Elikkäs, pohdiskelin tässä tänään, että en menettäisi mitään, vaikken koskaan enää joisi tippaakaan alkoholia. Enkä haluaisi, koska juodessa kaikki menee aina päin vittua, eikä siitä jää mitään käteen.
Mutta toisaalta ryyppyreissut ovat ainoita hetkiä kahden ainoan kaverini kanssa. Muulloin heillä on oma elämänsä, eivätkä he tarvitse minua, eivätkä oikeastaan edes halua olla tekemisissä kanssani.
Minulla taas ei ole elämää. Surffailen päivät pitkät netissä, syön huonosti, en harrasta liikuntaa, enkä siivoa. Nukun päivät ja poltan ketjussa. Olen niin tärkeä henkilö, että kännykkäni voi olla soimatta viikkojakin.
En avaa niitä lukemattomia laskuja, joita tulee postiluukusta, koska minulla ei ole varaa maksaa niitä.
Vastentahtoisesti kiikutan joitain lappuja sossuun(asia jota opetettiin suunnilleen kädestä pitäen mulle monta kuukautta), yleensä viikkojakin myöhässä, ettei tarvitsisi pummia ruokaa kirkolta.
Olen luonnollisesti onneton. Mutta pääni sisällä on jokin ilkeä asia, joka ikäänkuin blokkaa minulta KAIKEN mahdollisuuden oman tulevaisuuden suunnitteluun ja tekemiseen. Mä EN VAAN PYSTY ajattelemaan esim. työ- tai opiskelupaikan hankkimiseen liittyviä asioita. Koko noille asioille varattu alue mun pään sisällä on täynnä tyhjää pimeyttä ja ovi lukossa.
Eli, jos nyt kuitenkin ajatellaan, etten mä ole kehitysvammainen tai hullu, tai mitään, mä vaan en tiedä vittuakaan elämän perusasioista, niin mitähän mun pitäis tehdä? Mistä hakisin apua? Olen köyhä ja rahaton, kuka mua edes haluais auttaa?
Haluaisin elämän.
Mutta toisaalta ryyppyreissut ovat ainoita hetkiä kahden ainoan kaverini kanssa. Muulloin heillä on oma elämänsä, eivätkä he tarvitse minua, eivätkä oikeastaan edes halua olla tekemisissä kanssani.
Minulla taas ei ole elämää. Surffailen päivät pitkät netissä, syön huonosti, en harrasta liikuntaa, enkä siivoa. Nukun päivät ja poltan ketjussa. Olen niin tärkeä henkilö, että kännykkäni voi olla soimatta viikkojakin.
En avaa niitä lukemattomia laskuja, joita tulee postiluukusta, koska minulla ei ole varaa maksaa niitä.
Vastentahtoisesti kiikutan joitain lappuja sossuun(asia jota opetettiin suunnilleen kädestä pitäen mulle monta kuukautta), yleensä viikkojakin myöhässä, ettei tarvitsisi pummia ruokaa kirkolta.
Olen luonnollisesti onneton. Mutta pääni sisällä on jokin ilkeä asia, joka ikäänkuin blokkaa minulta KAIKEN mahdollisuuden oman tulevaisuuden suunnitteluun ja tekemiseen. Mä EN VAAN PYSTY ajattelemaan esim. työ- tai opiskelupaikan hankkimiseen liittyviä asioita. Koko noille asioille varattu alue mun pään sisällä on täynnä tyhjää pimeyttä ja ovi lukossa.
Eli, jos nyt kuitenkin ajatellaan, etten mä ole kehitysvammainen tai hullu, tai mitään, mä vaan en tiedä vittuakaan elämän perusasioista, niin mitähän mun pitäis tehdä? Mistä hakisin apua? Olen köyhä ja rahaton, kuka mua edes haluais auttaa?
Haluaisin elämän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
> Minulla taas ei ole elämää. Surffailen päivät pitkät netissä,
> syön huonosti, en harrasta liikuntaa, enkä siivoa. Nukun päivät
> ja poltan ketjussa. Olen niin tärkeä henkilö, että kännykkäni voi
> olla soimatta viikkojakin.
Lähes huvittavaa miten hyvin tuo lainaus sopii tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni.
Kuntasi pitäisi pystyä tarjoamaan ilmaisia mielenterveyspalveluita, joten yritä etsiä esimerkiksi kaupunkisi internet-sivustoilta nuorille suunnatuista mielenterveyspalveluista ja muista tukipalveluista lisätietoja.
Ensiksi terveyskeskukseen menet,passittavat mielenterveystoimistoon,saat puhuttua masennuksestasi,ja ehkä lääkkeet.Viinan voit unohtaa rahasi menevät,ja masentaa entisestään.Sitten työnvälitys toimistoon siellä ammatinvalinnan ohjaajalle jotta voitte katsoa mihinkä kouluttau-
tuisit.Voisivatko vanhempasi,siskosi,tai veljesi
tukea sinua matkalla ylöspäin.Tsemppiä.
Hei Sinulle. Sinä tosi hyvin sait kuvattua itseäsi ja elämääsi. Minusta se jo on hyvä alku ja ulos tulo. Kirjoitit koskettavati ja siinä on semmoinenkin tuntu, että "hei, minä olen olemassa ja tarvitsen apua, elämällä varmasti on varattuna minulle jotakin parempaa". Kyllä sinulla on varaa päästä tästä eteenpäin, takapäin et juuri pääse... Hyvä juttu, että alat tahtoa alkoholin jättämistä, se on tosiaan numero yksi muutoksen tiellä. Kurjaa, että vain alkoholi yhdistää sinua ja ainoata ystävääsi. Senkin uhalla, että se olisi riski, niin älä pidä häntä ystävänäsi pelkän alkoholin takia. Olet enemmän arvoinen.
Saisitko hakeuduttua aluksi ainakin terveyskeskukseen, jossa kertoisit vaivoistasi ja masennuksestasi. Myös olisi tärkeä, että siellä sanoisit, ettet halua yhtään enää jatkaa juomisen suuntaa. Tietääkseni terveyskeskuksissa on ihan tehtävänä auttaa ihmisiä raittiuteen. Tässä vaiheessa sinä mielestäni erittäin hyvin saisit apua. Sinun täytyisi saada elämääsi vähitellen jotakin muuta ikäänkuin siihen tyhjään koloon, johon juot. Ja siihen pelkoon ja tuskaan, johon juot. Kun saat alettua puhua tulevaisuudestasi sopiville ihmisille, se jo hurjasti helpottaa ja alkaa sua auttaan alkoholista pois.
Sitten toivon sinun vähitellen löytävän tukihenkilöitä, joko ammattinsa puolesta tai muutoinkin joitakin uusia ihmissuhteita.
Lähde liikkeelle. Monikin sinua haluaa auttaa! Siis menet kunnallisille auttajille, tietänet niistä. Voisitko kokeilla (ja hyväksyä) myös esim. diakonihenkilön kanssa keskustelua. Ja samalla aralla tavalla kysyn, voisitko kuvitella mennä nuorten srk-kokoukseen jonnekin, sieltä saisit kavereita, jotka kuuntelevat. Saisit luetettavaa ja raitista seuraa sekä saisit jaettua järkevästi elämääsi, että miten tästä eteenpäin.
Asiasi ovat kerroksittaisia. Erittäin hyvin ne sait kuvattua tosiaan. Yksi kerron (kierros!) kerrallaan alat määrätietoisesti käsitellä vyyhteäsi, jooko. Sinulla on kaikki toivo! Olet hyvässä, joustavassa ja muuttuvaisessa iässäkin. Älä jää enemmän yksin! Komentaa: täti-ihminen
Kas, kun ei ollut tullut pieneen mieleenkään ottaa yhtetyttä terveyskeskukseen. Siinä taas osoitus tästä mun aivojeni kummallisesta blokkaustoiminnasta.
Srk-jutuista... mulla on jotenkin semmonen fiilis ollut aina ylä-asteesta ja riparilta lähtien, että uskovaiset halveksuu mua. Älkää kysykö miksi. En osaa selittää.
Kiitos kaikille rohkaisuista.
Viinanjuonti on tosi helppoa lopettaa nyt kun et ole vielä pahasti alkoholisoitunut etkä siis joudu vieroitusoirehelvettiä läpikäymään. Kaverit siis haluavat vain ryyppyporukan kasaan, ei kriteerinä muuta, ei ystävyyttäkään. Ja elämähän sinulla on kokoajan, et vain ole päässyt siihen sisälle jostain syystä. Tuo tyhjiö jonka tunnet, se on täytettävä avun kautta!! Selitys löytyy mutta koeta hankkia tosi pätevä lääkäri joka olisi juuri kaltaisessasi probleemassa työskennellyt ja siten kokemuksen omaava, toivottavasti oikea löytyy pian. Ryyppyrahoilla rahoitat jo osaa hoidosta tai mitä nyt sitten lääkäri neuvookin. Lisäksi käy lainastossa ja lue mahdollisimman paljon itseäsi koskevista asioista, netistäkin saattaa löytyä jotakin. Näin edesautat nopeampaa toipumista, onneksi sinulla on sinut, olet nyt paras kaverisi ja pian haet lisäapua, toivon niin
Room.13:13-14 Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.