Terve!
Olin tuossa kuukausi takaperin psykiatrin juttusilla pitkään kestäneen ahdistuneisuuden ja lievien paniikkihäiriöiden johdosta. Psykiatrin kanssa keskusteltuani päätimme yhdessä aloittaa lääkehoidon, lääkkeenä ensin sermomex 10mg kahden viikon ajan, jonka jälkeen annostusta nostettiin 20mg vuorokaudessa.
Kuitenkin lääkehoitoa on kestänyt jo kuukauden, ja seuraava keskustelu psykiatrini kanssa on viikon kuluttua. Haluaisin kuitenkin käytännön kokemuksia teiltä, koska mielestäni lääke-annostus on liian pieni / olematon. Ensimmäisten viikkojen aikana lääke vain pahensi oireitani, jonka jälkeen oireet ovat jatkuneet aivan kuten monta kuukautta aikasemminkin. Onko kellään mitään hyviä ehdotuksia, miten kannattaisi psykiatrille asiaa ilmaista? Kärsin erittäin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, sekä yleiset paikat kuten kaupungilla oleskelu aiheuttaa erittäin kovaa ahdistusta ja sydämmen tykytystä.
Kannattaisko kysyä jotakin Diatsepaami tms. lääkitystä kyseisen SSRI:n ohelle?
Kiitoksia neuvoista ja vinkeistä jo etukäteen.
Olin tuossa kuukausi takaperin psykiatrin juttusilla pitkään kestäneen ahdistuneisuuden ja lievien paniikkihäiriöiden johdosta. Psykiatrin kanssa keskusteltuani päätimme yhdessä aloittaa lääkehoidon, lääkkeenä ensin sermomex 10mg kahden viikon ajan, jonka jälkeen annostusta nostettiin 20mg vuorokaudessa.
Kuitenkin lääkehoitoa on kestänyt jo kuukauden, ja seuraava keskustelu psykiatrini kanssa on viikon kuluttua. Haluaisin kuitenkin käytännön kokemuksia teiltä, koska mielestäni lääke-annostus on liian pieni / olematon. Ensimmäisten viikkojen aikana lääke vain pahensi oireitani, jonka jälkeen oireet ovat jatkuneet aivan kuten monta kuukautta aikasemminkin. Onko kellään mitään hyviä ehdotuksia, miten kannattaisi psykiatrille asiaa ilmaista? Kärsin erittäin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, sekä yleiset paikat kuten kaupungilla oleskelu aiheuttaa erittäin kovaa ahdistusta ja sydämmen tykytystä.
Kannattaisko kysyä jotakin Diatsepaami tms. lääkitystä kyseisen SSRI:n ohelle?
Kiitoksia neuvoista ja vinkeistä jo etukäteen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tietenkin kaikista parasta on että juttelet psykiatrisi kanssa. Mutta ahdistuneisuuteen käytetään myös epilepsialääkettä: Lyrica.
Diatsepaameihin tulee helpommin riippuvuutta.
Ja lisäksi sinulla on mielestäni hyvin vähän aikaa ollut tuo lääkitys.
Itselläni on masentuneisuutta, kipua ja jonkin verran ahdistuneiauutta. Olen syönyt lyricaa kipuun(vaikuttaa myös ahdistuneisuuteen), sertralinia masennukseen (jo kesäkuusta saakka)
ja unettomuuteen ja kipuun noritrenia.
Nämä on niitä pitkään hoidettavia sairauksia:(
Ole avoin lääkärillesi, hän osaa ehdottaa sopivaa koktailia tai lisätä nykyistäsi.
Pilkettä silmäkulmaan kaikesta huolimatta ;)
Diapam ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto, mutta pyydäpä Buspar siihen SSRI:n rinnalle, niin eiköhän se siitä :)
MInulla toimi ainakin loistavasti :-D
mulla on myös cipralex buspar setti ja hyvin toimii.
Harrastatko masturbaatiota/seksiä päivittäin tai useasti viikossa?
Itellä huomasin, että liiallinen masturbointi ajo mut tosi pahaan jamaan. Mulle tuli tosi kova ahdistus, masennus, voimattomuutta ja paniikkikohtauksia; kaikki nämä ilman mitään vakavaa henkistä ongelmaa.
Kun kokeilin vähentää masturbointia maksimissa pariin kertaan viikossa, niin aluksi tuli häilyvä hyvä olo, mutta siitä seurasi paniikkikohtaus. Piti vähän aikaa totutella siihen hyvään oloon, ja sen jälkeen paniikkikohtaukset katosivat vähitellen :-)
Nyt ei ole ollut varsinaisia paniikkikohtauksia aikoihin. Ainoastaan, jos annan halujen mennä järjen edelle, eli masturboin muutaman päivän putkeen, olo alkaa heikkenemään.
Ahdistuskin on vähentynyt paljon, eikä ole jokapäiväistä kalvavaa voimattomuutta.
Kiitän tässä täällä Suomi24 foorumilla ollutta mulle tuntematonta neuvojaa ja hänen vinkkejään:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000405&posting=22000000006358732#22000000006358732
Olen soveltanut ton viestin vinkkejä omalle kohdalleni, ja tulokset ovat erittäin lupaavia. :-)
karvat kämmeniin!!! Elämme 2000-lukua!! Ja seksiki n vielä aiheuttaa ahdistusta!!
Kait tämä viimeinen itsetyydytys/seksijuttu on provo?! Toivon mukaan.
Seksillä ja itsetyyd. kun ei nimittäin mitään tekemistä paniikkihäiriön kanssa.
Ei ole provo, eikä vitsi, vaan kokemusperäinen neuvo.
Et ilmeisesti lukenut edes vähää alustakaan tuota linkkiä.
Seksissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta miehillä on ongelmana, että ejakulaatiossa lähtee sperman mukana tärkeitä aineita elimistöstä. Naisillahan tätä ongelmaa ei ole (olkaa onnellisia)
Pitkään jatkuessa masturbointi syö näitä tärkeitä ainevarastoja. Ongelma vaan kasvaa, jos ei saa ravinnosta tarpeeksi hivenaineita/vitamiineja, jotka täydentää näitä varastoja.
Itellä ei tuntunut mikään auttavan, ei lääkkeet, ei terapia. Ja oudointa oli, että huonolle ololle ei ollut syytä.
Kaikkea mahdollista tuli kokeiltua, kun oli niin epätoivoinen olo. Sitten törmäsin onneksi tuohon itsehoito-ohjeeseen. Olin jo tuudittautunut siihen, että mikään ei tule auttamaan tähän paskaan oloon, mutta päätin vielä kokeilla tuota, kun ei ollut mitään menetettävää.
Ja se auttoi. Tietenkään se ei poistanut kaikkia huonoja ajatuksia, mutta olotila koheni reippaasti. Paniikkikohtaukset katosivat, ja on enemmän energiaa tehdä asioita, uskallustakin tullut lisää (epäilen, että testosteroni aiheuttaa tämän).
Jos ejakuloidun useammin kuin 3x viikossa, niin alkaa heikottamaan ja ahdistamaan.
Ei ole pakko uskoa tuota linkin tekstiä, mutta itselle se auttoi, ja suosittelen miehiä kokeilemaan sitä (ennen helvetillistä koe-eläin lääkekierrettä), jos on epämääräistä ahdistusta/masennusta/paniikkihäiriöitä.
Jos, et ole riippuvainen lääkkeistä etkä alkoholista eikä taustastasi löydy erityistä riippuvuussuhdetta huumeisiin on Diatsepaami hyvä alun noin kolmeksi viikoksi - Busparin saat unohtaa tässä vaiheessa. myöhemmin, jos ahdistus jatkuu voi kyseeseen tulla Buspar ( Buspar ei sovi, koska sen vaikutusmekanismi on hidas eikä lievitä serotniini lääkityksen mahdollisia sivuoireita - siksi masennushoito jää usein alkumetreille) Diapam 5mg tarvittaessa 1-3 kertaan päivässä on hyvä jollet ole tottunut lääkkeeseen etkä käyttänyt tätä ennen suurempia määriä.
Rauhoittavia on erilaisia ja jokainen taas suosittelee sitä omaansa, mutta on niistä apua varsinkin kun monissa masennuslääkkeissä on aluksi tosi ikäviä sivuvaikutuksia (mm.lisääntynyt ahdistuneisuus ja itsetuhoisuus), mulla kun vaihdettiin lääkitys niin määrättiin pariksi viikoksi puolikas rauhoittava joka aamu (aamut mulla ahdistavimpia), sen jälkeen olen käyttänyt tarvittaessa eli jos tiedän etukäteen että stressi tulee olemaaan tiettynä päivänä kova tai jos saan paniikkikohtauksen (esim. lennot). Tiedän itsestä sen että en ole kovinkaan altis riippuvaisuuksille, en polta enkä juo ikinä joten pystyn säätelemään tuota omaa rauhoittavien käyttöä mutta onhan ne houkuttelevan helppo tie ulos (vähän aikaa) joten kannattaa miettiä omaa suhtautumista ylipäätään. Mulla toimii Opamox 15mg tosi hyvin, joskus jopa puolikas riittää mutta se on miedoimpia rauhottavia ja jotkut kokee sen riittämättömäksi. Itse en voi sietää sitä tokkuraa mikä siitä tulee jos ottaa enemmän ja haluan apua tosiaankin pelkästään siihen ahdistukseen. Kannattaa oman lääkärin kanssa puhua mikä voisi sopia juuri sulle ja jos on vaikee ottaa asioita puheeksi niin kirjota lista etukäteen ja ota se mukaan, mä en ainakaan saa jännitykseltäni välttämättä sanottua kaikkea mitä on aikasemmin suunnitellut. Lääkärikin kun on sosiaalinen tilanne. :(
ihan on yksilöllistä mikä kenelläkin toimii itse olen kokeillut buspironia,efexoria,cipraleksia ja citalopramia ja mikään näistä ei auttanut. itse olen todella lääke kammoinen joten yritän parantua ilman lääkkeitä ja aika hyvällä mallilla mennään jo :)
Laitanpa oman kokemuksen kautta saatua infoa, kokeiltiin aiemmin paniikkihäiriöön triptyliä ym. lääkkeitä, loppujen lopuksi sain Alprox 1mg, tehosi heti, nyt muutama vuosi alotuksen jälkeen olen huomannut, että voin jo jättää lääkkeet miltei kokonaan pois, otan puolikkaan puolituntia ennen vain jos olen menossa isompiin juhliin, työhaastatteluun jne. Joku tehoaa toisille ja toisille ei, näinhän se menee. :)
Kun mulla oli paniikkikohtauksia aloin tunnistaa seuraavan seikan, kun menin esim. kauppaan olo oli ihan normaali, mut kerrankin kun laitoin hedelmiä pussiin
tuntui et jalat ei pidä, tuli kylmä hiki enkä saanut kunnolla happea, säntäsin ulos ja yritin rauhoitella itseäni ajatuksen voimalla, siis hoin et kaikki ok ei mitään hätää ja aattelin et jospa tähän kaadun niin kai joku auttaa, tahdon siis tällä tuoda esiin että paniikkikohtausta voi itse säädellä, mitä enemmän sitä pelkää sitä todennäköisemmin se tulee, mulla auttaa ainakin se että yritän olla mahdollisemman rauhallinen ja hoitaa asiani pikku hiljaa. Tällä hetkellä kun ajattelen tuntuu joskus siltä et mikä se paniikkikohtaus oikein on koska niitä ei enää tule. Tämä on vain mun henk. kohtanen kokemus.
Joogalla eli hengitysharjoitus venytykset päästään myös eteenpäin. Oikealla hengitystekniikalla on suuri merkitys paniikin hoidossa. Mitään hätäähän ei ole, ihminen vain kuvittelee sen.