Kun vl-vanhemmat opettavat lapsilleen suojelusenkelin merkitystä... niin tuleepa mieleeni itseäni jo lapsena askarruttanut kysymys. Eli, tekevätkö kaikkien niiden "epäuskoisten" ihmisten suojelusenkelit ns. turhaa työtä vai onko heillä ollenkaan suojelusenkeleitä? Vai ovatko peräti nuo "epäuskoisten" suojelusenkelitkin "armosta osattomia"? Niin kai se häätyy ajatella!
Voineeko VL-uskonto määritellä tuonkin oppiensa mukaan (kuka nyt niihin uskoo).
Voineeko VL-uskonto määritellä tuonkin oppiensa mukaan (kuka nyt niihin uskoo).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni oli jo lapsena taito kyseenalaistaa kys. lahkon opit. Kielsin tuon uskon 5-vuotiaana, joskin tajusin tuon kiellon vasta 7 vuotta myöhemmin.
En usko, että ennen viittä ikävuottakaan mitenkään erityisesti "uskoin". Siinä mielessä jännä lukea tätä palstaa. Monet aikuiset ihan uskovat tuolla vl-tavalla, sitä on täysin mahdoton tämän lapsenmielisen aikuisen ymmärtää. Mutta ei se elämää hidasta. Kukin menee omalla tyylillään. =)
...suojelusenkeleitä.
Kerronpa erään tapauksen vuodelta 1965.
Olin ostanut vanhan DKW auton. Lähdimme sillä ajelulle eräänä talvi-iltana. Kyydissä oli vanhin poikamme Timo, vasta 3 v. täyttänyt.
Ajellessamme Oulunsaloa kohti, tarkoituksena käydä lentokentällä kääntymässä, avautui oikeanpuoleinen ovi aivan yllättäin.
Sen mallin DKW:ssä oli edestäpäin aukeavat ovet.
Timo oli siinä etupekillä istuessaan noussut seisomaan paremmin nähdäkseen. Hän oli ottanut kiinni oven kahvasta jolloin ovi aukeni yhdessä silmänräpäyksessä ja poika oli puoliksi ulkona, kun vaistomaisesti ojensin käden häntä kohti.
Sain otteen hänen takinliepeestään etusormen ja keskisormen avulla.
Kangasta oli sormien välissä korkeintaan kolme senttiä. Samalla ovi löi tienviereiseen lumipenkkaan ja aukesi humahtaen.
Olin varma, että poika putoaa ulos, jolloin hän olisi jäänyt automme alle.
Hämmästyksekseni, oli kuin hänet olisi työnnetty takaisin autoon. Otteeni oli niin heikko, että tunsin jo heti, että en pysty häntä vetämään takaisin.
Sain pysähdettyä auton ja rutistin pojan syliini.
En pystynyt moneen minuttiin tekemään yhtään mitään. Vapisin kauttaaltaan, samalla kun ihmettelin sitä, että poika oli hengissä.
Ymmärsin kohta, että oli ollut suojelusenkeli asialla. Huokaisin Taivaan Isän puoleen sellaisen kiitoksen tapaisen.
Timo poika harmitteli sitä, kun oli ovi mennyt rikki. Piti itseään jollakin tavalla syyllisenä.
Vakuutin hänelle, että sen oven kyllä isi korjaa, ja että pääasia, että hän ei pudonnut auton alle.
Tämän tapauksen Timo muistaa vielä aikuisenakin.
On itselläni ollut monta muutakin täpärää pelastumista, nimenomaan liikenteessä, mutta jääköön ne tälläkertaa.
Terv. Alpo
Itsekin uskon enkeleihin.
Mutta kysymys kuului, onko suojelusenkelit vain vl-uskovien "oikeus"? Tekevätkö muulla tavalla uskovien suojelusenkelit turhaa työtä?
Ovatko muiden enkelit "armosta osattomia", niitä langeita... olisiko Jumala niin pikkumainen, että näkisi pelastuksen vain vl:lien keskuudessa. Enpä usko.
Jos on uskossa, kuuluu siihen olennaisen osana enkelit, koska saatanakin oli enkeli, enne lankeemustaan.
Meillä ihmisillä jää vain nämä enkelit huomioimatta ja jopa näkemättä, niitä saattaa tulla vastaan päivittäin, mutta heidän apunsa on kiistämätön, enkeliarmeija on maailman suurin armeija, ja sitä apua nimitetään yleensä ”hyväksi tuuriksi, hyväksi säkäsi”, joten se siitä.
Mutta auttaako enkelit muita kun VL;iä?? Tässä kysymys, kysyn vastaan, auttaako VL muita kun Vl;iä, tai ylipäätään ketään, mutta enkelit eivät ole laestadiolaisia, vaan Jumalan enkeleitä, he auttaa kaikkia, jopa SRK:ta ja ,musliineja,, kaikkia, Jumala rakastaa luotujaan, kaikkia.
Enkeli ei tunne, kuten Raamattukaan käsitettyä, armosta osaton, se on vain SRK;n paskaa, saatanan heille antamaa paskaa.
riippumatta uskosta. jokainen ihminen on Jumalalle yhtä tärkeä hänen luomansa olento. Mutta enkeleillä ei ole sielua, ne ovat Jumalan apulaisia, henkiolentoja, jotka eivät ole "kaksiosaisia", niinkuin ihmiset. Enkelit eivät tarvitse Jeesusta lunastajakseen.
Kaikkien ihmisten enkelit tekevät niin tärkeää työtä, ettei sitä ihminen käsitä. Joskus kuolemalta pelastuminen täpärästi saa ihmisen miettimään myös iankaikkisuutta, ja silloinpa onkin puhutelijana itse Jumala. Ja enkeli oli hänen tärkeä apulaisensa.
Luin jostakin erikoisesta "profeettakirjasta" aikoja sitten miten tää profeetta näki näkyjä enkeleistä miten niitä oli jokaisella ihmisellä kaksi. Jumalattomien pahantekijöiden enkelit valittivat raskasta työtään Jumalalle ja itkivät ihmisten puolesta. Jotkut ei olisi enää tahtoneet palvella pahaa ihmistä kun niin kauhistuivat.
Näinköhän Jumala huolehtii ihmisistä että jokaisella joku apu olisi Hänen edessään?
On niin paljon ihmisiä joilla ei ole uskovia omaisia tai ystäviä rukoilemassa heidän puolesta ja ovat ihan pimeydessä. Mutta varmaan meidän yleiset ja ylimalkaiset rukouksetkin tuntemattomien puolesta tulevat kuulluksi rakastavan Isän edessä.
Toisessa jutussa - netistä löysin- kehotettiin meitä rukoilemaan "lakkaamatta" että taivas pysyisi avoinna rukouksille. Viholliset, ilmavallan hallitsijat taivaan avaruuksissa käyvät sotaa meitä vastaan ja yrittävät pilvenä peittää rukoukset kuulumasta ja häiritsevät rukouksiamme. Syntimme kasvattavat ja paksuntavat tuota pilveä ja taivaan enkelit jumittuvat siihen pääsemästä kulkemaan edestakaisin työssään meidän hyväksemme. Rukouksemme vahvistavat heitä. Rukoile Isää Jeesuksen nimessä joka päivä niin oma enkelisi voi hoitaa hyvin työnsä!
Olin iltakylässä vl-kavereiden kanssa. Jossain vaiheessa meillä siirtyi juttu enkeleihin. Moni kertoi miten oli kuullut juttuja jonkun nähneen enkelin. Kun minä sitten jossain vaiheessa kerroin nähneeni enkelin lapsena kaikki vain hiljenivät, eivätkä kommentoineet siihen mitään.
En tiedä mistä tuo johtui... olin kyllä silloin vielä vl, mutta tiesin että tuo porukka oli vähän kateellista sakkia vaikka kelle. Enkä onneksi kauaa viihtynyt heidän seurassaan. Jäi aika kumma olo itselle siitä tilanteesta...
vaan uskovainen?!
Oliko enkeli esteenää uskovaisuudellesi, ymmärsin näin tämän kertomuksen?
toinen ex