Olen raskaana ja tämä raskaus oli pienoinen yllätys. Lapseni syntyy tammikuussa, eli synnytykseen on aikaa. En usko odotuksen olevan vaikeaa aikaa. Mutta vanhemmuus ja se kaikki vastuu, miten ihmeessä selviän siitä? En ole mikään menoihminen ja viihdyn ihan hyvin kotona. Mies tosin tykkää ehkä enemmänkin käydä ulkona. En ole ihmistyyppi joka laittaa muiden asiat omien edelle. Olen myös hieman huoleton tapaus.
Oletteko te jo kokeneet äidit muuttuneet paljon raskauden alkuvaiheesta nykypäivään?
Minä epäilen koko ajan kykyjäni olla äiti. Tämä on aika piinaavaa.
Oletteko te jo kokeneet äidit muuttuneet paljon raskauden alkuvaiheesta nykypäivään?
Minä epäilen koko ajan kykyjäni olla äiti. Tämä on aika piinaavaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jo se, että mietit ko. asioita, osoittaa sen, että olet kypsymässä kohti äitiyttä. Sillä äidiksi kasvetaan ja kypsytään.
Hyvä äiti sinusta tulee, kunhan jaksat antaa lapsellesi paljon rakkautta ja huolenpitoa. Rajoja sitten uhmaikien tullessa...
Kannattaa lukea Keijo Tahkokallion kirja Kotipesän lämpöä etsimässä. Se avaa varmasti kaikille tuleville ja jo oleville äideille ajattelemisen aiheita siitä, mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen ehjäksi aikuiseksi.
Pohdi ja keskustele mietteistäsi toisten kokeneiden äitien, mummojen ja neuvolan väen kanssa. Avoimella asioiden puheeksi ottamisella tulet saamaan paljon tukea raskautesi ajaksi. Itse sain aikoinani ensimmäistä odottaessani korvaamatonta tukea ja ajatusten vastaanottajaa omasta äidistäni, joka oli synnyttänyt neljä lasta, sekä yksin heidät kasvattanut.
Nauti raskaudestasi ja tulevasta vauvastasi. Tiedän, että vauvasti saa sinusta hyvän äidin....
Tuo lämmittää paljon mieltä! Olen yksin tämän raskauden kanssa koska mieheni kanssa on hankala puhua. Meillä on jotenkin niin erilaiset ajatukset lapsista, raskaudesta yms. Minulla ei ole juuri muuta juttuseuraa kuin minua muuteman vuoden nuorempi yhtään lasta myöskään synnyttämätön nainen. Pk-seudun neuvoloissa on aikamoinen hälinä. Aikaa on nipin napin tarvittaviin toimenpiteisiin. Äitiäni (valitettavasti) tuskin kiinnostaa jutella asiasta asiallisesti.
Mutta nuo kirjat saattavat antaa erittäin hyvät eväät tämän asian pohdiskeluun. Käynpä lainaamassa kirjan jos löytyy. Mutta tiedätkö jotain muita kirjoja? Olen aika kehno etsimään aiheellisia kirjoja.
Jotain tuttua löysin kirjoituksestasi...
Itsellänikin oli vähemmän suunniteltu raskaus, sellainen onnellinen vahinko! Omat kyvyt epäilyttivät yms. Nyt kuitenkin on ihan hienosti pärjätty, poika on 3kk vanha, välillä tietenkin joudun turvaamaan kokeneempiin ja kysyä heiltä neuvoa. Mutta olen kyllä mielestäni sitten kuitenkin pärjännyt ihan hienosti! Ja varmasti tulet pärjäämään sinäkin! Oma äiti on aina lapselle se paras äiti!
Jos juttu kaveria kaipaat, voin antaa meili osoitteeni. Asun itsekkin pk-seudulla...
Hienoa olisi saada mailiseuraa!
tässäpä osoitteeni: [email protected]
Minulle saa muutkin postia lähtellä jos lystää.
Kirjoja on kasvatukseen liittyviä vaikka kuinka paljon. Kaikkea niistä ei kuitenkaan kannata uskoa... (Itse sain suoranaisia itsesyytöksiä aikoinani lukiessani Alice Millerin kirjoja, jotka suoraan sanottuna teilaavat vanhemmuuden niin, että niiden lukemisen jälkeen tunsin ainakin minä olevani maailman kehnoin äiti.) Paljon onneksi on suomalaisissakin kirjoittajissa hyviä - maalaisjärjelle käyviä kirjoja.
Siksipä suosittelen sinulle esim. seuraavia:
- Jorma Sinkkosen kirjat,
- Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoittama Hyvä itsetunto (erittäin hyvä)
- kannattaa tutustua kirjaston tarjontaan vaikkapa hakusanoilla kasvatus, lapsen hoito tms. Virkailijat kyllä neuvovat mielellään kysyessäsi heiltä.
Hyvää kesää!!
Minulla itselläni oli aikoinani aivan samat tuntemukset(tytär nyt 3v.).Reissasin ympäri Eurooppaa,kunnes juutuin erääseen maahan,rakastuin..Meillä oli kummallakin menovaihde,töitä ja kavereita...viihdyimme kuitenkin yhdessä.Kunnes tulin raskaaksi!Minulla oli jo Suomessa kihlaus takana,ja lääkäri oli ilmoittanut raskaaksi tulemisen hyvin epätodennäköiseksi(yritin aik.6v.lasta ex-mieheni kanssa)
Olin jo mukautunut elämään ilman lapsia,ja kun tieto raskaudesta tuli,en osannut iloita siitä.Se pelotti.Miten minä osaisin asettua paikoilleni,ja osaanko kasvattaa lasta,kun en tiedä itsekään mitä vielä tekisin...
Olipa tosi hyvä,että odotusaika on niin pitkä,koska sen aikana kasvoin äidiksi!Asetuimme lopulta Suomeen,menimme naimisiin ja olemme todella onnellisia.Lisää lapsia haluaisimme,mutta ei ole kuulunut.On meillä kuitenkin tämä prinsessamme!
Minullakaan ei ollut kenen kanssa olisin voinut peloistani puhua,helppoa se ei ollut.Mutta siihen kasvaa ja ihmisenä muuttuu;usko pois,tiedän kokemuksesta...
Tsemppiä!
sinä kasvat vauvasi myötä, jokainen äiti osaa hoitaa vauvaansa, luonto on asian niin hoitanut eikä sinun yhtään tarvitse epäillä kykyäsi. Kaikki menee ihan hyvin ja pärjäät loistavasti. Jokaisesta ensikertalaisesa tuntuu joku asia vaikealta mutta loppujen lopuksi; ei huolta! Kaikki sujuu ihan ok! tsemppiä vaan.
ON VARMAAN NORMAALIA MIETTIÄ MITÄ KAIKKEA LAPSI TUO TULLESSAAN.MUTTA ÄLÄ OTA PANIIKKIA SIITÄ VIELÄ,KAIKKI MENEE OMALLA PAINOLLAA JA AJALLAAN.ITSELLÄNI OLISI OLLUT LASKETTU TAMMIKUUN LOPUSSA,MUTTA MENETIN LAPSEN.SUOSITTELEN ETTÄ ÄLÄ OTA STRESSIÄ TULEVASTA.TOIVON KAIKKEA HYVÄÄ SULLE JA TOIVOTTAVASTI SAAT TÄYDELLISEN LAPSEN.KAIKKI MENEE HYVIN KUN OLET OMA ITSESI.
Minä itse en ollut koskaan ollut lasten kanssa missään tekemisissä ennen kun sain ensimmäisen lapseni. Aikamoinen elämänmuutoshan se sitten oli: lapsi oksenteli, valvotti yötäpäivää ja oli luonteeltaan temperamenttinen. Ahdistuin, väsyin ja masennuin. Raskasta oli, mutta kuitenkin kasvoin äidiksi. Nyt minulla on kaksi lasta, nautin äitiydestä ja rakastan lapsiani. En voisi edes kuvitella elämää ilman heitä.
Olen huomannut näinä vuosina sen, että äiti ei voi elää pelkästään lapsiaan varten, vaan on muistettava pitää huolta myöskin itsestään. Jokainen äiti tarvitsee myös omaa aikaa. Kun äiti on onnellinen, on myös muu perhe onnellinen.
Kun sinä jo raskausaikana pohdit omaa selviytymistäsi äitinä, osoittaa se että olet jo kasvamassa äitiyteen. Sinusta tulee varmasti hyvä äiti. Muista pitää kuitenkin huolta myöskin itsestäsi.