EN VOI YMMÄRTÄÄ MITEN

hakemaan tukea ventovierailta ja toivomaan parasta, etsimään rakkauden ja välittämisen voimaa niin muilta kuin ennenkaikkea itseltämme. Niin moni tukee ja lämpimästi koettaa auttaa muita mutta kuinka moni osaa antaa tuon saman tuen ja sympatian ja lämmön myös itselleen ?

Näin katkeaisi se tuska jota moni on itse kokenut häneen itseensä eikä jatkaisi matkaa omiin lapsiimme tai läheisiimme ! Sillä tuntuu usein että juuri ainoa keino pysäyttää maailman julmuus on koettaa vähentää sitä omalta osaltaan ja koettaa tukea muitakin tähän samaan lämpimään suuntaan elävää kohtaan! Vain näin voi syntyä uutta ja parempaa olo ja elintilaa meille kaikille

KIITOS KUN KIRJOITIT "HUOMIOSI" PALSTALLE..
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
"kuin olisimme uudestisyntymässä paljon henkisesti rikkaampina ja muita huomioonottavampina ? me tutkiskelemme itseämme ja tekojamme ja suhdettamme muihin, me ajattelemme! Yritämme löytää omaa itseämme ja jalostaa sitä ! " ~
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Näin minulle ainakin on käynyt.

Ennen sairastumista juoksi kilpaa rahan,työn / kuluttamisen - oravanpyörässä > ehtimättä tutkia itseään ja päämääriään,tapojaan ja tottumuksiaan, / henkistä puoltaan.
Kunnes henki loppui ja sairastui.

Nyt kun tuosta kaikesta on päässyt pois,ja on ehtinyt/ joutunut tutkimaan itseään, onkin löytänyt sisältään aivan uuden ihmisen > ajattelevan, empaattisen, huolehtivan, jaksavan,rajallisuutensa tuntevan ihmisen.
Joka uskaltaa olla sosiaalinen, toiset / lähimmäiset huomioon ottava, itsestään huoltapitävä, tasapainoinen, omantunnon rauhan löytänyt, ymmärtävä (koska on itse ollut vakavasti sairas, kuolemanportilla käynyt)

"Katso edessäsi on uusi luomus. Kaikki vanha on kadonnut. KATSO uusi on siaan tullut"


Näin se on > Terv. JUKKA

löytyy tästä. Tai olen harkinnut sitä, vakavasti, olen kerran jo käynyt rajamailla. Vaikeimpina aikoina, kun en vielä ollut saannut apua, olisi tehnyt mieli vain heittäytyä tyhjyyteen. Mutta en tehnyt sitä. Nyt olen ajatellut jälleen. Olen nähnyt paljon elämässäni, vaikak olenkin vasta 17-vuotias. Se kaikki kuitenkin kummittelee pään sisällä, koko ajan. Ja kun kävelen käytäviä pitkin, tuntuu vain että avuttomat huutavat apua taukoamatta, kirkuvat päässäni.

Olet oikeassa. Ei pitäisikään luovuttaa. Joskus tuntuu kuitenkin vain mahdottomalta jatkaa. Päätös ei ole helppo, teki sitten mitä hyvänsä. Toivon että ihmiset hakisivat lohtua toisistaan ja antaisivat sitä toisilleen, kuten täällä. Kaikki olemme kuin yhtä perhettä. Ymmärrämme toisiamme, autamme selviämään.

Kansalaisten koulutus on osaksi väärin suunnattua.
Ihmiset kilpaillutetaan koulutuksen myötä puoliksi tärviölle.
Tälläinen kilpailuyhteiskunta tuottaa jatkuvasti rattailta pudonneita.

Lähtökohdat eivät ole kaikille samat. Siltikin; ihmetyttää tuo nuorien ihmisten pahoinvointi.
Huippuosaamiseen tähtäävä suoriutumispakko muodostuu monelle kamelinselän katkaisevaksi oljeksi.

Mielestäni ei kannusteta tarpeeksi yksilöllistä oman tien kulkemisen valinnaisuuteen.

Jos se elämänhalusta luopuminen johtuu myös siitä ettei ole ketään josta välittää ja jota kohtaan tuntea empatiaa. Eli ettei tunne vain olevansa ilman välittämistä vaan ettei myöskään voi antaa sitä.

Tuntee että kaikki se empatia jota kantaa sisällään menee hukkaan, aikaa myöden ne tunteet sitten voivatkin kuolla jos niille ei löydy käyttöä. Ja se tyhjyys sisällä ainakin saa jo elämästä luopumisen tunteita aikaan. Itse en ole aikonut luopua elämästäni juurikin sen takia että jaksan uskoa löytäväni sellaisen elämän jossa pääsen toteuttamaan itseäni paremmin ja myös antamaan rakkautta.

Ja kannustusta heille jotka ovat vielä sen verran vahvoja että jaksavat auttaa heikompiaan, teitä he tarvitsevat pitääkseen elämänliekkiä yllä...

Välillä kyllä tuntuu, että elääkö sitä vain päivän kerrallaan eteenpäin, siirtääkseen vain itsemurhaa. Vuosi sitten halusin vain kuolla, toki sitä välillä vieläkin haluan, mutta en niin voimakkaasti. Junan näkeminen vähän pelottaa, kun sinne alle haaveilin menemisestä viime syksynä. Nyt ei tee mieli kuolla. Tropit pitävät ahdistuksen vähäisenä ja tekevät vähän aivokuolleeksi, kasviksi.

Vaikeuksia kokeneet osaavat varmasti kohdata toisia ihmisiä ja antaa hyväksyntää ja empatiaa. Oishan se kiva antaa rakkautta jollekin mielitietylle, mutta kukapa tälläista heikkoa, syvällistä 29v. miestä tahtoisi rakastaa?