niin luulen et se hajottaa paljon perheitä. Miehethän ovat naisia lapsellisempia ja kehityksessä jäljessä vuosia. 15 vuotias tyttö voi olla lähes aikuinen kun taas 15 vuotias poika voi olla täysi lapsi.
Sama pätee varmaan vanhempana. Jos menet naimisiin vaikka kolme vuotta nuoremman miehen kanssa, niin kyllä huomaa eron selvästi. Mun mies oli mua nuorempi ja tosi lapsellinen. Erohan siitä tuli kun en jaksanu hänen kiukutteluaan lasten lisäksi.
Nyt kun on 6 vuotta vanhempi mies mulla niin ero on kuin yö ja päivä. Tosi aikuinen ja aikuisen vastuu muista.
Onko muut huomannu saman? No varmaan poikkeuksiakin on, mutta mun kohdalla ei.
Sama pätee varmaan vanhempana. Jos menet naimisiin vaikka kolme vuotta nuoremman miehen kanssa, niin kyllä huomaa eron selvästi. Mun mies oli mua nuorempi ja tosi lapsellinen. Erohan siitä tuli kun en jaksanu hänen kiukutteluaan lasten lisäksi.
Nyt kun on 6 vuotta vanhempi mies mulla niin ero on kuin yö ja päivä. Tosi aikuinen ja aikuisen vastuu muista.
Onko muut huomannu saman? No varmaan poikkeuksiakin on, mutta mun kohdalla ei.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En allekirjoita mielipidettäsi. Minulla on 6 vuotta nuorempi mies ja hyvin pyyhkii.
mulla on 5 vuotta nuorempi mies ja pyyhkii myös hyvin.. mieheni on vastuuntuntoinen jnejne. toisin kuin monet muut tuntemani miehet, jotka ovat esim itseni ikäisiä..
Mun mielestä se ei ole iästä kiinni vaan luonteesta, persoonasta ja kasvatuksesta..
Tuo ero kuroutuu umpeen viimeistään kaksikymppisenä. Sen jälkeen on ihan henkilökohtaista miten tuo kehitys etenee. Jos kohtelet muita vertaisinasi, saat ansaitsemaasi kohtelua takaisin.
Riippuu paljon kotitaustasta, miten osaa kantaa vastuuta. Itse alkoholistiperheessä eläneenä osaan kantaa vastuuta kaikesta muusta paitsi omasta elämisestäni. Nyt muutaman vuoden taistelun jälkeen alkaa olla hommat kunnossa. Miehelläni on myös ollut opettelua oman taustansa takia. Mutta olemme tukeneet toisiamme ja pitäneet huolta toinen toisistamme. Opettaneet toiselle niitä asioita joita jo itse osaa ja antaneet tilaa kasvaa.
Nyt kumpikin meistä jaksaa kantaa oman vastuunsa. Välillä on ollut vaikeampaa, mutta olemme halunneet selvitä yhdessä samaan määränpäähän, vaikka joskus olemmekin kulkeneet eri polkuja.
Että siis kannattaa etsiä kumppania, jolla on samanlainen tausta kun itselläänkin, jos ei tahdo ongelmia. Kaikki eivät lähde lapsuudenkodistaan kaikki kortit pakassa, vaan jotkut joutuvat itse etsimään onnenkätensä;)
Että miettikää tarkkaan millaisia asioita opetatte omille lapsillenne. Millaiset kortit haluatte heille antaa kun he ovat valmiit lähtemään kotoa?
Juu, yleistys kunniaan! Kun mulla on ollut lapsellinen nuorempi mies, niin näin on varmasti kaikilla. Hei haloo.
Ne nuoremmat miehet ja vanhemmat naiset on kaikki yksilöitä, jos sulle sattui kohdalle lapsellisempi nuorempi mies ja yksi vanhempi vastuullinen mies, niin ei siitä nyt kannata vielä johtopäätöksiä tehdä.
*murinaa*
Nimim. avioliitossa se vanhempi osapuoli, ja nainen. Ja kyllä, nuorempi mies on meillä hyvä vastuunkantaja.
vaan ihmisen henkinen kypsyys, sinun kohdallasi tietysti nämä molemmat seikat löytyivät samasta miehestä.
Itselläni on melkein neljä vuotta nuorempi aviomies, eikä henkisen kypsyyden eroa juurikaan huomaa. Johtuu ehkä siitä, etten itsekään tunne olevani mikään neljääkymppiä lähestyvä keski-ikäinen, vaan minussa on ja pysyy tietynlainen ikiteiniys ja niin haluan sen olevankin. Tosin näillä vuosikymmenillä neljän vuoden ikäero ei ole yhtikäs mitään.Lisäksi mieheni on vastuunsa kantava ja turvallinen elämäkumppani.
Olen itse seurustellut aikoinaan 8 vuotta vanhemman miehen kanssa, ja siinä ikäeromme alkoi näkyä loppuvaiheessa aika radikaalisti, en tietysti tiedä mitä se olisi nykyään, mutta epäilen, etten jaksaisi viittäkymppiä lähestyvän kanssa, ainakaan jos tämä olisi loppuunkulunut ja väsähtänyt kehäraakki :)Tosin vanhemmissakin miehissä löytyy poikamaisia ja nuorekkaita yksilöitä.
elin 3v itseäni 3v nuoremman miehen kanssa, suhteemme perustui pitkän aikaa pelkkään seksiin ja juhlimiseen. Niinkin kauan jaksoin, mutta olin jotenkin läheisriippuvainen silloin.
Mies sitten vaihtui aikanaan 12v vanhempaan, ja mitä vielä?! Sama touhu.. Kaikenlisäksi 34v mies ilmoitti minulle, että ei aio koskaan hankkia lapsia tai mennä naimisiin. Haluaa mennä, juhlia ja sekoilla niin paljon kuin mahd. (oli nuorekas ja nuoren näköinen mies, kai hän myös luuli olevansa vielä "nuori." Tämän retaleen kanssa jaksoin vuoden..
Taas uusi mies, seurusteltu nyt 2v. Mies on 36v ja hyvin menee. On lapsi, miestä kiinnostaa olla perheen kanssa ja juhliminen ei kiinnosta pätkän vertaa.
Kyllä kaikki niin kiinni ihmisestä! Toki, voihan yleistää..
Sehän lienee tunnustettu tosiasia että miehet nuorena on keskimäärin vastaavan ikäistä naista viitisen vuotta kehityksessä jäljessä tai siis viisi vuotta vanhempi mie son keskimäärin samalla tasolla aikuisuudessa. Silti kun puhutaan keskimääräisyyksistä niin aina on ne poikkeukset joka suuntaan. Luonteiden erot vaihtelee ja sitten elämäkin heittelee.
Ja vaikka se puoliso olisikin nyt luotettava ja vaka aniin mitäs kun arki alka aahdistaa ja tulee kolmen- ja neljänkympin kriisiä, viidestä puhumattakaan?
Meillä on ikäeroa tuo viisi vuotta ja se on ihan hyvä näin. Luoteiden erotkin on kyllä selvät ja miten ne vaikuttaa asioihin.
Ikäero on sitäpaitsi isompi ero nuorempana kuin esim kolmi tai nelikymppisenä jolloin kymmenenkin vuotta voi olla paljon huomaamattomampi kuin parikymppisenä pari vuotta. Eli mitä nuorempi sitä isompi ero pienellä ikäerolla on ja mitä vanhempi tiettyyn rajaan asti niin sitä vähemmän sitä huomaa.
Vaikka on sekin myönnettävä että noi isojen ikäerojen liitot ei tunnu toimivan kumpaankaan suuntaan. Ja varsinkin jos mies on nuorempi niin ei ne kamalan kauaa kestä. Ja kuten tiedetään aina on poikkeus!
"Vaikka on sekin myönnettävä että noi isojen ikäerojen liitot ei tunnu toimivan kumpaankaan suuntaan. Ja varsinkin jos mies on nuorempi niin ei ne kamalan kauaa kestä. Ja kuten tiedetään aina on poikkeus!"
Heh heh. Nykyään eivät tunnu kestävän minkään ikäisten avioliitot - toki "aina on poikkeuksia".
Mieheni on minua 15 vuotta nuorempi. Liitto on kestänyt jo 15 vuotta, eikä edes natise. Mikähän on tuo aika "kamalan kauaa"? Joko tämä liitto on ylittänyt sen ikärajan?
kun ei aina joka lauseeseen viitsi kirjoittaa että jos nyt on poikkeus tästä mitä kirjoitan niin ei tarvitse heti huudella perään sillä tiedetään että on niitä joila toimii kuten on niitä joila ei toimi mitenkään päin! Mutta kun ei riitä että ilmoittaa tietävänsä että on poikkeuksia eikä mikään sääntö ole vedenpitävä ihmissuhteissa niin aina löytyy joku jolla on toisin..
Kivaa kun teillä menee hyvin ja kivaa kun monet eroaa ja pönkittää itseluottamustasi, niin minunkin!
Silti isojen ikäerojen liitoista ainakin mututuntumalla eroaa lähes kaikki joka on aika iso ero ns tavisliittoihin joissa eroaa vain puolet. Ikäväkseni en ole kartoittanut koko maan tilannetta vaan voin puhua tässä suhteessa vain suvusta ja tuttavista ym lähipiiristä sisältäen työkaverit jne.. ilmeisesti meillä ei ole yhteisiä tuttuja koska en ole teistä koskaan kuullut, outoa sekin?
Minulla ja miehelläni on kaksi vuotta ikäeroa, mieheni siis nuorempi. (minä 27v ja mieheni 25v)
Hän on mitä parhain isä ja mies! Hänellä on 5v tyttö edellisestä suhteesta ja sai minutkin näkemään että lapset on ihanin asia maailmassa ja niin teimmekin muutaman omankin:)
Mieheni ei käytä lainkaan alkoholia, käy työssä ja auttelee kotitöissä ja on maailman paras rakastaja ja parhain ystävä:)
Itselläni on kaikki seurustelukumppanit olleet itseäni nuorempia mieheiä paitsi yksi. Ja sen huomasin, että tuo itseäni vanhempi mies oli todella liian lapsellinen ja kiukutteleva.
Olen naimisissa 5 v itseäni nuoremman kanssa, ollut jo 8 v ja mitään ongelmia ei iän ole. Vakaa ja vastuuntuntoinen mies.
Ystäväni on ollut naimisissa itseään 12 v nuoremman kanssa jo 23 v ja elävät sopuisasti edelleen eikä ikäero näytä haittaavan.
Kyllä se kaikki on ihmisestä kiinni, ei eletyistä vuosista.
neljän vuoden avoliitto takana itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, enkä mitään muuta niin paljon elämässäni kadu kuin noita hukkaan heitettyjä vuosia!
itsekäs paskiainen, joka joka välissä muisti mainita "vanhemman viisaudesta", kotona olisi vain pitänyt maata sohvalla syömässä kun "eihän vanha jaksa mitään rientoja". jatkuvaa ylenkatsetta ja hymistelyä minun "lapsellisuudestani", vaikka tosiasiassa en ole eläissäni toista yhtä lapsellista, narsistista ja suorastaan psykopaattista kolmekymppistä tavannut! mitään uutta ei voinut koskaan kokeilla millään rintamalla, koska "hän on jo kokeillut kaiken ja tietää tarkalleen mistä tykkää". jep.
onneksi vaihdoin itseäni 2 vuotta nuorempaan fiksuun mieheen, joka on ollut enemmän mies jo tavatessamme 22-vuotiaana kuin tuo kolmekymppinen "kalkkis" koskaan. vastuuntunto, toisten huomioiminen ja yhteisen arjen pyöritys on ollut alusta asti kohdillaan. enpä epäröinyt hetkeäkään sanoa tahdon ja hankkia lapsia, eikä ole tarvinnut näiden 10 yhteisen vuoden ja kahden lapsen aikanakaan kertaakaan katua. mieheni on vain kypsynyt entisestään ihanaksi isäksi ja vaimonsa kaikin tavoin huomioivaksi aikuiseksi mieheksi. vaikka sitähän hän oli jo tavatessammekin =)
Olen seurustellut 37, 30 ja 27 vuotiaiden kanssa. 37 vuotiaan kanssa olin kun olin itse 20, 30 vuotiaan kanssa olin 19 vuotiaana ja 27 vuotiaan kanssa noin 17 vuotiaana.
Nyt olen 24 ja mieheni 22 ja voin vakuuttaa että kannatti vaihtaa nuorempaan. Pois en vaihtaisi.
Me olemme naimisissa ja meille on siunaantunut pitkän yrityksen jälkeen tytär. Kenenkään muun kanssa tämä ei olisi ollut mahdollista...ei taatusti, sen voin vaikka vannoa.
Eli ei se perheitä hajota. Kyllä miehet sitten siellä armeijassa/siviilipalvelussa kirivät naiset kiinni.
Ei kaikki nuoremmat miehet ole tyhmiä, lapsellisia ja vastuuntunnottomia eikä tosiaankaan kaikki vanhemmat miehet jokaäidin unelmavävyjä.
Itse olen seurustellut niin itseni ikäisten, parin nuoremman ja parin itseäni (huomattavasti) vanhemman miehen kanssa. Jokaisessa on ollut sekä hyvät että huonot puolensa (osa johtuen toki myös iästä), mutta suurin osa kyllä jostain ihan muusta kuin niistä numeroista. Yksikään suhde ei myöskään ole kaatunut kummankaan osapuolen ikään, vaan syyt ovat olleet jossain ihan muualla.
Nyt olen kihloissa itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa ja tämä suhde on parasta mitä ikinä on kohdalleni sattunut :)
Toki joskus puhumme/ajattelemme asioista aivan eri tavalla, mutta jos/kun se ei ole meitä itseä tässä reilun viiden ja puolen vuoden aikana häirinnyt, tuskin se tulee sitä tekemään jatkossakaan. Meillä on hyvä näin ja jos se jotakuta toista häiritsee, on se sitten hänen ongelmansa. Kukaanhan meistä ei voi satavarmasti tietää, miten asiat on vaikka viiden vuoden päästä.