Onko kukaan pelännyt/jännittänyt soittotunteja?
Aloitin joku aika sitten soittotunnit, muuten on mennyt hyvin ja olen edistynyt nopeaa vauhtia, mutta kun pitää opelle soittaa soittoläksy niin lörinäksi menee kun niin jännittää. Sormet tärisevät ja sydän pompottaa. Olen kuitenkin huomannut että kun tunti jonkin verran etenee niin en jännitä niin paljon. Kotona kaikki soitot menevät ihan putkeen ja innostusta riittää kovasti harjoitteluun. Soittotunti päivän aamuna alkavat perhoset tulla vatsaan ja mietin koko päivän niin paljon tuntia ja jännittystä että en oikein voi töissäkään keskittyä.
Olen nyt 34 vuotta. Olen ottanut 16 vuotiaana tunteja eri soittimella ja en muista että olisin silloin jännittänyt. Liekkö iän myötä tullut tämä jännittäminen.
Mulla on hirveä halu oppia ja minusta tuntuu 100% että tämä soitto harrastus on mun juttu, koska koen kerrankin olevani jossakin asiassa hyvä ja haluan koko ajan kehittyä lisää. En haluaisi luovuttaa tätä jännittämisen takia, koska on minulle henkisestikkin tärkeä asia. Olen kokeillut luontaistuotekaupan Anti Stress tabletteja, mutta minulle näistä ei ole ollut apua. Opettajani tietää tästä jännittämisestä ja olemme keskustelleet siitä. Ope on asiallinen ja kannustava joten hänen asenteesta tämä ei johdu. Nyt kuitenkin tuntuu että tästä pitäisi päästä eroon, koska kärsin kovasti tästä asiasta. Olen jo miettinyt pitääkö mennä lääkäriin ja pyytää oikeita lääkkeitä, mutta pelkään että ne vaikuttavat suoritukseeni tunnilla. Auttakaa ja antakaa vinkkejä mulle miten selviydyn tästä.
Aloitin joku aika sitten soittotunnit, muuten on mennyt hyvin ja olen edistynyt nopeaa vauhtia, mutta kun pitää opelle soittaa soittoläksy niin lörinäksi menee kun niin jännittää. Sormet tärisevät ja sydän pompottaa. Olen kuitenkin huomannut että kun tunti jonkin verran etenee niin en jännitä niin paljon. Kotona kaikki soitot menevät ihan putkeen ja innostusta riittää kovasti harjoitteluun. Soittotunti päivän aamuna alkavat perhoset tulla vatsaan ja mietin koko päivän niin paljon tuntia ja jännittystä että en oikein voi töissäkään keskittyä.
Olen nyt 34 vuotta. Olen ottanut 16 vuotiaana tunteja eri soittimella ja en muista että olisin silloin jännittänyt. Liekkö iän myötä tullut tämä jännittäminen.
Mulla on hirveä halu oppia ja minusta tuntuu 100% että tämä soitto harrastus on mun juttu, koska koen kerrankin olevani jossakin asiassa hyvä ja haluan koko ajan kehittyä lisää. En haluaisi luovuttaa tätä jännittämisen takia, koska on minulle henkisestikkin tärkeä asia. Olen kokeillut luontaistuotekaupan Anti Stress tabletteja, mutta minulle näistä ei ole ollut apua. Opettajani tietää tästä jännittämisestä ja olemme keskustelleet siitä. Ope on asiallinen ja kannustava joten hänen asenteesta tämä ei johdu. Nyt kuitenkin tuntuu että tästä pitäisi päästä eroon, koska kärsin kovasti tästä asiasta. Olen jo miettinyt pitääkö mennä lääkäriin ja pyytää oikeita lääkkeitä, mutta pelkään että ne vaikuttavat suoritukseeni tunnilla. Auttakaa ja antakaa vinkkejä mulle miten selviydyn tästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
soittoharrastuksen aloittanut--älä toki lannistu ,kun olet edennyt positiivisen suuntaan nopeasti,sinulla on kykyä soittaa ja oppia uutta.
Voisithan käydä lääkärillä jos katsot että olisi aihetta jutella jännitystiloista
Hyvää soittotunti onnea sinulla
Äläkä hevillä luovuta ,,,tv aikuisopiskelija
Olenkin tänään menossa juttelemaan ammatti ihmisen kanssa tästä asiasta. Periksi en anna, koska tämä harrastus on minulle rakas asia perheeni jälkeen.
Kiitos !
Musiikki kuuluu myös harrastuksiini ja kärsin myös samasta vaivasta, jännittämisestä. Jännitin myös aikoinani soitonopettajalle soittaessani, ja esiintyessäni vieläkin enemmän. Harmi vain, jännitys vaikuttaa myös minunkin suoritukseen negatiivisesti. Luulen, että jännityksen takana on jokin ajatus arvioimiseksi tulemisesta, joka sitten jännittää. Olen kuitenkin huomannut, että porukassa soittaminen, jopa isommassakin, ei niinkään jännitä. Sitä kun tehdään yhdessä.. Mutta esiintymisiä sitten jännitän kuitenkin.
Kerrohan kuinka sinulla menee. Ei anneta tämän kuitenkaan vaikuttaa mukavaan harrastukseen jonka parissa voi kehittyä vaikka kuinka pitkälle! Musiikiniloa sinne :)
Kiitos viestistäsi, on todella mukava huomata että en ole ainoa tapaus maailmassa.
Nyt on asiat jo paremmin. Tuskasta oli kun kädet tärisi niin että eivät menneet oikeille koskettimille ja ei tiennyt miten päin olisi istunut. Olo oli todella uupunut joka tunnin jälkeen ja hävetti. Minua jännitti soittotunnille meno jo monta päivää aikaisemmin. Sitten tuli tunne että pitääkö lopettaa koko homma, mutta ajattelin että rakastan soittamista niin paljon että en halua luovuttaa.
Seuraavaksi soitin ammatti-ihmiselle ja varasin ajan. Ensin sain betasalpaajia jotta saan käteni hallintaan ja voin soittaa. Lääkkeet auttoivat, mutta silti se jännistys vielä tuntui mahassa. Olemme käyneet terapeutin kanssa keskustelua ja etsineet syytä jännitykseeni. Syy on löytynyt ja kun olen saanut keskustella asiasta tilanne on rauhoittunut. Ja kaikkihan johtuu siitä että pelkää tulevansa arvostelluksi. Tähän ovat vaikuttaneet lapsuuteni kokemukset.
Alussa pyrin harjoittelussani täydellisyyteen eli ettei tunnilla saa tulla virheitä. Nyt olen ottanut harjoittelun rennommin ja yritän olla välittämättä virheistäni tunnilla.
Kuten tiedät teoriaa tulee paljon ja sen omaksuminen on välillä minulle vaikeaa. Usein huomaa että nolottaa sanoa opettajalle jos ei oikein ymmärrä asiaa ja seuraavalla kerralla myöntää että en harjoitellut kun en ymmärtänyt. Ei kehtaa kysyä, koska miettii että ajatteleeko toinen että tyhmä kun ei ymmärrä.
Opettajani on sanonut minulle että soitan nykyään paljon rennommin. Vielä minua jännittää se soittoläksyn soittaminen opettajalle ja lääkkeitäkin joudun vielä käyttämään. Mutta olen huomannut että tuntien ilmapiiri on paljon muuttunut. On tullut sellaista mukavaa meininkiä.
Miten sinulla itsellä on mennyt jännittämisen kanssa eli oletko yrittänyt selvitä itse vai oletko joutunut hakemaan apua ?
Emme luovuta, koska harrastus on rakas ja lähellä sydäntä. Tsemppiä esiintymisiin.