en tiennyt mille palstalle tämän laittaa, mutta kuitenkin.. Voiko viiltelemiseen jäädä koukkuun? eli on aloittanut viiltelemisen siitä syystä kun ollut paha olla, mutta joskus kun ei olisi edes mitään tarvetta niin viiltelee silti?
anteeksi epäselvä viestini. Toivoisin silti teiltä vastauksia tähän.
anteeksi epäselvä viestini. Toivoisin silti teiltä vastauksia tähän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Osaatko kertoa millainen on paha olosi? Onko ihmissuhdeongelmat pahinta. Onko sinulla läheisiä todella hyviä ystäviä?
Jokainen meistä tarvitsee ihmisiä, joiden kanssa jutella asioista. Smooltolk`on puolituttujen kanssakäymistä, mutta on varmasti pilvinpimein henkisesti yksinäisiä ihmisiä, jotka painivat samankaltaisten ongelmien kanssa.
Eihän vaan kaveripiirissäsi ole saatananpalvontaan sekaantuneita? He ovat tuhoisan harrastuksen parissa. Ovat sekaantuneet kenties ymmärtämättömyyttään hengenvaaralliseen touhuun. Onko sinulla sisaruksia, joiden kanssa juttelisit. Äidille tai isälle ei ehkä kehtaa puhua. Äidit kyllä yleensä ymmärtävät yllättävän hyvin.
Varaa aika psygologille. Et ole hullu ja tarvitset luotettavaa juttukumppania.
En oikein osaa kertoa.. En ole ikinä osannut kertoa tunteitani/millainen olo minulla on. Muistiini ei nyt millään tule se mistä tämä kaikki alkoi, joku ongelma se oli siitä olen varma. Sen jälkeen en enää tarvinnut kuin pienen jutun ( riidan siskon/vanhempien kanssa) niin jo oli uusi viilto ranteessa. Tätä on kestänyt noin vuoden, nykyään tulee sellainen ihmeellinen tunne ranteeseen, en oikein osaa kuvailla sitä, mutta sitten kun on vetässyt veihellä vasta helpottaa.. Mikä mulla oikeen on? Toine puoli kehoittaa viiltelemään ja toinen puoli varoittaa kiinni jäämisestä, mutta ensimmäinen vie aina voiton. Minulla ei ole yhtään hyvää ystävää, enää oli joskus mutta olin kuulma liian tylsää seuraa heille. Ottivat sitten minun tilalleni kaverini joka ei ole siis hänkään enää kaverini. Kaveripiirissäni ei ole saatananpalvontaa onneksi. Eräs kaverini kun näki viiltoni sanoi vaan mua hulluks ja sano et pitäs ilmottaa mielisairaalaan, sen jälkeen olen pitänyt jäljet visusti piilossa. Mua ei jaksa nykyään innostaakkaan mikään muu kun idolini ja ratsastus, ennen innostuin ihan pienistäkin asioista, mutta nykyään en kuin noista kahdesta
siihen jää koukkuun ja tarvitset ihan ensinmäiseksi keinon selvittää mikä on se perimmäinen syy miksi pitää lievittää henkistä pahaa oloa noin ja siihen auttaa parhaiten ammattiauttaja.
Toisekseen tarvitset korvaavan toiminnon mihin purkaa pahaolo, joka ei ole noin tuhoisa; seuraavan kerran kun tuo olo tulee, ota kynä ja paperia ja koita kirjoittaa tai piirtää se pois sen sijaan,että viiltelet. Pikkuhiljaa opit kyllä uuden ja paremman tavan käsitellä sitä oloa.
Kolmanneksi, puhu jollekin johon luotat ongelmastasi,yksi parhaista keinoista saada se loppumaan on kun joku jota arvostat ja jonka tiedät välittävän sinusta sanoo sinulle, että älä tee noin, se ei ole hyväksi sinulle.
Ja neljänneksi, rastastus on hieno harrastus, älä vaan luovu siitä!
Kannattaa harkita nyt ammattiauttajan kanssa puhumista, sillä tuo mistään innostumattomuus voi kertoa jonkun asteisesta masennuksesta.
Sait jo äsken toiselta kirjoittajalta hyviä ohjeita joten ehkä tämä viesti on turhaa toistoa. Ole hyvä äläkä jätä asiasta kirjoittamista tähän kuten viimeisessä lauseessasi sanot. Kirjoittaminen, vaikkapa nimettömänä netissä, on huomattavasti parempi keino käsitellä vaikeita tunteita kuin oman nahkan rääkkääminen.
Sanot ettet ole ikinä osannut kertoa millainen olo sinulla on. Itsensä vahingoittaminen voi olla keino tehdä mielen mustelmat näkyviksi ja konkreettisiksi. On helpompi tuottaa itselleen kipua ja vuodattaa verta kun kohdata joitakin asioita. Riippuvuus kehittyy hyvin nopeasti, siitä tulee tapa ennen kuin huomaakaan.
Vuodenkin jälkeen viiltelystä voi olla vaikeata päästä omin voimin eroon. Ja se viiltely itsessään on jo merkki (keskustelu)avun tarpeesta.
tarvitsee apua heti !