Miten kokoaisin elämääni taas eheäksi,suhteen loputtua?Sattuu sydämmeen niin kipeästi,tuntuu että pohja on pois elämältä,vaikka tietää että ei elämä tähän lopu.Ei ikä tuo muutosta,viisautta tai voimia yhtään enempää,kipu on samanlainen.Pitäisi vain kyetä keräämään voimia,että kokoaisi taas hippuset kasaan ja jatkaisi yhtä kokemusta viisaanpana eteenpäin.Rakkaus vain häntä kohtaan on voimakas,ei millään haluaisi päästää irti.Jos hän löytää onnensa muualta,senkin sydämmestäni hälle suon,nyt vain asia on kipeä.Kauniit muistot jäi,mutta nyt ne ei lohduta vain.
Miten kokoan elämääni eheäksi
Elämän kipuja
20809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tilaisit ajan päälääkärillle, sillle valotakkiselle.
Joko nyt taas tätä samaa aloitusta? Katso jotain vanhoja sivuja taaksepäin, siellä on aloituksia vaikka kuinka paljon tästä iänikuisesta ongelmasta. Edellyttää jonkinasteista lukutaitoa.
vähän syyllinen olo?
Se on sinulle ihan oikein, jos niin on.
syyllinen olo, vaan ku tätä samaa tulee solokenaa sivutolokulla.
Lukisivat joskus noita edellisiä kirjoituksia, mutta kun aina pitää avata uusi itkuvirsistoori.
mitä helekuttia se sinua haittaa jos on aloituksia, onko pakko lukea?.
Kirjoita itse jotain järkevämpää sitten pliiiiiiiiiiiiis!!!!!!!!!!
P.S. En ole aloittaja mutta kyrsii tuollaiset valittajat
tyypillistä kantti kerttaa kantti suomalaista prototyyppiä, YOU MORON!
vilkuile ympärillesi ja siirry seuraavan herran seuraan. suru lähtee vaan uudella surulla. katso kuitenkin että palava rakkautesi on kaksisuuntaista. nyt en puhu mielentilasta.
Taikatemppuja ei varmaan ole olemassa.Eikä oikopolkua.Tänäin suunnaton kipu voi huomenna olla aivan uuden kasvun alku ja aika.Tämän päivän toivottomuus,näköalattomuus huomenna pilkahdus uutta päivää.Muutos juuri on viisautta ja tapa selvitä.
JUa tietoisen muutoksen kautta kykenet irrottamaan otteesi ja hyväksymään että rakkaudessa on luopumisenkin aika ja että osa rakastamista on
voimakkaimmillaankin myös kykyä luopua.Jos koittaa väkisin pitää kiinni,rakkaus voi muuttua vihaksi,yhteiset muistot kipupisteiksi.Tämä
pitää ottaa huomioon.Jonakin päivänä kauniit
muistot on voimanasi ja ohjeenasi.Pala elämää,jossa jalka uppoamatta kantaa.Jotain
todewllista ja aitoa.Siltä kaiken jälkeen on
hyvä ponnistaa uuteen rakkauteen,kun sen aika on.Tiedät pystyväsi.Se tieto on tärkeä.
Älä siis vangitse rakkautta,vaan hyväksy rakkaus kokonaisuutena.myös luopumisena.Sen
suurempaa rakkautta ei ole.
Voimia ja rauhallista päivää sinulle!
valitusta kuin edellä.
Kummallisia marisijoita.
keskustelupalsta johon kuuluu kaikenlaiset aiheet
elävästä elämästä?
Tuleeko sinun kaltaiselle ihmiselle mieleen, että on paljon yksinäsiä ihmisiä joita kirjoittaminen täällä auttaa selviämään eri tilanteista.
Eivät kaikki halua välttämättä kertoa murheistaan "kaakattavassa kanalaumassa" tuolla livessä missä juorut leviää heti kun kääntää selkänsä.
kuin mennä päivä kerrallaan..Kyllä se siitä alkaa sitten taas valkenemaan.Kun suhde päättyy tuntuu ettei siitä ikinä selviä,mutta kummasti sitä vaan taas nousee..
Älä ainakaan jää neljän seinän sisälle murehtimaan..:)
Sanotaan elämä kantaa..nyt tuntuu että koville ottaa.Kiitos sinulle.
Olet rakastanut suhteesi minä rakkaudella pilalle, eli omalla rakkaudellasi ajoit hänet pois. Et antanut hänen rakkaudelleen arvoa, epäilit häntä päivin öin ja syyttelit häntä uskottomuudesta, jolloin ei ollut muuta tehtävää kuin lähteä.
tiedät mistä on kysymys, vai oletko itse aiheuttanut tuon välirikon niinkuin täällä palstalla on ollut erään henkilön ( henkilöitten ) taholta on ollut tapana?
Älä välitä näistä epäasiallisista kannanotoista vaan koita kerätä palat uudelleen ja elämä jatkuu.
Positiivista mieltä sinulle ja kannustusta!
Mukavaa päivää!
Kiitos sinulle sanoistasi,tiedän että joskus tämä kipu on voimani,nyt vain tunne että on tuuliajolla.(Katkeria ihmisiä ovat nuo jotka jokaiselle ilkeilevät,jossain se paha olo purkautuu)
olen taas yhtä hämmästynyt kuin usein ennenkin lukiessani tätä palstaa, miksi aikuisen ihmisen pitää olla ilkeä toiselle.Olemme varmaan jokainen kokeneet joskus tuskallisen eron ja siitä aiheutuvan kivun, miksi siis vähättelemme toisen tämänhetkistä tuskaa, emmehän itsekään halua että meidän suruun suhtauduttais noin ilkeästi.
paljon voimia ja jaksamista sinulle.
mukavaa illan jatkoa
ollut tämän palstan kirjoittajien tyyli.
Olen itse aikoinaan kokenut samanlaisia hyökkäyksiä vastaavanlaisessa tilanteessa ja mikä pahinta, sen välirikon minun kohdallani aiheutti eräs palstalainen joka tuntee minut livessä!!!!!!!!!
Meitä ihmisiä on moneksi,toisilla on kumma tapa ivailla ja ilkkua toisille,kait se kertoo heistä aika paljon.Onneksi on muunlaisiakin ihmisiä,heitä joilla on sydän paikallaan.
jokapuolella aina löytyy ilkeilijöitä, aivan niinkuin oikeassa elämässäkin.
Livenä ei kuitenkaan kukaan kehtaa heittää lokaa suoraan päin naamaa, pahaa puhutaankin enemmän selän takana.
Virtuaalissa tuntemattomana on helpompi ilkeillä suoraan kohteelle.
pahalle ololle! Aloittajalle voimia sivuuttaa ilkeilijöiden kommentteja! Varmaan aloittajalla on välillä ollut semmoisia fiiliksiä kuin ilkeilijöillä, mutta varovaisena ei paljasta ja osaa sivuuttaa ja poimii olennaisia kommentteja itselleen. Voimia ja oma ihmisjärki oman elämänkokemuksesi mukaan! :)