Hyvinvointia ja varallisuutta (vaurautta) kuvataan luvuilla, paljonko jää plussaa viivan alapuolelle vuoden päätteeksi tai paljonko on mania pankkitilillä.
Kyseessä silloin konkreettinen tavara, määrä, raha, hehtaarit, korkotulot; omistaminen.
Aineeton arvo tai näkymättömien asioiden arvostus?
Minkä sinä luet rahalla mittaamattomaksi, ei myytävissä ei ostettavissa arvoksi?
Onko sitä sinulla? onko sitä Pyhäjärvellä, Suomessa, maailmassa?
Kyseessä silloin konkreettinen tavara, määrä, raha, hehtaarit, korkotulot; omistaminen.
Aineeton arvo tai näkymättömien asioiden arvostus?
Minkä sinä luet rahalla mittaamattomaksi, ei myytävissä ei ostettavissa arvoksi?
Onko sitä sinulla? onko sitä Pyhäjärvellä, Suomessa, maailmassa?
Vastaukset 43
Vanhimmat
on, ettei rahalla saa kaikkea.
Niin kyllä jokaisella on tavoitteena hyvä elintaso,mutta entä silloin kun elämä pysähtyy esim. toisen vakavan sairauden takia.Kyllä silloin arvomaailma muuttuu,raha ei tunnukkaan enää tärkeältä, vaan tärkeintä on perhe ja elämänkumppani joka selvisi sairaudesta ja kulkee rinnallani elämäni loppuun asti.Terv.arvomaailmani muuttui tuona Lokakuun päivänä.
Kävipä niin että yrityksen tulos romahti, laskut ja verot kasaantuivat, tuli konkurssi.
Tuotantotilat jäivät pankille...
Omassa perhepiirissäni oli kestokyky lujilla, tunteet ja tuska löi pelon kanssa läpi kaikkien asioiden.
Lisäpaine tuli rtisanottujen työntekijöiden selviytymisestä..
Miettikääpä, minkä ihmeen takia pelkään kovaa rahaa ja markkinataloutta?
Kyllä paljon on asioita mitä ei rahassa mitata. Oma perhe, rakas puoliso ja ihanat lapset. Se pyyteetön rakkaus ja tukiverkko minkä perheestä on saanut. Ja kun sen vielä on ollut vähällä menettää, on arvomaailma heittänyt kuperkeikkaa. Yhtäkkiä siellä sairaalavuoteella tajusi mikä elämässä on tärkeintä. Raha ja kunnia ei ole enää yhtään niin tärkeässä osassa. Perhe ja rakkaat on kaiken edellä, kaiken.
Kyllä äskeiset olivat pysäyttäviä asioita.Mutta huomenna on taas maanantai ja kaikilla kiire ja hoppu rahan perässä.Toisilla taskussa rahaa, toisilla rahaa ja nitropurkki,että kiire vaan jatkuu.
Ystävyyttä ei voi aineellistaa.
Kukaan ei omista liikaa tosi-ystäviä.
Ystävät jotka pysyvät rinnalla sekä huonoina etää hyvinä aikoina. Sillä niinä huonoina aikoina ystävyys punnitaan ja ne tosiystävät pysyvät ja niiden olkapäähän voi aina nojata.
Jos saa sanoa, niin menestyminen lopulta mittaa ystävyyden; jos ystävä ei kestä sinun menstymistä vaikka nyt siinä rahatalouvessa niin häne ei ole ystävä ollenkaan.
Varmasti totta. Suomalaiset on niin kateellisia että varmasti moni ystävä tosi menestymisen hetkellä häippäsee.
ei ole ystävää lainkaan.
kyl miun elämänrikkaus on lapset ja lapsenlapset ja tietenki tuo lökäpöksy.
Herättelet hyviä keskustelunaiheita Sven Tuuva. Ei ihme, että aloittamanasi keskustelut heräävät heti virkeänä eloon. Tärkeitä asioita on moni nimimerkki jo ehtinyt mainitsemaan. Arvokkaita ovat myös keveyden ilmapiiri, tietoisuus siitä, että asiat lutviutuvat aina kohdilleen. Luottamus ja vapaa kellunta. Itseäni mietityttää tällä hetkellä suomalaisten tuntema häpeä, joka on syyllisyyden sisar, mutta paljon syvempi ja vaikeampi. Häpeä peittää monet tunteet alleen. Häpeän tuntesta johtuen voi asia saada mittaamattomat suhteet. Esimerkiksi konkurssiin joutuminen, avioero, rahattomuus koetaan häpeäksi ja sitä kautta positiivisuus ja usko tulevaisuuteen katoaa. Jopa masennus voi saada alkunsa häpeän tunteesta, joka jo lapsesta asti meihin suomalaisiin on iskostettu. Arvokasta mielestäni on toisen ihmisen kunnioittaminen ja suvaitseminen sellaisena kuin on. Arvokasta on tunnustaa jokaisen ihmisen salainen piste, joka on hyvä.. ja uskoa siihen.
Hyviä asioita on jo palstalle piirretty.
Syystuulahdus kirjoittaa meille jotenkin arasta tunteesta, syyllisyydestä.
se on muuten merkillinen trauma..oikein syvälle jämähtäneenä syyllisyys esiintyy käytöksenä jopa siten, etttä ko. poteva ei kykene rakastumaan eikä rakastamaan...
esim. niinkin että ihminen joka on kokenut lapsuudessa hyväksikäyttöä niin tuntee olevansa syypää siihen lopun ikäänsä, ellei saa terapia-apua.
Itsensä arvostaminen, hyvä itsetunto. Sitä kautta muiden arvostaminen ja hyväksyminen ja anteeksiantamisenkin jalo taito.On tosi että suomalainen yleinen käsitys pitää jotenkin hyväksyttävämpänä hieman häpeilevää alaspäin katsovaa ihmistä kuin hyvän itsetunnon omaavaa. Onko tämä sitten sukupolvien ajan kasvatuksen tuomaa paatosta vai kulkeneeko äidinmaidon mukana?Sanontakin kuuluu ensin on kyettävä rakastamaan itseään sitten vasta voi rakastaa toista ihmistä. Siihen arvostamiseen ja rakastamiseen ei kuulu rikkaudet ja omaisuus eikä muu maallinen mammona. Köyhä ja rakastunut on aina onnellisempi kuin miljönääri joka on ihan yksin, ypöyksin.
Häpeän tunteen voi kääntää myös voimavaraksi. Häpeän tunne suojelee meitä tekemästä uudelleen jotain sellaista mitä emme halua tai minkä koemme vääräksi. Mutta monta kertaa häpeä syntyykin meistä itsestämme riippumattomista seikoista. Häpeämme sitä, että emme ole jotain tarpeeksi. Syyllisyyden tunto on lähellä häpeää, mutta syyllisyydestä voi päästä sovittamalla, häpeän tunne on jotain sellaista johon ei niin vain pääse käsiksi. Syyllisyys liittyy tekoon, jonka voi tunnustaa, mutta miten tunnustat häpeän? Joku sanoo, että häpeän tunne istutetaan jo pieneen lapseen, kun hän odottaa äidin tulevan luokseen eikä äiti tule. Lapsi kokee, että hän ei ole sen arvoinen, häpeää sitä ettei hänestä välitetä.
aiheuttaa lapsen ajatusmaailmaan se, että heitä viedään alle kouluikäisenä päivähoitoon. Siinä iässä lapsi kaipaa emonsa läheisyyttä. Samoin vanhempien ero jättää pysyvät arvet.
Itselläni oli se onni, että sain hoitaa lapset kotona aina kouluikään asti ja sen jälkeenkin kotona töitä tehden. Lapset kävivät tarhassa kolme tuntia päivässä leikkimässä muiden lasten kanssa. Mutta yhteiskuntamme ei tätä mallia suo kaikille, ikävä kyllä. Onneksi Suomessa ja Pyhäjärvellä on hyviä ja luotettavia lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia.
kun en muista mitään noista ajoista, kun kotona oli hoitaja ja äiti töissä. Tiedän sen sijaan monia, joiden vanhemmat ovat eronneet ja jotka oireilevat pahasti. Tähän vaikuttanee paljon, miten vanhemmat "onnistuvat" eroprosessissa. Onko se riitelyä, kaunaa, syyttelyä jne. joka heijastuu lapsiin.
Mittaamaton arvo on mielestäni se, miten lasten asioita hoidetaan. Minkälaiset "eväät" lapset saavat ympärilläolevilta ihmisiltä ja yhteiskunnalta.
Mielestäni lapsiin sijoitetut resurssit palautuvat aikaamyöten monikertaisena takaisin!
Olen hyvinkin samaa mieltä lapsuuden hyvässtä kasvualustasta, perheen, kodin ja vanhempien tärkeydestä.
Äiti on ylitse muiden lapsen laajaa kehitysvarantoa..tuki ja syli, korvat ja sydän.
Isä määrittää rajoja ja "iskostaa" järjen käyttöä ratkaisutilanteisiin..
Nämä ovat näkemyksiäni, joita on kertynyt maailmaa kiertäessä, ihmisiä tavatessa ja heidän kanssaan toimiessa.
Onhan tapauksia ollut ja on , joissa perinteinen äiti-isämalli on toisinpäin...
Lähipiirissä vallitsee lisäksi vahvuuden lainalaisuudet, heikkous on häpeää..
Näiden kotien "kasvimailta" joukossamme on jyrkkäkatsantoisia ja tunteita vähän käyttäviä päättäjiä, johtajia, työtovereita, puolisoita,naapureita...
Sähköinen maailma teki temput..viskasi loppu-osan , vanhuuden, tähän toiseen kirjoitelmaani.
Arvostettu vanhuus; sitä pohdiskellen.
Mietippä tovi, mihin ajatuksesi palaavat surun , masennuksen, epäonnistunisen ja onnenhetkinä..
synnyinkotiin, lapsuumaisemiin,kotiseutuun..
niin..mutta missä onkaan se aika, jonka sijoitan arvostetuille vanhemmilleni..mikäli he ovat vielä täällä?
Kun palaan maailmalta , mieli-ala milloin minkäkin vallassa, voi Luoja, miten syvästi haluaisin istua äidin, isän tai mummon seuraan ja porista menneet järjestykseen...mutta
aika on pysähtynyt. Ja heitä voi vain ajatuksin muistaa.
Vaan monesti ne tosi kovat ihmiset ovat sisimmässään aika heikkoja ja epävarmoja. Mielestäni lapsuus vaikuttaa juuri tähän. Uskalletaanko käyttää tunteita ja onko niitä opittu edes näyttämään. Onnellisin ihminen on se jonka arvomaailmassa ykkösenä on perhe ja muut läheiset ihmiset. Ja jonka toimia tunteet kuitenkin ohjaa edes siinä määrin ettei kadu tekojaan mita on toisille tehnyt. Loppumetreillä tunteeton ihminen jää ihan yksin. Todella kova ja kylmä ihminen imee kaiken energian lähellä oleviltaan ja lopulta he kaikkoavat. Olen sen verran minäkin maailmaa kiertänyt että mm. yritysjohtaja joka muistaa päätöksissään edes jossain määrin tunnepuoltakin vie tietään menestykseen. Sen olen omin silmin nähnyt.
mitä tarkoitit tällä.
"Ja jonka toimia tunteet kuitenkin ohjaa edes siinä määrin ettei kadu tekojaan mita on toisille tehnyt."
Just toisin päin varmaa tarkotti, olkoha unissaan? Varmaa et kauttuu ees tekojaa mitä on toisel tehny.
Muuten puhhuu iha asiaa. Kyl on kovvii ihmisii maalima pullollansa. Et reilusti tunteella ja toiset huomioon, ni kyl se elo sit ihan iloks muuttuu. Ja semmottinen sopivan kelluva rento ote noihi asioihi viel.
Näin on. Ehkä se varhainen kasvatus jollai lailla vaikuttaapi. Ontotta että varmaan jokainen on kohdannut tosi kylmän ja kovan ihmisen.
Aatteleppa sitte kun toiset ihmiset on iloisia ja valoisia, sosiaalisia höpöttöjiä ja toiset haudanvakavia tosikkoja. Kyllä me suomalaiset vähän katotaan alta kulmain sellasia positiivisia. Asillinen totinen torvensoittaja on aina se järkevämpi yksilö, mukamas älykkäämpi. Vai onkohan?
kirjoitat. Omituisia höpöttäjiä karsastetaan liikaa. Alituiseen huumoria viljelevä huuliveikko ei herätä luottamusta, saa epäilemään tarkoitusperiä.
Kun on paatoksella ja vakkaalla naamavärkillä turhan pitkään asiallisesti kekusteltu ei vaan voi olla heittämättä sopivaa huulta. Ja on hitsi hienoo huomata kuinka kovimmallaki kurttunaamalla ihan pakostaki huuli nousee ainaki melekeen nauruun. Ja sehä pijentää ikkääki.
miehet itke, eihän?
ei itke. Vaikka kuinka lasti kasvaa ja on paha olla, hammasta purren mennään kohti huomista.
tullut kotoa. Itse kuulun suuriin ikäluokkiin ja en muista sodasta palanneiden miesten juuri tunteitaan näyttäneen.
Siksiköhän suomessa juodaan tai ihan uidaan viinassa , kun miehet ei itke? eipä osa naisistakaan itke kuin esiintyessään edukseen heikkona..., pieni itkun pirahdus saa pehmeyttä kovaan vääntöön.
Puistattaa naiset, jotka on niin kovaa rautaa ja poliitiikan teko-ainesta, mutta kun sopivasti ottaa herkän puolensa esiin jäädesään alakynteen, niin vastapuolen saa riittävästi antamaan periksi.
Kyl varmasti sullekki tulloo joskus tilanne et ihan pikkase pirrautat. Mitäs se ny sitte haittais? Ei miäs se heikkoutta oo. Elä hyvä miäs liikaa niitä hampaitas pure mennöö kiille!
Se kova o kato ollu niin kova ku kivi nii pitkään. Se sitte poksahtaa puhki. Ja sillo tullee itku. Voi nii kyl miähellekki käyvä. Monel kato se o sellane ulkokuor se kovvuus, sisältä voi olla pehmiä ja pikkuse heikkoki. Voi ku nämä o niin vakavii asioit.
Moni sen ajan mies sulki ne asiat kokonaan pois mielestään. Ei puhunut niistä. Ei tarvinnut näyttää tunteitaan. On varmasti ollut hirveää. Toivottavasti se malli ei enää jatku sukupolvesta toiseen.
hakeutuvat asepalvelukseen nykyisin. Ymmärretäänkö täysin, että se kova paikka voi yllättää meidät tänäänkin. Sodat eivät ole loppuneet.
Nyt on pieni tauko oravanpyörässäni...!
aamusta ehdin heittää muutaman sanan vanhuudesta ja huomaan jotta ollaan jo kategoriassa viina ja villitykset sen seassa.
Oravanpyörä, ajassa ja elämässä syntynyt sanonta..joku on lausunut sen otolliseen korvakuntaan , nyt sitä viljellään siellä ja täällä.
Mitä oravalla on asian kanssa tekemistä? siis kiireen kanssa.
seuraappa oravaa silloin kun siihen on mahdollisuus luonnollisessa tilassa..se mennä viipottaa oksalta toiselle ja loikkaa puusta puuhun. onkohan viittaus tähän..kiire?
Tai orava oksalla, käpälissä käpy, syö leuat heiluen toisesta suupielestä lentää roskat..uutta putkeen..kiire?
Vai onko oravanpyörä-sanonta ihmisille siksi, että vaikka hyppäät mielestäsi "paremmalle oksalle" elämässäsi, niin ahneus ajaa hyppäämään vieläkin paremman näköiselle oksalle?
Siinäpä tämän tauon pähkinää---terveisiä vaan Lyylille ja myös syystuulahdukselle.
pyhäjärvelle saatiin valtuuston yksimielisellä päätöksellä uusi kaupunginjohtaja.
Hän, Pekka Pietiäinen, on kuin joulupukki; odotamme erilaisia lahjoja..elinkeinoelämään yms.
Eniten että hän todella tulisi...kolkuttaisi ja avaisi jämähtäneen asenneuhman!
laittaa hattuun nyt.
rakkaus, arvostus, tietyt kokemukset jne. loputon lista tulisi näistä.
loppujen lopuksi mitä sitä suurella onnella tekee?
pääasia että on paljon pieniä onnen pipanoita pitkin elämän polkun viertä.
niinpä niin, ollaan sentään savon porstuasta eikä mistään lakeuksien veto-ojasta.
Kyllä olemme Savolaisia,niin mikähän Lakeuksissa on vikana? .Mä oon meiltä ja muut on meirän krannist.