mitä mieltä tahansa, niin filmin loppumetrit oli vat kerta kaikkiaan koskettavat.Ihan tuli "lins si" sumeeksi. Tunnetilaa vielä korosti Ingen-esittämä riipaiseva,"Kohtalon tiellä"-laulu, ai van kuin suoraan elämästä.
Elämä ei ole aina helppoa, sen verran uskaltaa kai sanoa. Pitäisi (on ainakin joskus ollut) kaa lolla kyky, nähdä myös toisen kaalon kipu. Tässä ohjelmassa oli sitä,jota kutsutaan elämäntuskak si, mutta tietysti joukkoon mahtuu myös niitä va loisampia päiviä, eihän sitä muuten jaksasi.
Voimia, ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta meille kaikille t. takarivin taavi
Tässä ei sormella osoittelu auta !!!!!!!!!!!
Elämä ei ole aina helppoa, sen verran uskaltaa kai sanoa. Pitäisi (on ainakin joskus ollut) kaa lolla kyky, nähdä myös toisen kaalon kipu. Tässä ohjelmassa oli sitä,jota kutsutaan elämäntuskak si, mutta tietysti joukkoon mahtuu myös niitä va loisampia päiviä, eihän sitä muuten jaksasi.
Voimia, ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta meille kaikille t. takarivin taavi
Tässä ei sormella osoittelu auta !!!!!!!!!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
MÄ AJATTELIN TOI JÄTKÄ ON DORKA...Sit tuli mieleen on homppelin oloinen. Kuitenkin ohjelman lopussa oli melkein tippa linssissä ja toivoi, että kaikki menis heidänkin elämässään hyvin.
ja orkesterin nimeksi paremmin Kielletyt Tunteet en oikein paremmin sano, sillä näkihän sen sel västi, että tytöllä ja pojalla ei ole ollut toi mivaa ja lämmintä perhessuhdetta vanhempiin. Surkeina ihmiskohtaloina pidin heitä kaikkia, mutta uskon vielä ( ja toivon) että kaikki kään tyy parhainpäin.
Krääsä ja tavarat menevät nykymustalaisuudessa lapsien ja ihmisten edelle. Valitettavasti. Tyttö oli sisäänpäinkääntynyt, ei näyttänyt tun teitaan, ei paljoa puhunut henkilökohtaisista asioistaan ! Poika kertoikin, että hänen tuntee-sa ovat tukahdutettu pienestä lapsesta asti ja siksi kai hänestä on tuollainen herkkä, voimak kaasti kokeva on tullutkin. Kuinka lie pärjään nyt vartiointi tehtävissä. Mielestäni se ei ole hänen alaansa. Toivottavasti löytää itsensä.
Paljon kerkiää tapahtumaan vuoden sisällä. Inga joutui sairaalaan, ei kai kestä nyt mustalaisuu den "vaatimuksia" ja elämänpainetta. Tytön tuoma uusi perheen jäsen, pieni lapsi. Kaikki tapahtu mat summattuna filmin loppupuolella.Mieleen tu li "Maa on syntinen laulu" joka oli karuudessaan kaunis.
Muutenkin tuntui siltä,että koko perhe eli musta laisuuden ulkopuolella, vaikka mustalaisuudesta puhuttiin paljon.
Uskallan toivo heille kaikille parempaa huomis ta. Filmi oli hyvä esim. mustalaisuuden arkipäi västä. Ei tietysti joka kodissa, mutta aivan lii an monessa. Ollaan vain ulkokoreita, pinnan alla on pelkoa, myrskyä ja aallokkoa.
Teille Palmin-perhe kaikka hyvää ja voimia eteen kin päin, puhukaa keskenänne avoimesti, mutta eihän siinäkään aivan kaikkia tarvitse revitel lä. Sitä varten on sitten ammatti-ihmiset. Joulumieltä t. takarivin taavi
PS Katsoin filmin videoilta yhä uudestaan ja uudestaan, niin tuollaista jäi mieleeni ja kostuneet silmät.