Olen tosiaan ollut huomaavinani että 2 saman merkin edustajaa ei välttämättä oikein aina tykkää toisistaan esim. työelämässä. Joskus kun kuuntelee etäältä 2 saman merkin edustajan keskustelua, kuulostaa se siltä kuin perheenjäsenet lievästi kärhämöisivät - toiseen ollaan juuri sillä tavalla hieman kyllästyneitä kuin teini on vanhempaansa... Vaikka toisaalta ymmärtääkin hyvin toista.
Erikoinen esimerkki on esim. kumppanini, joka Aurinko- ja Kuu-Vaakana ei juurikaan tunnu erityisemmin pitävän Stingistä tai Bruce Springsteenistä, joilla molemmilla on sama systeemi. Ettei olisi ollut Lennonillakin, eikä ole hänkään mieheni suosikkeja...
Itse olen Kala, ja täytyy kyllä sanoa että aina en oikein muita Kaloja ole sulattanut. Liian masokistisia niiskuttajia...!
Erikoinen esimerkki on esim. kumppanini, joka Aurinko- ja Kuu-Vaakana ei juurikaan tunnu erityisemmin pitävän Stingistä tai Bruce Springsteenistä, joilla molemmilla on sama systeemi. Ettei olisi ollut Lennonillakin, eikä ole hänkään mieheni suosikkeja...
Itse olen Kala, ja täytyy kyllä sanoa että aina en oikein muita Kaloja ole sulattanut. Liian masokistisia niiskuttajia...!
Vastaukset 14
Vanhimmat
...itse seurustelen samanmerkkisen kanssa ja kaikki on onnistunut todella hienosti. Hän osaa olla juuri niin herkkä ja hellä kuin haluankin. Myös keskusteleminen onnistuu helposti sekä rehellisyys ja luottamus ovat molemmilla arvossaan. Suosittelen muillekin, ei tule törmäyksiä toisen erilaisuuteen kun molemmat ovat suurinpiirtein samoilla linjoilla.
Itsekin Kalana joskus tuntuu, että toisten Kalojen seurassa se "kalamaisuus" menee vähän liiallisuuksiin. Läheisimmät ja pitkäaikaisimmat ystäväni ovat Leijona ja Vaaka, joilla ei Kalat/Neptunus-painotusta juuri kartalta löydy. Toki pari Kalaakin ystävinä on, mutta heiltäkin löytyy vastaavasti kartalta paljon tuli-elementtiä.
Riippuu varmaan myös siitä, mitä asioita kyseisten henkilöiden kanssa on tarkoitus käsitellä. Esim. astrologiasta on tuon em. Leijonan ja Vaa'an kanssa ihan turha jutella vakavammin, mutta ainakin toisen Kalan kanssa se kyllä onnistuu.
Mulla ei oo kyllä koskaan ollu ketään Rapua (itse olen Aurinko-Rapu, Kuu-Kalat, Nouseva-Vaaka) tosi hyvänä ystävänä. Ei oo sattunu sopivia yksilöitä tuleen kohdalle. Oon kyllä huomannu sen, että maaelementin edustajat tuntuvat kavereina musta usein liian tylsiltä ja jotenkin liian jalat maan pinnalla -olevilta tyypeiltä. Niitten kans ei oikein koe "äksöniä", itse kun leijun korkella ilmassa haaveiden kera;)
Mut taas eräs Jousimies-ystäväni (Kuu-Neitsyt ja Nousu-Neitsyt)on tosi pinnallinen ja joka paikan höylä ja hänen kans ei tunnu olevan usein samalla aaltopituudella, kun hän ei oikein perusta syvällisestä ajattelusta ja tunneasioista, toisin kuin minä. Liian suorasukainen, saa tosiaan varoa, ettei joudu hänen ryöpsytyksensä kohteeksi.
Tykkään vertailla ja seurata just kaikkee astrologian kannalta, et miten kaveriporukassa tullaan toimeen keskenään jne. ja mitä elementtiä on eniten ja muuta sellaista. Mielenkiintoista:)
Mut vielä en oo löytäny ketään sellasta ihmistä, jonka kans vois keskustella astrologiasta edes jotain, koska toiset ei joko hyväksy koko juttua tai sit mun tarvis alkaa kertoon mitä tiedän ja sitä en halua, koska oon jotenkin huono perusteleen kaikkia sellasia juttuja ja muutenkin huonomuistisena se ei onnistu!
...mitenkäs se rapu voi olla huonomuistinen??
no ajattelin vaan että mulla on kanssa tuo kuu kaloissa, ja muisti on todella olematon, ja "pilvissä" olen noin puolet ajasta ym. kaoottista. Rapu vaan aina niin hyvämuistisena mainostetaan, mitenkäs muuten suhtaudut vanhoihin tavaroihin ja "roiniin" , heitteletkö mielelläsi menemään tarpeettomana, vai säilötkö kaikki?
....niin, mikäs tämän keskustelun aihe taas olikaan?? :-)
Kyllä mä muistan tiettyjä asioita menneisyydestä ja tosi kaukaa haettuja juttuja, mutta lähimuisti on aivan olematon. Enpä tiedä mistä johtuu;)
Vanhat tavarat ja "roinat" menee nykyään paljon helpommin roskiin, koska en tykkää, että on liikaa tavaraa huoneessa. Muovipusseja en jostain syystä raski heittää menemään!;)
Ongelma on se, etten vaan osaa päättää mitä heitän pois! Nytkin pitäs vaatekaapista heittää sellaset vaatteet meneen, joita en käytä, mutta siirrään sitä koko ajan huomiseen, koska en halua alottaa sitä rulianssia, että tarvii pähkäillä tarvinko vaatetta vai en. Nousu-Vaa'an päättämättömyys ehkä vaivaa?!;)
Meikäläinen taas on huomannut, että tulen hyvin toimeen skorpionien kanssa mutta joskus sattuu kohdalle yksilöitä joiden kanssa ei kemiat pelaa mitenkään vaikka kuinka koittaisin!
Minä viskaan kaiken "vanhan" reippaasti roskiin, kämppään tulee ikään kuin enemmän "ilmaa" kun roinat on veks. Mutta sitten on kamala tapa tyhjätä myös sähköposti tosi nopsaa (esim.töissä) mutta luotan aina siihen, että jos jotain kaipaan , niin onhan se jollakulla säilössä ihan varmasti :-)
Olet varmaan lueskellut sen verran horoskooppeja , että tuntuuko susta joskus että sussa olisi sitä kalaa , vai vakaa enemmän kuin aurinkomerkkiä? Musta tuo kalat monessa mielessä sopii aika hyvin muhun, pienikin virike ja ajatukset jo harhailevat. Olen aina funtsinut , että mulla on sellainen ekaluokkalaisen keskittymiskyky, maksimissaan noin tunti. Sen huomaa koulutuksissa, neuvotteluissa ym. Että vetäjän täytyy todella olla HYVÄ jos meinaa saada kaiken huomioni, heh.
Meillä täällä töissä on neityitä aikalailla (itse siis aurinko neitsyt) ja joskus tuntuvat vähän turhan asiakeskeisiltä ja vähän tylsiltäkin...sori vaan. Mutta huomaan viihtyväni tulimerkkien seurassa, ja vesi tietty on tosi hyvä! mutta näissä johtavissa merkeissä (ja rohkeammissa !)on sellainen mukava puoli, että niiden perässä on kiva ajautua paikasta toiseen, ne menevät ihan varmasti nokka edellä vaikkapa vaan lähikauppaan. Tosin onhan mustakin rohkeampi vähän tullut näin vanhemmiten, mutta minään "nokkamiehenä" en kyllä viihdy.
Mikä sä oot sitten nousevalta merkiltäs?
Kyllä musta tuntuu useinkin, että mussa on enemmän Kaloja tai Vaakaa kuin Rapua. Se niin riippuu tilanteesta, että mikä puoli mussa tulee eniten esille. Muhun ei käy Rapujen kuvauksista mitkään sellaset, että tykkäisin ruuanlaitosta (en edes osaa laittaa ruokaa, mut oon vielä nuori, joten ehdin kyllä senkin oppia jossain vaiheessa), olisin kovin lapsirakas ja että keräisin kauheesti roinaa ympärilleni. Muuten kyllä kaikki ailahtelevaisuudet luonteessa yms. asiat sopii muhun aivan täydellisesti. Välillä sitä toivoo, että olis paljon tasasempi ja heittelemätön mieliala. Niin ja ettei loukkaantuisi niin pienestä kuin suurinpiirtein väärästä ilmeestä tai katseesta. Oon yrittäny kääntää sen positiiviseks ajatellen, että onhan se ihan hyvä, kun mieliala vaihtelee ja on hirmu herkkä, niin ainakin vaistoo toisten tunteet ja ajatukset hyvin:)
nousumerkki on sillälailla hassu, että olen aivan leijonan ja ravun rajamailla, että se pitäisi mennä melkein astrologin luona varmistamaan. Leijonan parrasvaloissa viihtyminen ym. esiintymishinku sun muut eivät ollenkaan sovi muhun, että se on aina kuulostanut aika vieraalta tuo leijona.Tosin se noin muuten "ulkoisesti" voisi sopiakin - tykkään urheilusta ja niin eespäin (tosin mulla on nousuleijona-mies joka tykkään kovasti sohvasta.. :-), mutta mieheeni verrattuna olen selkeesti oikullisempi...mutta niin naiset kai tapaavat ollakin...ota tästä selvää! En erityisemmin tykkään myöskään ruoanlaitosta (mies tykkää..höö?)mutta viihdyn kyllä kotona..
Mutta ravussa taas vierasta on se, että sanotaan että he piilottaisivat todelliset tunteensa ja harrastaisivat jotakin "kaksoisviestintää", se ei onnistu multa, olen aika avoin tunteideni kanssa , vähän liiankin kanssa (onko se sitten sitä kalaa..? ja pystyn kyllä puhuun ns. aroistakin asioista tosi reippaasti, no problem! Että sinänsäkin kun olet tuo rapu, niin kiinnosti tämä sinun luonnekuvaus, josko se selvittäisi jotain tuosta nousumerkistäni.
Mutta pidän rapua aina niin erikoisena (tosi yksilöllisenä siis) ja luovana, musikaalisena, ja jollainlailla,,, kyllä : äidillisenä! jotenkin vaan vahvempana kuin leijonaa, tai siis uniikimpana...miten sen nyt sanoisi, leijona on vähän laimea (nyt monta kruunupäätä pyörtyi!)
Mutta toi voisi myös olla sitä kuukalaa, kun kirjoitit että "se riippuu niin paljon tilanteesta, että mikä puoli tulee esiin.." JUURI NOIN! välillä itsekin ihmettelen, että mikäs mulla nyt on, tai hoh! olinpas turhan äkkinäinen tms. jos on jäykkää seuraa, niin sitten jäykistelen mukana (tai vastareaktiona vedän ihan lössiksi..:-) , mutta kaikkeen hämärään mut saa houkuteltua kyllä mukaan aika nopeesti, että siinä puuttuu kyllä sitten ehkä sellaiset rapumaiset "turvakaiteet".
Mutta sellaiset , tuli nyt mieleeni, yleisötapahtumat mihin pitäisi mennä nyt vaikka duunipaikan puolesta hoitelemaan kahvitusta , lipun myyntiä tms. on ihan järkytys mulle! noista luistan aina, jos vaan onnistuu, ja mies menee hyppy kengässä - hoitelee kahvitukset, tikanheitot, oluthanat, se oikein loistaa noissa seremoniahommissa! että tuo kaikki kai pitäisi olla leijonamaista, eikö? mitäs itse moisesta hommasta tykkäisit??? vastaapas tuohon jos viitsit, please!
..ja kyllä sinä opit sitä ruokaa laittamaan, kun MINÄKIN opin! vaikka vieläkin lunttaan lähes aina reseptistä - hah! ja kasvavat lapset syö lähes mitä vaan...
Kun kirjoitit, että: "yleisötapahtumat mihin pitäisi mennä nyt vaikka duunipaikan puolesta hoitelemaan kahvitusta, lipun myyntiä tms. on ihan järkytys mulle!" Mulla on ihan sama juttu! Toisaalta mussa on se puoli, joka haluaa olla esillä ja viihdyttää muita ja tykkään olla ihmisten seurassa (eli varmaan se Nousu-Vaaka), mut just tollaset tilanteet ahdistaa kauheesti, joissa pitää olla ihmisten pällisteltävänä ja AINA hyvällä tuulella, iloinen ja pirteä. Ehkä se on sitä epävarmuuttakin. Jotenkin parhaat puolet itsestä tulee esille vain jos oon kahden jonkun seurassa, mutta porukassa oon normaalisti kuunteleva osapuoli enkä oo juuri yhtään äänessä.
Oon niin erilainen eri ihmisten seurassa. Sitä oonkin miettinyt, että jos kutsuisin vaikka kaikki ystäväni mun luo, niin oisin ihan hukassa, ku en tiedä miten käyttäytyisin.
Olin just vähän aika sit lippuja myymässä ja siinä huomasin, et olishan se tuohu ehkä ihan mukavaa, mut kauheeta ku ne asiakkaat ei oo välttämättä mukavia mulle, vaikka mä yritän parhaani ja oon ystävällinen, mukava ja iloinen jne. Senpä takia mietityttää, että onko asiakaspalvelu se mun juttuni! No, nyt tais mennä vähän sivuraiteille tää selostus!;)
Mä en valitettavasti osaa hirveesti kommentoida näitä astrologiajuttuja, koska oon vaan innokas harrastelija näissä touhuissa. Yritän kuitenkin:)
Mistä sä katoit nousumerkkis? Astro.comista kenties? Oliks se ihan rajalla, kumman puolella - Ravun vai Leijonan?
Tuli muuten mieleen, että tiedän neljä Nousu-Rapua, jotka tykkää aivan valtavasti ruuanlaitosta ja häärää mielellään keittiössä (esim. oma äitini). Mut eihän toi ole kuitenkaan se tae, että sillon on Nousu-Rapu, ku tykkää tehdä ruokaa, mut olipahan esimerkkinä;) Sit pari Nousu-Leijonaa, jotka tunnen, ovat melko persoja ihailulle ja muutenkin sellasia huomionkipeitä, mut tosi sydämellisiä. Toinen heistä tahtois olla kuuluisa filmitähti tai joku muu julkisuuden valkokeilassa oleva ja toinen tykkää näytellä. Aika leijonamaista;)
joo, kyllä mä varmaan näytellä voisin, kun siinähän on ihan valmis ROOLI, siinä ei tarviisi olla oma itsensä, vaan sanat olisi valmiiksi mietittynä, sen kun vaan eläytyisi - ja yleisöön ei sitten paranisi paljoa vilkuilla, ettei mene pupu pöksyyn, sitten kuitenkin!
Mutta juuri eilen kaverin kansaa pähkäiltiin tuota seurassa olemista, ja totesinkin sille, että olen mielestäni parhaimmillani (sekä tunnen olevani "kotona") juuri kahden kesken, tai sitten kolmekin menee, mutta onko 4 jo vähän liikaa, ja jos niistä on yksikin sellainen josta en niin pidä tai mulla ei liiemmin ole yhteistä sen kanssa tms. niin sitten olen aika hiljaa.
Joo kaikki messu-tilanteet ovat kamalia ja se juuri että näissä asiakaspalveluhommissa täytyy todella olla AINA parhaimillaan (ulkoisesti ja hyvällä tuulella!),mutta siis vapputorillakin tulee sellainen olo, että voi hitsi, kotiin! Mutta pakko sielläkin aina pyörähtää muksujen kanssa, mutta sillon just ihmiset on aivan kuin jotain täysääliöitä - äh, se on mauton juhla! nyt olen kyllä ihan sivuraiteilla!
Toisaalta joskus on helpompi olla sellainen reipaskin ja "ulospäinsuuntautuva" jos sakki on aivan umpioutoa, mutta jos on sellaisia puolituttuja, niin olen ihan paljon mieluummin jossain muualla! Niin, pihatalkootkin on sellainen juttu jo, että on melkoinen kynnys mennä sinne, kuikuilen kauan ennen kun menen, mutta joskus on käynyt niin että kun on juotu parit siiderit , niin olenkin viihtynyt niin että vallan - varmaan viimeinen kotiinlähtijä! on ollut NIIIIN mukavaa------kuukala se varmaan tarvii vähän prosenttia että estot kaikkoo, vai mitä tämä nyt on? joku voisi pitää aika epänormaalin estoisena tyyppinä, kyllä!
tutussa seurassa ja kotona nyt varsinkin olen aina äänessä ja esiintymässä!
kävin muuten flamencossakin, menin kurssille yksin ja ei se mitään vaikeutta tuottanut, kun kaikki oli aivan tuntemattomia! mutta muuten on sellaisia yksilölajeja enemmän - kävely, pyöräily, lenkkeily..
niin se mun synt aika ei selviä ikinä, kun olen syntynyt klo 00:25, mutta sairaala pyöristää lähempään viiteen minuuttiin (ja onko kellokaan oikeassa, ja kokemusta on...kyllä siinä minuutti voi johonkin "hukkuakin" :-) ja jos siis olisinkin synt. klo 00:24 niin olisinkin jo nousurapu. että sellainen pulma!
Ihailulle ..höö, en tiedä osaanko sellaiselle olla kovinkaan perso, aika äkkiä se neitsykkä sieltä jostain sielun syövereistä nostaa päätään, että itse asiassa otan kohteliaisuudetkin vastaan varmaan aika tylysti...jotenkin vaivaannun , menen vähän lukkoon, ja tekis mieli sanoa että höpö höpö ja sillee.
Ihanaa kun kirjoitit noin pitkästi ja aika valaisevasti oikeastaan! tunnistan kyllä paljon noista itseäni, mutta onko se kuuta vai muuta??
!
Kylläpä sain nauraa katketakseni, kun luin juttuas;) Kirjotat tosi hauskasti! Mielettömän moni kohta tekstissä vois olla kuin mun kirjotusta! Oliskohan se Kuu-Kalat se, joka tekee näistä asioista niin tutun tuntoisia?! Sanopa se!
Voisin meinaan allekirjoittaa noi jutut näyttelemisestä, seurassa olemisesta...Mulla on kans se, että umpioudossa porukassa on peräti helpompaa olla kuin sellasessa joukossa, jossa on puolituttuja, koska sillon pystyy oleen ulospäinsuuntautuneempi tai sitten tyydyn katselemaan kynsiäni ja istumaan omassa rauhassa. Ihan riippuen mielialasta.
Samoin se, ku kirjotit, että estot kaikkoo, ku vähän saa siideriä, niin se on kans kyllä ihan totta. Normaalisti mulla on tuhat ja sata estoo, mut heti ku vähän saa jotain vettä väkevämpää, niin kyllähän musta tulee puhelias ja ujous väistyy kokonaan ja oon aivan erilainen kuin yleensä.
Toi on kyllä tosi ikävää, kun ei saa siitä tarkasta syntymäajasta selkoa! Sun pitää vaan miettiä ja lukea Ravun ja Leijonan selostuksia ja kuulostella kumpi niistä olis se sun merkkis. Ehkä sillai se tulee selville. Mitä intuitiosi sanoo? Mut jos se syntymäaika kerran on niin siinä välimaastossa, niin voiskohan olla niin, että sussa on molempia, mut se Leijona kumminkin voimistuu ajan myötä?! Tää oli nyt vain omaa ajattelua tästä asiasta, en tiedä miten se oikein menee.
Moi vaan!
No kyllä me sitten aika samallalailla reagoidaan tilanteisiin, jos se susta tutulta tuntui. Mistä sitten johtuukaan. Mulla muuten on aurinko-rapu tyttö (6v.) ja hyvin tullaan toimeen, ja hänessä on kyllä sellaista ihanaa luovaa meininkiä, jota on ihan pakko ihailla, kun itse olin niin tavattoman ujo hänen iässään. Viimeinen tempaus oli, että löysin hänet puistosta kun tulin lenkiltä, ja siellä se piti "puistokonserttia" kaverin kanssa, lauloivat "apinaorkesteria" ja toinen rämpytti kitaraa ja toinen heilutteli madakaskareita ja jalalla poljettiin tahtia likakaivon kanteen. Hyvältä kuulosti, joku pappa oli antanut tytöille rahaakin laatikkoon, kun olivat niin reippaita. Mutta minähän en tälläiseen lapsena revennyt! Kyllä koulun näytelmissä olin mukana, mutta se olikin eri juttu, ja olinhan siellä suojassa rooliasuni alla...minä olin PRINSSI, eikä kukaan tunnistanut minua...heh.
Muuten tuli mieleeni, että oletko mustasukkainen? minä taidan olla vähän sitäkin, ikävä kyllä, tosin en ollut aiemmin, se on tullut ilmi vasta ihan viime vuosina, että jos mies katsahtaa rannalla vähän väärään suuntaan, niin mieli on vähän paha...jos ei ihan heti , niin kohta voi ollakin, varsinkin jollen satu olemaan itse ihan parhaimmillani (syönyt juuri vatsan oikein täpötäyteen )ja ranta vilisee kaunottaria, niin nyyh..., Toisinaan voin tepastella aika itsetyytyväisenäkin, jos on hyvä fiilis.
Mutta ajattelin , että sulla nyt kuitenkin on noista maagisesta kolmesta ominaisuudesta kaksi (aurinko ja asc) johtavissa merkeissä, että et sinä varmaan ihan "syrjään" jää siinä mielessä. Meillä on töissä yksi nousuvaaka, pyörittää siinä omaa putiikkia, ja se on kyllä yhtä hymyä aina! Vaikka puhuisi vaikeista asiakkaista ja kaikesta mikä mättää, niin aina hymyillen, ja kasvotkin ovat sellaiset harmooniset ja leppoiset,oikea pr-nainen ja saa kyllä ne vaikeatkin asiakkaat hyvin leppymään (lopuksi ne yleensä pyytelevät anteeksi käytöstään kun tuli niin hermostuttua turhanpäiten! :-) Lisäksi on aina todella tyylikäs...ei mikään ladylike, mutta niin että kaikki on jotenkin harkitun näköistä ja aina tilanteeseen sopivaa. MEIKÄLÄISELLÄ aina joku paikka prakaa, joko kengät (useimmiten kengät!) tai laukku tai joku on jotain aivan vierestä! Ja lähtökohta on kuitenkin aina se , että vaate täytyy TUNTUA hyvältä! ei siis mitään kiristäviä juttuja tai niin lyhyitä hameita että täytyy koko ajan varoa olemistaan.
No niin, pitkäksi menee taas..
toi sun nimimerkki on muuten jotenkin iloisen näköinen...toivoa täynnä, niinkö?
Mutta oikein hyvää jatkoa , ellei enää kirjoitella (tämä palsta paisuuuuu), toivottavasti pääsee tänä kesänä tepasteleen HYVÄLLÄ MIELELLÄ sinne rannalle (ettei tarvii kyräillä rantapallon takaa alahuuli lerpallaan... :-)
Juu-u, täytyy myöntää, että olen mustasukkainen (jopa välillä kavereistani, riippuu tilanteesta). Eli olen kai sitten omistushaluinenkin. En onneksi seurustele, sillon se vois olla hankalempaa. Ei sais olla mustasukkanen, mut minkäs sille voi?!
Mä taas oon huomannut, että haluisin olla tosi, tosi tyylikäs ennen kaikkea ja näyttää hyvältä;) Joskus voi mennä mukavuuden ohitse se, kun ajattelee, että haluaa näyttää hyvältä, niin aina ei vaate tunnu kuiteskaan hyvältä. Ehkä tää tyylitaju tässä kehittyy koko ajan...;)
Enpä ole ajatellut tota nimimerkkiä sen kummemmin. Toi jeudi on ranskaa ja tarkottaa torstaita (oon syntynyt torstaina) ja 6 tulee siitä, että mun syntymäkuukausi on kuudes kuukausi. Ja muutenkin 6 on kaunis numero ja miellyttää silmää sen pyöreys, joten siks tällainen nimimerkki:)
Kiitos samoin, hyvää jatkoa sullekin ja aurinkoista kesää!:) Sitä vähintäänkin seuraa tätä palstaa, vaikkei kirjottelekaan, kun aina ei löydy juttua eikä oikein keksi kommentoitavaakan.