Tässä BED:stä tietoa

nainen 85

BED (engl. Binge eating disorder) on ahmimishäiriöiden joukkoon kuuluva tavallisin epätyypillinen syömishäiriö. Sitä sairastava ei pysty aina kontrolloimaan syömistään vaan saa silloin tällöin ahmimiskohtauksia ja syö suuret määrät ruokaa. Tyypillisesti hän myös salailee syömisiään, tuntee häpeän tunnetta eikä kykene lopettamaan.

Ahmimishäiriö – kuten kaikki muutkin syömishäiriöt – ovat vakavia sairauksia ja hoito tulisi aloittaa mahdollisimman pian hyvän parantumisen saamiseksi. Pahimmillaan syömishäiriöt voivat aiheuttaa jopa kuoleman tai muita vakavia sivuvaikutuksia.

Ahmimiskohtaukset ovat toistuvia ja hallitsemattomia. Syötyä ruokaa ei oksenneta, mutta joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä ateria väliin aamulla tai aamupäivällä, joka taas johtaa helposti ahmimiskohtaukseen iltapäivällä tai illalla. Laihdutusyritykset usein laukaisevat ahmimisen, joten ne olisi syytä lopettaa.

Ahmimishäiriö on yleisempää naisilla, ja se alkaa usein jo nuorella iällä.

Ahmimishäiriön oireita

1. Toistuvat ahmimiskohtaukset
2. Kohtaukset ovat hallitsemattomia
3. Ruokaa ei oksenneta, mutta joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä ateria väliin aamulla tai iltapäivällä -> johtaa helposti uuteen ahmimiskohtaukseen iltapäivällä tai illalla
4. Syömisen salailu ja häpeän tunne

7

1543

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • onneton.......

      olen jo vuosikausia kärsinyt tästä mutta en ole parannusta keksinyt enkä saanut .
      painoni suht pysyy kunnossa mutta kaytän konsteja että se ei nouse (en oksenna) tosin epäterveellisiä .tiedän että elimistöni kärsii ja olen suolistoni pilannut vatsa ei enää normaalisti toimi lainkaan, maksa kärsii lääkäri tutkii mikä maksaa vaivaa kun arvot koholla/ en käytä lainkaan alkoholia) mutta tätä syömis häiriötäni en uskalla kertoa.
      ahmin siis varsinkin makeaa ja paljon ruokailu jää vähiin.
      olen kohta viiskymmentä ja tämä pitäisi saada pian aisoihin tiedän , jos meinaan elävien kirjoissa pysyä.
      mutta mutta....?en löydä ulos pääsyä tästä on kuin kirous sisälläni jota muut ei saa tietää..!

      • nainen 85

        itsekkin kärsin tuosta. en ole kertonut kenellekkään :S en osaa sanoa kauanko olen kärsinyt tästä, kyse on kuitenkin vuosista :/


      • nainen 85
        nainen 85 kirjoitti:

        itsekkin kärsin tuosta. en ole kertonut kenellekkään :S en osaa sanoa kauanko olen kärsinyt tästä, kyse on kuitenkin vuosista :/

        joskus mun mies sanoo mulle: "jokos sä söit ne kaikki?" ja ihmettelee kun olen syönyt kaikki karkit, sipsit tms..


      • riippuvainen..

        Olen 18-vuotias ja olen kärsinyt tätä kyseisestä sairaudesta jo kuusi vuotta. Minulla meni monta vuotta ennen kuin sain kuulla että se on sairaus ja sillä on kunnon nimikin. En ole kertonut tästä kenellekkään vaikka mieli tekisi kuinka. Miten voisin siitä kertoa ja kenelle..?

        Nyt kaikki muu ei enää masenna niin kuin sillon kun sairastuin. Aloin lohduttamaan itseäni ruoalla. Nyt minua masentaa ylipainoni, tämä sairaus, se kun en pysty puhumaan tästä kenellekkään, kulutan rahat ruokaan, tunnen epäonnistuneen itseni kanssa ja lohdutan itseäni syömällä. Ja kun koen iloa tai haluan palkita itseni syön.. Olen joutunut pahaan kierteeseen itseäni vastaan..

        Toisaalta haluaisin puhu jollekkin ja toisaalta en. En haluaisi puhua äidilleni, kun hän aina jaksaa muistuttaa minua ylipainostani. Tekisi mieli vain huutaa hänelle: "anteeksi, että olen heikko ja sairas". Ja melkein sama juttu pätee kouluni terveydenhoitajaan. Tuntuu, että he eivät ota tosissaan sitä, että ylipainoni voi johtua psyykkisestä sairaudesta. Minusta on silti vaikea uskoa, että asiat masentaa ja menisi huonosti, koska ei ole ketään kenelle puhuisin pahasta olostani, joten kätken sen kovan kuoren alle.

        Auttakaa. En haluaisi pilata vielä loppu elämääni näin nuorena, mutta ruoasta on tullut paras ystäväni näiden vuosien aikana. Olen heikko muillekkin riipuvuuksille, sillä olen jo neljä vuotta polttanut..


      • megustastu
        riippuvainen.. kirjoitti:

        Olen 18-vuotias ja olen kärsinyt tätä kyseisestä sairaudesta jo kuusi vuotta. Minulla meni monta vuotta ennen kuin sain kuulla että se on sairaus ja sillä on kunnon nimikin. En ole kertonut tästä kenellekkään vaikka mieli tekisi kuinka. Miten voisin siitä kertoa ja kenelle..?

        Nyt kaikki muu ei enää masenna niin kuin sillon kun sairastuin. Aloin lohduttamaan itseäni ruoalla. Nyt minua masentaa ylipainoni, tämä sairaus, se kun en pysty puhumaan tästä kenellekkään, kulutan rahat ruokaan, tunnen epäonnistuneen itseni kanssa ja lohdutan itseäni syömällä. Ja kun koen iloa tai haluan palkita itseni syön.. Olen joutunut pahaan kierteeseen itseäni vastaan..

        Toisaalta haluaisin puhu jollekkin ja toisaalta en. En haluaisi puhua äidilleni, kun hän aina jaksaa muistuttaa minua ylipainostani. Tekisi mieli vain huutaa hänelle: "anteeksi, että olen heikko ja sairas". Ja melkein sama juttu pätee kouluni terveydenhoitajaan. Tuntuu, että he eivät ota tosissaan sitä, että ylipainoni voi johtua psyykkisestä sairaudesta. Minusta on silti vaikea uskoa, että asiat masentaa ja menisi huonosti, koska ei ole ketään kenelle puhuisin pahasta olostani, joten kätken sen kovan kuoren alle.

        Auttakaa. En haluaisi pilata vielä loppu elämääni näin nuorena, mutta ruoasta on tullut paras ystäväni näiden vuosien aikana. Olen heikko muillekkin riipuvuuksille, sillä olen jo neljä vuotta polttanut..

        Itselläni on vuosikausia jatkunut bulimia/ahmimisongelma. Häpeän itseäni ja ahmimistani, en halua puhua siitä kenenkään kanssa. Syön itseni lähes joka päivä niin täyteen, että maha on todella kipeä, enkä voi nukkuakaan kunnolla kivun takia. Välillä oksennan tai käytän laksatiiveja, jonka tiedän olevan ihan väärä tapa toimia.

        Olen tehnyt parantumispäätöksen ehkä tuhat kertaa. Ja sitten kuitenkin jatkanut ahmintaa. Koulutehtävät jäävät tekemättä, pyykit pesemättä, koti siivoamatta, ja itsestänikään en kerkeä huolehtia, kun täytyy vain jatkuvasti olla syömässä. Ja siitä tulee huono omatunto. Enkä enää arvosta itseäni. En näe syytä miksi minun pitäisi välittää itsestäni. Ja se tekee todella kipeää.

        Mutta! Tänään kävin lääkärissä. Kun en kerran itse kykene hoitamaan tätä, täytyy hakea apua. Ja kyllä, nyt on jo henkisesti parempi olo :) Olen kyllä ahminut tänäänkin, mutta huomattavasti vähemmän. Asian jakaminen lääkärin kanssa helpotti oloa selvästi. Ja uutta uskoa tuo se, että olen ottanut ensimmäisen askeleen itsestäni huolehtimesessa - itsestäni VÄLITTÄMISESSÄ.

        Ja olen varma, että pääsen tästä eroon. Se tulee vaatimaan aikaa ja itkuja, mutta vielä onnistun. Te, jotka olette voimattomia taistelussa itseänne vastaan: HANKKIKAA APUA! Kertokaa jollekulle, itkekää, näyttäkää, että voitte pahoin ja että haluatte hyvää itsellenne.


      • Älä ahmi
        riippuvainen.. kirjoitti:

        Olen 18-vuotias ja olen kärsinyt tätä kyseisestä sairaudesta jo kuusi vuotta. Minulla meni monta vuotta ennen kuin sain kuulla että se on sairaus ja sillä on kunnon nimikin. En ole kertonut tästä kenellekkään vaikka mieli tekisi kuinka. Miten voisin siitä kertoa ja kenelle..?

        Nyt kaikki muu ei enää masenna niin kuin sillon kun sairastuin. Aloin lohduttamaan itseäni ruoalla. Nyt minua masentaa ylipainoni, tämä sairaus, se kun en pysty puhumaan tästä kenellekkään, kulutan rahat ruokaan, tunnen epäonnistuneen itseni kanssa ja lohdutan itseäni syömällä. Ja kun koen iloa tai haluan palkita itseni syön.. Olen joutunut pahaan kierteeseen itseäni vastaan..

        Toisaalta haluaisin puhu jollekkin ja toisaalta en. En haluaisi puhua äidilleni, kun hän aina jaksaa muistuttaa minua ylipainostani. Tekisi mieli vain huutaa hänelle: "anteeksi, että olen heikko ja sairas". Ja melkein sama juttu pätee kouluni terveydenhoitajaan. Tuntuu, että he eivät ota tosissaan sitä, että ylipainoni voi johtua psyykkisestä sairaudesta. Minusta on silti vaikea uskoa, että asiat masentaa ja menisi huonosti, koska ei ole ketään kenelle puhuisin pahasta olostani, joten kätken sen kovan kuoren alle.

        Auttakaa. En haluaisi pilata vielä loppu elämääni näin nuorena, mutta ruoasta on tullut paras ystäväni näiden vuosien aikana. Olen heikko muillekkin riipuvuuksille, sillä olen jo neljä vuotta polttanut..

        Suosittelen lääkärissä käyntiä, hän luultavasti laittaa lähetteen yliopistollisen sairaalan ravitsemustieteen poliklinikalle. Siellä on asiantuntijat hoitamaan syömishäiriöisiä ihmisiä. Jos ei laita, vaadi sitä. Olet vielä niin nuori ihminen, että toivoisin sinun saavan normaalin terveen elämän, kelkan voi vielä kääntää. Tunnen BED-ihmisiä, jotka ovat vuosikymmeniä taistelleet sairautensa ja häpeän kanssa hakeutumatta hoitoon. Tällä hetkellä heillä on jo diabetekset sun muut liikalihavuudesta syntyneet sairaudet, mitä ei voi enää parantaa. Toivon, että ihan oikeasti ilman häpeää, itseäsi ja tulevaa elämääsi ajatellen hakeudut lääkärin lähetteellä asiantuntijoiden hoitoon ja sitoudut siihen. Tsemppiä sinulle!


    • hali_kissi_

      Minullakin jotain tämän tapaista.
      Olen aina ollut isokokoinen ja tuntenut ulkonäöstä häpeää. Olen mielestäni maailman lihavin ja rumin ihminen ja aina kun joku sanoo minua kauniiksi, väitän vastaan. en ole todellakaan kaunis...
      Minulla on jaksoittain ahmimista ja jaksoittain syömättömyyttä.
      En tohdi syödä mitään kenenkään nähden ja jos syön niin hyvin vähän.
      Painoni on heitellyt 10-40 kiloa viimeisen neljän vuoden sisällä. Olen enimmilläni painanut 115 kiloa ja vähimmilläni 65. Ei se kyllä ole vähän se 65 kiloa.
      Olen ollut nyt viikon syömättä ja tuntuu hyvältä. en aio lopettaa paastoamista, kun kerran pääsin vauhtiin... olen laihtunut 5 kiloa viikossa.
      Jos laitan pienenkin ruoan murusen suuhuni tässävaiheessa, niin minä sorrun kuin alkoholisti viinaan...
      ei tippaakaan ei murustakaan...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Lindtman I vasemmistohallitus aloittaa viimein Suomen kuntoon laittamisen

      Tässä nyt on 3 vuotta seurattu irvokasta kärsimysnäytelmää nimeltään "valtion budjetin tasapainotus by äärioikeisto", ja
      Maailman menoa
      208
      2824
    2. Missä viipyy persujen lupaama euron bensa?

      En edes muista milloin bensapumpussa olisi ollut ykkösellä alkava litrahinta. Missä siis viipyy persujen lupaama euron b
      Maailman menoa
      167
      2501
    3. Kirje, PellePelottomalle.

      Tärkeää olisi luoda ystävyys, että se, jota rakastaa, on samalla paras ystävä ja luotettavin, jolle voi ja uskaltaa luot
      Ikävä
      106
      1162
    4. Meni kyllä aika solmuun

      Meidän tutustuminen 😐
      Ikävä
      67
      990
    5. Voi teitä naisia

      Suudeltiin ja nukuttiin toisissamme kiinni mutta pillua ei tullu, ei edes aamulla. t.38vmies
      Sinkut
      123
      982
    6. Martinan hevoset.

      Tämä todella kaunis ja ketterä harmaa hevonen jolla monet kilpailut voitetaan ei ole Martinan.Tytär ratsastaa sillä tait
      Kotimaiset julkkisjuorut
      267
      942
    7. Persut jakavat tekoälyllä tehtyjä kuvia maahanmuuttajista somessa

      Eivät mainitse, että ovat tekoälyllä tehtyjä. Eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Valehtelijapuolue taas vauhdissa. Unka
      Maailman menoa
      317
      909
    8. Mistä löytyy naisseuraa sinkkumiehelle?

      Kertokaapas kokeneemmat mistä löytyis naisseuraa sinkulle. Ihan ois eukko nyt tosissaan hakusessa. Tanssipaikat kun on a
      Kuhmo
      20
      899
    9. Lapsien pakko kasteesta on luovuttava.

      Eikö olisi parempi siirtää kaste rituaali rippikouluun,kun 15v.tietävät jo itse haluaavatko tulla kastetuksi juutalais-k
      Kaste
      507
      858
    10. Hyvä meininki

      TTP:ssa väkeä tosi runsaasti paikalla. Hyvää ruokaa jälleen ja munkit ja sima erinomaista. Kiitos yrittäjälle! Hieno Vap
      Haapavesi
      22
      768
    Aihe