas leipuri joka tekee ihan huvikseenkin kaikkea kunhan on kotosalla, ei tosin tyydy ihan pullaan vaan on suurieleisempi..
Eli kyllä lapsista on apua jos vain niitä käyttää viisaasti. Lahjonta on sallittua kun on ekstrasta kyse! Ja moneen asiaan löytyy ratkaisu tai helpotus jos sitä hetken etsii ja hakee toiselta kantilta. Pitää vielä oppia löysäämään niin ettei pyri olemaan kaikkivoipa, kun yleisilme kotona on siisti niin ei kukana huomaa pieniä pölyjä jossain nurkassa. Liina pöytään ja kukkamaljakko ja suurin osa hämääntyy!
Puhut kuin omalla suullani ja jopa lapsiluku täsmää. Kiva,että täällä on joku samanmoinen....
Kyllä mullakin joskus hermot menee, mutta kelläpä ei. Olen alkanut ajatella silleen, että ei tätä kauan kestä, siinäpä mekastavat. Kohta ovat jo niin isoja etteivät jaksa/ viitsi riehua. Jos jotakuta kovasti haittaa lasteni isoäänisyys/ pullattomuus/ huoneiden sekavuus niin mitä siitä pysykööt kotonaan valittamassa.
Kun meinaa hermot sanon isommille lapsille, että katsokaa taaperoita hetki käyn pannuhuoneella tarkistamassa tilanteen ja pujahdan pariksi minuutiksi ulos raittiiseen ulkoilmaan (siis ei tupakille, kun en tupakoi). Vedän siellä keuhkot täyteen ilmaa ja pyörittelen käsiä tms. ja palaan takaisin sisälle. Hyvä keino saada tenavat rauhoiuttumaan on se, että alkaa oikeasti leikkiä niiden mukana, nauraa ja laulaa tai lukee kirjaa. Ei se lopulta niin vaikeaa ole, eikä aina tekemisen tarvi olla huippu hienoa ja kallista, yhteinen aika on tärkeintä.
Tsemppiä sulle viiden äiti j muista, että vain sinä itse olet paras äiti juuri sinun lapsillesi!! :=)
Aimo kiitos ja kumarrus Teille jotka aidosti tsemppasitte ja annoitte ajateltavaa...Tokihan sitä olen kaiken edellä esitetyn jo tiennyt,mutta kun on väsynyt jne. niin aivot toimii päin seiniä...Kiitos kun muistutitte!=o)-Mutta jälleen jotain niin itsestäni kuin perheestänikin oppineena katson luottavaisin mielin tulevaisuuteen ja oletan että seuraavaan "hermariin" on piitkä matka. =o))
Hyvää talven odotusta kaikille!-Hän poistuu paikalta...